Liikemies Matti Hunttala karkotetaan yhdestä kunnasta ja hän suunnistaa kohti seuraavaa. Hän selviää ylinopeussakoista pyytämällä rattiin tien laidassa kulkevan nuoren miehen, Vaito Oinosen. Hunttala lupaa Volvonsa Vaitolle, mikäli tämä toimii kahden vuoden ajan hänen kuljettajanaan ilman veroja ja "kaikenmaailman sotuja". Hunttalan mielestä Suomi on kaunis maa, joka kuitenkin kaipaa vauhtia: "Ainoa mitä siinä ei voi muuttaa on toi aurinko."

Miehet saapuvat pieneen Hukansalmen kuntaan ja hakeutuvat heti alkuun ravintolassa elinkeinoasiamies Eino Koistisen seuraan. Hunttala tilaa talon kalleinta ja puhelee kuin ohimennen kyvystään luoda uusia työpaikkoja. Samana iltana innokas Koistinen palaa Hunttalan puheille mukanaan kunnanjohtaja Kiiskinen ja pankinjohtaja Ruotsalainen.

Hunttala perustaa Hukansalmen Kehitys -nimisen osakeyhtiön ja kertoo Vaitolle myyvänsä ihmisille toivoa. Hän lähtee itse matkoille ja käskee Vaiton pitää yhtiötä näkyvillä ja vastata uteliaille, että "jotain tehtaita se ostelee".

Hunttala palaa mukanaan uusi yksityissihteeri ja PR-emäntä Pirjo Lundberg. Hän ostaa paikallisen sanomalehden ja palkkaa päätoimittajaksi Helsingistä saapuvan filosofian lisensiaatti Variksen, jolla ei ole varsinaista työkokemusta mutta joka on perehtynyt Friedrich Bendelin filosofiaan ja osaa kirjoittaa, "oikein koneella".

Hunttala järjestää kunnan silmäätekeville puutarhajuhlat, joissa tutustuu valtuuston puheenjohtajaan Oskari Sieväseen. Hunttala puhuu Sievästä puolelleen tarttumalla tämän lempiaiheeseen jääkiekkoon ja käskee lisäksi neiti Lundbergin viihdyttää häntä. Opettaja Kiviseltä Hunttala tilaa yhtiön liikemerkin ja lupaa tämän johtamille Hukansalmen luonnonystäville ilmaiset kiikarit.

Hukansalmelle kutsutaan kaksi korkeata virkamiestä, joita syötetään ja juotetaan tarkoituksena saada siunaus kunnan tehdashankkeille. Kivinen tunkeutuu tilaisuuteen ilmoittamaan, etteivät kaikki halua "sorakuoppia tai voimaloita tai mitä nyt onkaan". Kunnanisät harmittelevat, kun juottaminen ei tepsi konseptinsa säilyttäviin virkamiehiin: "Sieltä tulee vaan, että täytyy tutkia, tarkastella ja ottaa huomioon". Hunttala kertoo Vaitolle isästään, sodan käyneestä rehellisestä työmiehestä, joka oli opettanut poikaansa huolehtimaan omista eduistaan.

Yrityshankkeiden edistämiseksi kunta lahjoittaa Hunttalalle palan harjua, mutta tämä myy maan edelleen sorakeisarille, joka rakentaa kuljetusta varten tien suoraan kyläläisten pihojen halki. Sievänen hermostuu, kun Varis kirjoittaa lehdessä kunnan hankkeiden olevan vastatuulessa. Kivinen puolestaan nimittää Varista ison rahan kätyriksi, koska tämä ei julkaise hänen protestikirjoitustaan.

Kunnanisät tivaavat Hunttalalta, mikä kunnan kehitystä jarruttaa, mutta tämä ei tunnusta tehneensä ainoatakaan rikettä ja väittää kaikkien yksityiskohtien löytyvän hänen mapeistaan. Vaito on alkanut epäillä Hunttalan toimia ja huomaa, että mapit ovat tyhjiä. Hän ei tyydy työnantajansa selityksiin vaan osallistuu rakastettunsa Varpun kanssa kansankokoukseen, antaa Hunttalalta saamansa rahat keräykseen ja paljastaa tehdassuunnitelmien olevan pelkkää ilmaa. Kokousväki valtaa mieltään osoittaen sorakuopan. Hunttala erottaa Variksen ja neiti Lundbergin palkkoja maksamatta ja pakenee paikkakunnalta.

Hunttala jatkaa kulkuaan ja ihastelee uudelle kuljettajalleen maiseman kauneutta: "Ainoa mitä siinä ei voi muuttaa on vaan aurinko." "Ei tässä pakkia ookkaan", hän vastaa pojan kysymykseen, "Hunttalan Matti menee aina eteenpäin."

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.