Ingemo Engström (s. 1941), pietarsaarelaissyntyinen suomenruotsalainen, opiskeli psykologiaa, lääketiedettä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja valmistui maisteriksi tutkielmanaan kirjailija Ingeborg Bachmannin kuvakieli. Vuosina 1967-70 Engström kävi Münchenin elokuvakorkeakoulun (Hochschule für Fernsehen und Film) ja ohjasi Saksan liittotasavallassa pitkät näytelmäelokuvat Dark Spring (1970), Kampf um ein Kind (1975), Fluchtweg nach Marseille (1977) ja Letzte Liebe (1979) ennen suomalais-länsisaksalaista yhteistuotantoa Pako pohjoiseen. Suomalaisena tuottajaosapuolena toimi Jörn Donner Productions Oy, ja elokuvasäätiön tuki hankkeelle kohosi yli puolen miljoonan markan.

Engström kertoi suunnitelleensa Klaus Mannin romaanin filmatisointia vuodesta 1977 eli kirjan saksalaisesta uudelleen julkaisemisesta lähtien: "Mannin kertomuksen teema on samantapainen kuin elokuvassa Casablanca, suuri intohimo saa väistyä aatteen tieltä" (Ilta-Sanomat 20.8.1985), Engström koki ja jatkoi: "Seuraan mahdollisimman tarkasti Mannin teemoja, muutoksia on tehty vain silloin, kun Mann tuntuu käsittäneen väärin suomalaisen yhteiskunnan Suomeen sijoitetussa romaanissaan." (Suomen Sosialidemokraatti 20.8.1985).

"Tunsin selvästi kirjan sisältävän useita aiheita, joita olin etsinyt Suomen ja Saksan välisestä suhteesta suunnittelemaani elokuvaan", Engström kirjoitti johdannossaan elokuvan käsikirjoitukseen. "Toiveenani oli kauan ollut elokuvan tekeminen maassa, josta olen lähtöisin. Ajatukseni olivat askarrelleet nimenomaan sellaisen elokuvan parissa, joka liittyisi molempiin maihin, liikkuisi näiden mahden maan välillä. [- -] Mannin romaanin viehätys on tavassa, jolla teoksessa sekoittuvat toisiinsa intohimoisen rakkauden ja poliittisen vastarinnan teemat, sen pyrkimyksessä synteesiin moraalin ja kauneuden, kirkkaan järjen ja ekstaasin välillä."

Elokuvan naispääosan esittäjä Katharina Thalbach (s. 1954) oli teatterisukua, Benno Bessonin ja Sabine Thalbachin tytär, jolla 1980-luvun puolivälissä oli jo takanaan pitkä ura teatterissa ja elokuvassa. Hän oli kouliintunut Helene Weigelin johtamassa Berliner Ensemblessa, näytellyt Brechtiä ja saanut DDR:n teatterikriitikoiden palkinnon 1971. Tämä "brechtiläisyys" näkyy elokuvan Pako pohjoiseen improvisoidussa kohtauksessa, jossa Thalbach puhuu Savonlinnan torilla suoraan kameralle. Vuodesta 1976 lähtien Thalbach työskenteli Länsi-Saksassa ja esiintyi mm. Margarethe von Trottan (Das Zweite Erwachen der Christa Klages / Katkera herääminen, 1978) ja Volker Schlöndorffin (Die Blechtrommel / Peltirumpu, 1979) elokuvissa. Ruotsalainen Lena Olin (s. 1955) oli puolestaan näytellyt Ingmar Bergmanin elokuvissa ja sittemmin hän loi kansainvälisen uran, läpimurtonaan Philip Kaufmanin Milan Kundera -filmatisointi The Unbearable Lightness of Being / Olemisen sietämätön keveys (1988). Käbi Laretei oli eestiläissyntyinen, Ruotsissa asuva ja vaikuttava konserttipianisti, joka oli ollut naimisissa Ingmar Bergmanin kanssa ja esiintynyt tämän elokuvassa Fanny ja Alexander (1982).

Pako pohjoiseen kuvattiin Suomessa ja Norjassa elo-syyskuussa 1985. Toistuvien rakastelukohtausten vuoksi elokuva kulki suomalaisen työryhmän piirissä nimellä "Pano pohjoiseen". Ensiesitys tapahtui Berliinin elokuvajuhlien kilpailusarjassa helmikuussa 1986, mutta Suomen ensi-iltansa Pako pohjoiseen sai vasta joulukuussa 1987, noin 20 minuutilla lyhennettynä. Vastakohtana István Szabón Klaus Mann -filmatisoinnin Mephisto (1981) kansainväliselle menestykselle Engströmin elokuva ei tavoittanut suomalaista yleisöä. Elokuva esitettiin ensi kerran televisiossa Yle Teema -televisiokanavalla joulukuussa 2013.

1980-luvun puolivälistä lähtien Engström on asunut ja työskennellyt Pariisissa yhdessä saksalais-ranskalaisen tuottaja-ohjaajamiehensä Gerhard Theuringin kanssa.

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.