Seitsemän veljestä
Sju bröder (ruotsinkielinen nimi)
Die Sieben Brüder (saksankielinen nimi)
Seven Brothers (englanninkielinen käännösnimi)
Les Sept frères (ranskankielinen käännösnimi)
Finna rating
Seitsemän veljestä
Wilho Ilmarin ohjaama draama Seitsemän veljestä (1939) pohjautuu Aleksis Kiven romaaniin. Tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun puolivälin Etelä-Hämeeseen. Jukolan talon pojat joutuvat kahnauksiin järjestäytyneen yhteiskunnan kanssa. Juhanin (Edvin Laine), esikoisen, johdolla veljekset, Tuomas (Eino Kaipainen), Aapo (Kaarlo Kytö), Simeoni (Kaarlo Kartio), Timo (Joel Rinne), Lauri (Unto Salminen) ja Eero (Arvo Kuusla), muuttavat metsän pojiksi takamaille, Impivaaraan.
Saved in:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Age Limit | ||||||||||||
7 |
||||||||||||
Actors | ||||||||||||
Uncredited actors
Assistants
Veljesten sijaisnäyttelijät Impivaarasta pakokohtauksessa: Tampereen Rykmentin aliupseerikoululaisia<br /><br />Hannes Veivo (Lähde: tilikirja)<br /><br />Veikko Salvila, Veini Kunnas, Jaakko Kerola (Toukolan poikia), Maila Alho, Mikko Alho (kylän lapsia) (Lähde: Päijät-Häme 27.12.1994)<br /><br />Aaro-härkä (Lähde: Suomen Työ 8.9.1939) ,
Veljesten sijaisnäyttelijät Impivaarasta pakokohtauksessa: Tampereen Rykmentin aliupseerikoululaisia<br /><br />Hannes Veivo (Lähde: tilikirja)<br /><br />Veikko Salvila, Veini Kunnas, Jaakko Kerola (Toukolan poikia), Maila Alho, Mikko Alho (kylän lapsia) (Lähde: Päijät-Häme 27.12.1994)<br /><br />Aaro-härkä (Lähde: Suomen Työ 8.9.1939)Search as topic |
||||||||||||
Contributors | ||||||||||||
K. Hakosen kuljetusliikkeen miehiä (Lähde: SKF 2, tilikirja)<br /><br />Sooloklarinetin soitto: Helsingin Teatteriorkesterin klarinetisti (Lähde: tilikirja)<br /><br />Saunapalon sammutus: Haagan VPK (Lähde: Uusi Suomi 2.4.1939)<br /><br />Kaskenpolttokohtauksen sammutus: Keski-Hollolan VPK (Lähde: tilikirja)
K. Hakosen kuljetusliikkeen miehiä (Lähde: SKF 2, tilikirja)<br /><br />Sooloklarinetin soitto: Helsingin Teatteriorkesterin klarinetisti (Lähde: tilikirja)<br /><br />Saunapalon sammutus: Haagan VPK (Lähde: Uusi Suomi 2.4.1939)<br /><br />Kaskenpolttokohtauksen sammutus: Keski-Hollolan VPK (Lähde: tilikirja)Search as topicUncredited
Ensembles
|
||||||||||||
Production | ||||||||||||
|
||||||||||||
Distribution | ||||||||||||
|
||||||||||||
Locations | ||||||||||||
|
||||||||||||
Filming date | ||||||||||||
1.4.1939 – syyskuun alku 1939 |
||||||||||||
Content Description | ||||||||||||
|
||||||||||||
Press reviews | ||||||||||||
"Kansallisaarteen" (Pate, Helsingin Sanomat 2.10.1939) haastava filmatisointi askarrutti arvostelijoita, jotka yleensä olivat lopputulokseen tyytyväisiä. "Suomen Filmiteollisuus ansaitsee kiitoksen siitä, että se on suorittanut oivan kulttuurityön lähentäessään filmin avulla suurta yleisöä entistä enemmän kansalliskirjallisuutemme nerokkaaseen romaaniluomaan", kiitti Pate, mutta esitti myös kritiikkiä: "Filmistä kaipaa tosin suurempaa atmosfäärin vapautta, kun