Myrskyluodon kalastaja
Fiskaren på Stormskär (ruotsinkielinen nimi)
Kesäinen rakkaustarina (työnimi)
Luotsin tytär (työnimi)
Pirtua ja rakkautta (työnimi)
Spriitä ja rakkautta (työnimi)
Tullin kautta lemmen valkamaan (työnimi)
The Fisherman of Storm Island (englanninkielinen nimi)
Finna-arvio
Myrskyluodon kalastaja
Erkki Karun ohjaamassa mykkäelokuvassa Myrskyluodon kalastaja (1924) kalastaja Eerik Storm (Wilho Ilmari) on vaarassa menettää kotimökkinsä ja suostuu rahaa saadakseen salakuljettajien (Axel Slangus, Uuno Aarto, Sven Relander, Armas Fredman, Berndt Lindahl) luotsiksi. Kun tullimiehet (Yrjö Somersalmi, Kosti Hypén, A. Virtanen) yllättävät salakuljettajat, seuraa takaa-ajo ja tulitaistelu, jossa tullimiehet joutuvat veden varaan. Henkensä kaupalla Eerik pelastaa tullimiehet. Elokuva päättyy Eerikin ja luotsivanhimman tyttären Kirstin (Irja Lindström) kihlajaisjuhlaan. Käsikirjoitukseen sisältyy dokumentinomainen montaasijakso, joka kuvaa salakuljetetun pirtun leviämistä Suomessa. Elokuva on säilynyt suurelta osin, mutta ilman välitekstejä.
Tallennettuna:
| Genre | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Ikäraja | ||||||||||
|
7 |
||||||||||
| Näyttelijät | ||||||||||
|
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||
| Muut tekijät | ||||||||||
|
Kreditoimattomat
|
||||||||||
| Tuotantotiedot | ||||||||||
|
||||||||||
| Esitystiedot | ||||||||||
|
||||||||||
| Kuvauspaikat | ||||||||||
|
||||||||||
| Kuvausaika | ||||||||||
|
15.9.1923 - 19.10.1924 (käsiohjelma) |
||||||||||
| Sisältöseloste | ||||||||||
|
||||||||||
| Lehdistöarviot | ||||||||||
|
"Suomi-Filmiä on vilpittömästi onniteltava nyt esitetyn uutuuden johdosta", toivotti H-nen (Uusi Suomi 28.10.1924). "Myrskyluodon kalastaja on tosiaankin filmi, joka sekä aiheeltaan että tekotavaltaan on luettava täysipainoisten filmien joukkoon." Helsingin Sanomien Wolmar Neiro (Erkki Kivijärvi, 19.10.1924) koki, että Myrskyluodon kalastaja "sekä suunnittelultaan että teknilliseltä toteutukseltaan aivan ratkaisevasti voittaa kaikki edeltäjänsä" ja että "sen laatu on niin korkea, että se merkitsee uuden kauden alkua Suomi-Filmin toiminnassa": "Myrskyluodon kalastajan jälkeen on Karua pidettävä filmiregissöörinä, joka täyttää hyvinkin suuret mitat. Hänen taipumaton tahtonsa, teräksinen tarmonsa, kouliintunut silmänsä ja taiteellinen herkkäkatseisuutensa ovat nyt luoneet teoksen, joka tuottaisi kunniaa kenelle yleismaailmalliselle filmiohjaajalle tahansa." Valois (Sigrid Maria Heinricius, Hufvudstadsbladet 26.10.1924) ei nähnyt toteutuksessa "tendenssin sivumakua", vaikka kirjoittikin: "Varje socialt intresserad medborgare måste inför dessa autentiska bilder från skärgårdslivet bli övertygad om den fruktansvärda samhällsfara, som kommit över oss med sprithanteringens outtömliga syndaflod. Ty vad Erkki Karu upprullar, är icke teater, icke trick, icke ateljéstudier i en havsvik på lek. Det är den nakna sanningen om fördärvet i