Tuntematon sotilas

Okänd soldat (ruotsinkielinen nimi)
Okänd soldat (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
The Unknown soldier (englanninkielinen nimi)
Le Soldat inconnu (ranskankielinen nimi)
Der Unbekannte Soldat (saksankielinen nimi)
Ukjent soldat (norjankielinen nimi)
Soldats inconnus (ranskankielinen nimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

Tuntematon sotilas

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Risto Tuorila, näyttelijä
Pirkka-Pekka Petelius, näyttelijä
Paavo Liski, näyttelijä
Mika Mäkelä, näyttelijä
Pertti Koivula, näyttelijä
Tero Niva, näyttelijä
Ossi-Ensio Korvuo, näyttelijä
Mikko Niskanen, näyttelijä
Pauli Poranen, näyttelijä
Hannu Kivioja, näyttelijä
Juha Riihimäki, näyttelijä
Seppo Juusonen, näyttelijä
Timo Virkki, näyttelijä
Vesa Ala-Seppälä, näyttelijä
Risto Hetta, näyttelijä
Veli-Matti Pernu, näyttelijä
Kari Väänänen, näyttelijä
Pekka Ketonen, näyttelijä
Veikko Tiitinen, näyttelijä
Matti Nurminen, näyttelijä
Olavi Levula, näyttelijä
Martti Kainulainen, näyttelijä
Jaakko Kuusisaari, näyttelijä
Erkki Hetta, näyttelijä
Markku Lukka, näyttelijä
Jouni Näreaho, näyttelijä
Risto Salmi, näyttelijä
Ensio Kortelainen, näyttelijä
Eija-Riitta Rantanen, näyttelijä
Eeva Kankaanpää, näyttelijä
Veli-Pekka Sahari, näyttelijä
Yrjö Parjanne, näyttelijä
Jarmo Tulonen, näyttelijä
Ivan Varpalahti, näyttelijä
Pentti Vyyryläinen, näyttelijä
Juhani Lairo, näyttelijä
Jarmo Kingelin, näyttelijä
Roger Casagrande, näyttelijä
Ola Tuominen, näyttelijä
Ibragim Aliev, näyttelijä
Pentti Helin, näyttelijä
Maija-Liisa Takalo, näyttelijä
Ilkka Järvi-Laturi, näyttelijä
Juho Jansson, näyttelijä
Ari Korventausta, näyttelijä
Mikael Kerimov, näyttelijä
Jouko-Thomas Kleine, näyttelijä
Esko Koiranen, näyttelijä
Tarja Härkönen, näyttelijä
Kreditoimattomat
Ilpo Nurmi, näyttelijä
Carl Mikael Renlund, näyttelijä
Pentti Kasurinen, näyttelijä
Sirkka Metsäsaari, näyttelijä
Päivi Kela, näyttelijä
Salme Saira, näyttelijä
Tuula Tiainen, näyttelijä
Rauha Valkonen, näyttelijä
Ilkka Karjalainen, näyttelijä
Hilkka Partio, näyttelijä
Arvo Pirhonen, näyttelijä
Esa Heinonen, näyttelijä
Tapani Koskimäki, näyttelijä
Risto Höylä, näyttelijä
Markku Kovasin, näyttelijä
Jaakko Kallio, näyttelijä
Jussi Pitkämäki, näyttelijä
Juho Pyykönen, näyttelijä
Matti Sunikka, näyttelijä
Muut tekijät
Rauni Mollberg, käsikirjoittaja
Väinö Linna, käsikirjoittaja
Veikko Aaltonen, käsikirjoittaja
Rauni Mollberg, tuottaja
Esa Vuorinen, kuvaaja
Olli Soinio, leikkaaja
Tuomo Kattilakoski, äänittäjä
Ensio Suominen, lavastaja
Tom Hamberg, puvustaja
Sinikka Hursti, naamiointi
Antti Kokko, värinmäärittely (Suomi-Filmi Oy:n laboratorio)
Perttu Pohjanperä, lavastemies
Leena Niemi, puvustaja
Pekka Kuparinen, apulaisjärjestäjä
Risto Höylä, järjestelyosasto (autot)
Rauli Lonka, järjestelyosasto (aseet)
Markku Uosukainen, järjestelyosasto (aseet)
Ilpo Nurmi, järjestelyosasto
Oskari Viskari, äänittäjä
Antero Honkanen, äänitehosteet
Tuomo Kattilakoski, äänitehosteet
Juha Jeromaa, leikkausassistentti
Pauli Sipiläinen, kuvaaja (B-kuvaaja)
Kai Troberg, valosuunnittelija
Reijo Meronen, valosuunnittelija
Pertti Mutanen, valosuunnittelija
Jouko Seppälä, valosuunnittelija (osa-aikainen)
Olli Varja, valosuunnittelija
Raimo Paananen, 1. kamera-assistentti
Eero Haapaniemi, kamera-assistentti
Timo Heinänen, kamera-assistentti
Juha Jeromaa, kuvaussihteeri
Katri Ruotsalainen, kuvaussihteeri
Mirja Salmenkivi, kuvaussihteeri
Raimo Paananen, valokuvat
Juha Jeromaa, valokuvat
Ilkka Järvi-Laturi, ohjausassistentti
Ahti K. Vuorensola, sotilasasiantuntija
Toivo Paukkunen, sotilasasiantuntija
Reino Naavasalo, sotilasasiantuntija
Lasse Sorsa, pyrotekniikka
Veikko Kanninen, pyrotekniikka
Erkki Hiltunen, pyrotekniikka
Timo Etelälahti, pyrotekniikka (vedenalaiset räjäytykset)
Lasse Lind, pyrotekniikka
Martti Mähönen, pyrotekniikka
Esa Vuorinen, pyrotekniikka
Veikko Aaltonen, d99
Seppo Heinonen, d99
Raimo Mikkola, järjestäjä
Lars Klettner, miksaus (Sonet Studios, Tukholma, Suomen elokuvasäätiön äänittämö)
Eila Werning, tuotantopäällikkö
Suomen Puolustusvoimat, muu
Tapiola-yhtiöt, vakuutukset
Veho Oy, muu
Mobira Oy, muu
Lentotekninen Kilta, muu
Panssarikilta, muu
Eteläkarjalaisten Nuorisoseurojen Liitto, muu
Sovinfilm, muu
O. Y. Kinosto, levittäjä
Arctic-Filmi Oy, levittäjä
Europa Vision / Showtime, levittäjä
Yleisradio / Tallennepalvelu, levittäjä
Finnkino Oy, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
Yhteysupseerit: kapteeni Martti Haavisto, kapteeni Juha Vedenkannas (Pääesikunta) kapteeni Lasse Lind, ylivääpeli Pentti Nikki (Karjalan Prikaati) majuri Pekka Vulli (Panssariprikaati) kapteeni Eero Taipale (Satakunnan Tykistörykmentti) kapteeni Heikki Anttinen (Eläinlääkintäkoulu) kapteeni Pertti Keränen (Karjalan jääkäripataljoona) majuri Arto Eränen (Uudenmaan Rakuunapataljoona) kapteeni Risto Tyrväinen (Helsingin Ilmatorjuntarykmentti) Lentäjät: Heikki Valtonen, Uolevi Öster (Lähde: SKF 9), muu
Kreditoimattomat
Risto Höylä, lavastemies
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
14 221 237 mk
Rahoitus
Julkaistu
1985
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
06.12.1985
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Arena 1, Bristol 1, Forum 1
Jyväskylä: Fantasia
Kuopio: Kuvakukko
Lahti: Ilves, Juko
Oulu: Formia 1
Pori: Jaarli
Tampere: Hällä 1, Nordia
Turku: Formia, Cinema 2
Vaasa: Adams, Gloria
Filmikopioiden määrä
41
Televisioesitykset
  • 12.12.1987 TV2 Katsojia: 570 000
  • 06.12.1997 TV2 Katsojia: 309 000
  • 09.06.2001 YLE TV2
  • 07.12.2007 YLE TV2
  • 06.12.2012 YLE Teema
  • 05.12.2017 Yle Teema & Fem [Kino Suomi]
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Lammi: Evon valtionpuiston paloaukea (kasarmialue, harjoitusmarssi)

