Yö vai päivä sai lehdistössä ristiriitaisen vastaanoton, jonka asteikko ulottui lähes varauksettomasta ylistyksestä miltei täydelliseen torjuntaan. Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 25.11.1962) ja Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 25.11.1962) noudattivat keskitietä suopeuden ja ankaruuden, esikoisohjaajien kannustuksen ja heidän arvostelunsa välillä. "Kaikista vastaanväittämistäni huolimatta tunnustan mielihyvin, että jollakin merkillisellä tavalla pidän tästä elokuvasta jopa paljon. Toisella kerralla vieläpä enemmän kuin aivan ensiksi. [- -] Se on näet joka tapauksessa elävää kuvaa ja siihen sisältyy paljon lupausta." (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 25.11.1962)

Eteläpäälle (Uusi Suomi 25.11.1962) Yö vai päivä oli "raikkaasti epäsovinnainen ja jo sellaisena ennennäkemätön, lisäksi se värielokuvana on tavattoman kiinnostava ja sisältää aivan uutta, kunnianhimoista, mutta myös tuloksiltaan hienoa suomalaisen luonnon väreissä tulkintaa. Vasta tästä voisi oikeastaan sanoa taiteellisetkin vaatimukset täyttävän suomalaisen värielokuvan alkavan". Kritiikkinsä Eteläpää (Uusi Suomi 25.11.1962) kohdensi näin: "Mikään oikeaoppinen draamallinen rakennelma Yö vai päivä ei pyri olemaan, kesäinen kuvarapsodia vain, mutta katsoipa sitä kannalta taikka toiselta, hyvin hajalleen sen ainekset pyrkivät levittäytymään. Nimenomaan parodinen sävytys ohenee ja katkeilee, leikki muuttuu todeksi ja joskus tunteiluksikin, katsomossa koetaan väärinkäsityksiä [- -]. Jotakin tästä kaikesta lienee oivallettu jo tekovaiheessa, kun asiaa on yritetty kohentaa lavealla selostustekstillä, mutta siinäkin todelliset täysosumat ovat niin hajallaan, että näin harva hammasrivi ei pysty kovin kipeäätekevästi puremaan... Kokonaisvaikutelman voi siepata suoraan hevosen, anteeksi selostajan suusta: viihtyisää irrallisuutta."

Ankarinta kritiikki oli Helsingin ruotsinkielisissä päivälehdissä. H. G. G. (Henry G. Gröndahl, Hufvudstadsbladet 25.11.1962) ei antanut armoa: "Tonen i Natt eller dag pendlar mellan parodi, komedi och känslosamt romantiskt svärmeri [- -]. Men de [Jarva, Pakkasvirta] har inte förmått skilja det karikerande och den finska naturromantiken från komedin och verkligheten. Denna propaganda för en kärleksbefrämjande naturdyrkan är lika falsk som den sedvanliga nationalromantiken och navelkulturen. [- -] Natt eller dag, dröm eller verklighet, fågel eller fisk? Ingendera. Snarare en beklaglig brist på självkritik, trots den avsedda självironin. Skall det nödvändigt vara tal om en 'ny våg' är det främst Kurkvaara och Ruutsalo som tillsvidare ansvarar för den."

Nya Pressenin (24.11.1962) kriitikko Bengt Pihlström, joka tuolloin työskenteli Suomen Matkailijayhdistyksen ulkomaanosaston päällikkönä, antoi sysäyksen varsin laajalle keskustelulle siitä, millaisen kuvan Yö vai päivä antoi Suomesta ja miten hyvin se sopi kansainväliseen levitykseen: "Felet med Natt eller dag ligger i att filmskaparna inte varit vuxna sin svåra uppgift. Vill man parodiera den förljugna nationalromantiken skall man passa på att inte en äkta romantik gisslas i misstag - ja, har månne Jarva och Pakkasvirta själva alla gånger gjort klart för sej vad de eftersträvat? [- -] Natt eller dag är en film att diskutera, det är sant. Men låt oss göra det inom Finlands gränser. Som chef för Turistföreningens utrikesavdelning skulle jag inte ta på mitt samvete att sprida filmen på annat håll - det skulle motverka den upplysning vi hittills försökt sprida. [- -] Det är en illusion att folk i utlandet skulle veta så mycket om oss att de skulle uppfatta självironin i filmen - nej, efter Natt eller dag skulle det te sej naturlig för många turister att fråga efter de gemensamma bastubaden, de villiga flickorna och mjölkstånkorna med pontikka."

