Taistelussa 1900-luvun alkuvuosikymmenien yleisintä kansantautiamme, tuberkuloosia, vastaan vuonna 1907 perustettu Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys päätti eräiden ulkomaisten esikuvien mukaisesti ryhtyä vuonna 1929 toimiin suomalaisenkin valistuselokuvan aikaansaamiseksi. Aluksi keskusteltiin vain taudin oireita ja hoitoa kuvaavasta lääketieteellisestä lyhytelokuvasta, mutta vuonna 1931 tultiin siihen tulokseen, että tarkoitusta palvelisi paremmin kokoillan juonielokuva, jonka aihe liittyisi keuhkotautiin. Yhdistys kääntyi asiassa kirjailija Maila Talvion puoleen, joka jo entuudestaan oli monin tavoin ansioitunut tuberkuloosityön alalla. Tämän toimeksiannon perusteella Maila Talvio laati tendenssikertomukseksi luonnehtimansa tekstin Ne 45-tuhatta, jonka luovutti Suomi-Filmin käytettäväksi 9.11.1931. Painettuna "tarkoitusromaani" ilmestyi vuonna 1932 WSOY:n kustantamana nimellä Ne 45.000 ja kirjoittajan "Niille neljällekymmenelle viidelle tuhannelle ja heidän hoitajilleen sydämellisesti" omistamana. Luku 45 000 viittasi tuohon aikaan Suomessa vuosittain todettuihin uusiin tuberkuloositapauksiin.

Elokuvan toteuttajaksi yhdistys toivoi saavansa valmistamoista vanhimman ja tunnetuimman, Suomi-Filmin. Yhtiö oli asiasta kiinnostunut, mutta omien talousvaikeuksiensa vuoksi halusi yhdistyksen mukaan osarahoittajaksi. Tuotantosopimus osapuolten kesken allekirjoitettiin 2.1.1932 ja siinä yhdistyksen rahoitusosuudeksi sovittiin 250 000 markkaa. Sopimus myös edellytti elokuvalle kaksi ohjaajaa, Erkki Karun lisäksi Risto Nylundin, joka kuului Maila Talvion ystäväpiiriin ja oli kirjailijan ja yhdistyksen nimissä käynyt elokuvaan liittyviä esineuvotteluja Suomi-Filmin Erkki Karun kanssa.

Tämän alkuperäisen sopimuksen mukaan elokuvan oli määrä valmistua vuoden 1932 loppuun mennessä. Lähinnä Suomi-Filmin sisäisistä vaikeuksista johtuen kuvausten käynnistyminen kuitenkin pitkittyi ja työt siirtyivät valtaosin vuoden 1933 puolelle. Uudeksi määräajaksi sovittiin syyskuu 1933, mutta tästäkin jäätiin jälkeen niin että viimeiset kuvaukset tapahtuivat vasta 16.10.1933. Ensi-iltansa elokuva sai 12.11.1933 yhtaikaa Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Viipurissa.

Kuvausten ollessa vielä kesken, Suomi-Filmin toimitusjohtaja Erkki Karu riitaantui lopullisesti yhtiönsä hallituksen kanssa ja sai sen kokouksessa 21.8.1933 pyynnöstä eron tehtävästään ja kaikista yhteyksistään Suomi-Filmiin. Riidan jälkiselvittelyjen yhteydessä keskeneräinen elokuva siirtyi 7.9.1933 varoineen ja vastuineen Risto Nylundille, samaan aikaan kun hän Erkki Karun kanssa suunnitteli uuden elokuvayhtiön, Suomen Filmiteollisuus Oy:n, perustamista. 2.10.1933 pitämässään kokouksessa Suomi-Filmin hallitus päätti kuitenkin tarjota Karun jälkeen tyhjäksi jäänyttä "yhtiön filmi-tuotannon johdon" eli produktionipäällikön tehtävää Risto Nylundille. Lyhyen harkinnan jälkeen Nylund päätti suostua tarjoukseen, mikä samalla merkitsi sitä, että hänen Karun kanssa suunnittelemansa yhteistyö jatkossa raukesi. Ne 45000 -elokuvan lopputeksteihin ja elokuvan ohjelmavihkoseen jäivät suunnitelmista kuitenkin muistuttamaan sanat "Valmistanut Suomen Filmiteollisuus ja Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys". Erkki Karun 31.10.1933 varatuomari Niilo Lahtisen ja professori Viljo Ylöstalon kanssa perustamalla Oy Suomen Filmiteollisuudella ei ollut Ne 45000 elokuvan kanssa mitään tekemistä - elokuva jäi Risto Nylundin (marraskuusta 1933 alkaen virallisestikin sukunimeltään Orko) omaisuudeksi aina vuoteen 1986 saakka, jolloin hän myi sen kaikkine oikeuksineen Suomi-Filmille.

Käsikirjoituksen laativat Maila Talvion kertomuksen pohjalta Erkki Karu ja Risto Nylund yhteisesti. Tarinaan liittyvät dokumentinomaiset jaksot suunniteltiin jälkeenpäin lähinnä tohtori Severi Savosta asiantuntijana käyttäen. Näitä tietoiskunomaisia, Helsingin Tuberkuloosisairaalassa ja Tarinaharjun parantolassa kuvattuja jaksoja on kaikkiaan neljä. Niissä nähdään sekä ammattilääkäreitä (Severi Savonen, Allari Seppä) että lääkäreinä esiintyviä näyttelijöitä (Eero Kilpi, Jalmari Rinne, Unto Seppänen, Yrjö Tuominen). Kamreeri Hirvistä esitti amatöörinäyttelijä, fil. maisteri Einar Wichmann (1880-1943). Miespääosaan kaavailtiin aluksi Armas Leppästä. Elokuva oli ensimmäinen, johon musiikin sävelsi Uuno Klami - hänen muut elokuvatyönsä ovat Jumalan myrsky (1940) ja Yli rajan (1942). Severi Savonen mainitaan alkuteksteissä Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen edustajana heti ohjaajien jälkeen.

Elokuvan yleisömenestys jäi teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden 1933 heikoimmaksi. Sen sijaan Tuberkuloosiyhdistyksen vuodesta 1934 järjestämät 16 mm:n maaseutukiertueet saivat hyvän vastaanoton: noin 100 000 katselijaa vuosittain.

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan.