Kajastus
I gryningen (ruotsinkielinen nimi)
The Dawning (englanninkielinen nimi)
Finna rating
Kajastus
Carl von Haartmanin ohjaama ja Gerda Hintzen käsikirjoittama historiallinen mykkädraama Kajastus (1930) sijoittuu vuosiin 1899-1905. Helmikuun manifestia seuraava sortopolitiikka herättää Suomessa laajaa vastustusta. Toivolan kartanon isäntäväki, Oscar Cederström (Gunnar Wallin) ja hänen sisarensa Louise (Elsa Segerberg), ovat vastarinnan kannalla, kuten naapuritalossa asuva Antti Ahmakin (Aarne Leppänen). Serkkuunsa Louiseen kiintynyt, Venäjän armeijassa palveleva ratsumestari Gustaf Cederström (Helge Ranin) saapuu Toivolaan. Kartanon asukkaisiin kuuluu myös ovela vakooja, joka vaarantaa aktivistien vaikean tehtävän.
Saved in:
| Genre | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Age Limit | ||||||||||
|
7 |
||||||||||
| Actors | ||||||||||
|
Uncredited actors
Assistants
URR:n rakuunoita ratsumestari Wreden johdolla (hyökkäävät kasakat) ,
URR:n rakuunoita ratsumestari Wreden johdolla (hyökkäävät kasakat)Search as topic |
||||||||||
| Contributors | ||||||||||
|
Uncredited
|
||||||||||
| Production | ||||||||||
|
||||||||||
| Distribution | ||||||||||
|
||||||||||
| Locations | ||||||||||
|
||||||||||
| Filming date | ||||||||||
|
Syksy 1929 |
||||||||||
| Content Description | ||||||||||
|
||||||||||
| Press reviews | ||||||||||
|
Carl von Haartmanin toinen ja viimeinen elokuva kohtasi varsin varauksellisen kritiikin. "Historiallinen taustakuvaus muodostaa epäilemättä tämän elokuvan mielenkiintoisimman ja painavimman aineksen", tapaili Bio-Boy (Helsingin Sanomat 14.4.1930) myönteistä näkökulmaa. "Ja se on filmaattisessakin suhteessa parhaiten onnistunut. Sen rinnalla jää varsinainen 'juoni' toisarvoiseksi tekijäksi, vaikka siinäkin panee merkille erittäin onnistuneita yksityiskohtia." "Filmi on, kenties käsikirjoituksen heikkouden vuoksi, sisällöltään lattea, ilman kiinnittävää nousukohtaa", koki U. H. (Uuno Hirvonen, Uusi Suomi 13.4.1930). "Historiallinen aihepiiri kuitenkin on omiaan pitämään katsojan mielenkiinnon vireillä, etenkin kun useimmat siinä elävöitetyt henkilöt vastaavat kunkin mielikuvaa." "Huonostakin käsikirjoituksesta voi tehdä hyvän filmin jos se sisältää asiaa", arveli U. F. (Iltalehti 16.4.1930). "Luulisi nyt puheenaolevan aiheen olleen kelvollinen. On kuitenkin sanottava, että Carl von Haartman ei ole tässä, enemmän kuin aikaisemmassakaan elokuvassaan, osottautunut siksi eteväksi ohjaajaksi, miksi häntä luultiin kun hän tuli tänne Hollywoodista. Tämä epäkohtelias arvostelu tarkoittaa hänen ohjaustaitoaan kokonaisuutena katsottuna. On kuitenkin eräs puoli hänen työssään, joka ansaitsee kiitostakin. Tarkoitan detaljiohjausta. Siinä suhteessa on Kajastus merkittävä edistysaskeleeksi, sillä varsinkin kaikissa tärkeimmissä näkymöissä voi panna merkille hyvin huolellisen asettelun ja valmistelun, mihin ilmeisesti on uhrattu paljon työtä ja varoja." Aamulehden H-m (Roland af Hällström, 23.4.1930) oli von Haartmanin taidoista samaa mieltä, mutta päätyi ajattelemaan, että "Kajastus loppujen lopuksi on hyvin katsomisen arvoinen elokuva, vaikka se kuitenkin on sangen kaukana kaikesta taiteesta". Myötämielisimmän vastaanoton elokuva sai pääkaupungin ruotsinkielisissä lehdissä. "Såsom helhet är Suomi-Filmis nya verk en sevärd, intresseväckande skapelse", kirjoitti E. (Hufvudstadsbladet 13.4.1930). "På en punkt kan man ge I gryningen ett oförbehållsamt beröm. Kameramännen ha all heder av sitt arbete, bilderna äro lika vackra som uttrycksfulla." "Någon storfilm är I gryningen ju inte och gör antagligen heller inte anspråk på att vara det", päätti Svenska Pressenin (12.4.1930) nimetön kirjoittaja arvionsa. "Men den är säkert en av de bästa filmer som hittils gjorts av vår egen produktion och officinen har stor heder av ett grundligt och gott arbete." Ideolologista kritiikkiä tarjosi Ped (Ylioppilaslehti 12/1930): "Nähdäkseni johtuu elokuvan epäonnistuneisuus seikasta, joka eräässä elokuvalehdessä, nähtävästi valmistajien ajatuksena, esitettiin filmille etuna. Sanottiin, että filmi onnistuneen puolueettomasti käsittelee aikaa, jolloin meidän kansamme oli jakaantunut kahteen leiriin. Tämä tavoiteltu puolueettomuus on ollut filmille kohtalokas. Siitä johtuu, että elokuva ei saanut sitä kansallista, suomalais-isänmaallista henkeä, jota yleisö mainoksen perusteella odotti. Katsoja panee mielessään vastalauseen puolueettomuutta vastaan, joka eräissä asioissa ei ole sallittua. [- -] Neutraaleissa ja 'kansainvälisissä' filmeissä voi von Haartman saada kykynsä esille, mutta suomalainen isänmaallisuus ei ymmärrä sitä henkeä, joka hallitsee Kajastusta samoinkuin Haartmanin aikaisempaa elokuvaa Korkein voitto." Näyttelijäohjaus nähtiin von Haartmanin eräänä heikkoutena ja suoritukset sitä mukaa epätyydyttävinä. "Valitettavin on tämä seikka ollut Helge Raninin suhteen", kirjoitti H-m, "sillä täten näyttelijä ei ole päässyt tuomaan esille suinkaan parastaan. On kuitenkin tunnustettava - kuten Ruotsissa ilmestyvä 'Filmjournalen' viime numerossaan toteaa - että Ranin on ainoa tähän asti suomalaisessa elokuvassa esiintyneistä näyttelijöistä, jolla on sankariosiin sopiva ulkonäkö ja tunnepohja. [- -] Aarne Leppäsellä on kiitollisempi ja suoraviivaisempi, mutta yhtä ulkonainen osa, jossa hän saa esiintyä verraten edukseen. Elsa Segerberg on viehkeä, mutta toistaiseksi mitään sanomaton kokeilija, Vivian Cravelin sensijaan osassaan paikotellen hyvinkin onnistunut. Tshekkoslovakialainen 'tähti' Anielka Elter on kyllä elokuvateknillisesti vallan toisella tasolla kuin suomalaiset näyttelijät, mutta osasta ei ainakaan tällä ohjauksella liene ollut tehtävissä sen enempää." |
||||||||||
| Background | ||||||||||
|
Kajastuksen (1930) pohjana oli neiti Gerda Hintzen alkuperäiskäsikirjoitus, josta kuvausskenarion muokkasi ohjaaja Carl von Haartman. Käsikirjoitus jäi Gerda Hintzen ainoaksi. Elokuvan tapahtumat alkavat Pietarin talvipalatsissa 15.2.1899, kun keisari Nikolai II allekirjoittaa ns. helmikuun manifestin, ja päättyvät 4.11.1905 Helsingin Säätytalon edustalle, kun senaattori Leo Mechelin ilmoittaa keisarin suurlakon tuloksena peruuttaneen kyseisen manifestin ja määränneen valtiopäiväjärjestyksen vastedes muutettavaksi yleiselle ja yhtäläiselle äänioikeudelle perustuvaksi. Yleisö Säätytalon edustalla 13.10.1929 kuvattua joukkokohtausta varten saatiin paikalle ilmaiseksi sanomalehti-ilmoitusten avulla. Kajastusta mainostettiin "proloogina maamme viimeisimpien vuosien historiaan". Elokuvassa esiintyy useita historiallisia henkilöitä, Nikolai II:n lisäksi mm. kenraali Kuropatkin, valtiosihteeri von Plehve ja yliprokuraattori Pobjedonostjew sekä kenraalikuvernööri Bobrikoff ja Eugen Schauman. Bobrikoffia näytteli Aku Korhonen ja Schaumania hänen sukulaisensa Runar Schauman. He esiintyivät samoissa tehtävissä