Mika Waltarin vuonna 1937 kirjoittama näytelmä 1930-luvun modernista nuorisosta oli siirretty elokuvaksi heti tuoreeltaan. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin, kun näytelmää Ritva Arvelon ohjaamana esitettiin jälleen Helsingissä Kansanteatteri-Työväenteatterissa, elokuvantekijät kävivät uudelleen käsiksi aiheeseen. Idea ei ollut lähtöisin ohjaaja Matti Kassilalta, vaan kuului osana Kassilan ja Fennada-Filmin toimitusjohtaja Mauno Mäkelän herrasmiessopimukseen, jonka mukaan Kassila kesällä 1956 sai tehdä Elokuun, jos ohjaisi tämän jälkeen kaksi elokuvaa tuotantoyhtiön määräämistä aiheista. Kuriton sukupolvi oli niistä ensimmäinen, kesällä 1957 kuvattu Syntipukki toinen, uudelleenfilmatisointi sekin.

Käsikirjoittaja Juha Nevalainen pyrki mahdollisuuksien mukaan siirtämään 1930-luvun näytelmän 1950-luvun nuorison kuvaukseksi. Elokuva-Aitta 10/1957 tiesi kertoa, että Ritva Arvelolta vuorosanojen muokkaaminen ajan helsinkiläisslangiksi vaati "puolentoista tunnin työn". Alkuperäisnäytelmässä Pelle oli juoksija, puolimaileri. Talvisen kuvausajankohdan vuoksi urheilulaji vaihtui mäkihypyksi - olihan suomalainen mäkihyppyurheilu noussut uuteen maineeseen ja menestykseen suomalaisten kehittämän entistä aerodynaamisemman tyylin ansiosta.

Elokuva alkaa Salpausselän kisoista ja päättyy Holmenkollenille. Matti Kassila, Esko Nevalainen, Ensio Suominen ja Gösta Salminen kävivät vartavasten kevättalvella 1957 Oslossa tallentamassa Holmenkollenin mäkikisoja. Samalla kuvausryhmä teki aiheesta jakson Fennada-katsaus 16:een. Lisää autenttisuutta elokuvalle antavat Salpausselän kisakatsomossa istuvat presidentti Urho Kekkonen sekä hiihtoliiton valmennusjohtaja ja olympiakultamitalisti Veli Saarinen; myös ohjaaja itse ja kuvaaja Esko Nevalainen nähdään nopeana välikuvana. Pekka Tiilikaisen kisaselostusjaksot kuvattiin Kulosaaren studion pihalla.

Elokuvatarkastamo määräsi Kurittoman sukupolven 15 %:n veroluokkaan ja kielletyksi alle 16-vuotiailta. Elokuvalautakunta myönsi valituksen jälkeen elokuvalle vapautuksen leimaverosta, mutta pysytti ikärajan ennallaan. Valituskirjeessään tuottaja luonnehti elokuvaa:

"Kuriton sukupolvi käsittelee nykyajan nuorison keskeisintä ongelmaa, aatteettomuutta, ja sen seurausilmiötä, takertumista aineellisiin ihanteisiin. Haluamme korostaa, että vaikka onkin kysymyksessä komedia, on käsittely ja loppuratkaisu täysin taiteellinen ja eetillisesti korkeatasoinen, jopa komediakäsittely mielestämme on vaikutukseltaan tehokkaampi kuin sormella osoittava tai huumoriköyhä 'moralisoiva' elokuva.

Tämän lisäksi haluaisimme korostaa, että elokuva vakuuttavasti osoittaa miten 'kurittoman
sukupolven', joka aina on ollut olemassa, syntymisestä ovat lähinnä vanhemmat vastuussa. Nuoriso ei itsessään ole paha, se vain kaipaa vanhemmissaan ominaisuuksia, joita voi kunnioittaa ja jotka antavat varman turvallisuuden tunteen.

Olemme elokuvassa yrittäneet supistaa nuorison alkoholinkäytön niin vähiin kuin se on mahdollista ja korostaa 'kurittomuutta' heidän muussa käyttäytymisessään, mutta kokonaan sitä mielestämme ei ole voinut poistaa sen vaikuttamatta koko perusasetelmaan. Alkuperäiseen näytelmään verrattuna olemme lieventäneet myös nuorison 'kovaa' suhtautumista vanhempiin ja sävyttäneet elokuvan huumorin nimenomaan nuorisoa silmällä pitäen lempeämmäksi ja viattomammaksi kuin se on alkuperäisessä Mika Waltarin tekstissä."

Elokuva-Aitan yleisöäänestyksessä Kuriton sukupolvi valittiin vuoden 1957 suosituimmaksi kotimaiseksi elokuvaksi ja Jussi Jurkka vuoden "plakettipojaksi" kuten edellisenäkin vuotena. Elokuva-Aitan 1/1958 mukaan Ryysyrannan Joosepin (1955) myötä sekä Kuriton sukupolvi että Syntipukki myytiin Saksan demokraattiseen tasavaltaan. Tieto ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Vuoden 1937 elokuvaversion ruotsinkielisenä nimenä oli Det självsvåldiga släktet.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.