Patarouva
Spaderdam (ruotsinkielinen nimi)
The Queen of Spades (englanninkielinen käännösnimi)
La Dame de pique (ranskankielinen käännösnimi)
Die Pikdame (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Patarouva
Patarouva perustuu Oiva Paloheimon samannimiseen romaaniin. Rakkausrintamalla kovia kokenut poikamies Kaius Kannisto (Pehr-Olof Sirén) käy läpi suhdetta entisiin naisystäviinsä (Sinikka Hannula, Liana Leskinen, Leni Katajakoski, Elina Salo), korttipakan neljään kuningattareen. Isänsä Juliuksen (Santeri Karilo) kuoltua Kaius muuttaa takaisin kotitilalleen yhdessä siivooja Juhanta Nuutilan (Henny Valjus) ja tämän sokean tyttären Annan (Kaija Siikala) kanssa. Siellä hän joutuu jälleen kohtaamaan menneisyytensä, tällä kertaa kasvotusten.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
K16 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Kevättalvi, kesä 1959 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
"Maunu Kurkvaara on merkillinen ilmestys suomalaisessa filmimaisemassa. Hänen aikaansaannoksiaan, noita yhden-miehen-yrityksiä on totuttu melkoisesti repostelemaan, mutta silti en ole vielä huomannut kenenkään suosittelevan Kurkvaaralle alan vaihtoa. Jotain erityisen omaleimaista hänen epätasaisessa tuotannossaan on aina ollut [- -]", pohdiskeli Femina (Helmi Neva, Satakunnan Kansa 26.1.1960). Hän ihasteli Patarouvan "karakteristista henkilökuvausta", "elävän luonnon väreilyä" ja ohjaajan "vilpitöntä pyrkimystä taiteelliseen ilmaisuun", mutta valitteli sitä, ettei Kurkvaara pystynyt hallitsemaan kokonaisuutta. Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 11.10.1959) arvosteli myös kokonaisnäkemyksen sekavuutta: "Kurkvaara ei ole vielä lähimainkaan johdonmukainen. Siksi myös kokonaisuus hänen käsissään hajoaa liiaksi. Käsikirjoitus on jätetty sekavaksi, monimutkaiseksi. Siinä on liian moninkertaisia paluita, muistamia ja kehyskertomusta. Vaikuttaa myös siltä, että kokonaisuutta on viime hetkessä leikattu lyhentäen jokseenkin väkivaltaisesti. [- -]. Improvisaation leimaa on monissa kohdin ja usein jää tilanne päättyessä oudosti 'auki' - eikä tämä ole silti tyylikeino, vaan vaikuttaa haparoivalta." Rihlan (Risto Hannula, Ylioppilaslehti 16.10.1959) mielestä Kurkvaaran mieltymys Paloheimon tekstiin oli "onnetonta rakkautta": "[- -] jo Tirlittan jäi kirjaa köyhemmäksi, ja Patarouvalle ohjaaja-käsikirjoituksenlaatijan temperamentin jähmeys käy kohtalokkaaksi. Tällaisenaan Patarouva on kummallisen ilmaton ja raskasliikkeinen filmi. Kohtaukset tuntuvat tapahtuvan ei-missään, ja Kurkvaaran tavattoman pitkiä kuvia suosiva tyyli vaikuttaa ajan mittaan ahdistavalta." Monet kriitikot antoivat tunnustusta Patarouvan yksittäisille tunnelmallisille kohtauksille ja Kurkvaaran kuvasuunnittelulle. I. L-s (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 11.10.1959) kirjoitti: "Kasvotutkielmat kohoilivat ikävästä kertomuksesta erilleen ja auttoivat kestämään temperamentittoman selostuksen. Pelkän kuvauksen ansiosta elokuva on sellainen, että sitä voi suositella tuttavilleen esimerkkinä meikäläisestä omalaatuisuudesta, tämä sanottuna ilman piikkejä. [- -]. Henkilöohjaajana Kurkvaara on edistynyt huomattavasti Tirlittanin jälkeen. Per-Olof Siren [- -] kestää myös armottoman pitkät lähikuvat ihailtavalla tavalla." Kurkvaaran elokuvan varovaisiin ymmärtäjiin lukeutui samaten Martti Savo (Modest Savtschenko, Kansan Uutiset 11.10.1959): "Patarouva ei ole mauton, ei missään 'väärässä kohdassa' naurettava. Mutta bagatellikin tarvitsee tyyliä, jopa