Martti Savo (Modest Savtschenko, Kansan Uutiset 25.11.1962) näki moitteen sijaa Jarvan ja Pakkasvirran "sisäpiirin huumorissa", liian monien tekijöiden eri suuntiin hajoavissa pyrkimyksissä ja päätyi arvioon: "Erittäin kiitettävinä piirteinä elokuvan yleensä hieman epätasaisessa värikuvauksessa ovat poikkeuksellisen onnistuneet maisema- ja luonnonkuvat. Näiden ja alussa mainittujen hyvien ideoitten ansiosta voisi Yöstä vai päivästä oikein leikattuna ehkä muodostua hyvinkin mukava lyhytkuva, joka saattaisi tehokkaasti palvella myös turistipropagandan asiaa. Nyt filmi antaa lähinnä tarpeettomasti venytetyn lyhytkuvan vaikutuksen."

Inkeri Lius (Suomen Sosialidemokraatti 26.11.1962) oli myötämielisempi: "Yö vai päivä on välittömästi oma elokuva. Kaikesta huomaa, että tekijät ovat rakastaneet filmiään. Sen vuoksi on tehty töitä, siinä on ollut takana sekä taiteellista hahmottamiskykyä että teoreettista ja käytännöllistä osaamista."

Innostuneimpia olivat nuoren polven kriitikot, Ylioppilaslehden kaarti ja Kauppalehden (4.12.1962) Eero Tuomikoski. Peter von Baghin (Ylioppilaslehti) mielestä "Yö vai päivä on kenties hieman epätasainen, mutta se on vuoden filmeistä johdonmukaisin, sillä on eniten yhteyttä 'nykyelokuvaan' (jos sellaista nyt on olemassa) ja se on suorittanut hyvin tärkeätä työtä murtaessaan suomalaista elokuvamytologiaa täydellisen tahattomuuden ja pimeyden keskeltä tietoiselle tasolle. Melkeinpä ainoastaan Tapiovaara on aikaisemmin voinut esittää yhtä lujan ohjauksellisen otteen kuin Yö vai päivän Jarva ja Pakkasvirta: kokonaisuuden on sallittu muotoutua vapaasti, mistä seurauksena henkilöohjaus on parempaa kuin Suomessa koskaan ennen ja mukana vaikuttavasta luonnosta saadaan kerrankin luonnollinen kuva."

Jaakko Tervasmäki irvaili käytyä keskustelua Ylioppilaslehden (8.12.1962) artikkelissaan: "Uudet tuulet ovat puhaltaneet. Yö vai päivä on filmattu. Keskustellaan. Ja useimmat näyttävät tietävän vallan erinomaisen hyvin, millainen Yö vai päivän pitäisi olla, miten se olisi pitänyt tehdä, mitä jättää pois ja mitä ehdottomasti kavahtaa. Suomi on yhtäkkiä putkahtanut tiheäksi kasvustoksi ihmisiä, joilla on patenttireseptit siitä miten elokuva ja varsinkin Yö vai päivä olisi pitänyt tehdä. Miten onnellinen suomalainen elokuva onkaan, kun sillä on kaikki nämä kyvyt, jotka nyt on löydetty. [- -]. Mutta missä on skandaali? Pontikkakannussa, kieriskelyerotiikassa, yhteissaunomisessa. Me pohjan perien mau-mau -kansa emme saa tunnustaa itsestämme mitään sellaista. Meitä voidaan vielä luulla primitiivisiksi."

Myös Eero Tuomikoski (Kauppalehti 4.12.1962) kommentoi kritiikkiä ja Peter von Baghin lailla aavisteli Yöstä vai päivästä käännekohtaa suomalaiselle elokuvalle:

"Ensi näkemältä olin selvillä, että Yö vai päivä on hyvä elokuva. Tämä tarkoittaa, että pidin siitä. Luultavasti joskus viime perjantaina havahduin ajattelemaan että Risto Jarva ja Jaakko Pakkasvirta ovat suomalaisia ohjaajia. Luin myös muutaman arvioinnin päivälehdistämme ja elokuvan saama kohtelu häivytti useimmissa tapauksissa ennestäänkin olemattoman ammatillisen solidaarisuuden tunteeni.

Ensimmäistä kertaa suomalaisessa elokuvassa Yössä vai päivässä on oivallettu jotakin myyttien luonnosta elokuvakerronnassa. Mutta tämä filmi on muutenkin uusi, ennen kaikkea rikkaitten, ilmaisevien kuviensa vuoksi. Epäilemättä tästä elokuvasta voi poimia hataruuksia, mutta ennen kaikkea meikäläisittäin ainut- ja ensikertaisia ansioita.

Yötä vai päivää voinee pyrkimyksiltään sanoa impressionistiseksi luonnonrunoelmaksi. Roolijako on tähän mennessä ilmoitettu väärin. Siis: pääosissa ovat vesi, metsä, sininen, vihreä ja kameran liike, sen asemien vaihtelut."

- Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan.