Kolmen kaupungin kasvot
Tre städer (ruotsinkielinen nimi)
Kolmen kaupungin laulu (työnimi)
The Faces of Three Cities (englanninkielinen käännösnimi)
La Figure des trois villes (ranskankielinen käännösnimi)
Gesichter dreier Städte (saksankielinen käännösnimi)
KKK (purkin päältä otettu nimi)
Finna-arvio
Kolmen kaupungin kasvot
Matti Kassilan ohjaama dokumenttielokuva Kolmen kaupungin kasvot on esittelevä kuvaus Turun, Tampereen ja Helsingin kaupungeista. Dokumentissa jokaisesta kaupungista on omassa osiossaan katsaus niiden historiaan, maantieteelliseen rakenteeseen, kulttuuriin sekä ominaisimpiin piirteisiin. Selostajina toimivat Mai-Brit Heljo, Olavi Puusaari ja Paavo Noponen.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
S |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Esiintyjät
Kreditoimattomat esiintyjät
Muut esiintyjät
Turun kaupunginorkesteri
Turun kaupunginorkesteriHae aiheista |
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Brahe Djäknar ja Flora -kuorot <br /><br />Turun kaupunginorkesteri
Brahe Djäknar ja Flora -kuorot <br /><br />Turun kaupunginorkesteriHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
Kesä - syksy 1961 - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
"Kolmen kaupungin kasvot on meillä toistaiseksi ainutlaatuinen filmityö, kokoillan dokumenttielokuva, joka on tehty suuressa määrin improvisoiden, poikkeuksellisen rohkein ja kunnianhimoisin tuumin" aloitti Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 9.12.1962) ja päätyi yhteenvetoon: "Kokonaisuutena Kolmen kaupungin kasvot on mielestäni eräs koko kauden antoisin: siinä on runsaasti elävää havaintoa, hyvin kuvattua asiatietoa ja samalla piristävän persoonallista sanontaa; useimmiten hyväntahtoista huumoria tai hiljakseltaan satiirista sävytystä." "Kassila osaa laulaa omalla äänellään kaupungeista", innostui Inkeri Lius (Suomen Sosialidemokraatti 8.1.1963). "Tampere, Turku ja Helsinki ansaitsevat laulunsa siinä missä Pariisi, Rooma ja Wien. 3/4-tahti tai chansonit eivät sovi meikäläiseen ilmanalaan. Mitään mallia ei ollut valmiina Turulle, Tampereelle ja Helsingille. Koko elokuva nousee tältä meikäläiseltä pohjalta. Turku on kaunosielu, Tampere reilu ja Helsinki kylmähkö, poliittinen ja muodintavoittelija. [- -]. Elokuvan kokee hyvin myönteisenä. Se jää oikealla tavalla auki jokaisen uudelleen järjestettäväksi." Kriittisimpiä olivat suomenruotsalaiset lehdet. "Tre städer är en av de sämsta och säkert den tråkigaste och dummaste inhemska film man sett på länge" tyrmäsi Tittaren? (Folktidningen Ny Tid 4.1.1963) ja myös H. G. G. (Henry G. Gröndahl, Hufvudstadsbladet 9.12.1962) pettyi odotuksissaan: "Regissörens högt utvecklade bildsinne och intuition för psykologiska nyanser gjorde att man väntade sig något personligt och vitalt. Till en del blev förväntningar infriade, rytmen och bildkomposition i Åbo-avsnittet är t. ex. raffinade och grundtonen i Tammerfors-avsnittet förmedlar den åsyftade atmosfären av arbetets stad. I stället är huvudstadsskildringen banal och likgiltig. Här gör sig Kassila skyldig till förbluffande försummelser." Selostustekstistä oltiin monta mieltä. Paula Talaskiven mukaan tekstit "ovat ylipäätään osuvia, vitsikkäitä ja ne myös esitetään joustavan iskevästi", kun taas E. L. (Erkka Lehtola, Aamulehti 9.12.1962) ajatteli: "Elokuva on niin Turun kuin muiden kaupunkien kohdalla liian vuolassanainen, eivätkä kuva ja sana saa oikeata suhdetta. Filmin peruselementtinä on nimenomaan kuva, mutta Kolmen kaupungin kasvot perustuu paikoin hieman liikaa sanaan. [- -] Ellei Tampere-jakson teksti olisi niin vuolasta ja stilistisesti hieman keskeneräistä, olisi tämä jopa korkeatasoinen luonnehdinta tästä kaupungista." Myös Inkeri Lius ja M.S-o (Modest Savtschenko) pitivät tekstiä liian runsaana, mutta näkivät lieventäviä asianhaaroja: "Monisanaisuus on aina pahasta ja etenkin dokumenttifilmissä, joskin vitsikkäästi kirjoitettuna ja hillitysti luettuna Matti Kurjensaaren ja Olavi Puusaaren teksti sittenkin tukee kuvakerrontaa" (Modest Savtschenko, Kansan Uutiset 9.12.1962); "Tiedosta rikkaat miehet, Matti Kurjensaari ja Olavi Puusaari ovat tehneet historian hauskaksi." (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 8.1.1963). Yhtä mieltä oltiin siitä, että Tampere oli kokonaisuuden paras osa ja että Turku- ja Helsinki-esittelyihin jäi toivomisen varaa. Heikki Eteläpään (Uusi Suomi 9.12.1962) mielestä Turun osuuden "kokonaisuus vaikuttaa kuivalta esitelmöinniltä eikä aina suinkaan erityisen selkeältä sellaiselta. Helsingin jakso päätökseksi putoaa johonkin kahden edellisen välille, se taitaa olla kolmikosta sovinnaisin." "Helsingin koko kuvaa eikä sen tunnelmia ole pystytty nivomaan kokonaisuudeksi. Helsingin osuus on mielestäni filmin huonoin", arvioi E. L. (Erkka Lehtola, Aamulehti 9.12.1962). "Tampereen osuus on tässä filmissä ainoa, johon on onnistuttu saamaan sisäistä jännitettä ja jossa pyritään hieman syvemmin luonnehtimaan kaupunkia." "Kolmeen eri kaupunkiin sijoittuminen on tuonut mukaan elokuvaan kokonaisuutta häiritsevän tai jollain lailla rikkovan tunnelman", koki J. M. (Jukka Martinkari, Turun Sanomat). "Tampereen kohdalla tekijä on ollut herkimmillään, niinpä tulos onkin kolmesta onnistunein. Tosin myös Tampereen 'kasvot' lienee helpoimmat lukea." Kuvaus, leikkaus ja musiikki saivat erikseen kiitosta: "Kuvaustyö on elävää, varmaa ja persoonallista. Kuvakulmat vaihtelevat ja filmi on hyvin leikattu", kirjoitti E. L. ja J. M. säesti: "[- -] kuvaaja Esko Jantunen on käyttänyt kameraansa ja telettään oivallisesti. Samaa on sanottava Osmo Lindemanista, joka musiikillaan osaa myös 'nauraa', kun tilanne niin vaatii, ja vakavoitua, kun on sen vuoro." "Osmo Lindemanin musiikki puolestaan myötäilee kepeästi", luonnehti Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 9.12.1962), "leikkisiä muunnelmia tutuista teemoista hyvin notkeasti kehitellen ja selostuksen lailla elokuvan henkilökohtaista näkökulmaa alleviivaten." Mielipiteet jakautuivat myös vuoden 1992 tv-esityksen yhteydessä. "Kassilan elokuvassa keskittyminen kaupungin kasvoihin tarkoittaa pitäytymistä pääosin virallisella, yleisesti tunnetulla kuvakirjatasolla", näki Harri Moilanen (Kansan Uutiset 21.1.1992). "Tulos on naiivi, nykypäivän perspektiivistä tahattomassa koomisuudessaan lähes sietämätön." "Kolmen kaupungin kasvot on sympaattisella, usein tahattoman koomisella tavalla lyyrinen ja kaunopuheinen kokonaisuus", koki puolestaan Antti Lindqvist (Katso 4/1992). "Luistavasti yleisestä yksityiseen etenevä kerronta löytää kolmesta kaupungista lukuisia pieniä tarinoita ja ilmeikkäitä yksityiskohtia, vaikka mukana onkin myös paljon pakonomaisia, persoonattomia otoksia." - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Saatuaan valmiiksi elokuvan Kaasua, komisario Palmu! leikkaukset alkukesästä 1961 Matti Kassila oli omien sanojensa mukaan "etsimässä uutta ilmaisua tekemiselle". Tällä kertaa uusi ilmaisu merkitsi dokumenttia, mitä tietä Kassila oli luovan