Hän varasti elämän
Hän varasti elämän
Aarne Tarkaksen käsikirjoittama ja ohjaama rikoselokuva Hän varasti elämän (1962) kertoo Rauta ja betoni -yhtiön prokuristista, Henrik Leinosta (Risto Mäkelä), joka katkeroituu nuorempien työntekijöiden edetessä uralla hänen ohitseen. Kostaakseen firmalle hän vie vastuulleen uskotut palkkarahat, lavastaa kuolemansa ja aloittaa elämänsä uudelleen toisella paikkakunnalla. Varastetun henkilöllisyyden turvin Kaarlo Mäenpääksi itseään kutsuva Leino saa osakseen menestystä ja vaikutusvaltaa, mutta joutuu peittelemään totuutta uusilla rikoksilla. Kun keskusrikospoliisin ylietsivä Oke Järvinen saapuu paikkakunnalle selvittämään tapausta myös Leinon rakastajatar Kirsti (Rose-Marie Precht) joutuu vaaraan.
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
12 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
Toukokuu - kesäkuu 1962 - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
Aarne Tarkas sai niin kritiikkiä kuin kiitosta vuoden 1962 toisesta elokuvastaan. "Jälleen kerran riittää tahattomasta paljon enemmän ajankuluketta kuin tarkoituksellisesta komiikasta ja jännityksestä", kirjoitti Peter von Bagh (Suomen Sosialidemokraatti 12.8.1962). "Kauaksi jää Hän varasti elämän Tarkaksen päätyöstä (?!) Vatsa sisään, rinta ulos!. Itse asiassa se sijoittuu jonnekin Ninan ja Erikin rinnalle, sinne missä Tarkaksenkin standardeissa on matalaa. Lisäksi se sisältää paljon sellaisia kaiketikin vakavasti otettaviksi tarkoitettuja piirteitä, jotka saavat minut kauhulla odottamaan Tarkaksen tulossa olevia 'ambitiotöitä'." Ideassa ei sinänsä nähty vikaa. "Alkuperäisidea koko elokuvassa onkin parasta", myönsi T. M. (Tapani Maskula, Uusi Päivä 5.8.1962), "itse juoni on niin hyvä, että se kelpaisi Hitchcockillekin Edgar Allan Poen Amontillado-tynnyristä napattuine kalman tuoksuineen. Mutta Tarkas ei ole Hitchcock. Hän on ilmeisen nopeasti ja huolimattomasti huitaissut hihastaan omalaatuisen tekeleen, joka saa katsojan aprikoimaan, onko kyseessä parodia vai vakavasti otettava jännitysnäytelmä." Tahallisen ja tahattoman, parodian ja realismin suhde jäi askarruttamaan myös Nya Pressenin nimimerkkiä E. U. (Eirik Udd, Nya Pressen 7.8.1962): "Rent stilmässigt har man svårt att förstå avsikten med Stulet liv: det är faktiskt omöjligt att lista ut om filmen är avsedd som renodlad parodi eller som frän realistisk thriller, gränsen dras aldrig tydligt ut." Monet arvostelijat moittivat Risto Mäkelää ylinäyttelemisestä: "Risto Mäkelä spelar över så att celluloiden bågnar" (E. U.); "Tarkas on kiskonut Risto Mäkelästä niin suurisuisen ja ylitsevyöryävän suorituksen että teatteri kaikuu ja kangas notkuu" (Peter von Bagh); "Mäkelä on hyvä näyttelijä, kun hänet vain asetetaan omalle paikalleen, mutta nyt hänen ilmehtimisensä toi mieleeni joskus 20-luvulla Chaplinin filmeissä näytelleen partaisen Eric Campbellin" (T. M.). "Muutamista ilmaisupiirteistä päätellen filmin voisi Tarkaksen puolelta käsittää jonkinlaiseksi ambitiotyöksi", pohti Kauppalehden (7.8.1962) Eero Tuomikoski. "Siellä täällä hän yrittää kertoa asioita kuvallisesti, käyttää nopeita siirtymiä ja tehoa tapailevia subjektiivis-ekspressionistisia kamerakulmia. Tuskin Tarkas silti on paljon tavallista enemmän aikaa tai huolta asiaansa pistänyt ja tyyppikomediana hän on laskenut jutun kokonaan kontrollistaan antamalla näyttelijöiden