Työmiehen päiväkirja
En Arbetares dagbok (ruotsinkielinen nimi)
En Arbetares dagbok (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
A Worker's Diary (englanninkielinen nimi)
Not by Bread Alone (englanninkielinen nimi)
Le Journal d'un ouvrier (ranskankielinen nimi)
Tagebuch eines Arbeiters (saksankielinen nimi)
Diario di un operaio (italiankielinen nimi)
Finna-arvio
Työmiehen päiväkirja
Risto Jarvan ohjaama yhteiskunnallinen draamaelokuva Työmiehen päiväkirja (1967) on kertomus työmies Juhani Vehoniemen (Paul Osipow) ja tämän vaimon, konttoristi Ritvan (Elina Salo) avioliitosta. Pitkät työmatkat ja ainainen huoli rahasta heijastuvat työläisperheen arkeen. Juhani saa työnjohtajan paikan Tampereelta ja etääntyy vaimostaan entistä enemmän. Onnettomuus työpaikalla ajaa Juhanin hakemaan lohtua Ritvan Erik-serkun (Matti Ruohola) tyttöystävän Lauran (Titta Karakorpi) luota. Ritva alkaa tuntea koko ajan kasvavan yksinäisyyden lisäksi myös epäillystä siitä, että Juhani salaa häneltä asioita.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
K12 |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Arkistoaineisto / esiintyjät: C.G.E. Mannerheim (kenraali Mannerheim dokumenttielokuvassa) ,
Arkistoaineisto / esiintyjät: C.G.E. Mannerheim (kenraali Mannerheim dokumenttielokuvassa)Hae aiheista |
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
Maaliskuu, heinäkuu-lokakuu, joulukuu 1966 - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
"Suomalainen elokuva on syntynyt", aloitti Yrjö Kemppi (Ilta-Sanomat 22.4.1967) arvionsa Risto Jarvan uutuudesta. "Yksikantaan esitetty toteamus purkakoon avoimesti julki sitä kiitollisuutta, jota Työmiehen päiväkirjan johdosta suomalaisen elokuvayleisön osana tunnen ja myös sen kiitoksen, jonka arvostelijan tehtävässä kerrankin saatan omaan elokuvaan niin aihevalintana kuin työsuorituksena odottamattoman täytenä kohdistaa. Työmiehen päiväkirja on ensimmäinen aikuisesti nykyisyyttä elävä, verenkäynniltään täysin suomalainen elokuva. Se on vakavasti ja vakuuttavasti kiinnostunut sekä ihmisestä että ajattelutavoista, niin elinympäristöstä kuin yhteiskunnasta. Se leikkaa kuvansa todellisuudesta ja puhuu totta. Siksi jokainen kohtaus, jonka se esittää, merkitsee." "Kotimaisen elokuvan uusi tuleminen?", otsikoi Martti Savo (Kansan Uutiset 22.4.1967) ja katsoi Jarvan onnistuneen "tavalla, jonka yhteydessä vain vanhan kriitikon itsesäilytysvaisto pakottaa hieman pidättymään superlatiiveista. Vielä kolmannen katsomisen Työmiehen päiväkirja kestää; kiinnostaa, tuo eteen uusia piirteitä, avautuu eheänä ja tiiviinä elokuvana. - - Uskaltaa väittää, että Työmiehen päiväkirja on elämys jokaiselle, joka odottaa kotimaisen elokuvan uutta tulemista, ja myös jokaiselle, joka jo on lakannut odottamasta. Mutta se tulee olemaan myös keskustelujen, ehkä väittelyidenkin kohde, ja keskusteluissa kotimaisesta elokuvasta siihen tullaan palaamaan vielä kauan. Tästäkin johtuen siihen on jokaisen pakko tutustua. "En film man längtat efter!", otsikoi puolestaan