elokuvauransa aloittanut vuonna 1948 Suomen Filmiteollisuuden palveluksessa. Tuolloin SF:n lyhytkuvaosaston päällikkö Topo Leistelä oli vaihtanut taloa Kansan Elokuva Oy:n johtajaksi ja jättänyt jälkeensä epälukuisan määrän puolivalmiita lyhytelokuvia. "Tuuliajolla" olevien töiden loppuunsaattaminen annettiin Matti Kassilan tehtäväksi. "Ne ajat, jolloin leikkasin, varustin teksteillä ja jopa spiikkasin nuo kymmenkunta filmiä opettivat minulle paljon sellaista, jota saatoin käyttää hyväkseni tulevissa näytelmäelokuvissani", Kassila muisteli toukokuussa 1990. Halunsa palata dokumenttielokuvan pariin Kassila ilmaisi jo Elokuva-Aitan (18/1959) kiertohaastattelussa syksyllä 1959. Tuonaikaisia ajatuksiaan Kassila täsmensi seuraavasti: "Dokumentinomainen kerrontatapa 60-luvulla alkaneen 'uuden aallon' hengessä tuntui entistäkin luontevammalta myös tuon ajan näytelmäelokuvien yhteydessä. Mm. Tulipunaisessa kyyhkysessä oli jaksoja, joissa asetimme Tauno Palon elävää kaupunkitaustaa vasten etsimään ja vakoilemaan vaimoaan ja kuvasimme hänet sitten osana katuvilinää piilossa olevalla kameralla. Saimme aikaan tällä tavalla jännittäviä tunnelmia ja nämä kokemukset jäivät jollakin lailla elämään... Kun sitten näin vielä erään ranskalaisen dokumentin matkasta läpi koko Pohjois-Amerikan mantereen, sellaisen parin vuoden aikana kuvatun teknisesti ja idealtaan hienon kokonaisuuden, ajattelin, että miksei meilläkin. Otin kesällä yhteyttä Suomi-Filmin Risto Orkoon ja esittelin hänelle synopsiksen muodossa olevan ideani työnimellä Kolmen kaupungin laulu toteutettavasta pitkästä dokumenttielokuvasta. Elokuvassa tarkasteltaisiin monipuolisesti niitä tekijöitä, jotka yhdistävät ja erottavat kolmea suurinta kaupunkiamme Turkua, Tamperetta ja Helsinkiä toisistaan. Näkökulman aiheeseen tarjosivat erilaiset historiallis-maantieteelliset, poliittiset ja ihmisistä ja tapahtumista lähtevät teemat." Orkon hyväksyttyä hankkeen kuvaukset käynnistyivät Turussa elokuun alussa. Syyskuu kuvattiin Tampereella ja lokakuussa, sateisten säiden jo jonkin verran haitatessa Helsingissä. Kuvaajaksi kiinnitettiin Esko Jantunen, tuttu mies Kassilalle jo SF:n ajoilta 1950-luvun alusta. Jantunen työskenteli tuolloin kuvaaja-ohjaajana Suomi-Filmin tytäryhtiössä Filmitalossa, Pekka Kotkavuoren alaisena "mainoslinjassa". Koska kesä oli mainospalojen osalta hiljaista aikaa, Jantunen määrättiin komennukselle pääyhtiöön toistaiseksi. "Työskentelyolosuhteet olivat hyvät", muistelee Esko Jantunen. "Orko antoi meille käyttöön vähän aikaisemmin Saksasta tuomansa tuliterän Arriflexin, johon lainasimme perusoptiikkasarjan jatkoksi Puolustusvoimilta jo Helsingin olympialaisten kuvauksissa käytetyn 640-millisen erikoispitkän teleobjektiivin. Suuri osa koko elokuvan kuvausideoista perustui tämän objektiivin käyttöön. Se oli eräänlaista piilokameraa, vaikka emme vielä tuohon aikaan olleet edes tutustuneet tähän käsitteeseen", Matti Kassila jatkaa. "Kehitimme kuvausryhmän kanssa aika hyvän tekniikan, jolla pystyimme sulautumaan osaksi taustaa ja sieltä maskista tarkkailemaan, kuinka ihmiset kulloinkin käyttäytyvät. Muilta osin taktiikkamme kuului kuvata poikkeuksellisina ajankohtina, yöllä ja aamuhämärissä, tuoreissa tilanteissa ja paikoissa, joissa kamera harvoin vierailee. Varsinkin Tampere-jaksossa onnistuimme paikka paikoin oikein mukavasti", Kassila arvioi. "Tarkoituksenamme oli käyttää meikäläisessä dokumenttikerronnassa harvinaista 100 %:sta ääntä mm. haastatteluissa ja muuallakin, missä suora