Suomalaistyttöjä Tukholmassa
Finska flickor i Stockholm (ruotsinkielinen nimi)
Stockholm lockar (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Finske piger på eventyr (tanskankielinen nimi)
Finnish Girls in Stockholm (englanninkielinen käännösnimi)
Finlandaises à Stockholm (ranskankielinen käännösnimi)
Junge Finninnen in Stockholm (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Suomalaistyttöjä Tukholmassa
Roland af Hällströmin ohjaamassa draamassa Suomalaistyttöjä Tukholmassa (1952) kolme ystävätärtä, Rauha (Toini Vartiainen), Kirsti (Eija Inkeri) ja Liisa (Maija Karhi) lähtevät monen muun suomalaisen tavoin etsimään onneaan Tukholmasta. Pian he kuitenkin joutuvat kohtaamaan kansainvälisen suurkaupungin varjopuolia.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
K16 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Syksy 1951 - 29.2.1952 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Useimmat arvostelijat tervehtivät Suomalaistyttöjä "kiitettävänä yrityksenä tarttua ajankohtaiseen aiheeseen", kuten V. R. (Ville Repo, Uusi Suomi 6.4.1951) kirjoitti, samalla kun käsikirjoituksessa ja toteutuksessa nähtiin puutteita. "On vahinko, ettei Suomalaistyttöjä Tukholmassa ole saanut niin hyvää käsikirjoitusta kuin aihe olisi ansainnut", totesi V. R. ja perusteli: "Vuorosanat ovat monesti sangen nasevia ja luonteviakin, mutta tässä suhteessa ne vaipuvat vielä liian usein normaalin suomalaisen elokuvan tasolle. Elokuvassa ei myöskään ole mitään erikoisempaa dramaattista nousua tai tiivistystä loppua kohti mennessä. Itsemurhakohtaukseen ei saada tarvittavaa järkyttävyyttä ja jos sellaista hiukan olisikin, se puhalletaan aivan heti ruumisarkkua näyttämällä tiehensä." "Tarttuminen (miltei) ajankohtaiseen sosiaaliseen ongelmaan" oli myös Eugen Terttulan (Suomen Sosialidemokraatti 6.4.1952) mielestä elokuvan "eittämättömin ansio". "Käsittelytapaa kohtaan voidaan kyllä esittää muistutuksia", hän lisäsi. "Määrätyn yleisönosan kalastelu heikentää elokuvaa. Viattomimman ilmenemismuotonsa se saa laulu- ja musiikkinumeroiden venyttämisessä, pahimman lopun vastenmielisessä ruumisarkkuasetelmassa, jonka poistamista elokuvasta suosittelisin. Mutta ilmeistä filmillistä keksimiskykyä Nuorvalalla on, niin ettei elokuvan suinkaan tarvitse hävetä vaativien ulkomaisten tuotteiden rinnalla. Jonkinmoisen makutuomarin hän kyllä tarvitsisi tuekseen; ohjaaja ei syystä tahi toisesta ole ollut sitä kyllin tiukasti tällä kertaa, mistä on seurauksena esim. täysin teennäinen ja pahimmin paikoin mauton laivakohtaussarja. Vuorosanat voivat olla aivan riemastuttavan iskeviä, mutta myös ylen kömpelöitä." G. B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 6.4.1952) oli yksiselitteisen myönteinen: "Hällströms bästa regiarbete hittills och Töyris bästa fotoinsats. Till slut en film som beträffande dokumentär äkthet (sällsynt hos oss!) och uttrycksfullt, självständigt skapande foto kan mäta sig med goda utländska förebilder." J. A. E. (Jerker A. Eriksson, Nya Pressen 15.4.1952) tunnusti elokuvan ansiot sosiaalisen ongelman esille ottamisessa, mutta kiinnitti huomiota myös käsikirjoituksen ja ohjauksen heikkouksiin: "Men Nuorvalas manus uppvisar inte bara positiva drag. Människoskildringen är grund [- -], situationerna är ofta ansträngda, frånvaron av djupgående perspektiv är