Mannekiini Tuija Suvi esiintyy Nikanderin tavaratalon muotinäytöksessä, jonka jälkeen osastopäällikkö kiittää häntä ja kutsuu hänet illalliselle. Tuija sanoo olevansa varattu. Kun kauppaneuvoksetar Adlerfeldt ilmoittaa tyttärensä puvun repeytyneen juuri ennen ministerin kutsuja, Tuija joutuu toimittamaan uuden puvun vuokraautolla. Matkalla sattuu pieni kolari ja toisen auton frakkipukuinen herrasmies tarjoaa Tuijalle kyydin. Osoitteen ja nimikilven perusteella mies, muusikko Asko Kari, erehtyy pitämään Tuijaa neiti Adlerfeldtinä. Itse hän on menossa soittamaan samaan ministerin juhlaan ja saavuttaa siellä menestystä. Tuija puolestaan kertoo tapaamastaan rikkaasta herrasta työ- ja asuintoverilleen Pirjo Melalle.

Seuraavana päivänä Asko käy tavaratalossa ostamassa solmuketta työasunaan käyttämäänsä frakkiin ja törmää jälleen Tuijaan. Hän kutsuu tytön illaksi ravintolaan. Tuija epäröi, mutta Pirjon yllyttämänä hän suostuu lähtemään. Ravintolassa he kumpikin esittävät rikkaan, huolettoman ja menevän nuoren ihmisen roolia. Asko saa tilaisuuden soittaa viulua orkesterin kanssa. Aplodien jälkeen hän sanoo Tuijalle: "Soitin sen sinulle, vain sinulle." Huolimatta tytön estelyistä hän saattaa tämän Adlerfeldtin portille. He sopivat tapaavansa seuraavana sunnuntaina pyöräretken merkeissä. Kotiin palatessaan he ovat vähällä törmätä toisiinsa, sillä he asuvat samassa talossa, vierekkäisissä ullakkohuoneissa. Molemmat valvovat pitkään haaveillen ikkunan ääressä.

Sunnuntaina he huolimatta Askon kaatumisesta ja pyörän rikkoutumisesta onnistuvat pääsemään urheilumajalle, johon Asko on saanut avaimen työtoveriltaan Dusinkalta. Asko esiintyy majan omistajana, mikä aiheuttaa kommelluksia, sillä hän ei tunne taloa. Kun he ovat aterioineet ja tehneet olonsa mukavaksi, Tuija pyytää Askoa soittamaan saman sävelmän kuin ravintolassa. Mies tekee sen kitaralla, Tuija laulaa. Romanttisen tunnelman ja suudelman vaikutuksesta Tuija yrittää kertoa miehelle todellisen henkilöllisyytensä, mutta myrskyn puhkeaminen keskeyttää hänen tunnustuksensa. He joutuvat yöpymään majassa. Tuija kuitenkin karkaa myrskyn tauottua keskellä yötä jättäen viestin, jossa hän kertoo olevansa "vain pieni yksinkertainen mannekiini Nikanderin tavaratalossa" ja pyytää miestä tapaamaan hänet kello kuusi seuraavana iltana. Asko ei saa kirjettä, sillä oven avauksessa se putoaa takanreunalta ja palaa tuhkaksi.

Kellon lähestyessä kuutta Tuija saa asiakkaikseen kauppaneuvos Adlerfeldtin ja tämän naisväen, jotka saapuvat ostamaan tyttärelle kihlajaispukua. Hän lähettää Pirjon kohtauspaikalle, turhaan - Asko ei saavu. Asko puolestaan on pohtinut Tuijan katoamista ja päättää lähteä Adlerfeldtin taloon pyytämään selitystä. Kauppaneuvos pitää häntä tyttärensä sulhasena, kunnes oikea sulhanen saapuu ja Asko poistuu anteeksipyydellen.

Pirjo onnistuu houkuttelemaan kotona murjottavan Tuijan kanssaan ulos. Kadulla Tuija näkee Askon Dusinkan seurassa ja saa vahvistuksen epäluuloilleen miehen luonteesta. Seuraavana päivänä Asko näkee Tuijan suurikokoisen mannekiinikuvan tavaratalon ikkunassa ja saa aikaan hämminkiä etsiessään tyttöä sovituskopeistä. Asiakkaat närkästyvät ja osastopäällikkö lähettää Tuijan johtajan puhutteluun. Nuori johtaja Nikander on kuitenkin ymmärtäväinen: osastopäällikkö joutuu naurunalaiseksi ja johtaja kutsuu Tuijan illalliselle. He päätyvät ravintolaan, jossa Asko johtaa orkesteria. Tuija ja Asko näkevät toisensa: Tuija esiintyy hilpeänä, Asko jurottaa. Johtajan ja Tuijan lähdön jälkeen Asko saa kuulla voittaneensa sävellyksellään ensimmäisen palkinnon "Amerikan yleisradion" kilpailussa.

Illalla Tuija itkee yksin kotonaan, kuulee naapurista pianonsoittoa ja hakkaa seinään, mistä soittaja eli Asko vain yltyy. Tuija ottaa halon ja soittaa ovikelloa. Jälleennäkemisen yllätys vaihtuu helläksi sovinnoksi ja syleilyksi: "Rakas oma pikku mannekiinini", "rakas frakki-idioottini", he sanovat toisilleen ennen loppusuudelmaa.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.