äänen taltiointi katsottiin tarpeelliseksi. Kerronnan höysteeksi päätettiin penkoa myös Suomi-Filmin vanhaa filmiarkistoa, trikkikuvata muitakin arkistomateriaaleja, käyttää erilaisia trikkejä, stop-ruutuja jne." "Käsikirjoitus oli oikeastaan vain aiheen ennakkotutkimusten yhteydessä syntynyt luettelo tietyistä ehdottomasti kuvattavista ja lähinnä faktaelementeistä ja improvisoinnille jätimme joka vaiheessa runsaasti tilaa. Lopullisestihan elokuva muotoutui sitten leikkauspöydässä, kun koko lähes 20 000 metrin materiaalimäärä oli katsottavissa", Kassila täsmentää. "Työskentelimme koko ajan niin pienellä kuvausryhmällä kuin mahdollista. Ohjaajan ja kuvaajan lisäksi mukana oli assistentti Kalevi Korte sekä yleismiehenä Lennart Lauramaa. Äänittäjä Lasse Hjort apulaisenaan Esko Kahila osallistuivat kuvauksiin vain tarvittaessa. Suurin osa harvinaisen rikkaasta äänitaustasta on tehty jälkeenpäin valmiiksi leikattuun kuvaan." "Vaikka en ollutkaan tehnyt leikkaamiseen liittyvää mekaanista työtä pitkiin aikoihin, halusin tässä tapauksessa osallistua myös henkilökohtaisesti tähän elokuvanteon 'käsityövaiheeseen'", Kassila toteaa. "100-prosenttisena kuvatun materiaalin synkronoinnin oli etukäteen hoitanut Armas Laurinen ja suuriarvoisena apuna leikkausvaiheessa oli mukana myös kuvausapulainen Kalevi Korte, joka mm. huolehti arkistofilmien valinnoista yhtiön omasta aineistosta." Tästä aineistosta nähdään mm. jakso 1920-luvun lopulta Turun urheilupuistosta, missä Paavo Nurmi saapuu voittajana maaliin ja 110 metrin aitajuoksu, Tampereen Keskustorin liikennettä 1930-luvun puolivälissä, Tampereen vanha asemarakennus, Lapinniemen puuvillatehtaan portti ja työläisiä 1920-luvun lopulla. Helsinki-jaksossa nähdään liikennepoliisi työssään Aleksanterinkadun ja Mikonkadun kulmassa 1930-luvulla, kenraali Mannerheim Senaatintorilla ja Nikolainkirkon terassilla 16.5.1918, J. K. Paasikivi palaamassa Moskovan neuvottelusta syksyllä 1939, kenraali Mannerheim ratsastamassa joukkoineen Pohjois-Esplanaadikadulla 16.5.1918, vappua Helsingissä 1930-luvun alkupuolella (Esplanadin ilmapallomyyjiä, Havis Amanda), Kauppatori, silakkamarkkinat ja Kyösti Kallio Malmin lentokentällä matkalla Pohjoismaiden päämiesten tapaamiseen syksyllä 1939. Elokuvan lopussa on sikermä 1950-1960-lukujen taitteen uutisaiheita Finlandia-Katsauksista: YK:n pääsihteeri U Thantin vierailu, Paul Anka Linnanmäellä, Mig-laivue taivaalla, kuumailmapallon nousu, Marsalkka Mannerheimin ja Kyösti Kallion patsaiden paljastukset, Moskva-jäänmurtajan vesillelasku, mustalaishäät, penkinpainajaisajot Pohjois-Esplanadilla, teekkarien tempaus Senaatintorilla, Suomi-Ruotsi maaottelun 100 m ja 110 m:n aitajuoksu, vesihiihtotempaus Eteläsatamassa, ilotulitus. Kaupunkien historiaa valottavissa jaksoissa on käytetty runsaasti vanhaa piirros- ja valokuva-aineistoa sekä karttoja. Elokuva oli alunperin tarkoitus saada valmiiksi vuoden 1961 loppuun mennessä. Kassilan välillä väsyttyä aiheeseen ja tehdessä Fennada-Filmille elokuvan Tähdet kertovat, komisario Palmu puolivalmiiksi leikatun materiaalin työstö keskeytyi useaksi kuukaudeksi. Kun työtä jälleen jatkettiin oli mukana uusia miehiä. Matti Kurjensaaren selostustekstin viimeisteli ja muokkasi paikka paikoin perusteellisestikin kokenut dokumentaristi Olavi Puusaari, joka myös selosti elokuvan Tampere-jakson. Rauha Rentolan tilalle otettiin Turku-jaksoon viime tingassa selostajaksi Mai-Brit Heljo. Helsinki-jakson eloisana lukijana käytettiin nousevaa