huiskia alatyylisesti roolinsa. Mistähän ihmeestä johtuu, että Tarkaksen vulgaarit kuvakeksintöhauskuudet kaikesta huolimatta viehättävät minua usein enemmän kuin monet huolelliset kotimaiset ambitiotyöt. Tiettävästi Tarkas tähtäilee tahallaan tuhansien toiveuniin jutuillaan miljoonavoitoista ja sen sellaisista ynnä satiirisilla elkeillä jotka usein on suunnattu tarjoamaan tasoitusmahdollisuuksia arkeensa turhautuneille kansalaisille. Onneksi Tarkaksella ei ole niin sanottua hyvää makua. Silloin hän olisi yhtä mielenkiinnoton kuin useimmat kotimaiset kollegansa." "Tämähän on oikein hieno aihe ja varmasti aina ajankohtainenkin", koki Femina (Helmi Neva, Satakunnan Kansa 9.8.1962), "ja Tarkas on kaikesta päätellen työskennellyt kovasti 'storyn' kimpussa. Niinpä se onkin varmasti yksi hänen kaikkein tiiveimpiä tarinoitaan ja kehitelty kunnolla loppuun asti. [- -] Kuvaus on aivan ilmeisen innoittunutta ja tarinaa kuljetellaan kesäisissä maisemissa sekä sisäkuvissakin eloisasti, töksähtelemättä. Erkki Melakosken musiikki pitäytyy päähenkilön teemassa tuttuun kansanlauluun, joka hilpeydessään on aika osuva vastakohta sitä hyräilevän murhaajan puuhille. Joitakin filmin tekijän omalaatuisen huumorin ilmentymiä eivät ehkä kaikki katsojat sulata, mutta myönnettävä on, että niiden herättämä koomillinen vastakohtaisuus sopii tähän juttuun, joka kulkee hengeltään samoja polkuja Psykon kanssa." Vuoden 1982 tv-esityksen yhteydessä Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 20.8.1982) saattoi jo kirjoittaa: "Kyseessä on kotimaisessa elokuvassa varsin harvinainen laji: psykologinen jännäri, miltei 'musta elokuva', jossa yritetään kaivella myös päähenkilön luonnetta, rikollisen kehityksen taustalla vaikuttavia komplekseja. Tarina on sinänsä kiehtova, ja juonen sommittelultaan kuten muiltakin avuiltaan Hän varasti elämän on Tarkaksen parhaita elokuvia. Sujuvan kerronnan ja tunnelman lataamisen monet pienet keinot ovat Tarkaksella tässä vaiheessa jo hallinnassa." "Mainio satiirinen rikosmelodraama", luonnehti Harri Moilanen (Kansan Uutiset 11.10.1990) ja Pekka Eronen (Aamulehti 11.10.1990) piti sitä Tarkaksen "ehkäpä parhaana elokuvana": "Hän varasti elämän ei jännityselokuvana säväytä, mutta on väärällään herkullista mustaa huumoria - ehkä tahatontakin, mutta sehän on sivuseikka." - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Hän varasti elämän perustui Aarne Tarkaksen omaan ideaan, jossa voidaan nähdä vaikutteita mustasta elokuvasta ja yhtymäkohtia Hitchcockin Psykoon (1960). Ohjauksen ja käsikirjoituksen lisäksi Tarkas lavasti elokuvan. Käsikirjoituksen roolinimistä löytyy tiettyä leikkimielisyyttä: kirkkoherran sukunimenä on Kettunen ja pankinjohtajan Veijalainen. Åke Lindman on elokuvassa ylietsivä Oke Järvinen - Järvinen oli hänen syntymäsukunimensä ennen äidin menoa uusiin naimisiin. Ismo Kallio on etsivä Kallio ja Mirja Karisto on rouva Karisto. Nimismiehen roolinimeksi on annettu Paavo Hukkinen SF:n pitkäaikaisen järjestäjän mukaan - Hukkinen itse nähdään elokuvassa pienessä roolissa. Valkokankaalla vilahtavat myös ohjaaja kahdessakin avustajantehtävässä sekä tuleva elokuvaohjaaja Mikko Niskanen pärinäpoikana. Seuran numeroissa 19-32/1962 Tarkas kertoi Filmikiikari-palstallaan elokuvan syntyhistoriasta: "Olin illalla lopettanut edellisen elokuvan käsikirjoituksen. Tyytyväisin