Kankaanpää: tie (marssi rintamalle, Korpelan kuolema), suo (ensimmäinen taistelu) ja harjoituskenttä (Karjulan raivostuminen) Niinisalon varuskunta-alueella

Valkeala: metsä (Rahikainen polttaa marssittaessa, majurin vierailu leirissä, Koskela saa kiinni vangin, Hietanen tuhoaa panssarivaunun), koivikko (Koskela tuhoaa bunkkerin), tie (neuvostosotilaat yllätetään, muonavarkaus, hevosvaunuja sateisella tiellä), metsäaukea (miehet seisovat kovennettua), järvi (syöksyveneet), juoksuhaudat (juoksuhaudat), metsäpolku (kaluston upotus järveen) ja järvenranta (rauhanjulistus kuullaan radiosta) Pahkajärvellä Vekarajärven varuskunta-alueella

Ilomantsi: Naarvan kylä (vanha nainen karjalaiskylässä), tie (vanhan rajan ylitys), Siitarinvaarankylä (karjalaisukon kylä)

Kiihtelysvaara: Heinävaaran kylä (karjalaiskylän tuhoutuminen)

Vesilahti: metsä ja niitty (Riitaojan ja Lehdon kuolema, Lahtisen kuolema), Korpiniemen entisen kansakoulun saunan edusta Jokioistentie 5 (teloitus), Korpiniemen entisen kansakoulun läheinen ranta Jokioistentie 5 (Mannerheimin syntymäpäiväjuhla)

Tampere: Pispala (näkymä Petroskoihin, Petroskoin katuja)

Hämeenlinna: museokortteli Kaurialassa (saapuminen Petroskoihin)

Hattula: Parolannummen panssariharjoituskenttä (neuvostojoukkojen suurhyökkäys)

Lappeenranta: Kristiinankatu (voitonparaati Petroskoissa)

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Sisäkuvat

Lammi: parakit Evon valtionpuiston paloaukealla (miehistön parakki, varusvarasto, kanttiini, Kaarnan toimisto)

Kankaanpää: teltat Niinisalon varuskunta-alueella (miehistön ja upseerien teltat ensimmäisen taistelun jälkeen, miehistön teltta Koskelan tuhottua bunkkerin)

Valkeala: teltta (muonavarkaat teltassa) ja korsut (miehistön ja upseerien korsut) Pahkajärvellä Vekarajärven varuskunta-alueella

Vesilahti: teltta Vesilahdella (Lammion komentoteltta ja miehistön teltta rangaistuksen seisomisen jälkeen), Korpiniemen entisen kansakoulun hirsisauna Jokioistentie 5 (miehistö saunassa)

Ilomantsi: talo (karjalaisukon asunto)

Tampere: talo Finlaysonin Ajurikorttelissa (vallattu talo Petroskoissa, Veran asunto), yleinen sauna (upseerit saunassa Petroskoissa)

Lappeenranta: ent. Naisten vankila Linnoituksessa (naisen asunto ja sotilasvirkamiehen toimisto Petroskoissa)

Hämeenlinna: 4. erillisen viestikomppanian entinen kasarmi Poltinaholla (miehistön kasarmi Petroskoissa)

Hattula: teltta Parolannummen varuskunta-alueella (sairasteltta)

kuorma-auton lava Chevrolet vm. 1939 (kasarmilta lähtö), linja-auto vm. 1939 (ambulanssi), henkilöauto Ford vm. 1939 (Karjulan virka-auto)

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Studiot

Vesilahti: Korpiniemen entinen kansakoulu Jokioistentie 5 (rokotus, Mannerheimin syntymäpäiväjuhla)

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Sisältöseloste

Eletään välirauhan aikaa. Itäsuomalaisen korpivaruskunnan konekiväärikomppaniassa suoritetaan lääkärintarkastus, johon alokas Viirilä kertoo saapuvansa suoraan putkasta. Harjoitusten lomassa esitellään lisää henkilöitä: sotamies Vanhalaa kielletään hymyilemästä rivissä, alikersantti Hietanen naureskelee sotamies Rahikaisen alituisia naisjuttuja ja vänrikki Koskela tarkastelee mietteliäänä viljan kypsymistä. Kesäkuussa 1941 Koskela ilmoittaa lähtökäskystä kohti tuntematonta, ja miehet pohtivat lähdön syytä. Jääkärikapteeni Kaarna kiistää alikersantti Lehdon arvelun, että sota on syttymässä. Nuoret upseerit, ihanteellinen vänrikki Kariluoto ja tärkeilevä luutnantti Lammio, uskovat matkan vievän "unelmiemme rajoille asti".

Komppania kuljetetaan lähelle itärajaa. Upseerit kuuntelevat vakavina radiosta ministerin puhetta lopullisesta voitosta, samalla kun sotamiehet nurisevat huonosta ruuasta. Miehet saavat tulikasteensa hyökkäyksessä, jossa ensikertalainen Kariluoto saa apua talvisodan käyneeltä, miesten luottamuksen saavuttaneelta Koskelalta. Hyökkäys vaatii ensimmäiset uhrit, esimerkkiä näyttävän Kaarnan sekä sotamies Vuorelan, jonka kotiin Kariluoto kirjoittaa muutaman rivin. Omille vanhemmilleen hän ilmoittaa varmistuneensa siitä, että vaihtaa lakiopintonsa upseerin uraan. Hyökkäyksen jatkuessa Koskela räjäyttää vihollisen bunkkerin.

Rahikainen takavarikoi luvatta säkillisen sokeria, jonka Koskela määrää tasattavaksi vaivihkaa koko joukkueen kesken. Lehto ampuu vangiksi otetun vihollissotilaan takaa päin: "Helpommalla pääsi." Miehet ylittävät vanhan rajan. "Nyt ollaan rosvoretkellä ettäs sen tiärätte", sanoo alikersantti Lahtinen.