B.P-m (Bengt Pihlström, Nya Pressen 21.4., 22.4.1967) ja jatkoi: "In i helt nytt skede går vår inhemska film just nu. Efter den i många avseenden befriande moderna En kotte under ryggen har vi nu begåvats med en i våra förhållanden sällsynt mogen film, utspelad i en arbetarmiljö som jag under mina år som filmkritiker aldrig upplevt gestaltad i vår film på samma trovärdiga sätt. Risto Jarvas En arbetares dagbok - - är dessutom en film vars konstnärliga utformning står i kontakt med dagens internationella film. Men problemställningarna, temperament och helhetssyn bygger - i positiv bemärkelse - på nationell bas." "Med En arbetares dagbok manifesterar Jarva både en förbluffande formell säkerhet", säesti G.B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 23.4.1967), "och en - också rent internationellt sett - imponerande förmåga att skildra ett huvudmotiv så att samtidigt i större och mindre grad, vissa bimotiv, huvudsakligen av social art, blir klart och intelligent tecknade. Jarvas och Jaakko Pakkasvirtas manuskript ger sig in på många riskabla problem och lyckas lösa dem." "Risto Jarvan Työmiehen päiväkirja on MIEHEN TYÖ, jonka kunniaksi kannattaisi julistaa kansallinen merkkipäivä", innostui myös Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 28.2., 23.4., 26.4.1967). "Tämä on Työmiehen päiväkirjan suurenmoinen, suomalaisessa elokuvassa toistaiseksi ainutlaatuinen saavutus: se avaa perspektiivejä, muutaman yksityiskohtalon valossa paljolta näyttää ja pakottaa pohtimaan, kuulostaako tämä miten juhlavan banaalilta tahansa, mitä on olla suomalainen." Varsinaisista päivälehtikriitikoista vain Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 23.4.1967) asettui poikkiteloin puhuvasti otsikoidussa arvostelussaan "Jarva ja hymistykset". Talaskivikin myönsi, että "Risto Jarvan uusi työ on hyvä, erittäin tunnustettava ja meikäläisenä uudenlainen uskalluskin", minkä jälkeen hän puuttui "ristiriitaisiin tai sekoittaviin hajatekijöihin" ja muihin ärsytyksen aiheisiin: "Minua ehkä henkilökohtaisesti eniten oudoksuttanut tai häirinnyt piirre Työmiehen päiväkirjassa on kuitenkin itse tekijöiden - - asenne: he otsikoivat Juhanin ja Ritvan naimisiinmenon 'avioliitoksi yli luokkarajojen'. En tajua enkä näe enkä ole juuri nähnyt ympäristönikään sepittävän luokkarajoja meillä ainakaan filmin päähenkilöltä vastaavissa tapauksissa - en edes 20 vuotta sitten. - - Yleissävytyksessä erottuu muodinmukainen ja meillä nyt juuri varmimmin suosittu työläismiljöön esiinmarssittaminen jotenkin tarkoituksellisena (ei aivan romantisoiden), vaikkei se ehkä olisikaan laskelmallista vaan avointa havaintoa." Muitakin soraääniä esiintyi kritiikin toisessa aallossa, mutta valtaosin vastaanotto oli ylistävä. "Työmiehen päiväkirja on vastaus haasteisiin, se on tilanteen määrittely ja aikamerkki", kiteytti E.L. (Erkka Lehtola, Aamulehti 28.2., 21.4., 23.4.1967). "Tämän filmin jälkeen Risto Jarvaa voi pitää yhtä arvokkaana tekijänä kansallisessa elokuvassamme kuin aikanaan Nyrki Tapiovaaraa." "Ohjaajan