Sampo
The Day the Earth Froze (levitysnimi Yhdysvalloissa)
Carobna vodenica (kroatiankielinen nimi)
A Csodálatos malom (unkarinkielinen nimi)
Satu Sammosta (työnimi)
Finna-recension
Sampo
Aleksandr Ptushkon ohjaama, neuvostoliittolais-suomalainen yhteistuotanto Sampo (1959) on Kalevalan tarustoon pohjautuva fantasiaelokuva. Pohjolan emäntä Louhi (Anna Orotsko) houkuttelee Kalevalan taitavimman sepän, Ilmarisen (Ivan Voronov) takomaan itselleen Sammon vangitsemalla tämän sisaren Annikin (Eve Kivi). Saatuaan Annikin vapaaksi, Kalevalan väki aloittaa Lemminkäisen (Andris Oshin) ja Väinämöisen (Urho Somersalmi) johdolla taistelun Sammosta.
Sparad:
| Genre | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Åldersgräns | ||||||||||||||
|
12 |
||||||||||||||
| Skådespelare | ||||||||||||||
|
Okrediterade skådespelare
Assistenter
Kalevalan kansaa: Maikki Hako, Alice Lyly, Pirkko Raitio ,
Kalevalan kansaa: Maikki Hako, Alice Lyly, Pirkko RaitioSök bland ämnen |
||||||||||||||
| Övriga upphovsmän | ||||||||||||||
|
Martti Turusen johtaman orkesterin muusikot:<br />Markku Seppänen (viulu), Pertti Kiri (viulu), Voitto Jovero (viulu), Heikki Louhivuori (viulu), Paavo Pohjola (viulu), Urho Hallaste (viulu), Erkki Inkinen (viulu), Jorma Rahkonen (viulu), Viola Punna (viulu), Juhani Homanen (viulu), Olavi Tommila (alttoviulu), Toivo Rosovaara (alttoviulu), Unto Kunnas (sello), Artto Granroth (sello), Ilmari Haapalainen (sello), Väinö Aho (kontrabasso), Tauno Yrjölä (kontrabasso), Sven Lavela (klarinetti), Matti Voutilainen (klarinetti), Kaarlo Pietikäinen (oboe), Leo Lötjönen (oboe), Emanuel Elola (fagotti), Veikko Nieminen (käyrätorvi), Mauno Paarre (käyrätorvi), Tuomo Ahonen (käyrätorvi), <br />Teppo Rala, J. Schäuling
Martti Turusen johtaman orkesterin muusikot:<br />Markku Seppänen (viulu), Pertti Kiri (viulu), Voitto Jovero (viulu), Heikki Louhivuori (viulu), Paavo Pohjola (viulu), Urho Hallaste (viulu), Erkki Inkinen (viulu), Jorma Rahkonen (viulu), Viola Punna (viulu), Juhani Homanen (viulu), Olavi Tommila (alttoviulu), Toivo Rosovaara (alttoviulu), Unto Kunnas (sello), Artto Granroth (sello), Ilmari Haapalainen (sello), Väinö Aho (kontrabasso), Tauno Yrjölä (kontrabasso), Sven Lavela (klarinetti), Matti Voutilainen (klarinetti), Kaarlo Pietikäinen (oboe), Leo Lötjönen (oboe), Emanuel Elola (fagotti), Veikko Nieminen (käyrätorvi), Mauno Paarre (käyrätorvi), Tuomo Ahonen (käyrätorvi), <br />Teppo Rala, J. SchäulingSök bland ämnenOkrediterade
Ensembler
|
||||||||||||||
| Produktion | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Visningar | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Inspelningsplatser | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Inspelningsdatum | ||||||||||||||
|
12.7.1957 - 28.10.1958 |
||||||||||||||
| Innehållsbeskrivning | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Pressöversikter | ||||||||||||||
|