Lammio yllättää Lehdon, Rahikaisen ja sotamies Määtän elintarvikkeiden luvattomasta hallussapidosta ja määrää heidät rangaistukseksi seisomaan kahdeksi tunniksi täyspakkauksessa. Miesten seisoessa alkaa ilmahyökkäys, mutta valvojaksi määrätyn Hietasen kehotuksesta huolimatta he eivät suojaudu metsään vaan suorittavat rangaistuksensa pommeja ja konekivääritulta uhmaten.

Koskelan joukkueeseen liittyy täydennysmiehenä talvisodan kokenut vilkas karjalainen, alikersantti Rokka, joka taistelussa osoittautuu taitavaksi ja kylmäveriseksi sotilaaksi. Hän opettaa ihailevaa Kariluotoa välttämään turhia sankaritöitä: "Siilon pittää männä ku asiat vaatii." Yöllisellä partioretkellä Lehdon johtama ryhmä joutuu väijytykseen. Lehdon pelkurina halveksima sotamies Riitaoja ammutaan metsään. Lehto haavoittuu vaikeasti, jää yksin metsään ja ampuu itsensä. "Se oli paras mies meistä kestämään tuon kuoleman", sanoo Koskela. Hietanen pysäyttää vihollisen panssarivaunun, saa ansiomitalin ja ylennyksen kersantiksi.

Komppania saapuu vallattuun Petroskoihin, jossa suomalaiset ovat jo aloittaneet juhlimisen. Hietanen ja Vanhala tutustuvat suomea puhuvaan Veraan, jonka luona käyvät kuuntelemassa musiikkia ja seuraamassa Veran tanssia. Miehistö niskuroi kuullessaan Lammion lähtökäskyn, mutta Koskela rauhoittaa tilanteen.

Talven tultua kaksi miestä teloitetaan, majuri Sarastien mukaan jotta "niskoittelijat näkisivät, ettei armeijalla ole varaa leikinlaskuun". Lahtisen ryhmä joutuu taistelussa vaikeaan asemaan. Muiden perääntyessä Lahtinen koettaa pelastaa konekiväärinsä ja kaatuu. Rokka ottaa Lahtisen kuolemasta järkyttyneen sotamies Sihvosen avukseen, asettuu ketjun päähän ja estää vihollisosaston kiertoliikkeen tuhoamalla konepistoolilla koko joukon.

Kesällä eletään asemasotavaihetta. Mannerheimin syntymäpäivänä miehille jaetaan leikattua konjakkia, ja juhlimista vauhdittaa myös "poika", tapausta varten valmistettu kilju. Koskela muistelee miesten parissa lapsuutensa kapinakevättä ja teloitettuja setiään, lähtee sitten humalapäissään upseerien seuraan, missä ärsyyntyy Horst Wesselin laulannasta, lausuu tuntemiaan venäläisiä sanoja ja joutuu tappeluun. Hänet taltutetaan ja kannetaan miehistön puolelle, jossa vain Rokka ja Vanhala ovat enää pystyssä. "Mut kuule, sie älä ota ennää", Rokka varoittaa Lammiota. "Mie jouvun vällee komppanianpäällikökski." Aamulla talousaliupseeri Mäkilä vihoittelee Hietaselle kiljun valmistukseen luvatta lainatusta astiasta mutta antaa tälle kuitenkin pienen silakan kohmeloon.

Koskelan joukkueeseen ilmoittautuu jousipyssyä kantava sotamies Honkajoki, "vakaasti päättäneenä uhrata sekä omansa että sotasairaalasta pullosta saamansa veripalveluveren isänmaansa ja kansansa vapauden hyväksi". Mukana saapuu nuori täydennysmies Hauhia, jonka Rokka perehdyttää vartiotehtävään. Ensimmäisellä yksinäisellä vartiovuorollaan nuorukainen innostuu kuitenkin nostamaan päätään juoksuhaudasta ja saa luodin otsaansa.

Talvella vieras eversti ilmiantaa vartiossa puhdetöitään tekevän Rokan, joka määrätään miehineen koristamaan komentokorsulle johtava polku. Hänen kieltäydyttyään Lammio vie asian eteenpäin. Kuulustelua edeltävänä yönä Rokka pysäyttää vihollisen yrityksen tunkeutua juoksuhautaan ja ottaa tärkeän sotavangin, jonka vie mukanaan kuulusteluun. Hän syyttää Lammiota järjettömästä nokkimisesta ja sanoo, että sota hävitään. Sarastie sanoo, ettei sota kaipaa yhtä miestä, mutta taipuu painamaan asian villaisella sillä ehdolla, että tapaus ei toistu eikä siitä puhuta. Korsussa Honkajoki esittää parodisen rukouksen Suomen herrojen puolesta, "etteivät toista kertaa iskisi päätään Karjalan mäntyyn".

Kesällä 1944 alkaa Neuvostoliiton suurhyökkäys ja suomalaisten joukkojen perääntyminen. Kariluoto lähtee everstiluutnantti Karjulan määräyksestä vastahyökkäykseen ja kaatuu. Hietanen haavoittuu menettäen näkönsä ja kuolee yrittäessään pelastaa muita haavoittuneita hyökkäyksen kohteeksi joutuneesta ambulanssista. Karjulan käskyistä huolimatta Koskela pelastaa joukkonsa perääntymällä murskaavan ylivoiman edessä. Perääntymisen jatkuessa Karjula ampuu Viirilän ja kaatuu sitten itse vihollisen tulitukseen. Rokka haavoittuu auttaessaan karjalaistoveriaan sotamies Sutta joen yli, kieltää kantamasta itseään jalat edellä ja sanoo lähtevänsä nyt vaimonsa Lyytin luo. Koskela kaatuu yrittäessään jarruttaa vihollisen etenemistä.

Taistelun tauottua miehet kuuntelevat radiosta ministerin puhetta: "Me olemme ottaneet ensimmäisen askeleen kohti rauhanomaisten suhteiden solmiamista suuren itäisen naapurimme kanssa." Kamera seuraa suomalaisia ja neuvostoliittolaisia vainajia kuljettavaa hevoskärryä ja päätyy kuvaamaan ruumiskasassa makaavan tuntemattoman sotilaan paljaalla rinnalla lepäävää tuntolevyä.

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

"Rauni Mollbergin filmi on parempi ja vaikuttavampi elokuva kuin kenelläkään on ollut lupa odottaa", pohjusti Helena Ylänen (Helsingin Sanomat 6.12.1985) pääosin kiittävää lehdistövastaanottoa. "Se on itsenäinen elokuvateos, josta kasvanee osa kansallista kulttuuria Linnan romaanin ja Laineen filmatisoinnin rinnalle, mutta jolla on oma, irrallinen arvonsa riippumattomana näistä kahdesta aikaisemmasta teoksesta. [- -] Parasta mitä Mollbergin filmistä voi sanoa, on, että se ei houkuttele älylliseen voimisteluun, vertailemaan itseään sen enempää kirjaan kuin toiseen elokuvaankaan, vaan elämään jälleen kerran tosiksi muuttuneiden tuttujen suomalaispoikien rinnalla tärkeitä vaiheita Suomen historiassa ja ihmisten elämässä."

Useimmat arvostelijat eivät kuitenkaan yrittäneetkään välttää vertailua. Erityisen paljon puhuttiin näyttelijävalinnoista, ja yleisesti pidettiin onnistuneena ratkaisuna sitä, että Mollbergin elokuvan näyttelijät olivat nuorempia ja pääosin tuntemattomampia kuin Laineen. Kenties eniten yksittäistä huomiota saivat kuitenkin Risto Tuorilan Koskela ja Paavo Liskin Rokka, joiden Panu Rajala (Helsingin Sanomat 30.11.1985) ennusti jäävän pysyvästi kansalliseen tajuntaan: "Koskela on raskasmielisempi kuin aikaisemmin. Hänen kansanomaisuudessaan on nyt entistä selvempi annos tukahdutettua luokkatietoisuutta. [- -] Rokan osalta roolivalinta näyttää onnistuneen ihanteellisesti. Tyypissä näkyy nyt kylmän tappajan ja isällisen elämänpuolustajan koko ristiriita."

"Useita klassisia repliikkejä saa näiltä tuntemattomilta turhaan odottaa", huomautti Matti Heimonen (Lapin Kansa 8.12.1985). "Niitä ei lausuta ääneen, tai ne hukkuvat rytinään. Elokuvan aikana toteaa kyllä ratkaisun oikeutuksen. Repliikkien korostaminen olisi vienyt elokuvaa enemmän teatteri-ilmaisun suuntaan, mikä ei varmasti olisi ollut ohjaajan tarkoitus. Sanailun vähentäminen on vähentänyt huumorin osuutta elokuvassa. Ei uusi Tuntematon sentään vailla huumoria ole - ja se mitä on, tuntuukin kumpuavan jostakin hyvin syvältä."

Tuntemattoman sotilaan kuvaus jakoi mielipiteitä. Erkka Lehtolan (Aamulehti 6.12.1985) mielestä elokuvan alun ja lopun eleettömät kuvat lääkärintarkastuksesta ja ruumiskärryistä "alleviivaavat uuden Tuntemattoman sotilaan pasifistista kokonaisnäkemystä", samoin kuin taistelukuvatkin: "[- -] Esa Vuorisen kuvaus osallistuu tapahtumiin, se poimii, korostaa ja kommentoi - ja myös heittäytyy mukaan niin kuin ensimmäisessä taistelukuvauksessa, jossa käsivarakamera tulee sen saman hulluuden nielemäksi kuin ensimmäiseen taisteluunsa menevät nuoret sotilaatkin."