irriterande och Stockholmsskildringen något missvisande. [- -] Roland af Hällströms regi är på gott och ont. Det minst tillfredställande är att filmen saknar rytm. [- -] Ett staccatointryck blir rådande och det är endast i slutet man finner bildspänning och fast tempo. Ställvis är en verklighetsfrämmande atmosfär störande; detta gäller speciellt avsnitten från hotellet. Några scener har af Hällström dock lyckats ge dramatisk styrka." Esko Töyrin kuvaus sai kuitenkin yksimielistä kiitosta. P. Ta-vi kirjoitti: "Ehkä kaikkein voitollisin osuus filmissä on Esko Töyrillä, joka saa esim. Tukholman kuvat aivan merkityksellisesti elämään ja vahvasti tunnelmallisiksi - yhtä hyvin ankeassa sumussa kuin esim. öisten valomainosten väikkeessä." "Esko Töyris foto är lysande. Genom utmärkt belysning har han fångat stämningar och tolkat känslospel men speciellt minns man slutsekvensen. Här finner man utsökt kamera-arbete, helt i klass med de stora utländska fotografernas kompositioner", totesi J. A. E. Näyttelijöistä kiitokset keräsi Toini Vartiainen, jonka tulkinta oli P. Ta-vin silmissä "jokseenkin täysosuma, raikas komediennetyö ja tämän vaalean 'vilsketytön' paras filmisuoritus". "Toini Vartiainen on yllättävästi kehittynyt komediennena", kiitti myös O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 6.4.1952). "Jo Sadan miekan miehessä hän osoitti vallan uusia kykyjä ja nyt hän on oikein pirteä ja nokkela reippaana ja räiskähtelevänä tyttönä, joka selviytyy hyvin kaikista tilanteista. Hänestä on kasvanut näyttelijätär." Ruotsalaisten sanomalehtien arviot olivat murskaavia. Dagens Nyheterin (9.7.1952) Jerome kirjoitti: "[- -] det är en olustig film redan därför att den är så överdriven och illa hopkommen i sin skildring av ett Stockholm som till synes består av bara underliga gangster, kopplare, naketfotografer, homofiler. Sällskapet är knappast ens blandat, det är så gott som över hela linjen under all kritik. Man har svårt att hitta en enda vettig människa i sammanhanget." Svenska Dagbladetin (8.7.1952) Zackin tuomio oli lyhyt ja ytimekäs: "Nog har det visats många dåliga filmer här i Stockholm de senaste åren, men frågan är om vi förut blivit beskärda något så uruselt som denna finska filmsoppa; ett melodramiskt kolportage som trotsar all beskrivning. Botten!" - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Suomalaisten joukkomuutto Ruotsiin alkoi 1940-luvun lopulla, jolloin matkustusrajoitukset lieventyivät. Ammattitaidottomille ja kieltä osaamattomille suomalaisille löytyi tilapäisluontoista työtä siivoojina, tiskaajina, piikojina jne. Tukholmaan tehtiin myös huvimatkoja, vaikka Suomen Pankin valuuttamääräykset rajoittivatkin rahankäyttöä. Vallitseva tilanne toi mukanaan erilaisia lieve- ja varjoilmiöitä. Näistä etsi käytevoimansa Fennada-Filmin viides elokuva Suomalaistyttöjä Tukholmassa Kaarlo Nuorvalan käsikirjoituksen pohjalta. Alkuteksteissä kerrotaan: "Huolimatta siitä, että elokuva kauttaaltaan perustuu tositapahtumiin, ei sen eri henkilöillä sellaisenaan ole esikuvaa todellisuudessa." Noin neljäsosa kuvauksista tehtiin autenttisessa ympäristössä Tukholmassa vuoden 1951 lopussa. Suurin osa sisäkuvista otettiin Fennada-Filmin Kulosaaren studiossa, jonne lavastettiin myös katunäkymä Tukholman vanhasta kaupungista. Erääseen jaksoon sisältyy viittaus yhtiön edelliseen