läheisyyden ja kiintymyksen henkilöihinsä tuntee, vaikea puolidokumentaari on onnistunut", kirjoitti Peter von Bagh (Ajankohta 3/1967) näyttelijätyöstä. "Hän on tavoittanut aidosti, toverillisesti esim. tehtaan työmiesten usein jäykät ja kulmikkaat sananvaihdot. - - Paul Osipow tekee ensimmäisessä osassaan Juhanina kauniin, vakavan suorituksen. Ritvan rooli on vaikea: pitkät yksinäisyys- ja sairastelukohtaukset, vaivalloinen kasvu irti porvarillisesta taustasta. Elina Salon tulkinnassa on enemmän sydämen sivistystä kuin missään aikaisemmin näkemässäni kotimaisen elokuvan näyttelijätyössä." Ajan patinaa ja uusia perspektiivejä tarkattiin myöhempien vuosikymmenten tv-esityksissä. "Työmiehen päiväkirja oli valmistuessaan hyvin ajankohtainen keskustelunvirittäjä", luonnehti Taru Mäkelä (Uusi Suomi/Iltalehti, 13.6.1981), "joka nyt nähtynä iästään huolimatta [tuntuu] säilyneen yhä tuoreena ja aktuellina. Tosin elokuvaa kokonaisuutena paikoin sävyttää nykypäivän perspektiivistä tarkasteltuna turhan kärjistetty asenteellisuus." Markku Tuulellakin (Katso, 24/1981) oli varauksensa, "mutta kokonaisuutena Työmiehen päiväkirja on suomalaisen elokuvahistorian keskeisiä töitä, kokonaisen elokuvaliikkeen avainelokuva, jonka näkemiseen on aika ajoin aina tarvetta." "60-luvun parhaaksi kotimaiseksi ja uuden elokuvan lähtölaukaukseksi kehuttu teos on kestänyt aikaa hämmästyttävän hyvin", koki Pekka Eronen (Aamulehti 16.6., 17.6.1990) vuonna 1990, kun taas Antti Lindqvistin (Katso, 24/1990) mukaan "jonkin verran on ajan hammas päässyt sen tehoa kuitenkin nakertamaan": "Ongelmat ovat nykyään yleismaailmallisempia, ja todellisuus vähemmän ahdas." - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Työmiehen päiväkirja oli Risto Jarvan seuraava itsenäinen ohjaustyö Onnenpelin (1965) jälkeen. Neljään jaksoon jaettu käsikirjoitus syntyi aikaisempaan tapaan ryhmätyönä, ja lopulliseen asuun sen muotoili ohjaaja yhdessä Jaakko Pakkasvirran kanssa. Valtion elokuvatarkastamon saaman sisältöselvityksen mukaan Työmiehen päiväkirja kertoi "rakkauden kehittymisestä, yksilöllisestä ja yhteiskunnallisesta vastuusta, ymmärtämyksestä, itsensä voittamisesta, hyväksymisestä, sukupolvien välisestä erosta, asenteiden vaikutuksesta ihmisten välisiin suhteisiin, sodan mielettömyydestä, lapsuudenkokemusten vaikutuksista, luokkatietoisuuden vähenemisestä ja tiedostamisen vaikeudesta suomalaisessa yhteiskunnassa 1966". Miespääosassa nähtiin valkokankaan ensikertalainen, järvenpääläinen kuvataiteilija Paul Osipow (s. 1939), naispääosassa Elina Salo (s. 1936), jolle elokuva oli jo 22:s. Kaikki repliikit etuäänitettiin Antti Peipon kotiin rakennetussa tilapäisessä äänitysstudiossa. Ensimmäiset kuvat otettiin maaliskuun 1966 eduskuntavaalien aikaan, mutta pääosiltaan kuvaus käynnistyi vasta heinä-elokuun vaihteessa, kuvauspaikkoina mm. Helsinki, Tampere ja Helsingin pitäjän Hiekkaharju. Elokuvassa on käytetty myös autenttista valo- ja elokuvamateriaalia vuodelta 1918 sekä dokumenttikatkelmia jatkosodasta. Työmiehen