Pikku Pietarin piha
Lilla Peter (ruotsinkielinen nimi)
Lilla Peter (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Little Peter (englanninkielinen nimi)
L'Offrande (ranskankielinen nimi)
Das Mitbringsel (saksankielinen nimi)
Finna-arvio
Pikku Pietarin piha
Jack Witikan ohjaama lastenelokuva Pikku Pietarin piha (1961) perustuu Aapelin samannimiseen romaaniin. 1920-luvulle sijoittuvassa elokuvassa pikkukaupungin puutalokorttelissa elävä Pietari (Tuukka Tanner) on menettänyt äitinsä. Pietarin isä, torikauppias Jormalainen (Leevi Kuuranne) esittelee pojalle äitipuoli Katariinan (Elsa Turakainen), joka järjestää pihapiirin elämän uuteen uskoon.
Tallennettuna:
| Genre | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Ikäraja | ||||||||||||||||||
|
7 |
||||||||||||||||||
| Näyttelijät | ||||||||||||||||||
|
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||||||
| Muut tekijät | ||||||||||||||||||
|
Muusikot: <br />Seppo Asikainen (lyömäsoittimet), Kyösti Huuhko (huilu), Jalo Nuutinen (trumpetti), Emil Karppinen (sello), Reino Rissanen (sello), Martti Mikkola (trumpetti), Yrjö Pollari (fagotti), Heikki Tiihonen (viulu), Arto Kallio (viulu), Evert Lindén (viulu), Jussi Javas (kontrabasso), Väinö Aho (kontrabasso), Pauli Ropponen (klarinetti), Sven Enqvist (alttoviulu), Jorma Bergman (alttoviulu), Paavo Lampinen (klarinetti), Eero Pohjola (klarinetti), Åke Fransman (käyrätorvi), Erika Babucke (harppu), Sinikka Leino (viulu), Viola Punna (viulu), Vilho Sarmas (trumpetti), Holger Fransman (käyrätorvi), Juho Alvas (huilu), Tapani Nissinen (huilu), Risto Fredriksson (sello), Ilona Juutilainen (harppu), Keijo Aulanne (viulu), Mario Sgobba (klarinetti), Matti Piipponen (viulu), Pekka Punna (viulu), Alvar Väisänen (lyömäsoittimet); Aku Vainio; Risto Lampén
Muusikot: <br />Seppo Asikainen (lyömäsoittimet), Kyösti Huuhko (huilu), Jalo Nuutinen (trumpetti), Emil Karppinen (sello), Reino Rissanen (sello), Martti Mikkola (trumpetti), Yrjö Pollari (fagotti), Heikki Tiihonen (viulu), Arto Kallio (viulu), Evert Lindén (viulu), Jussi Javas (kontrabasso), Väinö Aho (kontrabasso), Pauli Ropponen (klarinetti), Sven Enqvist (alttoviulu), Jorma Bergman (alttoviulu), Paavo Lampinen (klarinetti), Eero Pohjola (klarinetti), Åke Fransman (käyrätorvi), Erika Babucke (harppu), Sinikka Leino (viulu), Viola Punna (viulu), Vilho Sarmas (trumpetti), Holger Fransman (käyrätorvi), Juho Alvas (huilu), Tapani Nissinen (huilu), Risto Fredriksson (sello), Ilona Juutilainen (harppu), Keijo Aulanne (viulu), Mario Sgobba (klarinetti), Matti Piipponen (viulu), Pekka Punna (viulu), Alvar Väisänen (lyömäsoittimet); Aku Vainio; Risto LampénHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
| Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kuvausaika | ||||||||||||||||||
|
Heinäkuu - elokuu 1961 |
||||||||||||||||||
| Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
|
"Se Pikku Pietarin piha, minkä näemme Jack Witikan Aapelin kirjan mukaan tekemässä filmissä, on samalla kertaa sekä eräs määrätty, tarkasti ja huumorilla huomioitu, omalaatuisia ihmistyyppejä vilisevä yhteisö että kauniisti ja yleispätevästi tavoitettu lapsuuden maailma [- -] maailma, jonka kaikki ovat tunteneet", kirjoitti Esko Elstelä (Päivän Sanomat 3.12.1961). Elstelä piti Pikku Pietarin pihaa "poikkeuksellisena filminä", koska se oli "täysin vapaa päällekäyvästä emotionalismista". Hän perusteli: "Se on raikas, asiallinen ja tunteilematon, ja juuri siksi sen muutamien kipeiden vaiheiden eleetön käsittely sitten tehoaa vahvasti myös tunteisiin." E. L. (Erkka Lehtola, Aamulehti 9.12.1961) piti elokuvaa alkuperäisteokselle uskollisena mutta silti aivan omana filminään, joka oli "täynnä lämpöä, ymmärtämystä ja myötämieltä" sekä "äänetöntä, hienovaraista [- -] komiikkaa". E. L. kiitti myös ohjaustyötä: "Witikan ohjaus on ilmeikästä ja luontevaa - tämä piha todellakin elää hänen kuvaamanaan. Ei synny kiusallisia katkoja, ei kömmähdyksiä, kaikki sujuu tarkan harkinnan ja huolellisuuden tuloksena." Martti Savo (Modest Savtschenko, Kansan Uutiset 3.12.1961) löysi kuvaustyylistä puutteitakin: "Ohjaaja ja kuvaaja ovat tehneet oikein välttäessään filmissään poikkeuksellisia kamerakulmia ja muita efektejä, mutta kertomus olisi ehdottomasti kaivannut hyvin herkkää ja nyanssirikasta kameratyötä, mikä valitettavasti nyt suorastaan 'loistaa' poissaolollaan." Eero Tuomikoski (Elokuva-Aitta 24/1961) oli pitkälle samaa mieltä Savon kanssa: "Witikan kuvaus on loppujen lopuksi todennäköinen ja hiljainen kertomus lapsen tasolta kerrottuna. Jos voisimme kiittää ohjaajan hyvää makua, joka ei kertaakaan horjahda lapsenomaisuudella kalasteluun, niin jäi ainakin minua vaivaamaan lievä valjuuden tunne, tunne, että kuvaus kaikessa pidättyvyydessään hiukan typistää aiheen mahdollisuuksia." Martti Savo jakoi Pikku Pietarin pihalle kiitosta "ikävänharmaasta kameratyöstä huolimatta" ja valitteli vain sitä, että "kotimainen filmimme yrityksissään kohottaa taiteellista tasoaan elää jatkuvasti teatterin ja kirjallisuuden kustannuksella". Monen muun arvostelijan tavoin Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 3.12.1961) pani merkille musiikin: "Simon Parmetin musiikin osuus on erityisen huomattava Pikku Pietarin pihan kokonaiskuvassa. Tutusta kehtolauluteemasta hän on kehitellyt kauniin puhtaan johtosävelmän, mutta hänen musiikissaan on myöskin hyvä annos huumoria, esim. Kloryn ja Vennun romanssia tahdittavassa limunaatimenuetissa'." Eteläpään mielestä elokuva oli "kuvauksellisesti perin epätasainen" ja "sisäkuviltaan monin paikoin niin ikävästi valaistu, että näyttelijöiden ilmeetkin pyrkivät hukkumaan kontrastittomaan pehmeyteen". Kun Pikku Pietarin piha oli esitetty Berliinin elokuvajuhlilla, kirjoitti nimimerkki W. F. Der Tag -lehdessä näyttelijäsuorituksista: "Tämän suomalaisen elokuvan rakastettavat miniatyyrikuvat ja sen lapsenuskoinen optimismi valloittavat kaikkien sydämet. Niin, sen yksittäiset henkilötyypit muistuttavat vanhojen hollantilaisten mestareiden hienoja laatukuvia. Suomalaisesta näyttelijättärestä Elsa Turakaisesta säteilee hänen osassaan avuliaana naisena miellyttävää inhimillistä lämpöä. Eikä kaksitoistavuotias Tuukka Tanner ole ilmeisesti kameroiden edessä menettänyt hituistakaan omaperäisyydestään." "Pikku Pietarin piha ei tarvitse uudelleenarviointia. Se todettiin aikanaan kelpo työksi. Se osoittaa kuitenkin, että suomalainen elokuva parhaimmillaan kestää ankarankin tarkastelun", arvioi Pentti Kejonen (Kaleva 18.12.1983) Jack Witikan ohjaustyöstä 22 vuotta ensi-illan jälkeen. Antti Lindqvist (Katso 50/1983) kirjoitti vuonna 1983 Pikku Pietarin pihasta: "Elokuvaa on kiintoista verrata Rauni Mollbergin Aika hyvä ihmiseksi -ohjaukseen, joka sisältää aineksia samasta romaanista. Siinä missä Mollberg viljelee katkeria, lihallisia sävyjä, Witikka pysyttäytyy pyyteettömän leppoisassa, ihmistä kunnioittavassa otteessa, joka on uskollinen alkuperäisteokselle, mutta idyllisyydessään loitommalla nykyajasta." - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||||||||
| Taustaa | ||||||||||||||||||
|