stark motsats till skärgårdsnaturens än betagande skönhet, än storslagna prakt." "Speciellt förtjäna fotograferna Kurt Jäger och Frans Ekebom erkännande för de lyckade upptagningarna i storm och stiltje 'från hult och hagar'", kiitti puolestaan Clou (Svenska Pressen 17.10.1924). "Bilderna äro mycket klarare än tidigare och vittna även om att knapparna haft smak för vad som gör sig." Myös T. (Iltalehti 24.10.1924) kiitti kuvausta, jonka "luonnonkuvat ja maisemat muodostavat filmin toiminnalle vaikuttavan taustan, joka voimakkaasti säestää ja tehostaa eri kuvaelmien tunnelmaa". "Näyttelijäkunta on onnellisesti valittu" ja "näytteleminen on luonnollista ja reipasta", jatkoi kirjoittaja. "Pääosien esittäjät näyttävät ryhtyneen tehtäväänsä innolla ja antaumuksella. Ensi sijalla mainittakoon hrat Ilmari ja Slangus filmin vastakohtaisina sankareina, toinen rehellisenä kalastajanuorukaisena, toinen salakuljettajakuninkaana." Ylioppilaslehdessä (21/1924, 22/1924, 24/1924) kävivät nimimerkit O. P-n (Olavi Paavolainen) ja A. V-nen polemiikkia, joka alkoi edellisen kritiikistä Myrskyluodon kalastajaa kohtaan: "Tätä filmiä on sanottu saavutukseksi", kertasi O. P-n päivälehtien yleisarviota. "Ja onko sillä kuitenkaan edes nimeksikään taiteellista arvoa? Sen kunniaksi on sanottava, että se sitä tuskin on tavoitellutkaan. Sen tarkoitus on kait olla vain ajan, vissin ilmiön kuvaus, ja sellaisena se on sekä mielenkiintoinen että ansiokas. Mutta nimitys taidefilmi edellyttää muutakin kuin todenmukaista tarinaa, selvää valokuvausta, kauniita maisemia ja parin minuutin jännityskohtausta. Jos ei ole varoja eikä mahdollisuuksia luoda hukuttavan runsain maalauksellisin efektein vaikuttavaa filmiä, täytyy luoda syvää ihmiskuvausta. Mutta ihmiskuvaus on muutakin kuin hyvien tyyppien näytteilletuomista. Jos ei koko näytelmä rakennu sen erikoisemmalle sielulliselle konfliktille kuin nuoren kalastajan epäröimiselle, voiko hän rahapulan aikana ottaa ohjattavakseen salakuljettajien moottoria tuhannen markan palkkiosta, joka epäröintikin tulkitaan vain parilla epätoivoisella ilmeellä, on tämänkin puolen taiteellinen kiintoisuus kyseenalainen. Nähtyään Nummisuutarit oli allekirjoittanut valmis myöntämään herra Karun kotimaisen filmimme rehellisintä ja vakavinta työtä tekeväksi ohjaajaksi. Tämä viimeinen filmi muodostui tässäkin suhteessa pettymykseksi. Luuli todellakin katselevansa jotakin esitystä kymmenen vuotta sitten: tuskinpa kukaan nykyään tulee vakuutetuksi siitä, että on yö, jos kuva vain on väritetty siniseksi [- -]. Ja anteeksiantamattomia ovat sellaiset huolimattomuudet ohjauksessa, että ulkona merellä lyövät vaahtopäiset aallot ja lähikuvana esiintyvän moottorin ympärillä karehtii vesi peilityynenä rantoja kuvastellen! [- -] Ihmiset ovat tulleet epäuskoisiksi, nykyään tahdotaan filmeissä nähdä eikä kuulla selityksiä." Myrskyluodon kalastaja arvioitiin myös lukuisissa ruotsalaisissa lehdissä, joiden vastaanotto oli