"Syksyn kotimainen elokuva n:o 1", otsikoi Kino-Boy (Helsingin Sanomat 2.9.1929) ja aloitti: "Korkein voitto merkitsee ensimmäistä askelta uudella polulla meidän kotimaisessa filmituotannossamme. Tähän asti meillä on pysytty kotoisesti korostettujen aiheiden parissa [- -]. Nyt on käännytty toisaalle. Korkeimmassa voitossa ei oikeastaan ole mitään, joka sitoisi sen elimellisesti Suomeen. Se olisi juonirakenteensa ja esittäjiensä puolesta voitu kuvata missä tahansa. [- -] Scenario on sangen kätevästi tehty. Paikoitellen on tekijä - Carl von Haartman - saanut siihen draamallista tehoa ja jännitystäkin, joka kuitenkin loppupuolella jonkin verran herpautuu. Kohtaukset liittyvät kuitenkin toisiinsa kaiken aikaa pakotuksetta ja pingoittamatta, ja toiminta edistyy johdonmukaisesti ja luontevasti."

"Toivokaamme hyvää jatkoa Suomi-Filmin 'kansainväliselle' työlle", toivotti U. H. (Uuno Hirvonen, Uusi Suomi 4.9.1929). "Filmi on juonellisesti seikkailun omainen ja sikäli meikäläisissä oloissa uusi. Valokuvauksellisesta se niinikään on suomalaisissa oloissa aimo edistysaskel, etenkin sisäkuviin nähden."

"Epäilemättä on tällaisessa ensikertaisessa yrityksessä", pohti U. T. (Iltalehti 4.9.1929), "silmäänpistäviä vikoja ja puutteita, mutta ei niin suuria kuin olisi ehkä odottanut. [- -] Ohjauksen puutteellisuuteen, missä sitä on, on ehkä eniten vaikuttamassa se seikka, että ratsumestari von H. ei ole yhtä hyvä elokuvatekstin kirjoittaja kuin teknillinen ohjaaja. Elokuvassa on sen vuoksi perustelemattomia kohtia ja pitkäveteisyyttä, jotka vastaisissa teoksissa ovat korjattavissa. Sitävastoin toiset yksityiskohdat, erityisesti mainiten moniaat sisäkuvakohtaukset ja vallankin lumimyrskykohtaus kelpaavat mihinkä ulkomaiseen elokuvaan hyvänsä."

"Den bjuder på många positiva egenskaper, dem man fåfängt gått och väntat på i de inhemska filmerna, men den har också svagheter, som äro iögonenfallande", puntaroi myös -r. (Svenska Pressen 3.9.1929). "Av dess förtjänster må främst nämnas frånvaron av de redan till leda upprepade nationella scenerna i rustik miljö, de många och väl uppsatta interiörerna, som tyda på att den inhemska filmen icke mera behöver skylla på bristande tekniska möjligheter i den vägen, samt slutligen ett spel, som på sina ställen når en mycket hög nivå. På filmens debetsida äro emellertid flera svagheter att annotera, vilka det i vissa avseenden icke hade varit svårt att eliminera. Framför allt tyngas flera av de enskilda scenerna av en onödig längd, i synnerhet i början."

"Haartman on - tietenkin - Hollywoodissa oppinut paljon, mutta tämä oppi on nähdäkseni tehnyt hänet liian ylimieliseksi", arvosteli H-m (Roland af Hällström, Aamulehti 3.9.1929). "Hän on mennyt leikiten työhön, ottanut itselleen liian suuren kuorman - ohjaus, käsikirjoitus ja pääosa - ja tämän takia on Korkeimpaan voittoon jäänyt sitä amatöörimäisyyttä, jota juuri olisimme toivoneet hänen tapaisensa miehen saaneen kotimaisista filmeistämme poistetuksi. Tämä heikkous on sitä selvempi, kun Haartman ei voi kerskua mistään omasta filmityylistä, jota paraimmat kotimaiset ohjaajamme kuitenkin omaavat. Eurooppalainen - suomalainenkaan! - filmi ei tule toimeen vain käsityöllä, täällä pyritään taiteellisiin saavutuksiin, sellaisissakin elokuvissa kuin Korkein voitto."

"Myös esittäjätaiteen kannalta" katsoi U. T. Korkeimman voiton "täyttävän kansainväliset mitat": "Pääosan esittäjätär Kerstin Nylander on kyllin hyvä mihinkä elokuvavalmistamoon tahansa. Hänellä on elokuvaan sovelias ulkomuoto ja liikehtiminen ja hänessä on tyyliä, myös esityksellistä tyyliä, hän on elokuvakameran edessä niin luonteva, että se vaikuttaa melkein oudoksuttavasti [- -]. Ohjaaja von Haartman on veistänyt ehkä liian kulmikkaan tyypin paroonistaan, eikä tämän ensinäkemän perusteella voi vielä täysin arvioida hänen edellytyksiään elokuvan päähenkilönä. Sivuosista ansaitsee, ja täydellä syyllä, kiinnittää huomiota Aku Korhoseen, jolla on ilmeisesti suuret mahdollisuudet elokuvataiteilijanakin. Tyyppi on erinomaisesti elävöitetty ja luonnehdittu."

Vuoden 1984 tv-esityksen yhteydessä Kari Uusitalo (Hyvinkään Sanomat 1.5.1984) piti "suomalaisen elokuvataiteen kehityksen kannalta oikeastaan vahinkona", että von Haartmanin ohjaajaura jäi kahteen elokuvaan: "Siinä määrin omaperäistä otetta tämä esikoistyökin jo sisältää. [- -] Suurempaan liioitteluun ei syyllisty, kun toteaa että Korkein voitto ei pahastikaan jää jälkeen tekoaikansa kansainvälisen mykkäelokuvan tasosta." "Siitä säteilee tietty mannermainen ilmapiiri, henkevä kosketus, jotka karkean kotikutoisessa elokuvassamme maistuvat vaihteeksi virkistäviltä", luonnehti Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 2.5.1984).