Valtion elokuvapalkintojärjestelmän tultua vahvistetuksi keväällä 1961 myös Suomi-Filmi Oy kiinnostui uudesta tukimuodosta ja otti kesän 1961 tuotantoon Aapelin herkän ja humoristisen romaanin Pikku Pietarin piha, kertomuksen pikkukaupungin puutalokorttelin ihmisistä lapsen silmin nähtynä. Nimiosaan löydettiin Kuva-Postin järjestämän yleisökilpailun tuloksena 12-vuotias Tuukka Tanner Helsingin Länsi-Pakilasta. Ulkokuvat otettiin Porvoossa, joka kesällä 1961 muutenkin oli elokuvantekijöidemme erityisessä suosiossa, ja sisäkuvat lähistöllä sijaitsevaan Magnusborgin seurantaloon pystytetyissä kulisseissa. Kuvaustyöt kestivät 28 päivää. Kuvaussihteerinä oli elokuvan toisen naispääosan esittäjä, ohjaajan puoliso Tea Ista. Pikku Pietarin piha (1961) oli Jack Witikan ainoa ohjaustyö Suomi-Filmille. Se oli Witikan yhdestoista ja samalla hänen viimeinen näytelmäelokuvaohjauksensa. Tuukka Tanner toimi myöhemmin ravintola-alalla Helsingissä ja kuoli vain 35-vuotiaana 1985. Elokuvan alkuteksteissä on lavastaja Oiva Hovin nimi virheellisesti muodossa Mikko Hovi. Henny Valjuksen sukunimi on kirjoitettu W:llä. Pikku Pietarin pihasta elokuvasovituksena oli samoihin aikoihin kiinnostunut myös tuolloin Kuopion Yhteisteatterissa työskentelevä Rauni Mollberg, joka laati yhdessä Aapelin kanssa 1959 romaanista näytelmäsovituksen Kuopion Kotkankallion kesäteatteria varten. Suomi-Filmi ehätti kuitenkin ensin, ja Mollbergin suunnitelma toteutui vasta vuonna 1977, jolloin hän toisena näytelmäelokuvatyönään tuotti ja ohjasi värielokuvan Aika hyvä ihmiseksi. Omaan versioonsa Mollberg liitti myös aineksia Aapelin muusta sekä Toivo Pekkasen ja Olavi Siippaisen tuotannosta. Pikku Pietarin piha sai toisen vuoden 1961 tuotannosta pitkille elokuville annetusta valtionpalkinnosta, toisen sai Fennada-Filmi Kultaisesta vasikasta. Elokuvan yleisömenestys oli vuoden keskitasoa - Helsingissä selvästi sen yläpuolella, muissa suurissa maakuntakaupungeissa vastaavasti yhtä selvästi sen alapuolella. Berliinin elokuvajuhlia varten valmistetussa esitteessä mainitaan elokuvan saksan-, englannin-, ja ranskankielisiksi nimiksi Mitbringsel, Little Peter ja L'offrande. - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||||||||
| Musiikki | ||||||||||||||||||
|
1. Pietari ja piha Säv. ja sov. Simon Parmet, san. trad. ja Simon Parmet 1) Maiju Kuusoja, laulu, tunnistamaton huilisti ja harpunsoittaja (off, alkutekstit), 2' 00". 2) Maiju Kuusoja, hyminä huulet suljettuina, tunnistamaton huilisti ja harpunsoittaja (off, alkutekstit), 1' 25". Levytys: Maiju Kuusoja ja Radion viihdeorkesteri, joht. Simon Parmet; Yleisradion kantanauha, 1962. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 9 & 10 - Suomi-Filmin elokuvamusiikkia 1933-1961; Artie Music AMCD 1056, 2021. 2. Virsi 557 ("Jo joutui armas aika - -") Säv. trad. ruotsalainen, san. trad., suom. san. Alfred Brynolf Roos ja Elias Lönnrot Es. "pihan lapset", laulu (100 %), 0' 20". 3. Laura-valssi Säv. Axel Wirzenius, sov. Holger Fransman Puhallinyhtye (off), 3' 00". 4. Kevät tulee Säv. Enok Kosonen Es. "VPK:n orkesteri" (playback, puhallinorkesteri), 1' 40". 5. Lennä, lennä leppäkerttu Säv. ja san. trad., sov. Simon Parmet 1) Es. Pia Aaltonen, laulu (playback), 0' 10". 2) Viihdeorkesteri (off), 0' 10" 6. Summer Garden Säv. Rico Callen Viihdeorkesteri (off), 0' 30". Huomautuksia: Kansanlauluteemat Aa tuuti lasta ("Aa tuuti lulla, sust' on huoli mulla - -") ja Tuu tuu tupakkirulla esiintyvät toistuvasti muunneltuna teemayhdistelmänä alku- ja taustamusiikissa. Simon Parmet laati elokuvamusiikistaan 12-osaisen orkesterisarjan. Sen osat ovat 1. Pietari ja piha, 2. Herra valokuvaaja, 3. Suru sekaantui leikkiin, 4. Satukahvila, 5. Äitipuoli Karoliina, 6. Tinasotilaat, 7. Tulo uuteen kotiin, 8. Kosijavalssi, 9. Pietarin uudet housut, 10. Isänmaallinen lausunta, 11. Kohtaus ja 12. Loppu hyvä, kaikki hyvin. Radion viihdeorkesteri nauhoitti sarjan säveltäjän johdolla vuonna 1962. Levytys: Radion viihdeorkesteri, joht. Simon Parmet; Yleisradion kantanauha, 1962. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 9 & 10 - Suomi-Filmin elokuvamusiikkia 1933-1961; Artie Music AMCD 1056, 2021. Toim. Juha Seitajärvi (2021) Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) pohjalta |
||||||||||||||||||
| Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kieli | ||||||||||||||||||
|
suomi |