Kalevala-aiheisen elokuvan suunnittelu- ja kuvauspuuhat puhuttivat laajasti kotimaista lehdistöä 1950-luvun loppuvuosina. Tuskin yhdestäkään elokuvasta Tuntematonta sotilasta lukuunottamatta kirjoitettiin 50-luvulla yhtä paljon kuin tästä neuvostoliittolais-suomalaisesta yhteistuotantoprojektista. Sampoon suhtauduttiin epäillen jo valmistusvaiheessa eivätkä käsitykset muuttuneet ensi-illan jälkeen. Taiteellisessa mielessä sitä pidettiin lähes yksimielisesti epäonnistuneena. "Ei Sampo vaan satu Sammosta", otsikoi I. J-la (Ilkka Juonala, Aamulehti 17.10.1959) oman arvionsa. "Sampo on mässäilevän loistavasti kuvitettu satu, täysin Hollywoodin muhkeimpien mammuttifilmien mittainen [- -]. [- -]. Sen yksityiset kohtaukset saattavat saavuttaa miltei maagisen tehon, mutta täysin yhtenäistä ja tasapainoista kokonaisuutta [- -]" ei ole saatu aikaan. Nimimerkin mielestä eri aikoina ja eri paikoissa kuvattu materiaali ei aina niveltynyt yhteen ja "kerran elokuva tuntuu jo päättyvän alkaakseen silti taas ikäänkuin alusta". Heikki Eteläpää (Ilta-Sanomat 28.10.1959) arvosteli erityisesti Aleksandr Ptuškon henkilöohjausta: "Kohtalokasta on nimenomaan henkilökuvauksen avuttomuus; emme voi ehkä vaatiakaan, että Kalevalan henkilöt yhtäkkiä muuttuisivat 'ihmiskuviksi' tämänpäiväisessä merkityksessä, mutta ainakin heidän toimintojensa pitäisi kiinnostaa - tässä ei ole niin laita, kaikki jää pintaan ilman ulottuvuuksia." Henkilöohjauksen laimeuden ja ulkokohtaisuuden pani merkille myös Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 18.10.1959). Sammon välittämää Kalevala-kuvaa arvosteltiin. Valma Kivitien (Elokuva-Aitta 20/1959) mielestä se oli kaukana siitä, minkä "mm. Akseli Gallen-Kallela on niin voimakkaasti ja kansallisesti maalauksissaan toteuttanut". Kivitie kirjoitti: "Kamera on tallettanut joukon kauniita ja tunnelmallisia kuvia 'kotomaamme äidinkasvoista' [- -]. Mutta kun siirrytään etelään Krimin jylhään vuoristoon ja 'toisenvärisen' veden partaalle, huomaa heti, että ollaan vierailla veräjillä ja oudoissa mielialoissa." Myös Inkeri Lius (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 18.10.1959) totesi Sammon "vieraat piirteet", mutta löysi siitä paljon hyvää: "Parhainta filmissä ovat sen muutamat kuvaelman tapaiset katkelmat. Tarina nousee merestä ja usvasta, kulkee kappaleen metsämaisemaa, kertoo ihmisestä rakentavana olentona ja hänen tunteistaan, jotka puhkeavat muutamiin herkkiin viihteellisiin sanoihin rakastetun olemuksesta. Mystillinen, sanan ja manauksien Kalevala elää joissakin luonnonkatkelmissa tarttuvina ilmaisuina." Myönteisintä palautetta Sampo sai teknisestä toteutuksesta. Leo Nordberg (Uusi Suomi 18.10.1959) arvioi: "Teknilliseltä suoritukseltaan venäläinen Sampo on huomattavan korkealuokkainen filmityö. Neuvostoliittolaisten näyttelijöiden suomeksi puhumiin vuorosanoihin jälkiäänitetyt repliikit osuvat sataprosenttisesti paikoilleen vaikuttaen melkoisesti koko elokuvan ajanvietteelliseen tehoon. Trikkikuvaus, jolla luonnollisesti on tarinassa tärkeä osansa, tuntuu erittäin onnistuneelta, ja myös Sovcolor-värit esiintyvät useimmissa paikoissa hyvin edukseen." - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||||
| Bakgrund | ||||||||||||||
|
Kalevalan aiheiden sovittamisesta elokuvaksi oli Suomessa keskusteltu jo itsenäisyyden alkuvuosista saakka. Asiasta löytyy maininta Adolf Lindforsin haastattelusta Helsingin Sanomissa 3.10.1919. Valvoja-lehdessä 2/1920 tehtiin aiheesta kiertokysely tunnettujen kulttuurihenkilöiden keskuudessa. 1930-luvulla Kalevalan 100-vuotisjuhlat pitivät asiaa esillä. Kalevalan päivänä 1937 Hufvudstadsbladet julkaisi kiertokyselyn, jossa Nyrki Tapiovaara kertoi näkemyksensä Kalevalan ja elokuvan suhteesta. Hän esitti, että aiheen mahdollinen elokuvasovitus ei voi tyytyä menneiden vuosikymmenten tulkintaan, eikä voi noudattaa koristeellisen teatterin tai Wagner-kulissien oopperamaista linjaa. "Kaikki ovat varmaankin yhtä mieltä siitä, että Kalevala ei ensi sijassa rakennu tasaisesti etenevälle dramaattiselle kehityskululle, vaan elää ennen kaikkea mielikuvituksen maailmassa ja runokuvissa. Jos elokuva haluaa tehdä Kalevalalle kunniaa, pitää sen tässäkin kohden seurata alkuteosta. Painopisteen ei siis tule olla tapahtumissa, vaan kuvissa joista muodostuu eräänlainen Kalevalakuvien sarja. Tällainen tehtävä vaatii voimakasta persoonallista tulkintaa." 1950-luvun alussa Kalevalan sopivuutta elokuvan aiheeksi pohdittiin sekä Yhdysvalloissa että Neuvostoliitossa. Vuonna 1956 Moskovassa järjestetyn suomalaisen elokuvaviikon yhteydessä neuvostoliittolaiset esittivät ensi kerran suomalaiselle elokuvadelegaatiolle Kalevala-aiheisen elokuvan valmistamista neuvostoliittolais-suomalaisena yhteistuotantona. Suomalaisten taholta ajatukseen suhtauduttiin useistakin syistä varauksellisesti, mutta hankkeen suomalaiseksi puuhamieheksi ryhtynyt Kustaa Vilkuna sai vanhan tuttavansa ja entisen yhteistyökumppaninsa, Suomi-Filmin pääjohtajan Risto Orkon innostumaan asiaan. Lopullinen sopimus Mosfilmin ja Suomi-Filmin välillä allekirjoitettiin 9.5.1957 Helsingissä. Käsikirjoitus syntyi venäläisin voimin Kalevalan Sampo-runojen pohjalta. Elokuvasovituksen itseoikeutettu ohjaaja oli Aleksandr Ptuško (1900-1973), fantasiaelokuvan uranuurtaja Neuvostoliitossa jo 1930-luvulta lähtien, jolloin hän ohjasi maansa animaatio- ja nukke-elokuvan klassikon Novyi Gulliverj / Uusi Gulliver (1935). Cannesissa parhaista väreistä palkittu Kamennyi tsvetok / Kivinen kukka (1946), Sadkoj / Ballaadi Ihme-Sadkosta (1952) ja Ilja Muromets / Jättiläisten taistelu (1956) olivat hänen myöhempiä voittojaan satuelokuvan lajissa. Sammon jälkeen hän ohjasi vielä mm. elokuvan Skazka o tsare Saltane / Satu kuningas Saltanista (1966). Oman kertomansa mukaan Ptuško oli jo koulupojasta lähtien tuntenut mielenkiintoa Kalevalaan ja syventynyt vuosikausia sen taiteellisiin ilmaisukeinoihin, ennen kuin uskalsi ottaa sen ohjattavakseen. Suomalaiseksi apulaisohjaajaksi kiinnitettiin Holger Harrivirta Suomi-Filmistä. Keskeisistä näyttelijöistä ainoastaan Urho Somersalmi Väinämöisenä oli suomalainen - hän myös esittää omalla äänellään Sammon venäjänkielisen version repliikit. Louhen osan tulkki Anna Orotško oli venäläinen, samoin Ilmarista esittänyt Ivan Voronov. Lemminkäinen eli Andris Ošin oli liettualainen, Lemminkäisen äiti Ada Voitsik ja Annikki, 19-vuotias Eve Kivi, olivat eestiläisiä. Elokuvan vaatimasta apuhenkilöstöstä on tiedossa mm. että Kalkkisten kuvauksissa olivat kääntäjinä Natalia Bašmakova, Vladimir Jemeljanov ja Lidia Sirkiä, emäntänä Liisa Partanen apulaisinaan Mirja Niemelä, Eila Pahnalampi ja Eira Saarikallio, kirvesmiehinä Olavi Enqvist ja U. Punnonen, maalarina Palvainen, sähkömestarina Niittymäki, sähköasentajana Raimo Sirkiä, proomun kuljettajana Rissanen apumiehenään Paljärvi, hinaajan esimiehenä T. Lehtinen ja mekaanikkona Suurmäki. Koskenlaskijana oli Reino Jokinen. V. Bergman oli käsikirjoitusvaiheessa sekä suomentaja että venäjäntäjä. Väinö Kaukonen kirjoitti Björn Collinderin Kalevala-ruotsinnoksen mukaan myös elokuvan ruotsinkieliset