elokuvaan ...Ja Helena soittaa: Erik: "Sinä näytätkin osaavan vaikka mitä!" Rauha: "Juu - nyt se on ruvennut leikkimään Helenaakin." Erik: "Mitä Helenaa?" Rauha: "Sitä, joka soittaa!" Toisessa kohtauksessa Rauha esittelee Suomea amerikkalaiselle miljonäärille: "Paavo Nurmi, Sibelius, Kekkonen". Urho Kekkonen oli tuohon aikaan toiminut eduskunnan puhemiehenä ja pääministerinä, molemmissa tehtävissä kahden vuoden ajan. Tanssiorkesterin solisti Herbert "Peanuts" Holland oli melko tunnettu jazztrumpetisti ja laulaja Euroopassa ja Pohjoismaissa, etenkin Ruotsissa, jossa hän kuoli vuonna 1979. Elokuva herätti syntyaikanaan huomiota rohkeiksi katsotuilla piirteillään kuten "oss pojkar emellan" -illanvietolla. Nuorvala itse esiintyy suomalaisen mallitytön juhlien erään vieraan roolissa. Kolme vuotta myöhemmin hän kirjoitti, tuotti ja ohjasi aiheesta parafraasin Viettelysten tie (1955), työnimeltään Suomalaispoikia Tukholmassa. Hakiessaan elokuvalle verovapautta Valtion elokuvalautakunnasta tuottaja Mauno Mäkelä kirjoitti: "Elokuva käsittelee kahta ajankohtaista kysymystä, ennenkaikkea maastamuuttoa ja sen vaaroja, mutta siihen liittyen myöskin maaltapakoa. Filmin tarkoituksena on rakentavassa mielessä asianomaiseen yleisöön vaikuttavalla tavalla osoittaa niitä vaaroja ja vastuksia, jotka uhkaavat kokemattomia henkilöitä vieraassa maassa ja tuntemattomassa kaupungissa, ja sen positiivisena loppupäätöksenä on, että elämässä oma työ johtaa parhaaseen tulokseen ja että oma maa ja ympäristö ovat varmin tae menestyksestä. Elokuvan juoni ja tapaukset perustuvat sattuneisiin tositapauksiin, sillä filmin käsikirjoitusta valmistettaessa oltiin sen sisällöstä neuvotteluissa Tukholman poliisiviranomaisten ja Tukholman suomalaisen seurakunnan edustajien kanssa. Täten elokuva antaa todellisen kuvan niistä vaaroista, joita suomalaistyttöjä Tukholmassa saattaa kohdata." Elokuvalautakunta ei muuttanut tarkastamon päätöstä. Ruotsalaisen laajalevikkisen iltapäivälehden Expressenin leimattua elokuvan 21.4.1952 vahvasti Ruotsin-vastaiseksi opetusministeriö pyysi elokuvatarkastamolta lausuntoa. Ministeriö oli saanut asiasta määräyksen presidentti J. K. Paasikiveltä, joka oli huolissaan tämänkaltaisesta kirjoittelusta Ruotsin uuden kuninkaan Kustaa VI Aadolfin virallisen valtiovierailun alla. Tarkastamon puheenjohtaja Arvo Paasivuori kiisti väitteet, että elokuvaa voitaisiin pitää Ruotsille vihamielisenä. Samansuuntaisen lausunnon antoi Stockholms-Tidningenille ohjaaja Roland af Hällström. Tukholman suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Gottfried Sevelius torjui lehden yleisönosastossa af Hällströmin väitteen, että "filmin laatija" olisi ollut yhteydessä seurakuntaan. Sanomalehtikirjoittelua ja sen aiheuttamia reaktioita Tukholmassa selvitteli lähetystön sanomalehtiavustaja Yrjö Kaarne ulkoministeriön käyttöön 10.5.1952 laatimassaan katsauksessa. Hilly Lindqvistin etunimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Hilli. Elokuvan ensi-ilta Tukholmassa oli heinäkuun alussa 1952 nimellä Stockholm lockar - esityskopion pituus oli 2 100 metriä eli 25 minuuttia alkuperäistä lyhyempi. Tanskassa elokuva nähtiin vasta vuonna 1955. Kotimaassa yleisömenestys oli keskitasoa jonkin verran parempi. - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Laulu Vihreästä Oksasta Säv. Tapio Ilomäki, sanat levytyksessä Juha Nevalainen Orkesteri (off, alkutekstit), 3' 00". Levytys: Vilho Ruuskanen ja Tapio Ilomäen yhtye; Tähti RW 503, 1953. 2. A Sailor's Hornpipe Säv. trad. Englannista, sov. Tapio Ilomäki Orkesteri (off), 0' 30". 3. Valssi 1 Säv. Tapio Ilomäki Harmonikka ja rytmiryhmä (off), 1' 15". 4. Piikana Tukholmassa Säv. Josef Kaartinen, san. Eino Kettunen 1) Harmonikka ja orkesteri (off), 0' 45". 2) Es. Toini Vartiainen, laulu ja harmonikka (playback, harmonikkasäestys), 1' 30". Levytys: Veikko Lavi ja Tapio Ilomäen yhtye; Tähti RW 472, 1952. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Veikko Lavi - Levytyksiä vuosilta 1950-1952 volume 1; Artie Music AMCD 1026, 2008. 5. St. Louis Blues Säv. ja san. William C. Handy Es. Herbert Holland, laulu ja trumpetti, sekä tanssiyhtye (playback), 1' 50". 6. Taivas on sininen ja valkoinen Säv. ja san. trad., sov. Tapio Ilomäki Es. Maija Karhi, laulu, sekä pianisti ja basisti (playback, tunnistamaton laulajatar), 1' 10". 7. Se ehkä unta oli vain Säv. ja sov. Tapio Ilomäki, sanat levytyksessä Usko Kemppi. 1) Es. tanssiyhtye (playback), 0' 25". 2) Orkesteri (off), 1' 50". Levytys: Börje Lampenius ja Tapio Ilomäen orkesteri; Tähti RW 461, 1951. 8. Whose Baby Are You Säv. Jule Styne Es. tanssiyhtye, joht. Herbert Holland (playback), 1' 45". 9. Just a Gigolo Säv. Leonello Casucci Es. Herbert Holland, trumpetti, ja tanssiyhtye (playback), 0' 45". 10. Flickan i Marseille Säv. ja san. Margit Lagerheim-Romare, sov. Willard Ringstrand 1) Es. Margareta Slangus, laulu ja kitara (playback, kitarasäestys), 1' 45". 2) Orkesteri (off), 2' 45". 11. Lunceford Special Säv. Jimmie Lunceford Jimmy Lunceford & His Orchestra (off, levysoitin), 1' 05". Levytys: Jimmy Lunceford & His Orchestra; Vocalion 5326, 1939. 12. Regntunga skyar Säv. Tore Ehrling ja Eskil Eggert-Lundin, san. Hasse Ekman, sov. Tapio Ilomäki 1) Es. Åke Lindman, laulu ja kitara, sekä Maija Karhi, laulu (playback, tunnistamaton laulaja ja laulajatar, kitarasäestys), 1' 25". 2) Es. Åke Lindman, hyräily ja kitara (playback, kaksi tunnistamatonta miestä), 0' 20". 3) Es. ravintolayhtye (playback), 0' 40". 13. Amalia / Amalia armas Säv. Georg Malmstén, san. Reino Ranta Es. Toini Vartiainen, laulu ja kitara (playback, kitarasäestys), 0' 25". 14. Kommer - kommer ej Säv. ja san. Reinhold Foiack Es. Nils Brandt, laulu, ja Rauno Kuosmanen, kitara (playback, kitarasäestys), 1' 10". 15. Moten Swing Säv. Bennie Moten Swing-yhtye (off, levysoitin), 0' 40". 16. Largo, aaria oopperasta Xerxes Säv. Georg Friedrich Händel, sov. Tapio Ilomäki Orkesteri (off), 0' 40". 17. Marssi Säv. ja sov. Tapio Ilomäki Orkesteri (off, lopputekstit), 1' 40". Huomautuksia: Tapio Ilomäen säveltämä marssiaiheinen musiikki Laulu Vihreästä Oksasta kuullaan orkesterin soittamana (off) elokuvan alkumusiikkina, 3' 00" ja tyttöjen Tukholmaan tulon taustana, 6' 00". Seassa on myös toista marssia, joka soi myös loppumusiikkina. "Ravintolayleisö" tanssii numeroiden 5, 7:1 ja 9 aikana, miehet keskenään numeron 14:n aikana; Whose Baby Are You -sävellyksen (nro 8) aikana Åke Blomqvist ja Toini Vartiainen tanssivat. Tanssisalista kuuluu miehen laulama väläys Alice Tegnérin lastenlaulusta Bä bä vita lamn (100 %), 0' 05". - Toim. Juha Seitajärvi (2023) Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|