urheilureportteria Paavo Noposta. Ensi-iltaansa Kolmen kaupungin kasvot ehti joulukuussa 1962. Elokuvatarkastamo lyhensi lopputulosta 25 metrin verran poistaen Helsinki-jaksosta striptease-kohtauksen lähes kokonaisuudessaan. Elokuvan leikkaukseen loppuvaiheessa merkittävästi osallistuneen Olavi Puusaaren tehtäväksi jäi poistaa valmiista kopiosta tarkastamon kieltämä jakso. Sensuurin vaatimusta ymmärsi myös tuottaja Orko, joka perusteli näkemystään Puusaarelle ja Kassilalle sillä, että nyt elokuvaa voitaisiin levittää myös kansakouluissa opetusohjelmana. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Puer natus in Betlehem / Piltin synnytti Betlehem Säv. Michael Praetorius, san. trad. Brahe Djäknar ja Flora -kuorot, joht. Gottfrid Gräsbeck (off), 0' 45". 2. Sinfonia nro 1 ("Sinfonia inornata") Säv. Osmo Lindeman Es. Turun kaupunginorkesteri, joht. Ole Edgren (100 %), 1' 05". 3. En gång jag seglar i hamn / Kerran saavun satamaan Säv. Stig Olin, suom. san. Orvokki Itä (= Reino Helismaa) 1) Es. Taito Mäkelä ja Senni Nieminen, hyräily (100 %), 0' 20". 2) Tunnistamaton harmonikansoittaja (off), 0' 10". Levytys: Olavi Virta ja Ingmar Englundin yhtye; Decca SD-5275, 12.10.1954. 4. Tammerkosken sillalla Säv. trad. Tunnistamaton harpunsoittaja (off), 1' 30". Levytykset: Mieskuoro "Laulajat", joht. Tauno K. Salo; RCA Victor EPS- 176, 1961. Matti Hyvönen ja Erkki Melakosken orkesteri; RCA Victor EPS-179, 1961. 5. Be My Love / Rakkahin Säv. Nicholas Brodszky Tanssiorkesteri ja tunnistamaton trumpetisti (off), 0' 50". 6. On the Sunny Side of the Street / Kadun aurinkoisella puolella Säv. Jimmy McHuegh Tanssiorkesteri ja tunnistamaton trumpetisti (off), 0' 40". 7. Hochzeitsmarsch / Häämarssi näytelmästä A Midsummer Night's Dream / Kesäyön unelma Säv. Felix Mendelssohn-Bartholdy Urut (off), 0' 10". Levytys: Tauno Äikää, Helsingin Johanneksen kirkon urut; Decca SD-5512, 1960. 8. Nujulan talkoopolkka Säv. ja san. J. Alfred Tanner Es. Tapio Hämäläinen, laulu (100 %), 0' 05". 9. Vårt land / Maamme Säv. Fredrik Pacius Puhallinorkesteri (off), 0' 10". 10. Muurari / Kevät toi, kevät toi muurarin Säv. ja san. trad. Es. ylioppilaat (100 %), 0' 10". 11. Romantica Säv. Renato Rascel, san. D. Verde Es. tunnistamaton laulaja ja tanssiorkesteri (100 %), 0' 45". Huomautuksia: Telttakokouksessa lauletaan heränneitten virsi (off), 0' 05". Puhallinorkesteri esittää sotilasmarssin (100 %), 0' 30". - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||
Arkistoaineisto/ kuvauspaikatArkistomateriaali: Tampere: työväen marssi, suurlakko Keskustorilla, kansalaissota, raunioita, kaatuneita, vankeja, kaartilaisia (valokuvia), teloitus (valokuva) Helsinki: Suurtori (kenraali C.G.E. Mannerheim Suurtorilla 16.5.1918), rautatieaseman laiturialue (lähettiläs Juho Kusti Paasikivi saapuu Moskovasta v. 1939, presidentti Leonid Brezhnev tervehtii presidentti Urho Kekkosta), Malmin lentoasema (presidentti Kyösti Kallio lähtee Tukholmaan v. 1939), Pohjoinen Esplanaadikatu (kenraali C.G.E. Mannerheim ratsastaa paraatissa 1918, paraatin seuraajia), ravintola Esplanaadikappeli Kappeliesplanadilla, Kauppatori Havis Amanda -patsaanluona, Runebergin esplanadi (ylioppilaiden vapputungosta), Läntinen rantakatu (nyk. Eteläranta) (silakkamarkkinat) Helsingin mlk.: Helsingin lentoasema (presidentti Urho Kekkosen välilasku Suomeen) Piirroskuvat: Turku: Turun Tuomiokirkon vaiheita, torin vaiheita Tampere: taajaman varhaiskehitystä - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||
suomi |