sen sijaan nyt on suoritettu kiinteää paikallista valokuvausta. Juuri ympäristön ilmavuus ja kameran ilmentämän toiminnan liikkuvaisuus antaa filmille voiman. Valokuvaus on siten liian kehystettyä puheenaolevassa filmissä. Teatteri on ikäänkuin pohjana ja kahlitsee esitystä. Mutta tämä tietysti johtuu käsikirjoituksesta, joka sekin noudattaa totunnaisia teatteriperinteitä jonkin verran liikaa eikä ole asettanut itselleen vaatimukseksi irtaantua täydellisesti aikaisempien esitysten kahleista pyrkimällä itsenäiseen, vapaaseen runon hengen tarjoaman runollisen elämän omaotteiseen tulkintaan." "Tuottajayhtiö SF ja ohjaaja Wilho Ilmari ovat", aloitti P. L-s (Paula Lauris, Ilta-Sanomat 2.10.1939), "ryhtyessään Suomen kansan suurta Kivi-perintöä, Seitsemää veljestä, elokuvaksi sovittamaan, suhtautuneet työhönsä kaikella tämän vaikean tehtävän vaatimalla vakavuudella. Se käy ilmi työn tuloksista: rohkea yritys on onnistunut, me tunnemme Kiven veljekset valkokankaalla oikeiksi Jukolan pojiksi, me nautimme heidän kivimäisestä kielenkäytöstään - joka kaikeksi onneksi on säilytetty aitona ja tulkitaan pätevästi, mistä edellämainitusta kunnia käsikirjoituksen laatijalle, jälkimmäisestä esittäjille sekä osajaon suorittajille." "Suomen Filmiteollisuus on siinä luonut tähänastisistaan parhaan teoksensa", ihasteli T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 3.10.1939). "Yhtiö on käynyt tehtävään kauniilla hartaudella. Huolellisuus antaa leimansa koko työlle, ja niin katsoja vapautuukin jo filmin ensimmäisillä kymmenillä metreillä mahdollisesta epävarmuudesta työn laatuun nähden ja seuraa turvallisin mielin, miten Suomen kansan rakkain kirja on viety filmiasuun." "Jos etsii puutteita ohjaajan työssä", T. A. arvosteli, "on sitä se, ettei Häme ja itse luonto pääse elämään veljesten rinnalla sillä omaperäisellä sykinnällään kuin kirjan sivuilla. [- -] Mutta luonnon koko avaruuden ja oman elämän tuominen mukaan filmille vaatisi jo filmirunoilijaa. Ja toisekseen pitäisi ohjaajalla silloin olla käytettävissään myös persoonallisempi kuvaaja kuin mitä Eino Kari on. Joka tapauksessa Seitsemän veljestä on kohtaus kohtaukselta todistus vakavasta ja miehisestä ohjaustaidosta." "Det är rätt så märkligt att konstatera", pohti B-s (Greta Brotherus, Svenska Pressen 3.10.1939), "att så snart den inhemska filmen har en roman eller i enstaka fall en teaterpjäs att bygga på, så blir det genast en bättre film, än om manuskriptet skrivits direkt för filmen. [- -] Det pratas visserligen en aning för mycket i denna version av Sju bröder, kameran står stilla lite för långa stunder emellanåt. Men i stället är Eino Karis bilder bra. De sju toviga, linhåriga, tjurskalliga bröderna fyller bildytan på ett dekorativt sätt och regissören Wilho Ilmari grupperar dem mycket verkningsfullt och ofta en aning teatermässigt." "Den kända teatermannen Wilho Ilmari", arvioi puolestaan H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 3.10.1939) ohjaustyötä, "hade uppenbarligen intresserat sig