alitekstit. Suomessa kesällä 1957 kuvatuissa jaksoissa oli tiettävästi aluksi ensimmäisenä pääkuvaajana J. M. Kun. Holger Harrivirran muistelmateoksen mukaan hän oli kuvaajana vielä Moskovassakin. Elokuvan alkutekstit eivät kuitenkaan mainitse hänen nimeään. Ulkokuvat otettiin sekä Suomessa että Neuvostoliitossa, studiokuvat kokonaan Neuvostoliitossa. Kuvausvaihe kesti heinäkuun puolivälistä 1957 lokakuun loppuun 1958. Muuan työtä hidastanut tekijä oli se, että elokuvasta tehtiin kaikkiaan neljä erilaista versiota jo kuvattaessa: venäjän- ja suomenkielinen sekä normaalioptiikalla että anamorfisella. Niin ikään Ptuško suunnitteli monia työläitä trikkikohtauksia, näyttävimpänä jakso, jossa Ilmarinen kyntää Pohjolan kyisen pellon tulta syöksevällä oriilla. Tämän jakson rakennustyön kerrottiin maksaneen 7 miljoonaa mk. Kaikkiaan Sammon tuotanto pitkällisine leikkaus- ja jälkiäänitysvaiheineen venyi kahden ja puolen vuoden mittaiseksi, ennen kuin elokuva vihdoin sai Suomen ensi-iltansa lokakuussa 1959. Kokonaiskustannuksiksi arvioitiin noin 1 000 miljoonaa mk, kun suomalaisen elokuvan tuotanto tuolloin maksoi keskimäärin 15 miljoonaa mk. Neuvostoliiton levitystä varten elokuvasta otettiin Mosfilmissä 1 000 kopiota. Ensimmäisen ja ainoan kerran suomalaisen elokuvan esityskopioista osa oli varustettu magneettisella stereofonisella äänellä. Väinö Kaukonen selvitteli Neuvostoliittoinstituutin vuosikirjassa 1959 Sampo-elokuvan suhdetta Kalevalaan. "Ohjaaja Ptuško on käsittänyt 'Kalevalan' kuvaukseksi hyvän ja pahan, valon ja pimeyden välisestä taistelusta ja myönteisten voimien voitollepääsystä. [- -] pääpiirteissään Ptuškon Kalevalan-tulkinta on itse asiassa sama kuin kuuluisan kielentutkijan M. A. Castrénin ensimmäisenä jo toista sataa vuotta sitten esittämä [- -]." Kaukonen toteaa, että Sampo-elokuva ei ole "sanan varsinaisessa merkityksessä Kalevala-elokuva". Ohjaaja on halunnut "[- -] luoda itsenäisen taide-elokuvan, jonka useimmat ja tärkeimmät motiivit ovat 'Kalevala'-eepoksesta, mutta uuden kokonaisuuden vaatimusten mukaan käsitettyinä ja siihen sovitettuina". Kalevalan ulkopuolisista kansansaduista ja -tarinoista on elokuvaan otettu mm. taikaviitan käyttö, säkit joihin on vangittu tuulia, sumua ja pakkasta, Lemminkäisen äidin kävely vetten päällä ja sammon sirpaleen muuttuminen revontuliksi. Pohjola on kuvattu sadunomaiseksi, mutta Kalevala realistisesti. "Tapahtumat on sijoitettu muutamia vuosisatoja ensimmäistä Suomeen tehtyä ristiretkeä varhaisemmaksi. Tästä premissistä lähtien on miljöönkuvaus suunniteltu suomalaisten tieteellisten teosten, arkeologisten löytöjen, museoesineiden ja eri alojen asiantuntijain opastusten pohjalla niin tarkoin todellisuutta vastaavaksi, kuin se yleensä on ollut mahdollista tällaisessa taideluomassa, joka ei ole tarkoitettu dokumenttielokuvaksi." Kaukosen mukaan elokuvan sampo on ymmärrettävä allegoriaksi, sen "tulkitseminen vain rikkautta jauhavaksi ihmemyllyksi ja itse elokuvan merkilliseksi saduksi tuon kapineen syntymisestä ja tuhoutumisesta on liian helppohintainen selitys". Sampo oli Suomi-Filmin 40-vuotisjuhlaelokuva ja yhtiön ainoa uusi näytelmäelokuva vuonna 1959. Kuvausvaihetta saatellut kohu ei enää auttanut lippukassoilla ja elokuvan yleisömenestys jäi ennakoitua selvästi vähäisemmäksi. Aleksandr Ptushkon etunimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Aleksander ja Igor Morozovin sukunimi muodossa Morosov. Georgi Kuznetsovin sukunimi on alkuteksteissä muodossa Kusnetsov ja Georgij Milljarin sukunimi muodossa Miljar. Ada Voitsikin sukunimi on alkuteksteissä muodossa Voizik, Gennadi Tsekavyin sukunimi muodossa Tsekavyj ja A. Stefanskin sukunimi Stefanskij. Mihail Trojanovskin sukunimi on alkuteksteissä muodossa Trojanovskij ja Viktor Uralskin sukunimi muodossa Uralskij. Sampo esitettiin vuonna 1964 Yhdysvalloissa englanniksi äänitettynä ja nimellä The Day the Earth Froze. Ilmeisesti osittain uudelleen kuvatun version pituus oli vain 67 minuuttia. Annikin esittäjäksi mainitaan Nina Andersson, Lemminkäisen Jon Powers, Louhen Ingrid Elhardt ja Ilmarisen Peter Sorenson. Yhdysvaltalaisen version tuotti Julius Strandberg ja ohjasi Gregg Sebelious apunaan Herman Erkko. American Film Institute Catalogin mukaan kyseessä lienevät salanimet. - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||||
| Musik | ||||||||||||||
|
1. Alkusoitto Säv. ja sov. Igor Morozov Neuvostoliiton kulttuuriministeriön orkesteri, joht. S. Saharov (off, alkutekstit), 2' 30". 2. Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi Säv. ja san. trad. Kalevalasta Es. "Lönnrotin patsas", laulu ja kantele (playback, Urho Somersalmi, laulu, kantelesäestys), 1' 20". 3. "Terve kasvos näyttämästä, päivä kulta koittamasta - -" Säv. Igor Morozov, san. Väinö Kaukonen Es. Eve Kivi, laulu (playback, Anneli Haahdenmaa, laulu), 0' 35". 4. "Niin minä kana katoan, lintu kuolen liian surman - -" Säv. Igor Morozov, san. Väinö Kaukonen Es. Eve Kivi, laulu (playback, Anneli Haahdenmaa, laulu), 0' 25". 5. Juokse pursi puittomia, vene väljiä vesiä Säv. ja san. trad. Kalevalasta Es. Urho Somersalmi, laulu ja kantele (playback, Urho Somersalmi, laulu, kantelesäestys), 1' 00". 6. "Jo meni minun omani, kultakutrini katosi - -" Säv. Igor Morozov, san. Väinö Kaukonen Es. Eve Kivi, laulu (playback, Anneli Haahdenmaa, laulu, kantelesäestys), 2' 00". 7. Tanhumusiikki Säv. ja sov. Igor Morozov Es. kansanmusiikkiyhtye (playback, orkesteri), 1' 30". 8. "Häälaulu" ("Nouse sotka soutimilta, alli airoilta ylene - -") Säv. Igor Morozov, san. Väinö Kaukonen Es. "hääväki", laulu (playback, Suomen Laulu -kuoro, laulu, ja orkesteri, joht. Martti Turunen), 1' 00". 9. "Kiitä sulho onneasi, hyvän sait, hyvän tapasit - -" Säv. ja san. trad. Kalevalasta Es. Urho Somersalmi, laulu ja kantele (playback, Urho Somersalmi, laulu, kantelesäestys), 2' 10". 10. Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen Säv. trad. Kalevalasta, sov. Igor Morozov Neuvostoliiton kulttuuriministeriön orkesteri, joht. S. Saharov (off), 0' 40". 11. Loppusoitto Säv. ja sov. Igor Morozov Neuvostoliiton kulttuuriministeriön orkesteri, joht. S. Saharov (off, lopputekstit), 1' 40". Huomautuksia: Alkusoiton ja Loppusoiton teemat toistuvat elokuvan taustamusiikissa, samoin Annikin lauluteema. Tanhumusiikin (nro 6) aikana kansantanssijat esittävät katkelmia Ruha- ja Korpin loikka -tanhuista. - Toim. Juha Seitajärvi (2024) Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) pohjalta. |
||||||||||||||
| Inspektionsdetaljer | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Tekniska fakta | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Språk | ||||||||||||||
|
finska |