Aleksis Kiven patsaan myötä kertoja käynnistää tarinan seitsemästä veljeksestä Jukolan talossa, eteläisessä Hämeessä, 1800-luvun puolivälissä: lautamies Mäkelä tapaa pojat lyömästä kurraa ja nuhtelee heitä huonosta talonpidosta. Lisäksi rovastilta on käynyt käsky, että veljesten on jalkapuun uhalla opeteltava lukemaan. "Tämä hurja elämä ei käy laatuun", Aapo myöntää ja neuvonpidon jälkeen veljekset yrittävät saattaa elämänsä uuteen järjestykseen: isännyys suodaan Juhanille, vanhimmalle veljelle, mutta puhe emännyydestä johtaa lähes tappeluun, sillä Juhanin lisäksi useimpien muidenkin veljesten mieli on kiinnittynyt Männistön muorin Venlaan. Sovitaan, että kaikki lähtevät yhdessä kosimaan ja ratkaisu jätetään Venlalle itselleen.

Aapo taivuttaa veljensä lähtemään lukkarin kouluun. Pyhävaatteisiin sonnustautuneina ja aapiskirjat kädessään he päättävät ensin käydä kosimassa Venlaa: Lauri ja koko hanketta pilkkaava nuorin veli Eero jättäytyvät ulkopuolella, kun muut saavat muorilta äkkilähdön. Juhani purkaa raivoaan Eeroon, mutta hänen kostonsa jää kesken, kun tietä pitkin lähestyy joukko Toukolan poikia laulaen pilkkalaulua Jukolan veljeksistä: syntyy tappelu, jossa toukolaiset ajetaan pakosalle.

Lukkarin ankara koulunpito ei maistu veljeksille eikä aapinen ota auetakseen muille kuin Eerolle. Lukkari nöyryyttää veljeksiä antamalla pikkutyttärensä toimia opettajana, pöllyttämällä Juhanin tukkaa ja hallitsemalla poikien eväspusseja. Tuomaan ehdotuksesta ja huolimatta Aapon estelyistä veljekset karkaavat ruokatauon aikana ikkunasta ja aterioivat avarassa luonnossa vapaudestaan nautiskellen. He yltyvät pilkkaamaan ohikulkevaa kiertolaisperhettä, "Rajamäen rykmenttiä", mutta Kaisa-vaimo vastaa ennustamalla, että heille käy vielä huonosti. Kotimatkalla veljekset saavat kimppuunsa kostoa janoavat toukolaiset, jotka pehmittävät heidät pahanpäiväisesti. Nuollessaan haavojaan ja pelätessään rovastin vastatoimia veljekset päättävät vuokrata Jukolan kymmeneksi vuodeksi nahkapeitturille ja rakentaa uudistalon Impivaaraan, kauas ihmisten ilmoilta.

Suunnitelma pannaan täytäntöön. Ensimmäisen yön veljekset viettävät taivasalla surumielisissä tunnelmissa ja paikkaan liittyvät tarinat peikosta ja kalpeasta immestä saavat heidät pelästymään hevosensa hehkuvaa silmää. Uudisrakennus ja aitta nousevat. Jouluun mennessä veljekset ovat kotiutuneet ja juhlistavat aattoa uusilla oljilla ja oluenjuonnilla. Juhani innostuu painimaan ja haastaa veljiään vuoronperään, mutta suuttuu aina jäädessään tappiolle. Kun Eero Juhanin yllytyksestä ja vastoin Tuomaan kieltoa heittää olutta kiukaalle, nousee tappelu, jonka tuoksinassa oljet syttyvät tuleen. Voimattomina veljekset seuraavat pelkissä rohdinpaidoissa talonsa palamista. He onnistuvat pelastamaan eläimet ja päättävät itse pelastautua Jukolaan: susien ja pakkasen uhallakin he selviytyvät perille.

Veljekset viipyvät Jukolassa vappuun saakka ja pystyttävät entistä ehomman uudisrakennuksen Impivaaraan. Vanhan metsämiehen Taula-Matin tarinat innostavat heidät lähtemään pyyntiin Kourusuolle. Korvessa he törmäävät Viertolan härkälaumaan ja joutuvat pakenemaan Hiidenkivelle, missä he odottavat puolitoista päivää nälissään ja yrittävät turhaan huutaa apua. Lauri, joka ei muiden lailla ole heittänyt konttiaan metsään, ryhtyy juopottelemaan ja puhuu suorat sanat veljistään. Metakan hillitsemiseksi Juhani saa komentovallan ja sitä tottelematon päätetään heittää härkien eteen: kun Juhani Tuomaan tukemana aikoo panna Laurille langettamansa rangaistuksen täytäntöön, muut veljet estävät sen. Lopulta Timo keksii, että he pääsevät pälkähästä tappamalla härät Laurin kontista löytyvillä ampumatarvikkeilla.

Teurastus pelastaa veljekset, mutta arkeen palattuaan he saavat lautamies Mäkelän välityksellä Viertolan herran haasteen käräjiin. Aapo kehittää sovintoratkaisun, jonka mukaan härät maksetaan kaskiviljalla ja johon Viertolan herra suostuu. Veljekset ryhtyvät kaskenpolttoon, jonka tuloksena heillä on varaa lähettää Eero ja Simeoni hankintamatkalle kaupunkiin. Eero palaa yksin ja saa selkäänsä kerrottuaan kuorman hinnan menneen hurvitteluun. Metsässä piileskelevä Simeoni löydetään huonossa kunnossa ja sekavassa mielentilassa. Toivuttuaan hän saarnaa "hävityksen kauhistusta", ja kertoo tavanneensa "itse päämestarin, Lusifeeruksen": tämä karvainen olio on lennättänyt hänet kuuhun, saapasnahkatorniin ja näyttänyt hänelle koko tuhoon tuomitun maailman.

"Älköön tulko huulilleni pisaraakaan sitä juomaa", Simeoni vannoo kokemuksensa jälkeen ja veljekset ovat niin järkyttyneitä, että päättävät tuhota viinapannunsa ja tehdä parannuksen. He suuntaavat kirkkoon, mutta huutokauppatilaisuus paljastaa, että he ovat erehtyneet päivästä: asiasta pilkattuina he aloittavat tappelun ja joutuvat jälleen nuolemaan haavojaan. Seuraavaksi veljekset aikovat värväytyä sotaväkeen, mutta matkalla he kohtaavat nimismiehen, joka rauhoittaa heitä tiedolla, että toukolaisten kanssa he ovat kuitit ja että omasta puolestaan hän on valmis jättämään heidät rauhaan. Pian veljekset saavat myös rovastin viestin, että auttava lukutaito riittää heidän maineensa ja kansalaiskuntonsa palauttamiseksi. Veljekset päättävät yrittää ja lähettävät Eeron jahtivoudin oppiin, minkä jälkeen nuorin veli ryhtyy opettamaan lukutaitoa muille. Eero ei malta olla naljailematta, kunnes veljellinen selkäsauna saa hänet järjestykseen.

Aika kuluu, vuodenajat vaihtuvat. Halla vie viljan, mutta veljekset kuivaavat suon ja saavat uuden sadon. Rovastin edessä heidän lukutaitonsa osoittautuu moitteettomaksi, Lauri jopa Toukolan kylän parhaaksi lukijaksi, ja hartaina he vastaanottavat kukin oman "Pyhän kirjansa". Nyt he tuntevat olevansa valmiita palaamaan Jukolaan ja kohtaamaan kyläläiset ystävinä. Matkalla lukkari ajaa heitä vastaan: Juhani ylpeilee uusilla tiedoillaan, mutta pienen sanaharkan jälkeen syntyy sovinto ja lukkari lupautuu rakentamaan sopua myös toukolaisten ja veljesten välille.

Kylän väki kokoontuu veljesten tulojuhlaan Jukolaan. Lukkarin rauhanpuhe liikuttaa naiset kyyneliin ja entiset riitapukarit lyövät sovinnon kättä. Männistön muori lupaa Venlan Juhanille, joka esittää tytölle oman kosintansa lausumalla "olkoon sanottu" ja vie tytön tanssiin. Myös muilla veljeksillä Simeonia lukuunottamatta on tyttö tanssitettavana. Lopuksi veljesten nähdään kyntävän peltoa rinnakkain ja katoavan horisontin taakse kertojan päättäessä tarinan: "Niin kulki heidän elämänsä rauhallisesti puolipäivän korkeudelle ylös ja kallistui rauhaisesti alas illan lepoon, monen tuhannen kultaisen auringon kierrossa."

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.