mer för de mer dramatiska än rent filmatiska avsnitten, om ock julnattens hetsiga ritt över gnistrande snö och resan med Lucifer till månen tydde på att regissören ingalunda saknar fantasi och visionär blick, ehuru han ännu icke fullt behärskar filmens uttrycksmedel." Veljesten näyttelyätulkinnoista oli jokainen V. V-hl:n (Verneri Vesterdahl, Karjala 3.10.1939) ilmaiseman yleisen mielipiteen mukaan "innoittunutta ja taiteellista työtä, mikään kohta ei petä, yhteistyö on hiottua. Valinta on osunut kauttaaltaan oikeaan." Eräät arvostelijat nostivat kuitenkin Edvin Laineen Juhanin "joukon pääksi ja selkärangaksi": "Lujaa työtä on hänen miehensä, ja se on Juhani" (T. A.). "Edvin Laine esitti meille Juhanin sellaisena kuin olemme hänet Kiven sanoin kuvaamana oppineet tuntemaan", kirjoitti P. P. (Ajan Suunta 3.10.1939). "Hänen ilonsa, surunsa, raivonsa ja alistumisensa esitti Laine niin elävästi ja inhimillisesti, että voimme asettaa hänet ehdottomasti veljistä etusijalle." Tarmo Poussu (Katso 50/1991) kirjasi myöhempien aikojen näkemyksen vuoden 1991 tv-esityksen yhteydessä: "Turkan kiistellystä tv-sovituksesta huolimatta [- -] Mika Waltarin kirjoittama ja Ilmarin ohjaama elokuva merkinnee useimmille yhä Seitsemän veljeksen "ainoaa oikeata" visualisointia. Sen vaikutus kansan romaanista muodostamiin mielikuviin on ollut niin voimakas, että sen näkemys on vaikuttanut myös useimpiin aiheen näyttämösovituksiin. Tässä mielessä Ilmarin elokuvaa voisi verrata Edvin Laineen Tuntemattomaan sotilaaseen." - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
Background | ||||||||||||
Ajatus Aleksis Kiven pääteoksen elokuvasovituksesta nousi ensimmäisen kerran esiin jo vuonna 1919, vain paperille jäänyttä Suomen Filmitaide Oy:tä perustettaessa. Helmikuussa 1921 tuolloin runsaan vuoden ikäinen Suomi-Filmi Oy hankki Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta yksinoikeuden Kiven teosten filmaamiseen, mutta ehti toteuttaa vain Kihlauksen (1922) ja Nummisuutarien (1923) valkokangasversiot, ennen kuin tämä yksinoikeusklausuuli menetti merkityksensä Suomen liityttyä vuonna 1928 Bernin kansainväliseen tekijänoikeussopimukseen - olihan kirjailijan kuolemasta tullut kuluneeksi 50 vuotta jo vuonna 1922. Marraskuussa 1933 yhtiön hallitus, Kalle Kaarnan lähettämän kirjeen ja kustannuslaskelman pohjalta asiasta keskusteltuaan, päätti "princiipissä" tehdä elokuvan. Tammikuussa 1936 yhtiö tilasi käsikirjoitusluonnokset sekä Urho Karhumäeltä että Toivo Pekkaselta, ja syksyllä 1936 filmaushankkeista tiedotettiin jo julkisestikin. Vuotta myöhemmin käsikirjoituksen tekoon ryhtyi yhtiön hallituksen varajäseneksi kutsuttu ja kohta myös pienosakkaaksi tuleva V. A. Koskenniemi. Kesäkuussa 1938 kuitenkin todettiin, että filmaushanke olosuhteiden pakosta siirtyisi tulevaisuuteen, yhtenä syynä edelleenkin filmauskelpoiseksi katsottavan käsikirjoituksen puuttuminen. Myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran edustajien elokuva-ajatukseen ottama erittäin varauksellinen