päiväkirja sai 200 000 markan valtionpalkinnon eli suurimman mitä siihen asti oli yhdelle elokuvalle myönnetty. Ensi kertaa jaossa olleista valtion elokuvataiteilijapalkinnoista sai Jarva 2 500 markan tunnustuksen. Ohjaus ja leikkaus toivat Jarvalle edelleen Jussi-patsaan; sen perusteluissa mainittiin myös Jarvan lyhytelokuva Kaupungissa on tulevaisuus. Myöhemmin Työmiehen päiväkirja palkittiin sekä Moskovan elokuvajuhlilla 1967 että Atlantassa 1969. Työmiehen päiväkirjan levitystuotot olivat 33 462 markkaa tuotantokustannuksia pienemmät, mutta tappio kompensoitui valtionpalkinnon avulla. Kaikkiaan toistakymmentä maata osti elokuvan. Suomessa kantaensi-ilta oli 26.2.1967 Hyvinkään Kinomassa, koska elokuva haluttiin saada tuoreeltaan mukaan kilpailuun valtionpalkinnoista. Jarva oli näyttelijöiden ja muiden tekijöiden kanssa paikalla kantaensi-illan näytöksessä. Varsinainen levityskierros pääsi alkuun vasta huhtikuun lopulla Helsingistä, Tampereelta ja Turusta. Yleisömenestys jäi vuoden kolmesta kotimaisesta heikoimmaksi. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
1. Hochzeitsmarsch / Häämarssi näytelmästä A Midsummer Night's Dream / Kesäyön unelma Säv. Felix Mendelssohn-Bartholdy Orkesteri (off), 0' 10". 2. Syntymistango Säv. Kari Rydman, san. Arvo Salo 1) Kari Rydman yhtyeineen (matkaradio), 0' 40". 2) Kari Rydman yhtyeineen (off), 2' 00". 3) Kari Rydman, laulu, ja yhtye (off, levyautomaatti), 0' 55". 4) Kari Rydman, laulu, ja yhtye (off), 2' 20". 3. Dead March Part 2 Säv. John Wooldridge Orkesteri (off), 2' 58". Levytys: De Wolfe -levymerkillä. 4. Chinese Impressions Säv. Derek Laren Orkesteri (off), 0' 30". Levytys: De Wolfe -levymerkillä. 5. Coronet March Säv. Ivon Slanley Orkesteri (off, levysoitin), 1' 05". Levytys: De Wolfe -levymerkillä. 6. Relaxed Times Säv. Luis Donati Orkesteri (off), 0' 25". Levytys: De Wolfe -levymerkillä. Huomautuksia: Elokuvan lopun hyväilyjaksossa kuullaan tehostemusiikkia (off), kahdessa osassa, yht. 1' 35". - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Tampereen Lokomo Oy, Ravintola Seurahuone, Ravintola Tillikka ja Helsingin Wärtsilä-Yhtymä, Airam Oy, Ravintola Savanna |
||||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||||
Arkistoaineisto/ kuvauspaikatArkistomateriaali: "Televisio-ohjelmassa": Tampere: kansalaissodanteloitettujav. 1918 (valokuvia), Tampereen tori (näkymä) Helsinki: ruotsalaisten vapaaehtoisten lähtö v. 1918 "Enon mökillä": tykki- ja konekivääritulitusta, liekinheittäjä, palanutta maastoa "Ritvanuni": Helsinki: Helsingin keskusta (öinen ilmahälytys, yössä palava kerrostalo), Rautatientori (jonottajia linjaautopysäkillä), Kampin aukio (palanut rakennus), Salomonkatu Lasipalatsin kohdalla (kadun ylittäjiä) kohdentamaton dokumenttimateriaali (marssivia joukkoja maaseudulla) Kiinan kansantasavalta (televisiokuvaa Kiinasta) Neuvostoliitto: Talvipalatsi ja Neva-joen silta Leningradissa, Terijoen (Zelenogorskin) asema Viipurinlinna (kaitafilmikuvat) - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|