myös Helmikuun manifestissa (1939). Kolmannen kerran nähtiin sama kohtaus neuvostoliittolais-suomalaisessa yhteistuotantoelokuvassa Luottamus / Doverije (1975), Bobrikoffina silloin Innokenti Smoktunovski ja Eugen Schaumanina Runar Schaumanin poika Göran Schauman. Kaikissa kolmessa elokuvassa kohtaus on kuvattu autenttisella tapahtumapaikalla, senaatin linnan portaikossa. Kuvauksissa oli käytettävissä ensimmäistä kertaa Suomi-Filmin uusi, kumipyörin varustettu kameravaunu sekä Armas Fredmanin suunnittelema sadekone. Myös uutta valaistuskalustoa hankittiin, koska yökuvien määrä elokuvassa oli tavallista runsaampi. Ainakin osa lavasteiden huonekaluista oli lainattu hovihankkija Bomanin liikkeestä. John Graftonia esittävän laivan kyljessä näkyy nimi Luna. Miespääosissa nähtiin Suomen Kansallisteatterin näyttelijä Aarne Leppänen ja Helge Ranin, naispääosissa ohjaajan löytö, uusi tulokas Elsa Segerberg (1910-1937) ja von Haartmanin Hollywoodin-vuosien tuttava, itävaltalainen Anielka Elter (s. 1901). Elsa Segerbergistä tuli viikko Kajastuksen ensi-illan jälkeen von Haartmanin ensimmäinen puoliso - hän kuoli keuhkotautiin vain 26-vuotiaana. Santarieversti Krasnoffia esittävällä Yrjö Saarniolla oli aikaisempaa näyttelijäkokemusta Moskovan, Berliinin ja Pariisin elokuvastudioista. Suomessa tämä elokuvarooli jäi hänen ainoakseen. Lappeenrannan Huhtiniemessä kuvatussa kasakoiden ja aktivistien kahakkakohtauksessa avusti joukko URR:n rakuunoita ratsumestari Wreden johdolla. Kajastus oli viimeinen suomalainen täysin mykkä näytelmäelokuva. Sen yleisömenestys teatteriesityskertojen mukaan laskien oli kohtalainen, mutta kalliista tuotantokuluista johtuen elokuva jäi taloudellisesti tappiolliseksi. |
||||||||||
| Music | ||||||||||
|
Am Schlosstor / Linnan portilla näytelmästä Pelléas und Mélisande / Pelléas ja Mélisande, säv. Jean Sibelius Vaasan marssi, säv. Carl Collan Pieni ballaadi, säv. Toivo Kuula Liittolaulu, säv. Otto Kotilainen Valse lyrique, säv. Jean Sibelius Keskustelu, säv. Ilmari Hannikainen Kevätlaulu, säv. Erkki Melartin Autrefois, säv. Jean Sibelius Valsette, säv. Armas Maasalo Lippulaulu, säv. Yrjö Kilpinen Perhosvalssi näytelmästä Prinsessa Ruusunen, säv. Erkki Melartin Keskiyö, säv. Erkki Melartin Syysaatteita, säv. Erkki Melartin Menuetti kansan tapaan, säv. Selim Palmgren Barcarola, säv. Toivo Kuula Balladi, säv. Heino Kaski Prelude, säv. Jean Sibelius Agitato, säv. Brockton Laps' Suomen, säv. Fredrik Pacius Allegro vivo, säv. Lake Elegie, säv. Solström Nordische Lyrik, säv. Selim Palmgren Die Jagd, säv. Kreutzer Valse mignonne, säv. Selim Palmgren Romanssi, säv. Heino Kaski Korsspindeln / Ristilukki näytelmästä Kung Kristian II / Kuningas Kristian II, säv. Jean Sibelius Misterioso, säv. Gaston Borch Agitato, säv. W. Axt Pathetic Reproach, säv. Berghon Nocturno, säv. Heino Kaski Prelude, säv. Armas Järnefelt Romanssi sellolle, säv. Jean Sibelius Agitato, säv. Lake Jääkärin morsian, säv. Sam. Sihvo Elegia, säv. Toivo Kuula Souvenir, säv. Ilmari Hannikainen Elegia, säv. Heino Kaski Sotamarssi, säv. Robert Kajanus Recitative Dramatic, säv. Aborn Syystunnelma, säv. Toivo Kuula Terve Suomeni maa, säv. Emil Genetz Isänmaalle, säv. Jean Sibelius. - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan |
||||||||||
| Inspection Details | ||||||||||
|
||||||||||
| Technical Data | ||||||||||
|
||||||||||
| Language | ||||||||||
|
Finnish Swedish |