"Mutta sopiiko dokumentaarinen kuvaustyyli Tuntemattomaani", kysyi sen sijaan Markku Rimpiläinen (Savon Sanomat 5.12.1985). "Kuka katsoo Tuntematonta niin kuin se olisi yksi yhteen totta? Ei kukaan, Tuntematon on osittain suomalaista mytologiaa, vaikka romaani onkin hyvin realistinen. Elokuvasta ei tule katsojalle tosi sillä, että se kuvataan todellisuutta suoraan jäljentävien filmien tapaan. [- -] Kamera liikkuu, etsii uusia kuvakulmia, vaihtaa kohdetta eikä malta keskittyä mihinkään. Kameran liikkeet ovat liian silmiinpistäviä."

Kysymys elokuvan suhtautumisesta sotaan nousi jokseenkin poikkeuksetta esille. "Det har blivit en Okänd soldat utan Finlandia, utan marschpotpurrier", kirjoitti Hans Sundström (Hufvudstadsbladet 5.12.1985, 12.12.1987). "Endast med kulornas vinande sång, Stalinorglar och tystnad. Med unga män predestinerade att bli kanonmat och med kylan, hungern, tröttheten och skräcken som deras ständiga följeslagare. Och också med den elementens kvartett som Linna beskriver i det sista kapitelet: eld, jord, järn och rök. Samt utan slutets värmande sol och befriande katharsis."

Kauko Röyhkä (Kaleva 2.2.1986) piti Mollbergin elokuvan sodanvastaisuutta kuitenkin liian odotettavana ja otti esimerkiksi loppukohtauksen: "Nyt elokuva loppuu kuvaan, jossa suomalaisen ja venäläisen sotilaan ruumiit makaavat rinnatusten rattailla. Taas liian itsestäänselvää. Samaa sodanvastaista teemaa on jankattu jo läpi elokuvan, suomalaisten ja venäläisten inhimillisyys on jo todistettu moneen kertaan. Lopussa olisi pitänyt nousta jollekin muulle tasolle, näyttää koko sota jostakin uudesta näkökulmasta että katsojaa olisi kouraissut."

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Taustaa

Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta (1954) oli 1980-luvulle tultaessa otettu lähes 40 painosta ja kirjaa oli myyty yli puoli miljoonaa kappaletta. Edvin Laineen aiheesta välittömästi ohjaama SF-elokuva (1955) on 2,8 miljoonalla katsojallaan kaikkien aikojen menestynein suomalainen elokuva. Molemmista oli tullut klassikkoja ja kansallisia monumentteja: siksi tai siitä huolimatta ajatus Tuntemattoman sotilaan uudesta elokuvaversiosta oli esillä jo 1960-luvun lopulla, jolloin Jörn Donner varasi filmausoikeudet ja suunnitteli elokuvaa yhdessä Matti Kassilan kanssa, sitten 1970-luvun lopulla, jolloin asialla olivat Rauni Mollberg ja Kassila sekä taustavoimana WSOY, mutta varsin pitkälle edennyt hanke kariutui ohjaajien muihin töihin. Todenteolla Tuntemattoman sotilaan uuden elokuvaversion käynnisti Rauni Mollberg 1980-luvun alussa, saatuaan Milkan (1980) valmiiksi.

Tieto Tuntemattoman sotilaan uudelleenfilmatisoinnista herätti vilkkaan polemiikin puolesta ja vastaan. Kirjailija Linna oli alusta pitäen suunnitelman takana ja mukana käsikirjoitustyössä. Hän koki, että romaanissa riitti aineksia uuteenkin sovitukseen ja että sitä puolustivat myös ajassa ja elokuvailmaisussa tapahtuneet muutokset, "mutta ennen kaikkea Rauni Mollbergin ohjaajanäkemys tulee luomaan entisestä poikkeavan näkemyksen". Mollberg katsoi Laineen elokuvan puolustavan yhä paikkaansa, samalla kun hän näki mm. äänitekniikan kehityksen ja värifilmin käytön puoltavan uutta filmausta, ja pyrki löytämään "mielekkään, tarpeeksi uuden näkökulman aiheeseen": "Työn henkistä taustaa on vaikea sanoa lyhyesti, mutta pääasiana ollee nuoren ihmisen tie sodan läpi ja sodan koko mielettömyys. Samalla se on kunnianosoitus niille, jotka ovat käyneet sen kaiken läpi." (Ilta-Sanomat 18.12.1981).