kanta arvelutti. Suomi-Filmin ilmoitettua hankkeensa siirtymisestä ajatukseen tarttui asianharrastajien vuonna 1936 perustama Kansatieteellinen Filmi Oy Teuvo Tulion syksyllä 1938 tekemän yhteistyötarjouksen pohjalta. Kansatieteellisen Filmin siihenastinen tuotanto oli käsittänyt vain kansanperinteeseen liittyviä lyhytelokuvia, mutta kokouksessaan 11.10.1938 yhtiön johtokunta päätti vielä ennen vuoden vaihdetta aloittaa Seitsemän veljeksen kuvaustyöt Sakari Pälsin suunnitelman pohjalta. Tämäkään hanke ei edennyt päätöstä pitemmälle, yhtiön teknillisen johtajan ja johtokunnan jäsenen Eino Mäkisen asetuttua jyrkästi kielteiselle kannalle. Suomen Filmiteollisuus oli jouluksi 1938 tuottanut Wilho Ilmarin ohjaamana uuden elokuvasovituksen Nummisuutareista. Kun muiden yhtiöiden Seitsemää veljestä koskevat suunnitelmat näyttivät polkevan paikallaan, T. J. Särkkä päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen. Lisäpontimena hänellä oli Kalle Kaarnan tarjoama käsikirjoitus, joka vaikutti käyttökelpoiselta. Käsikirjoituksesta maksettiin Kaarnalle 10 000 mk - tilikirjan mukaan suoritus on tapahtunut 10.1.1939. Käsikirjoituksen työsti kuvausasuun Mika Waltari, jolle 30.11.1939 maksettiin palkkiona 30 000 mk. Kaarnan suostumuksella on elokuvan alkuteksteissä käsikirjoituksen tekijänä mainittu ainoastaan Waltari - Särkän suorasukaisesti ilmaiseman mielipiteen mukaan Mika Waltari myi nimenä paremmin kuin Kalle Kaarna. Elokuvasovituksesta on romaanin alku sekä lopputapahtumat Jukolan veljesten kotiintulojuhlan jälkeen jätetty pois, samoin suurin osa Aapon tarina-aineistosta. Paksua käsikirjoitusta on kuvattaessa ja/tai leikattaessa monin paikoin lyhennetty, mutta toisaalta lisätty loppuun viimeiseksi näkymäksi kaikki seitsemän veljestä rinta rinnan kyntämässä, samalla kun kertojan (Wilho Ilmari) kuullaan lukevan romaanin loppusanoja, joiden lomaan on lisätty teoksessa hieman aikaisemmin esiintyvät sanat kotomaamme koko kuvasta, sen ystävällisistä äidinkasvoista. Äänittäjä Emil Häkkäsen etunimi on alkuteksteissä muodossa Eemil. Seitsemän veljeksen kuvaustyöt alkoivat 1.4.1939, ja ensi-iltansa elokuva sai kuusi kuukautta myöhemmin. Kopioita elokuvasta vedettiin peräti 14, ja Helsingissä, Tampereella sekä Turussa liikkeellelähtö tapahtui kaksoisensi-iltana. Yleisömenestys oli vuoden 1939 paras. Maksaneita katsojia per 31.12.1945 oli yhteensä 565 597 henkeä, joista aikuisia 452 005 ja alennuslippulaisia 113 592. Suomen Filmiteollisuuden osuus pääsylipputuloista oli vuoden 1949 loppuun mennessä 2 798 460 markkaa. Vuonna 1956 Suomen Filmiteollisuus suunnitteli romaanista ensimmäistä värielokuvaansa, vieläpä ensimmäisenä suomalaisena anamorfisena laajakuvaversiona. Ohjaajaksi ilmoitettiin Edvin Laine, joka keväällä 1956 teki jo opintomatkan Englantiin, tutustuakseen käytännössä anamorfisiin kuvausmenetelmiin. Juhanina oli määrä olla Veikko Sinisalon. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun T. J. Särkkä ottikin Seitsemän veljeksen tilalle Juhani Ahon Juhan, jonka hän itse kesällä 1956 ohjasi. Vuonna 1972 romaanista suunnittelivat elokuvaa Arno Carlstedt ja Matti Kassila, ja seitsemän vuotta myöhemmin valmistui Riitta Nelimarkan ja Jaakko Seeckin 87 minuutin kollaasianimaatioelokuva. Vuonna 1989 Jouko Turkka ohjasi Seitsemästä veljeksestä 12-osaisen, yli 13 tunnin sarjaohjelman TV-2:lle. WSOY kustansi vuonna 1939 Nisse Hirnin toimittaman 18-sivuisen kirjasen Seitsemän veljestä. Kuvateos Suomen filmiteollisuuden (SF:n) samannimisen elokuvan mukaan. Suomen Filmiteollisuuden tytäryhtiö Kustannus Oy Jukolan Kirja julkaisi romaanista vuonna 1945 kookkaan filmikuvapainoksen, "liitteenä 32 kuvasivua Suomen Filmiteollisuuden (SF) elokuvasta Seitsemän veljestä". - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
Music | ||||||||||||
1. Seitsemän miehen voima / Voimalla seitsemän miehen Säv. trad. ja Martti Similä, sov. Martti Similä, san. Aleksis Kivi 1) Aapo Similä ja mieskuoro, laulu, ja Helsingin Teatteriorkesteri (off, alkutekstit), 1' 45". 2) Es. Urho Westman, klaneetti, ja "Toukolan pojat", laulu (playback, klarinetti ja mieskuoro), 0' 50". 2. Metsän puita tuuli tuudittaa Säv. trad., sov. Martti Similä Klarinetti (off), 0' 20". 3. Makeasti oravainen Säv. Aapo Similä, san. Aleksis Kivi 1) Es. Joel Rinne, laulu (playback), 0' 25". 2) Es. Unto Salminen, laulu ja hyräily (100 %), kahteen otteeseen, yht. 0' 45". 4. Tuuli se puhaltaa ja puunlatvat taipuu Säv. trad., sov. Martti Similä, san. Aleksis Kivi Es. "seitsemän veljestä", laulu (100 %), kolme kertaa, yht. 1' 15". 5. Mitä minä huolin, veitikka nuori Säv. trad., sov. Martti Similä, san. Aleksis Kivi Es. "seitsemän veljestä", laulu (100 %), 0' 20". 6. Rajamäell' korkealla / Iloitkaat ja riemuitkaat Säv. trad., sov. Martti Similä, san. Aleksis Kivi 1) Es. "seitsemän veljestä", laulu (100 %), neljä kertaa, yht. 0' 50". 2) Es. Arvo Kuusla, laulu (100 %), 0' 30". 7. Elettiinpä ennenkin Säv. trad., san. Aleksis Kivi Es. Edvin Laine, laulu (100 %), 0' 10". 8. "Katrilli" Säv. trad. ja Martti Similä Es. Evald Terho, viulu, ja Urho Westman, klaneetti (playback, Helsingin Teatteriorkesterin viulisti ja klarinetisti), 0' 50". 9. "Häämarssi" Säv. trad. ja Martti Similä Es. Evald Terho, viulu, ja Urho Westman, klaneetti (playback, Helsingin Teatteriorkesterin viulisti ja klarinetisti), 0' 25". 10. Loppumusiikki Säv. ja sov. Martti Similä Helsingin Teatteriorkesteri (off, lopputekstit), 1' 00". Huomautuksia: Seitsemän miehen voima on taustamusiikin toistuvana aiheena. Unto Salminen laulahtaa "minä olen pikkuinen poika, mamman oma Jussi" (100 %), 0' 05", Edvin Laine rallattelee ja puhaltaa tuohitorveen, Kaarlo Kartio uikuttaa hyräillen (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 45". "Vieraat" tanssivat "Katrillin" (nro 8) ja "Häämarssin" (nro 9) aikana. - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) pohjalta. |
||||||||||||
Inspection Details | ||||||||||||
|
||||||||||||
Technical Data | ||||||||||||
|
||||||||||||
Language | ||||||||||||
Finnish |