yleissävyltään myönteinen. "Ovanligt rappt och skickligt gjord film", luonnehti Stockholms Dagblad (11.11.1924) ja L. O. (Svenska Dagbladet 11.11.1924) kirjoitti: "Regissör och fotograf ha samarbetat väl, och var och en har på sin plats förstått att ge det bästa. Typerna äro goda, interiörerna verklighetstrogna och handlingen logisk." "Filmen är en smula valhänt gjort på sina ställen", myönsi Dagens Nyheter (11.11.1924), "men ger utmärkt väl träffade typ- och miljöskildringar och har både humor och spänning." |
||||||||||
| Taustaa | ||||||||||
|
Aiheen "5-osaiseen saaristolaisfilmiinsä" Myrskyluodon kalastaja (1924) Erkki Karu sai ajankohtaisesta ilmiöstä, vuonna 1919 voimaan astuneen kieltolain jälkeen räjähdysmäisesti lisääntyneestä alkoholin salakuljetuksesta. Käsikirjoituksen Karu laati yhdessä kirjailija Erkki Kivijärven kanssa - tästä alkoi Karun ja Kivijärven yhteistyö, jota jatkui parin seuraavan vuoden ajan. Kivijärven eri yhteyksissä käyttämiä salanimiä olivat mm. Volmar (Wolmar) Neiro, Bagheera ja Leikari. Rakkaustarinan muotoon puetun juonen sommitteli lähinnä Karu, ja Kivijärvi puolestaan vastasi elokuvan väliteksteistä. Erilaisia työnimiä elokuvalla oli ennen lopullisen nimen muotoutumista ainakin viisi. Kuvausvaihe kesti tavallista pitempään, syyskuusta 1923 seuraavan vuoden lokakuuhun. Kaikki ulkokuvat otettiin varmuuden vuoksi samanaikaisesti kahdella kameralla, kuvaajina Kurt Jäger ja Frans Ekebom. Ulkokuvauspaikkana oli lähinnä Pirttisaari Loviisan edustalla. Yksi jakso kuvattiin virolaisessa salakuljetusaluksessa Magnuksessa aluevesirajan ulkopuolella. Käsikirjoitukseen Erkki Karu sisällytti myös dokumentinomaisen montaasijakson, joka kertoi millä tavoin salakuljetusspriitä levitettiin Helsingissä ja ympäri maata. Miespääosaa esitti ensikertalainen, turkulainen Wilho Ilmari. Jälkeenpäin hän kertoi saaneensa osan lähinnä sen johdosta, että hän oli ainoa näyttelijä, joka uskalsi liikkua merellä huonossakin säässä. Naispääosan esittäjä Irja Lindström oli amatööri, Valtion Filmitarkastamon puheenjohtajan Fredrik Lindströmin tytär. Myöhemmin hänet tunnettiin pedagogina nimellä Irja Maliniemi. Avustajiksi värvättiin "saaristolaisia, kesävieraita y.m." Elokuvan kerrottiin tulevan maksamaan "ainakin puoli miljoonaa markkaa". Myrskyluodon kalastaja nähtiin Helsingissä kaksoisensi-illassa. Yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden ylivoimaisesti paras. Elokuva myytiin myös Ruotsiin ja Norjaan. Ruotsalaiset lehdet löysivät Myrskyluodon kalastajan juonenkulussa yhtäläisyyksiä Ester Julinin kirjoittamaan ja Ivar Kägen ohjaamaan ruotsalaiseen elokuvaan Där fyren blinkar, jonka ensi-ilta oli ollut Tukholmassa marraskuussa 1924. Myrskyluodon kalastajan kuvamateriaali on säilynyt lähes kokonaan, osa siitä tosin huonokuntoisena. Välitekstit puuttuvat. |
||||||||||
| Tarkastustiedot | ||||||||||
|
||||||||||
| Tekniset tiedot | ||||||||||
|
||||||||||
| Kieli | ||||||||||
|
suomi |