Miljoonaliiga
Miljonligan (ruotsinkielinen nimi)
Miljonligan (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
The Big League (englanninkielinen nimi)
La Ligue du Million (ranskankielinen käännösnimi)
Die Millionenliga (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Miljoonaliiga
Maunu Kurkvaaran rikoselokuvassa maalta Helsinkiin muuttanut Reiska (Pertti Melasniemi) ajautuu toimimaan rikollisliigaa johtavan Lehdon (Pertti Palo) juoksupoikana Ruotsissa ja Tanskassa. Reiskan iskelmätähteydestä haaveileva koulutoveri Lea (Tarja Markus) ajautuu myös Lehdon vaikutuspiiriin. Onnistuuko Reiska pelastamaan tytön huumeidenkäytöltä ja seksuaaliselta väkivallalta?
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
K16 |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
Kesä 1968 - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Miljoonaliiga onkin mielestäni Kurkvaaran tähän asti kypsin ja ehein elokuva, jäntevä, jännittävä ja rehellisen makuinen", luonnehti Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 17.11.1968). "Se on kerronnaltaan vaatimaton ja pohjaa kauttaaltaan uskottaviin tosiasioihin." "Puhtaana suoraviivaisena action'ina Miljoonaliiga toimii mukavasti", kiitti myös Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 17.11.1968), "mukaansatempaavastikin tässä ja nyt, sen hetken kuin kestää, ajatuksen ruokansa huomiseksi päiväksi voi hankkia jostakin muualta. Jos tämä kuulostaa vähättelevältä, sanon mielelläni ihan suorin sanoin, että Kurkvaaralle Miljoonaliiga merkitsee miellyttävää come back'ia sieltä, mistä - jos ajattelee hänen äskeisvuosiensa onnetonta tuotantoa - paluuta ei enää tuntunut olevan. Hänen kerronnassaan on nyt hieman uudenlaista jäntevyyttä, asiat todella etenevät, ja Helsingin vanhoja kaupunginosia - - Kurkvaara edelleen pystyy kuvaamaan uusin havainnoin, elävästi, maneroitumatta. Tämän elokuvan päällimmäisiin hyveisiin kuuluu lisäksi Otto Donnerin musiikki, parhaita meillä sävellettyjä laatuisiaan. Se ei tyrkyttäydy esiin, mutta se tukee ja kannattaa, se rytmittääkin, lisää tuota menon makua." Kaikki eivät päätyneet yhtä myönteiseen näkökulmaan. "Utan Tarja Markus och Pertti Melasniemi hade Miljonligan varit outhärdlig", koki H.G.G. (Henry G. Gröndahl, Hufvudstadsbladet 17.11.1968). "Maunu Kurkvaara har antagligen haft för avsikt att skapa en sedelärande och varnande berättelse - -. Men efter en dräglig inledning rinner berättelsen ut i sanden, den psykologiska motiveringen förefaller svag, händelserna splittras och oväsentligheter dominerar. Allt förvandlas till planlös melodramatisk skildring med inslag av Tulio, Jag är nyfiken och Blow up." "Miljoonaliigan alkurulla ja loppumetrit ovat parhainta filmiä", eritteli Martti Savo (Kansan Uutiset 17.11.1968), "mutta siinä välillä juonen kehittely tahtoo tavallaan jähmettyä vaikka sisältää oikeastaan runsaasti tapahtumia - -. Se ei ole riittävän iskevä muodostuakseen tositapahtumiin nojaavaksi raportiksi, eikä ole riittävästi psykologisesti nyanssoitu elämänmuodon ja ihanteiden heijastajaksi, koska elokuvan ihmiset esiintyvät sittenkin enemmän tyyppeinä kuin inhimillisinä hahmoina, pikemminkin onnistuneina 'stand in:einä' kuin kehittyvinä luonteina." "Myönteisintä tässä Kurkvaaran elokuvassa on näyttelijäsuoritusten melko hyvä taso - jotakin aivan uutta tästä ohjaajasta puhuttaessa", ilmoitti Matti Rosvall (Aamulehti 17.11.1968) varsin yleisen mielipiteen. "Vuoropuhelussa on jopa joitakin erinomaisia kohtauksia. Epätasaista jälkeä näyttelijätyössäkin erottuu, sillä Kurkvaara on antanut esiintyjiensä (esim. Yrjö Tähtelä, Pehr-Olof Sirén) tehdä liian karkeita roistotyyppejä. Sen sijaan Pertti Palon pomohahmo on selkeä. Pertti Melasniemi toimii varsin luontevasti nuorukaisena, samoin Tarja Markus hänen parinaan." "Muutamista omituisista leikkausratkaisuista ja kömpelöstä henkilöohjauksesta huolimatta Miljoonaliiga on kestänyt ajan hammasta suhteellisen hyvin", katsoi Antti Lindqvist (Kansan Uutiset 17.7.1980) vuonna 1980. "Miljoonaliiga on reportaashimaisuudessaan suhteellisen pinnallinen, mutta usein ihailtavan sujuva ja kerronnallisesti ehjä työ", määritteli P.L. (Pertti Lumirae, Demari 17.7.1980) samassa yhteydessä ja Timo Malmi (Ilta-Sanomat 17.7.1980) säesti: "Miljoonaliiga on Kurkvaaraa tavoitteeltaan vaatimattomammasta mutta tulokseltaan sympaattisemmasta päästä." - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Maunu Kurkvaaran monet näytelmäelokuvat olivat perustuneet ajankohtaisiin aiheisiin: Autotytöt (1960), Raportti (1964), Kielletty kirja (1965), Rottasota (1968). Tällä linjalla jatkoi myös Miljoonaliiga, joka sai aiheensa vastikään paljastuneesta, Suomesta käsin johdetusta suuresta pohjoismaisesta rikosliigasta. Käsikirjoituksen Kurkvaara teki tällä kertaa yhdessä Jarkko Virran (alias Jaakko Pakkasvirran) kanssa, ja haastatteli sitä varten kyseisen liigan johtajiin kuulunutta helsinkiläistä huonekalukauppiasta Jukka Haimia. Osa kuvauksista tapahtui Itämeren laivoilla, Tukholmassa, Visbyssä ja Kööpenhaminassa. Miljoonaliigan pääosissa nähtiin ensimmäisissä suurissa elokuvatehtävissään Pertti Melasniemi ja Tarja Markus, kolmannessa pääroolissa liigan johtajana Pertti Palo. Eräässä hänen repliikissään mainittu puhelinnumero 650 450 kuului todellisuudessa Kurkvaara-Filmi Oy:n elokuvalaboratoriolle. Maunu Kurkvaaran kaikkia tehtäviä ei ole määritelty elokuvan alkuteksteissä. Martti Tschokkisen sukunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Tchsokkinen. Elokuva sai 50 000 markan suuruisen valtionpalkinnon. Yleisömenestys oli tuntuvasti Rottasotaa parempi, mutta kuitenkin selvästi vuoden keskiarvoa heikompi. Miljoonaliiga jäikin 30 000 markan verran tappiolliseksi. Helsingin Sanomien ilmoituksessa 22.11.1968 sekä Turun Sanomien ilmoituksessa 5.12.1968 Miljoonaliiga kerrottiin myydyn jo kahdeksaan maahan. Varmuudella niistä tiedetään ainoastaan Ruotsi, missä Miljonligan sai ensiesityksensä 7.2.1973, silloinkin Tukholman ulkopuolella Gustavsbergissä. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Alkutekstimusiikki Säv. ja sov. Otto Donner Studio-orkesteri (off), 1' 38". 2. Yankee Doodle Säv. trad. amer. Marionettipeli (100 %), 0' 20". 3. Espanjalainen kitaramusiikki Säv. tunnistamaton Tunnistamaton kitaristi, kastanjetit (off), 1' 30". 4. Gubben Noak / Ukko Nooa Säv. Carl Michael Bellman Es. Tarja Markus, piano (synkr.), 0' 05". 5. Loppumusiikki Säv. ja sov. Otto Donner Studio-orkesteri (off), 2' 30". Huomautuksia: Taustamusiikissa toistuu useaan otteeseen "liigan teema". Linnanmäen tanssilavalla poppia (off), 0' 05". Ritvan ja Soinnun alastonleikkien taustana kepeää pianomusiikkia (off), kahdessa osassa, yht. 5' 00". Klubilla taustana hidasta pianofoxia (off), 1' 40". Etappitytön luona ensimmäisellä kerralla musiikkinumero 3 ja toisella kerralla jazzia (off), 0' 35". Hotelli Regatan baarissa tangoa (off), 0' 35". - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||||
suomi |