Kahden ladun poikki
Skidspår som korsas (ruotsinkielinen nimi)
Across Two Trails (englanninkielinen käännösnimi)
En traversant deux pistes (ranskankielinen käännösnimi)
Quer über Schispuren (saksankielinen käännösnimi)
Finna rating
Kahden ladun poikki
Armand Lohikosken ohjaama draama Kahden ladun poikki (1958) perustuu Einari Vuorelan romaaniin. Nuori Tupamäen Anna (Anneli Sauli) menee naimisiin vanhan lesken, Hiirenloukun Tuomas-isännän (Eino Kaipainen) kanssa. Tuomas myy vastentahtoisesti metsää Ruukin pomolle (Veikko Linna) ja joutuu majoittamaan kotiinsa joukon tukkilaisia, joista komea naistenmies Humu (Tapio Rautavaara) ryhtyy viettelemään nuorta emäntää.
Saved in:
| Genre | ||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Age Limit | ||||||||||||
|
7 |
||||||||||||
| Actors | ||||||||||||
|
Uncredited actors
Other performers
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Gunnel Hanén, Viljo Voipio, E. Lajunen, A. Vaihoja ,
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Gunnel Hanén, Viljo Voipio, E. Lajunen, A. VaihojaSearch as topic |
||||||||||||
| Contributors | ||||||||||||
|
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Gunnel Hanén, Viljo Voipio, E. Lajunen, A. Vaihoja
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Gunnel Hanén, Viljo Voipio, E. Lajunen, A. VaihojaSearch as topicUncredited
|
||||||||||||
| Production | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Distribution | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Locations | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Filming date | ||||||||||||
|
Joulukuu 1955 - toukokuu 1956 |
||||||||||||
| Content Description | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Press reviews | ||||||||||||
|
"Kahden ladun poikki on ohjattu niin epäjohdonmukaisesti, niin pinnallisesti ja mauttomuuksiin turvautuen, että sinisilmäisinkään ei enää voi uskoa Lohikoskeen", tokaisi I. L-s (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 2.3.1958). Samaa mieltä oli G. B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 2.3.1958): "Manus och regi i denna simpla kärleksberättelse placerar den lågst ner i inhemsk films konkurslager. Storyn är inte bara enfaldig, den är också berättad utan något sinne för kontinuitet eller trovärdighet i de sjaskiga episoder varav den hoprafsats." E. K-lä:n (Eero Krekelä, Kaleva 4.3.1958) mielestä elokuva oli "juonenkin puolesta kaikenlaisten aineksien toivoton sekoitus". Hän eritteli: "Siinä on tavanomaista kolmiodraamaa (vanha isäntä, nuori emäntä ja tukkijätkä), tupatansseja ja hieman tappelua, äitelää traagillisuuden tavoittelua ja helppohintaista tilannekomiikkaa." Jörn Donner (Päivän Sanomat 2.3.1958) piti elokuvaa "naurettavan naurettavana ajanvietteenä", mutta arveli että siinä oli aineksia, jotka "paremmin käsiteltyinä tekisivät elokuvasta lähinnä psykologisen rakkaustarinan". Myös Leo Nordberg (Uusi Suomi 2.3.1958) tuomitsi "jäykän ja hataran skenarion": "[- -] Kahden ladun poikki ei koko aikana tee pienintäkään yritystä henkilöidensä luonnekuvien pohjustamiseksi, ja juuri tässä piilee filmin suurin vika. Sen ihmiset elävät, toimivat, rakastavat ja ovat rakastamatta näennäisesti ilman minkäänlaisia sisäisiä vaikutteita, mistä johtuen yhteyden ottaminen heihin katsomosta käsin muodostuu täysin mahdottomaksi." Jaakko Tervasmäki (Elokuva-Aitta 6/1958) kirjoitti katselleensa elokuvaa "kummallisen tunteen vallassa". Tuo tunne johtui hänen mukaansa filmin "kuvista": "Ne ovat kauniita: musta on niissä todella mustaa ja valkoinen valkoista, kauniit, voimakkaat sävyt filmin alusta loppuun asti. Kameran jälki on niin varmaa ja tyylikästä, että kertomuksen ja ohjauksen onttoutta ei heti havaitse. Pentti Unho näyttää jo tietävän, mihin filmi ja kamera todella pystyvät. Sitä ankarampi on pettymys, kun innottomat näyttelijät laahaavat eteenpäin pintapuolisia roolejaan eikä minkäänlaista ratkaisua tapahdu." Tervasmäki, joka otsikoi arvionsa "Väljähtynyttä säilykettä" oli pessimistinen koko kotimaisen elokuvan tulevaisuuden suhteen: "Suomalainen elokuva tekee kuolemaa. Säilykkeitä tulee vielä muutama, mutta mitä sitten? Onneksi kaikki elokuvamme eivät sentään ole tämän näköisiä - ehkä siis joku itkeekin hautajaisissa." - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
| Background | ||||||||||||
|
Alkutekstien määritelmän mukaan Kahden ladun poikki (1958) on elokuva tukkilaisromantiikan ajalta. Käsikirjoituksen alkulehdiltä löytyy merkintä: "Tapahtuu Keski-Suomessa vuosisatojen vaihteessa." Elokuvan pohjana on Einari Vuorelan samanniminen vuonna 1926 ilmestynyt romaani, josta käsikirjoituksen muokkasi hänen puolisonsa, kirjailija-opettaja Laura Soinne. Käsikirjoituksen copyright-vuodeksi on merkitty 1955. Orvo Saarikiven kertoman mukaan romaanin kuvausoikeudet oli ostettu jo ainakin kymmenen vuotta aikaisemmin. Tuottaja T. J. Särkkä piti aiheesta, mutta ohjaajat vieroksuivat sitä. Syksyllä 1955 Aarne Laine mainittiin ohjaajana, mutta työhön tarttui vihdoin Armand Lohikoski talvella 1956. Aika oli kuitenkin ajanut aiheen ohi. Autuaan everstin rinnalla elokuvan yleisömenestys oli vuoden heikoin. Tapio Rautavaara muisteli kuvausvaihetta Juha Nummisen kirjoittamassa elämänkertateoksessaan: "Me teimme romantiikkaa hartiavoimin, mutta ei sen tekeminen läheskään aina kovin romanttista ollut. Elokuvassa Kahden ladun poikki 1958 Anneli Saulilla ja minulla oli kiihkeä sänkykohtaus. Tunnelmaa piti olla, mutta vaikeata se oli, kun valomies söi suurta lenkkimakkaraa silmät renkaina kahden metrin päässä. Anneli tietenkin katseli sitä makkaranpurijaa ja minä kuulin maiskutuksen. Se loppui siihen, kun ohjaaja Armand Lohikoski keskeytti lemmenkohtauksen valmistelut huomauttamalla julmasti venäläistä viisua mukaillen: - Valomies älä syö hevostas..." Kahden ladun poikki koki vaikeuksia myös tarkastusvaiheissaan. Elokuvatarkastamon määrättyä 30 % rangaistusveron tuottaja lyhensi kopiota runsaalla minuutilla ennen kuin lähetti sen verovalituksen kanssa elokuvalautakuntaan. Lautakunta ei kuitenkaan ottanut lyhennettyä versiota käsittelyyn, vaan palautti sen takaisin tarkastamolle, joka puolestaan määräsi sen 15 %:n veroluokkaan. Tuottaja tyytyi tähän, eikä myöskään verotuskäytännön muututtua toukokuussa 1958 hakenut elokuvalle verovapautta. Ensiesityskierroksen jälkeen elokuvaa ei nähty kertaakaan uusintana suurissa kaupungeissa. - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
| Music | ||||||||||||
|
1. Jenkka Säv. trad., sov. Toivo Kärki Es. Johan Söderlund, harmonikka, Veikko Leino, viulu (playback, Johan Söderlund, harmonikka sekä kansanmusiikkiyhtye), 1' 45". 2. Polkka 1 Säv. trad., sov. Toivo Kärki Es. Johan Söderlund, harmonikka ja tunnistamaton viulisti (playback, Johan Söderlund, harmonikka sekä kansanmusiikkiyhtye), 0' 50". 3. Taivas on korkea / "Tukkipojan laulu" Säv. Sulho Ranta, san. Einari Vuorela Es. Tapio Rautavaara, laulu (playback), 0' 25". 4. Ralli Säv. ja san. trad., sov. Toivo Kärki Es. Tapio Rautavaara, laulu ja harmonikka (playback, harmonikkasäestys), 0' 45". 5. "Istutin minä tulipunaruusun eikä se kuki talvella - -" Säv. ja san. trad., sov. Toivo Kärki Es. Tapio Rautavaara, laulu ja harmonikka (playback, harmonikkasäestys), 0' 15". 6. Polkka 2 Säv. trad., sov. Toivo Kärki Es. tunnistamaton harmonikansoittaja (playback, kansanmusiikkiyhtye), 0' 40". 7. Valssi 1 Säv. trad., sov. Toivo Kärki Es. tunnistamaton harmonikansoittaja (playback, kansanmusiikkiyhtye), 0' 30". 8. "Tuhansia mulle tarjottiin, mutta heiliä en minä heitä - -" Säv. ja san. trad. Es. Tapio Rautavaara, laulu (100 %), 0' 15". 9. "En minä muuta auringon alla mielehen anna tulla - -" Säv. ja san. trad., sov. Toivo Kärki Es. Tapio Rautavaara, laulu ja harmonikka (playback, harmonikkasäestys), 0' 20". 10. Valssi 2 Säv. trad., sov. Toivo Kärki Es. Armas Jokio, harmonikka (playback, tunnistamaton harmonikansoittaja), 0' 25". 11. Onni, jonka annoin pois Säv. ja sov. Toivo Kärki, san. Orvokki Itä ( = Reino Helismaa) Viihdeorkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 1' 10". Levytys: Eila Pellinen ja Ossi Runnen orkesteri; Decca SD-5424, 13.3.1958 sekä Ritva Kylmälä; Rytmi RN-4141, 19.6.1958. 12. "Tukkilaisten laulu" ("Kurppa se tukkipojan lintu on ja suopursu on sen kukka - -") Säv. trad., san. Einari Vuorela Es. Tapio Rautavaara, laulu ja vihellys (100 %), 0' 25". Huomautuksia: Alkutekstien taustamusiikin teemana on mm. Ralli (nro 4). - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
| Inspection Details | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Technical Data | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Language | ||||||||||||
|
Finnish |