enemmän kuin moni realistinen kertomus, ja tässä suhteessa Patarouva jättää paljon toivomisen varaa. Sen pelkistetyt, so. kaikesta tarpeettomasta karsitut lavastukset jäävät yksinkertaisesti kalseiksi ja 'pelkistetty' ääninauha luo tyhjyyden tunnelmia." - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Tirlittanin jälkeen Maunu Kurkvaara valitsi myös seuraavan elokuvansa aiheen Oiva Paloheimon tuotannosta. Sovituksen kohteeksi tuli nyt vuonna 1956 ilmestynyt ja tuoreeltaan kolmena painoksena menestynyt romaani Patarouva, kertomus viittä vaille valmiista lakimiehestä Kaius Kannistosta ja hänen neljästä kihlatustaan sekä muista naistuttavistaan. Patarouva (1959) on Maunu Kurkvaaran elokuvista ainoa, jota varten ohjaaja-tuottaja on rakennuttanut kuvauslavasteita, lähinnä tuomari Kanniston asunnossa tapahtuviin kohtauksiin. Tilapäisstudiona käytettiin tässä yhteydessä Käpylän Työväentaloa. Tirlittanin tapaan myös Patarouva on teknisesti heikkotasoinen ja kokonaisuudessaan jälkiäänitetty. Äänitystyöt tehtiin Evan Englundin omistamassa Filmiääni Oy:ssä. Patarouva toteutettiin niukalla budjetilla ja pienellä kuvaushenkilökunnalla. Mm. kuvauksiin Ruskeasuon ratsastushallien maastoon ajettiin vaatimattomasti raitiovaunulla kamerat ja refleet mukana. Elokuvan yleisömenestys oli Tirlittania tuntuvasti parempi, mutta jäi kuitenkin selvästi alle esityskautensa keskitason. Patarouvan miespääosa oli Pehr-Olof Sirénin ensimmäinen mittava valkokangastehtävä - yhteistyö Maunu Kurkvaaran kanssa jatkui sen jälkeen aina 1980-luvulle saakka. Ristirouvana esiintyvä ensikertalainen Liana Leskinen tuli elokuvanäyttelijänä myöhemmin paremmin tunnetuksi nimellä Liana Kaarina. Hän oli Helsingin Nuorisoteatterin kasvatteja, samoin kuin ruuturouva Sinikka Hannula, josta pian tämän elokuvan jälkeen tuli rouva Maunu Kurkvaara. Isän roolissa Santeri Karilo esiintyi viimeisen kerran valkokankaalla. Hän kuoli 8.9.1959, kuukausi ennen elokuvan ensi-iltaa. Oiva Paloheimo itse kirjoitti valmistuvasta teoksestaan: "Uskon että se on minun paras kirjani. Meillä on hyvin vähän todellisia rakkausromaaneja. Ennen ne olivat liian sentimentaalisia, nykyisin kyynillisiä. Toivotaan nyt tälle minun jutulleni hyvää vastaanottoa ja myyntiä, vähät minä arvosteluista. Pääasia, että ajattelevat ja tuntevat ihmiset pitäisivät siitä." Matti Paloheimo jatkaa isänsä elämäkerrassa: "Tämän päivän näkökulmasta ja kirjailijan koko tuotantoa vasten tarkasteltuna Patarouva ei varmasti ole Oiva Paloheimon paras kirja, eikä se ole yhtämittaista taiteellista iloakaan. Silti se on aivan kelvollinen romaani, kepeä mutta ei kevyt. Omaelämäkerrallinen Patarouva ei ole samassa mielessä kuin kaikki aikaisemmat romaanit, silti sen henkilöistä ei voi olla löytämättä perin tuttuja piirteitä. [- -]. Kaius Kannisto on ulkomuotoa lukuunottamatta pitkälti kirjailijan omakuva. Kaius nimittäin on pitkä, tumma ja komea, mitkä kaikki ominaisuudet puuttuivat tykkänään isältäni." Gunvor Sandkvistin sukunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Sandqvist Elokuvan alkuteksteissä ei ole ruotsinkielistä nimeä Spaderdam, elokuvatarkastamolle osoitetun hakemuksen liitteessä, julisteessa ja Valio-Filmin tiedotteessa se on mainittu. - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Barcarolle osasta Ijun / Kesäkuu sarjasta Vremena goda / Vuodenajat Säv. Pjotr Tšaikovski, sov. Leonid Bashmakov Es. Pehr-Olof Sirén, piano (playback, tunnistamaton pianisti), kolmeen kertaan, yht. 1' 35". - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |