Tähdet kertovat, komisario Palmu.
Stjärnorna, kommissarie Palmu, stjärnorna ..... (ruotsinkielinen nimi)
Stjärnor, kommissarie Palmu, stjärnor (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
The Stars Will Tell, Inspector Palmu (englanninkielinen käännösnimi)
Sterne erzählen, Kommissar Palmu... (saksankielinen nimi)
Kommissar Palmu (saksankielinen käännösnimi)
Les Étoiles nous parlent, Monsieur le commissaire (ranskankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Tähdet kertovat, komisario Palmu.
Matti Kassilan käsikirjoittama ja ohjaama rikoselokuva Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962) on kolmas Palmu-elokuvien sarjassa ja perustuu Mika Waltarin samannimiseen romaanikäsikirjoitukseen. Tuomari Toivo Virta (Matti Ranin) on edennyt urallaan rikospoliisin ensimmäisen ryhmän päälliköksi ja komisario Palmun (Joel Rinne) esimieheksi. Helsingin Tähtitorninmäeltä löytyy murhatun miehen ruumis. Tuomari Virta, komisario Palmu ja etsivä Kokki (Leo Jokela) alkavat tutkia tapausta. Virran suureksi harmiksi rikospaikalle on ehtinyt myös toimittaja Nopsanen (Pentti Siimes), jonka sensaatiojuttu Iltalehdessä aiheuttaa poliiseille lisätyötä.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
K11 |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
|
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
Kevät ja kesä 1962 - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
Kolmas Palmu-elokuva joutui monissa arvosteluissa vertailuun kahden edellisen kanssa. Yrjö Kempin (Ilta-Sanomat 11.9.1962) mielestä "Tähdet kertovat, komisario Palmu ohittaa filminä reippaasti molemmat edeltäjänsä, mutta on aiheelta ohuempi, hyppelehtivämpi ja silmiinpistävästi hajanaisempi kuin kumpikaan niistä". "Kassila teki ihmeen!", innostui Martti Savo (Modest Savtschenko, Kansan Uutiset 9.9.1962). "Ei niin, että Tähdet kertovat olisi sellaisenaan poikkeuksellinen saavutus Kassilalle, mutta aniharvoin sattuu, että kun jostakin aiheesta tehdään 'sarja' filmejä, toinen vieläpä kolmaskin on ensimmäistä parempi. Näin on kuitenkin käynyt Palmu-sarjan kohdalla." "Kolmas Palmu on - syystä - suuremmalla itseluottamuksella tehty juttu kuin edelliset", arveli Eero Tuomikoski (Kauppalehti 11.9.1962), "enemmän myös Kassilan oma joka suhteessa. Se on rohkeammin kuvan varaan rakennettu kuin edelliset, siinä eivät storyn mutkat pääse vetelöittämään ja seisottamaan kerrontaa niin kuin edellisissä, siinä eivät ilmaisulliset keksinnöt enää sysäydy silmiin ensikertalaisina oivalluksina, vaan palvelevat ohjaajan pyrkimyksiä." Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 9.9.1962) näki Kassilan kerronnassa "uudenlaista väljyyttä ja vapautuneisuutta". "Matti Kassila kan berätta", säesti H. G. G. (Henry G. Gröndahl, Hufvudstadsbladet 9.9.1962). "Han gör det koncist, följdriktigt, snabbt, elegant och utan att hemfalla åt deckarfilmernas skötesynd, återblickarna. [- -] Humorn i den tredje Palmu-filmen är mera dämpad än tidigare, samtidigt är den säkrare, avgjort mera bjutbar, mognare." Elokuvan loppupuoli ja Helge Heralan hahmo herättivät kuitenkin kritiikkiä. "Kassila ryhtyy ennen loppua tosikoksi", kirjoitti M. Sirnö (Hämeen Yhteistyö 9.9.1962). "Kevyeen soppaan heitetään liian vaikeasti sulatettavia luita, syvyyspsykologiaa, hermosairaita, lainauksia Hitchcockilta. Ristiriidasta ei voi syyttää Waltaria, Kassila olisi voinut muokata käsikirjoituksen myös loppuosaltaan." "Tämä uroskonna (Helge Herala) on hämmästyttävä suoritus yliampuvuudessaan. Jos jo juonenkehittely itsessään näillä tienoin on tyrmäävän epäuskottava, moninkertaistaa Heralan osuus käsikirjoituksen virheet." (Yrjö Kemppi) Muuten näyttelijöiden katsottiin kehittyneen Palmu-sarjan edetessä: "Skådespelarna har småningom funnit rätt på sina typer och de vanliga överdrifterna är till stor del borteliminerade", koki O. F-ll (Appell 20.9.1962). H. G. G. (Henry G. Gröndahl, Hufvudstadsbladet 9.9.1962) piti kokonaisuuden kannalta edullisena että Ranin ja Jokela oli nostettu tasa-arvoiseksi pariksi Joel Rinteen rinnalle, mutta näki myös Palmu-hahmossa tapahtuneen kypsymistä: "Joel Rinnes kommissarie har vunnit i värme och trovärdighet vad han förlorar i burlesk färgläggning. Hans poliskommissarie har nu samma trygghet, samma mänskliga förståelsefulla inställning, samma genuina originalitet, som hans franska kollega från Paris, kommissarie Maigret." Myöhempien vuosikymmenten eräissä arvioissa särmien nähtiin silottuneen tai kääntyneen ansioiksi. "Alkupuolella Kassila viljelee ironista vuoropuhelua ja poimii osuvia huomioita ajankohdan yhteiskunnallisesta todellisuudesta", kirjoitti Mikael Fränti (Helsingin Sanomat 1.5.1986) vuoden 1986 tv-esityksen yhteydessä. "Loppupuolella elokuva jännittyy liikkuvaksi, sujuvaksi ja tehokkaaksi rikoskerronnaksi." "Heralan suoritus on onnistunut yhdistelmä Chaplinin Diktaattorin Hynkeliä ja oikeaa Hitleriä", Pertti Lumirae (Demari 12.12.1991) luonnehti. "Tämä pohjimmiltaan traaginen hahmo ei jää kuitenkaan pelkäksi karikatyyriksi, vaan ohjauksen ja näyttelijätyön yhteisvaikutuksessa nousee myös jonkinlaiseen groteskiin suuruuteen." - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Mika Waltarin vuosina 1939 ja 1940 ilmestyneiden poliisiromaanien Kuka murhasi rouva Skrofin? ja Komisario Palmun erehdys pohjalta 1960 ja 1961 tehdyt, Matti Kassilan ohjaamat elokuvat olivat olleet niin hyviä yleisömenestyksiä, että se kannusti tekijöitä jatkamaan saman aiheen parissa. Useampia Palmu-romaaneja ei ollut ilmestynyt, joten Fennada-Filmistä otettiin syksyllä 1961 yhteyttä Mika Waltariin, joka itse kertoi Seurassa 12/1962: "Koko viime kesän yritin päästä käsiksi pitkän aikaa tekeillä olleeseen laajaan teokseen, mutta ei sytyttänyt ja siksi tunsin itseni hyvin masentuneeksi. Syksyllä näin vanhaan salapoliisiromaaniini pohjautuvan elokuvan Kaasua, komisario Palmu!. Se oli niin hauskasti ohjattu ja näyttelijät niin etevät, että pakosta tulin hyvälle tuulelle ja nauroin monta kertaa, pitkistä ajoista. Palattuani maalle Fennada-Filmin johtaja, insinööri Mauno Mäkelä soitti minulle eräänä lokakuun päivänä ja kysyi, saisiko Fennada-Filmi käyttää samoja henkilöitä vielä uudessa elokuvassa laatimalla käsikirjoituksen oman mielensä mukaan. Tämä yllytti minut väittämään, että osaisin ehkä itsekin vielä kirjoittaa uuden salapoliisiromaanin. Hän ei tuntunut oikein uskovan, mutta ajattelin, että jo ihan liian kauan olen tuntenut itseni turhantärkeäksi. Siksi aloin kirjoittaa saman tien ja kirjoittaessani minulla oli hauskaa." Waltarin käsikirjoitus valmistui parissa viikossa. Tekstiä työsti edelleen ohjaaja Matti Kassila yhdessä Kaarlo Nuorvalan kanssa. Waltari puolestaan kirjoitti Kassilan ja Nuorvalan työstä riippumattomasti käsikirjoituksensa romaaniksi, joka ilmestyi elokuvan ensi-illan aikoihin WSOY:n kustantamana. Joel Rinne ja Matti Ranin saivat osasuorituksistaan Jussi-patsaat, Leo Jokelalle oli patsas päätetty antaa jo edellisen jakokerran yhteydessä. Helge Heralan tulkitsema majuri Vadenblick on sekoitus Adolf Hitleriä, Charlie Chaplinin Diktaattoria sekä omalaatuisilla tempauksillaan hämminkiä ja kuuluisuutta herättänyttä everstiluutnantti S. O. Lindgreniä. Elokuvan lopputapahtumat poikkeavat romaanista, jossa mm. myös Annikka Vadenblick saa surmansa. Elokuvan ruotsinkielinen nimi on alkuteksteissä oikeinkirjoituksellisesti virheellinen "Stjärnorna, kommisarie Palmu, stjärnorna .....". Vilho Kekkosen etunimi on alkuteksteissä muodossa Ville. Tähdet kertovat, komisario Palmu. oli esitysvuotensa paras yleisömenestys - se tuotti voittoa 5 552 858 markkaa. Vuotta 1963 silmälläpitäen Waltarilta tilattiinkin jo seuraavan Palmu-elokuvan käsikirjoitus. Sen nimeksi Waltari antoi Lepäisit jo rauhassa, komisario Palmu. Kuvauskäsikirjoituksen Kassila laati tällä kertaa Eero Tuomikosken kanssa. Elokuvaa ei kuitenkaan koskaan toteutettu - tuottaja ei pitänyt käsikirjoitusta riittävän mielenkiintoisena, minkä lisäksi vuoden 1963 alussa alkanut ammattinäyttelijöiden lakko lamautti suunnitelman. Palmu-elokuvien henkilöhahmot herätettiin kuitenkin henkiin vielä vuonna 1969 elokuvassa Vodkaa, komisario Palmu, aivan uuden käsikirjoituksen pohjalta. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
1. Isänmaalle Säv. Jean Sibelius, san. Paavo Cajander 1) Es. Helsingin poliisilaulajat, joht. Auvo Nuotio (100 %, alkutekstit), kolmessa osassa, yht. 0' 55". 2) Es. Matti Ranin, laulu (100 %), 0' 10". 2. Alkumusiikki Säv. ja sov. Osmo Lindeman Soitinyhtye (off, alkutekstit), 1' 00". 3. Nuijamiesten marssi Säv. Toivo Kuula, san. V.A. Koskenniemi Es. Leo Jokela ja Matti Ranin, laulu (100 %), 0' 10". 4. Läksin minä kesäyönä käymään Säv. ja san. trad. Es. Leo Jokela ja Matti Ranin, laulu (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 25". 5. C'est écrit dans le ciel / Ecrit dans le ciel / Tähtien kertomaa Säv. Alex Alstone, san. André ja Georges Tabet, suom. Era (= Erkki Ainamo), sov. Bob Azzam André Verchuren et son orchestre, laulajana Llaurens, laulu ranskaksi (off, jukeboxilevysoitin), 1' 30". Levytys: André Verchuren et son orchestre, laulajana Llaurens; Festival FY 45 2200 S, 1961. Suomenkieliset levytykset: Rauni Pekkala, Neloset ja Gösta Theseliuksen orkesteri; BFB-209, 18.2. 1961. Vieno Kekkonen, Lauluyhtye ja Jaakko Salon orkesteri; Scandia KS-387, 22.2.1961. Ragni Malmsten ja Ronnie Kranckin orkesteri; Decca SD-5522, 1961. 6. Suomis sång / Suomen laulu Säv. Fredrik Pacius, san. Emil von Qvanten, suom. Taavi Hahl Es. Helsingin poliisilaulajat, joht. Auvo Nuotio (playback), 0' 40". 7. Loppumusiikki Säv. ja sov. Osmo Lindeman Soitinyhtye (off, lopputekstit), 0' 35". Huomautuksia: Alkumusiikin teema toistuu taustamusiikissa. Jazzmusiikkia kuullaan soitinyhtyeen esityksenä (off, matkaradio), 1' 30", ja Loppumusiikkina. Poliisien katsellessa Katajanokan näkymiä kaukoputkella soi taustamusiikissa sikermä eri musiikkilajeja, mm. katkelma ortodoksista kirkkomusiikkia ja Hugo Alfvénin sävellystä Midsommarvaka (off), 0' 35". - Toim. Juha Seitajärvi (2023) Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) pohjalta. |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|