Roinilan talossa
På Roinila gård (ruotsinkielinen nimi)
På Roinilas gård (työnimi)
Finna-arvio
Roinilan talossa
Erkki Karun ohjaama draama Roinilan talossa (1935) perustuu Minna Canthin samannimiseen näytelmään. Etelähämäläisessä maalaismaisemassa etsitään vastikään kuolleen Ojalan isännän kadonnutta testamenttia, jonka puuttuessa isännän veljenpoika Olli (Kaarlo Kartio) ottaa talon haltuunsa. Kieroileva Olli yrittää voittaa Mauno-pehtoriin (Toivo Palomurto) kiintyneen Roinilan talon tyttären Annan (Rauni Luoma) itselleen.
Tallennettuna:
| Genre | ||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Ikäraja | ||||||||||||
|
S |
||||||||||||
| Näyttelijät | ||||||||||||
|
Kreditoimattomat näyttelijät
Avustajat
V. E. Rutanen, W. J. Leino, I. Jukarainen, Lea Richter, V. Kanerva, Olle Björk, Kosonen ,
V. E. Rutanen, W. J. Leino, I. Jukarainen, Lea Richter, V. Kanerva, Olle Björk, KosonenHae aiheista
nti Katainen, V. Leino, nti I. Antila, B. Serenius, Leo Eeronen, Rutanen ,
nti Katainen, V. Leino, nti I. Antila, B. Serenius, Leo Eeronen, RutanenHae aiheista |
||||||||||||
| Muut tekijät | ||||||||||||
|
Kuljetukset: Kuljetusliike Hakosen miehiä
Kuljetukset: Kuljetusliike Hakosen miehiäHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||
| Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kuvausaika | ||||||||||||
|
20.6.1935 - elokuu 1935 - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan |
||||||||||||
| Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Lehdistöarviot | ||||||||||||
|
SF:n ja Karun uutuus sai varauksellisesti myönteisen vastaanoton. "Emme löydä erikoisempaa moittimisen aihetta Oy. Suomen Filmiteollisuuden tässä uusimmassa kappaleessa", muotoili T-ri (Vilho Toivari, Suomen Sosialidemokraatti 29.9.1935) näkemyksensä. "On ilahduttavaa, että aivan alusta lähdettäessä ja verraten puutteellisilla laitteilla on näinkin hyvin selviydytty. [- -] Roinilan talossa on elokuvattu miltei kokonaan paljaan kesäisen taivaan alla ja siten tahdottu tehostaa Minna Canthin kansanomaista näytelmää. Johtaja Karua täytyy onnitella siitä, että hän on elokuvausta varten löytänyt näin silmiä hivelevän kauniit maisemat." "Minna Canthin näytelmän modernisointi on mielestämme onnistunut", kiitti H. (Helsingin Sanomat 29.9.1935). "Valokuvaus - Eino Karin työtä - tuottaa tekijälleen kaiken kunnian ja kuuluu epäilemättä parhaimpaan, mitä meikäläiset kameramiehet ovat aikaansaaneet." "Kuten maalaisidyllille sopii, on luonto suurin ja antoisin näyttelijä tässä elokuvassa", koki S-ö (Veikko Sirviö, Ilta-Sanomat 1.10.1935). "Kameramies Eino Kari ansaitsee kiitokset siitä tavasta, jolla hän on vanginnut filminauhalle tuon mestarinäyttelijän milloin siintäviä vaaroja ja pilvilinnoja tähyilevät, milloin järven pinnasta itseään kuvastavat kasvot. [- -] Näin siis kukin tekee parhaansa Roinilan talossa: Suomen kesäinen luonto omalla sarallaan, valokuvaaja toisella, äänittäjä kolmannella ja näyttelijät neljännellä. Mutta siinä, missä nämä irralliset ainekset pitäisi koota yhteen ja antaa niille kiinteä, taiteellinen kokonaisuutensa, siinä meillä on edessämme vain - sarja eri kohtauksia. Puuttuu se yhdistävä tehostuskeino, jonka juonen johdonmukainen kehittely elokuvalle tavallisesti antaa. Roinilan talossa elää yksityiskohtiensa varassa, mutta kun suurin osa niistä ei ole ainoastaan tyydyttäviä, vaan jopa kiitettäviäkin, niin katselija poistuu kuin poistuukin loppujen lopuksi teatterisalista tyytyväisenä näkemäänsä ja kuulemaansa." "Suomen Filmiteollisuus har gjort till sin uppgift att göra den nationella filmen internationell", arveli -gn. (Hagelin, Hufvudstadsbladet 2.10.1935), "och vad det förra beträffar är Roinila gård ett bevis på det stora steget framåt, detta icke minst för att manuskriptet som sådant förelåg färdigt. [- -] Vad det internationella beträffar kan man göra några anmärkningar [- -]. Tempot är långsamt och scenerna utdragna även om fotografen - eller regissören - sökt kaschera detta genom för inhemsk film berömvärt lyckade 'internationella' kamerainställningar av vilka filmen uppvisar en hel del." "Regissören Erkki Karu hör förvisso inte till de större filmmännen", oli puolestaan G. Stz. (Göran Stjernschantz, Svenska Pressen 1.10.1935) ankarana. "Således borde det fallit på hans lott att se till att skådespelarna spelade film och inte teater. Knappast en enda replik faller trovärdigt, allt är ihåligt, man söker instruktionen med ljus och lykta. Likaså borde herr Karu ha klippt bort ungefär halva filmen: ifråga om den kameratekniska kontinuiteten brister det alldeles kolossalt." "Näyttelijöistä ovat useimmat jo 'kuin kotonaan' filmikameran edessä", kirjoitti S-ö roolijaosta. "Roinilan talon parhain osasuoritus on mielestämme Toivo Palomurron miehekäs ja koruton, mutta juuri siksi varsin uskottavalta vaikuttava Mauno-pehtoori. Naispuolella taas Laila Rihte kiistattomasti vetää pisimmän korren. Hänen Ellinsä reipasta ja iloista tyttömäisyyttä ei voinut olla huomaamatta. Hän ja Eero Eloranta näyttelevät nuorta, rakastavaista paria, jonka kesäistä lemmensatua katseli mielellään. Rauni Luoma teki parhaansa Roinilan Annana, muttei kuitenkaan voinut vapautua eräänlaisesta pingottuneisuudesta. Iivari Tuomiston Roinilan isäntä oli vankkaa, suomalaista tekoa ja Eija Hiltusen Kaisa mainio piikatyyppi. Hemmo Kallion Meri-Matti ja Kaija Suonion Leena kirvoittivat monta naurua katsomosta. [- -] Ja Kaarlo Kartiosta voi jälleen sanoa, että hän tälläkin kertaa tuntui onnistuvan vasta lopussa." Vuoden 1987 tv-esityksen aikaan ei myötämieltä juuri riittänyt. "Mutta muuten tätä elokuvaa kannattaa katsoa vain tekoaikansa ilmiönä", kuittasi H. V-ri (Hilkka Vuori, Kansan Uutiset 9.4.1987), "miten vuonna 1935 kuvattiin suomalaista talonpoikaista maaseutua, miten elokuvantekijäin näkemysten mukaan elivät talojen isännät, pojat ja tyttäret." "Roinilan talossa on filmattua teatteria kuin mikä tahansa menneiden vuosien kesäteatterin suosittu kansannäytelmä", määritti Mikael Fränti (Helsingin Sanomat 9.4.1987). "Roinilan talossa on auttamatta vanhentunut suomalainen maalaiselokuva. Äänitystekniikassa on vikoja, kerronnassa kömpelyyttä ja ilmaisussa puutteita. 30-luvun tilanteessa Karun yritys oli silti suhteellisen onnistunut." - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan. |
||||||||||||
| Taustaa | ||||||||||||
|
Minna Canthin Roinilan talossa oli yksi niistä kolmesta näytelmästä, joihin toimintaansa aloitteleva Suomen Filmiteollisuus hankki filmausoikeudet. Ensimmäisenä niistä toteutettiin Agapetuksen Syntipukki talvella 1935, Roinilan talossa saman vuoden kesällä, mutta kolmas, Sam Sihvon Hevoshuijari vasta jatkosodan vuonna 1943. Minna Canthin näytelmä oli saanut kantaesityksensä Suomalaisessa Teatterissa 14.3.1883 ja ilmestynyt painettuna kaksi vuotta myöhemmin. Näytelmä tapahtuu Itä-Suomessa ja siinä on kolme näytöstä, esityspaikkana "avara piha Roinilassa". Elokuvasovituksen käsikirjoituksen teki Erkki Karun perhetuttava Artturi Järviluoma, siirtäen juonen samalla nykyaikaan. Näytelmän tukkimies Matista on tullut Meri-Matti, ja uusia henkilöitä elokuvassa ovat Ojalan palvelija Fiina, tuomari Pettersson ja nimismies. Tapahtumia on hajautettu Roinilan lisäksi myös mm. Ojalaan, keinumäelle ja Helsinkiin. Käsikirjoitukseen verrattuna on elokuvassa Sillankorvan Sannan osuutta lisätty ja Ellin Helsingissä-käynnistä jäljellä vain lähtö ja paluu. Elokuvan tapahtuma-aika on sama kuin näytelmänkin, muutama kesäinen päivä. Teuvo Puron yhtiölle vuonna 1934 tekemää käsikirjoitusta ei ole hyödynnetty. Näyttelijäkaartin ensikertalaisia olivat Rauni Luoma (1911-1996) ja Toivo Palomurto (oik. Toivo Palmroth, 1903-1947), jonka vanhempi veli Yrjö Palmroth (1891-1935) oli taiteilijanimellä Yrjö Hirviseppä esiintynyt miespääosassa elokuvassa Sotapolulla (1921). Samaa veljessarjaa oli myös kirjailija, majuri Reino W. Palmroth (1906-1992), joka puolestaan käytti sekä taiteilijanimeä Reino Hirviseppä että sanoittajanimimerkkiä Palle. Sillankorvan Sannan esittäjä Kaisu Puuska (1907-1996) oli aikaisemmin nähty Risto Orkon elokuvassa Siltalan pehtoori (1934). Myöhemmin hänet tunnettiin lähinnä radiokuuluttaja Kaisu Puuska-Jokena. Ida Salmen etunimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Iida. Roinilan talossa (1935)oli ensimmäinen Suomen Filmiteollisuuden elokuva, jolle tehtiin myös traileri. Elokuvan yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden 1935 paras. Maksaneita katselijoita kertyi vuoden 1945 loppuun mennessä kaikkiaan 452 891 henkeä, ja tuottajan osuudeksi pääsylipputuloista vastaavasti 1 657 463 markkaa. T. J. Särkän 1945 laatiman muistion mukaan SF:n vuoden 1935 elokuvien tuotantokustannusten keskiarvo oli 470 000 markkaa. Roinilan talossa, joka oli Erkki Karun 18. näytelmäelokuvanohjaus, jäi hänen viimeisekseen. Karu kuoli yllättäen joulukuun 8. päivänä 1935 aivokalvontulehdukseen, kesken SF:n seuraavaksi suunnitellun Onnenpotku-elokuvan valmistelutöiden. - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan. |
||||||||||||
| Musiikki | ||||||||||||
|
1. Miksi laulan Säv. Oskar Merikanto, sov. Toivo Palomurto Orkesteri (off, alkutekstit), 1' 00". 2. Scherzo op. 6 nro 4 Säv. Oskar Merikanto, sov. Toivo Palomurto Orkesteri (off, alkutekstit), 1' 00". 3. Vilho ja Bertta Säv. ja san. trad. "Paimentyttö", laulu (off), 0' 10". 4. Meri oli tyyni kun rannalta läksin, hynttäntyy ja purjetuuli, mutta aavalla nousi tuuli Säv. ja san. trad. 1) Es. Hemmo Kallio, laulu (100 %), seitsemääntoista otteeseen, yht. noin 2' 00". 2) Es. Hemmo Kallio ja Eero Eloranta (100 %), kolme kertaa, yht. 1' 05". 5. Kansanlaulu 2 ("Oi tyttönen, sä tumma tulinen") Säv. ja san. trad. Tunnistamaton mies, laulu (off), kahteen otteeseen, yht. 0' 15". 6. Kulkurin valssi Säv. trad. ruotsalainen ja J. Alfred Tanner, san. J. Alfred Tanner Es. "kylän tytöt ja pojat", laulu, ja Svante Kujanen, harmonikkasäestys (synkr.), 0' 35". 7. Laula kukko / Kukko polkka Säv. trad. Harmonikansoittaja (off), 0' 35". 8. Aurinko painuu metsän rantaan ja taivas on kullanruuni Säv. ja san. Toivo Palomurto 1) Es. Toivo Palomurto sekä "kylän tytöt ja pojat" (mm. Olavi Karu ja Eino Itäsaari), laulu, ja Svante Kujanen, harmonikansoittaja (100 %), kahteen kertaan, yht. 3' 15". 2) Es. Toivo Palomurto, laulu (100 %), 0' 30". 9. Ainoa olen talon tyttö ja naapuripojan rakkaus syttyy Säv. ja san. trad. Es. Ida Salmi, laulu (100 %), 0' 05". 10. Virsi 472 ("Jo joutui armas aika, Ja suwi suloinen - -") Säv. ja san. tuntematon ruotsalainen, suom. trad. Es. Kaija Suonio, laulu (100 %), 0' 05". 11. Virsi 498 ("Mä että täältä erkanen, Sen katson woitokseni - -") Säv. trad. saksalainen, san. Maunu Kaapr. (Magnus Gabriel) De la Gardie, suom. Pentti Jaakko Ignatius, Knut Legat Lindström ja Julius Krohn. "Lukkari", laulu (off), 0' 50". 12. Tuuli se puita heiluttaa ja oksia taivuttelee Säv. ja san. trad. "Kylän miehet", laulu (off), 0' 50". 12. Lemmen liekki leimahtaa elok. Syntipukki (1935) Säv. Georg Malmstén, san. Erkki Karu Georg Malmstén, laulu, ja Dallapé-orkesteri (off, radio), 0' 30". Levytys: Greta Pitkänen ja Georg Malmstén, säest. Dallapé-orkesteri; Odeon A-228284, 1934. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol. 1 - Levytyksiä vuosilta 1931-1936; Artie Music AMCD 1029, 2010. Huomautuksia: Kansanlaulun 2 (nro 5) sanat eivät ole äänityksen vuoksi tunnistettavissa. - Toim. Juha Seitajärvi (2024) Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan |
||||||||||||
| Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kieli | ||||||||||||
|
suomi |