Linnan ja Mollbergin rinnalla käsikirjoitustyöhön osallistui nuori elokuvantekijä Veikko Aaltonen (s. 1955), joka oli ollut mukana jo Milkan työryhmässä ja ohjasi ensimmäisen pitkän elokuvansa Tilinteko 1987. Aaltosen mukaan Linna antoi suuntaviivat käsikirjoitustyölle korostaessaan, että "katsojan on rakastettava näitä poikia, samastuttava heihin niin, että kun joku heistä kuolee, katsoja tuntee sen henkilökohtaisena menetyksenä" (Aamulehti 1.12.1985). Linnan kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen Mollberg ja Aaltonen työstivät lopullisen käsikirjoituksen: eri versioita syntyi viisi-kuusi, joiltakin osin kymmenenkin hahmotelmaa. Aaltosen mukaan käsikirjoitustyöhön osallistui alkuvaiheissa myös Jussi Niilekselä (Filmihullu 5/1993).

Sekä Linna että Mollberg halusivat uudessa versiossa painottaa sotilaiden nuoruutta: niinpä elokuva alkaa alokkaiden lääkärintarkastuksesta ja jatkuu lyhyillä koulutusjaksoilla, ennen kuin siirtyy seuraamaan Linnan romaania. Samasta syystä Mollberg halusi näyttelijöiksi nuoria, kulumattomia kasvoja ja kiersi ympäri Suomea kuvaten ehdokkaita videokameralla nuorisoseuroissa, harrastajateattereissa ja Teatterikorkeakoulun karsinnoissa. Hankkeen tultua julki Mollbergille alkoi lisäksi ilmoittautua runsaasti vapaaehtoisia ja erilaiset kykyjenmetsästäjät eri puolilta Suomea lähettivät valokuvia ja tietoja lupaavista ehdokkaista. Tarjokkaita oli lopulta toista tuhatta. Mollbergin Vesilahden studiolla tapahtuneiden koekuvausten jälkeen näyttelijävalinnat lyötiin lukkoon alkuvuodesta 1984. Puolustusvoimien tuki koettiin välttämättömänä ja se myös saatiin: aseistuksen, pukujen, rekvisiitan, avustajien ja kuvauspaikkojen hankkiminen olisi muutoin ollut mahdotonta tai ainakin suhteettoman kallista.

Kuvaukset alkoivat maaliskuussa 1984 ja kestivät useissa jaksoissa yli vuoden, kesäkuulle 1985. Kuvattaessa pyrittiin mahdollisuuksien mukaan noudattamaan kronologista järjestystä: vuoden 1984 kuvausjaksoissa päädyttiin Petroskoin porteille, vuoden 1985 osalle jäivät asemasota- ja perääntymisvaiheet.

Oskari Viskarin etunimi on kirjoitettu elokuvan alkuteksteissä muotoon Oscari.

Mollbergin Tuntematon sotilas tuli maksamaan yli 14 miljoonaa markkaa eli se oli ylivoimaisesti kallein siihenastinen suomalainen elokuva. Budjetista noin 10 miljoonaa pystyttiin kattamaan kotimaisella rahoituksella säätiön osuuden ollessa vajaat neljä miljoonaa, loput Mollberg ja levitysyhtiö Kinoston toimitusjohtaja Jukka Mäkelä hankkivat ulkomaisten levittäjien takuumaksuista.

Pituutta Mollbergin elokuvalle kertyi 199 minuuttia eli 18 minuuttia enemmän kuin Edvin Laineen versiolle. Kevään 1986 Cannesin festivaaleilla elokuvasta esitettiin noin puoli tuntia lyhennetty laitos, kun taas vuonna 1987 ensiesitetyn televisioversion Mollberg lavensi lähes nelituntiseksi. Kotimaassa Mollbergin Tuntemattomasta sotilaasta otettiin ennätykselliset 41 kopiota ja se sai ensi-iltansa itsenäisyyspäivänä 1985 kaikkiaan 29 paikkakunnalla. Katsojia Mollbergin versio sai vajaat 600 000 eli hieman vähemmän kuin vuoden Turhapuro-elokuva Uuno Epsanjassa. Kahden Turhapuron ja Talvisodan (1989) jälkeen se on 1980-luvun katsotuin kotimainen elokuva.

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Musiikki

1. Maantie on kova kävellä
Säv. ja san. trad.
Es. "konekiväärikomppania", laulu (100 %), 0' 45".


2. Katariinan kamarissa
Säv. Georg Malmstén
Georg Malmstén ja orkesteri (off), 0' 25".
Levytys:
Georg Malmstén; Odeon A-228293, 1934.


3. Böömiläinen polkka
Säv. Jaromir Vejvoda
Arthur Fuhrmannin puhallinorkesteri (off), 0' 35".
Levytys:
Arthur Fuhrmannin puhallinorkesteri; Rytmi RILP 7102, 5.5.1975.