mielin olin kirjoittanut viimeiselle liuskalle 'Loppuhimmennys'. Menin vuoteeseen ja katsoin ansainneeni pitkän yöunen. Jostain syystä en kuitenkaan saanut unta. Oli kuin aivoissani olisi kummitellut eräs henkilö, ja tämä oli vaarallinen mies. Se halusi välttämättä tulla esiin. Tämä mies oli murhaaja. En voinut hänelle kerrassaan mitään. Hän vain tuli ja vaati minua herättämään hänet henkiin. Lopulta nukuin, mutta tuo tunnoton murhaaja kummitteli unessakin. Kun join aamukahviani, huomasin, että perheemme piiriin oli tunkeutunut vieras mies. Hän istui kahvipöydässä tuijottaen synkästi minuun, ja vaatimalla vaati, että hänen elämäntarinansa piti kertoa Suomen kansalle. Ja koska hän oli murhaaja, en uskaltanut vastustaa häntä. Se oli siis tehtävä. Kuin leimahduksena selvisi murhaajan luonnekuva ja vielä saman päivän aikana oli koko käsikirjoituksen juoni valmiina. Tosin se ei ollut paperilla, mutta se oli valmiina mielessä. Tämä on ehdottomasti onnellisin sattuma, mitä koskaan minulle käsikirjoituksen teossa on tapahtunut." Projektio-lehdessä 4/1962 Raimo Oksa ja Martti Tiula päättivät analyysinsä "Piirteitä Aarne Tarkaksen maailmasta" näin: "Lopulta kuitenkin uskomme, että Tarkaksessa olisi ainesta mittaviin saavutuksiin. Parhaiten hän onnistuu työskennellessään täysin estottomasti; kun hän farsseineen pääsee hyvään vauhtiin tai kun hänen taidefilminsä lupsahtaa - kenties väsymyksestä - farssiksi (Hän varasti elämän, 1962, loppujakso), on tuloksena filmiä, jolle ei löydy vertaa meillä eikä paljon muuallakaan. Jos Tarkas olisi tietoinen omista mahdollisuuksistaan, hän olisi erittäin hyvä ohjaaja." Elokuun alkuun sijoitetusta ensi-illastaan huolimatta elokuvan yleisömenestys oli vuoden keskitasoa parempi. Helsingissä kävijämäärät sen sijaan jäivät jonkin verran vuoden keskitason alapuolelle. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. On neidolla punapaula Säv. ja san. trad. 1) Soitinyhtye (off), kolmeen kertaan, yht. 1' 35". 2) Es. Risto Mäkelä, hyräily (playback), kahteen kertaan, yht. 0' 30". 3) Hammond-urut ja tanssiyhtye (off), kolmeen kertaan, yht. 1' 20". 4) Es. Risto Mäkelä, hyräily (playback, kantele), 0' 50". 5) Sähkökitara ja tanssiyhtye (off), 0' 20". 2. Pustan sävel Säv. Usko Kemppi, san. Sauvo Puhtila, sov. Jaakko Salo Annikki Tähti, laulu, Pauli Granfelt, viulu, ja Jaakko Salon yhtye (off), 0' 30". Levytys: Annikki Tähti, Pauli Granfelt, viulu ja Jaakko Salon yhtye; Scandia KS-318, 23.3.1959. 3. Sunnuntaiaamuna Säv. Hj. Backman, san. Simo Korpela, sov. Erkki Melakoski 1) Viihdeorkesteri (off), 0' 15". 2) Es. Risto Mäkelä, vihellys (100 %), 0' 10". 4. Hans vili Säv. ja san. trad. Es. "nuorisokerholaiset", laulu ja piirileikki (playback, lapsikuoro), 0' 15". 5. "Tervetuloa" Säv. Erkki Melakoski, san. Aarne Tarkas Es. "nuorisokerholaiset", laulu (playback, lapsikuoro), 0' 10". 6. Ach du lieber Augustin Säv. trad. Puhallinorkesteri (off), 0' 25". 7. Onnittelulaulu Säv. Martti Hela, san. Matilda Sirkkola Es. "nuorisokerholaiset", laulu (playback, lapsikuoro), kahteen kertaan, yht. 0' 40". Huomautuksia: Kahvilassa kuullaan (off, levyautomaatti) kolme esitystä: sähkökitarayhtyeen musiikkia, 1' 25", tanssiorkesterin soittama tango, 1' 30", sekä tanssiorkesterin soittamana latinalaisamerikkalaista tanssimusiikkia, 1' 15". - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|