4. Virsi 170 ("Jumala ompi linnamme --")
Säv. trad. saksalainen, san. Martti Luther, suom. Jacobus Petri Finno (v. 1867 muokannut Elias Lönnrot)
Es. "konekiväärikomppania", laulu (100 %), 1' 00".


5. Kalinka
Säv. ja san. trad. venäläinen
1) Es. "sotilas", hyräily (100 %), 0' 10".
2) Kuoro ja balalaikkaorkesteri (off, gramofoni), 0' 35".
3) Es. Paavo Liski, laulu (100 %), kahdessa osassa, yht. 0' 30".


6. Laulu Dnjeprille
Säv. trad. venäläinen
Mandoliini (off), 0' 10".


7. Elämä juoksuhaudoissa
Säv. trad. san. Usko Kemppi
Es. "humalainen sotilas", mandoliini (playback), 1' 05".


8. Jääkärin marssi
Säv. Jean Sibelius
Es. Lappeenrannan varuskuntaorkesteri (100 %), 1' 25".


9. Punakaartin marssi
Säv. ja san. trad.
Es. Tero Niva, laulu (100 %), 0' 25".


10. Ali-Baba / Eldankajärven jää
Säv. Fred Markush, suom. san. Erkki Tiesmaa
1) Es. Ossi-Ensio Koivu, Tero Niva ja Risto Tuorila, laulu (100 %), 0' 40".
2) Es. Tero Niva ja Paavo Liski, laulu (100 %), 0' 15".


11. Blauer Himmel / Sinitaivas
Säv. ja san. Josef Rixner, suom. Martti Jäppilä
A. Aimo, laulu, ja orkesteri (off, gramofoni), 0' 25".
Levytys:
A. Aimo; Odeon A-228401, 1.11.1937.


12. Lesken lempi
Säv. ja san. Erkki Salama
Matti Jurva, laulu, ja orkesteri (off, gramofoni), 0' 30".
Levytys:
Matti Jurva; Columbia DY-286, 1939.


13. Horst Wessel / Die Fahne hoch
Säv. ja san. trad. saksalainen
Es. "upseerit", laulu (100 %), kahteen kertaan, yht. 1' 10".

Huomautuksia:
Musiikkinumeroiden 5:3 ja 9 lauluun yhtyy myös muita sotilaita.

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
25424
Tarkastuspäivä
08.11.1985
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
5440 m
Kesto/leikattu
199 min
Veroluokka
10%
Ikäraja
K12
Tarkastamolaji
näytelmä
Osia
10
Tarkastusnumero
T-25424
Tarkastuspäivä
21.09.1988
Formaatti
video
Pituus/leikattu
5440 m
Kesto/leikattu
191 min.
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
näytelmä
Osia
1
Tarkastuttaja
Europa Vision Oy
Tarkastusnumero
T-25424
Tarkastuspäivä
05.07.1989
Formaatti
video
Pituus/leikattu
5440 m
Kesto/leikattu
191 min.
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
näytelmä
Osia
2
Tarkastuttaja
Yleisradio / Tallennepalvelu
Tekniset tiedot
Väri
väri, Eastmancolor
Ääni
ääni
Kuvasuhde
1,66:1
Kesto
199 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
Alkuteos

Väinö Linna: Tuntematon sotilas. Porvoo: WSOY, 1954. (romaani)

Avustajat
Sotilaita koulutuksessa, neuvostosotilaita suurhyökkäyksessä: Panssariprikaatin varusmiehiä Sotilaat ensimmäisessä taistelussa: Satakunnan Tykistörykmentin varusmiehiä Sotilaita: Pioneerirykmentin varusmiehiä Sotilaita asemasotavaiheessa: Karjalan Prikaatin varusmiehiä Paraatin orkesteri: Lappeenrannan varuskuntaorkesteri Petroskoin valtausparaatin osanottajia: Uudenmaan Rakuunapataljoonan varusmiehiä (Lähde: SKF 9)
Festivaaliosallistumiset
Cannesin elokuvajuhlat / Un Certain Regard Cannes, Ranska 1986
Nordische Filmtage Lübeck Lyypekki, Saksan liittotasavalta 1986
Palkinnot

Elokuvatuotannon laatutuki 1985: 300 000 mk.
Valtion elokuvataiteilijapalkinto 1985: Rauni Mollberg 10 000 mk; Olli Soinio 6 000 mk (myös elokuvasta Riisuminen); Kari Väänänen 6 000 mk (myös elokuvista Rosso ja Ylösnousemus).
Jussit 1985: paras ohjaus: Rauni Mollberg; näyttelijä-Jussi: Risto Tuorila, Paavo Liski.
Ruotsin elokuva-arvostelijain palkinto 1986: paras elokuva.