Ruusujen aika
Ruusujen aika
Risto Jarvan ohjaama sekä yhdessä Peter von Baghin ja Jaakko Pakkasvirran kanssa käsikirjoittama Ruusujen aika (1969) on vuoteen 2012 sijoittuva yhteiskunnallinen tieteiselokuva. Historian instituutin tutkija Raimo Lappalainen (Arto Tuominen) edustaa tulevaisuuden yhteiskunnan virallista linjaa, jonka mukaan edistys on häivyttänyt luokkarajat ja tehnyt lakot tarpeettomiksi. Hän tekee televisiodokumenttia vuonna 1976 traagisesti kuolleesta mallista Saara Turusesta (Ritva Vepsä) ja ajan poliittisesta levottomuudesta. Raimo löytää Saaraan rooliin täydellisen kaksoisolennon, ydinvoimalainsinöörin Kisse Haaviston (Ritva Vepsä). He rakastuvat, mutta vähitellen Saaran tilanteeseen samaistuva Kisse kyseenalaistaa Raimon yhteiskunnalliset näkemykset.
Genre | ||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||||
K12 |
||||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Arkistoaineisto / esiintyjät: John F. Kennedy (Yhdysvaltain presidentti dokumenttikatkelmassa) ,
Arkistoaineisto / esiintyjät: John F. Kennedy (Yhdysvaltain presidentti dokumenttikatkelmassa)Hae aiheistaAvustajat
<u>Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä tai avustajia:</u> <br />Risto Elo, Maunu Haukka, Aulikki Hohtamo, Fabian Kohvakka, Aarne Koponen, Reino Laine, Riitta Mennola, Pentti Minkkinen, Leena Nuotio, Matti Oksanen, Oili Turunen, Pekka Virtanen, Viola Vuotila ,
<u>Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä tai avustajia:</u> <br />Risto Elo, Maunu Haukka, Aulikki Hohtamo, Fabian Kohvakka, Aarne Koponen, Reino Laine, Riitta Mennola, Pentti Minkkinen, Leena Nuotio, Matti Oksanen, Oili Turunen, Pekka Virtanen, Viola VuotilaHae aiheista |
||||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||||
Dokumenttivalokuvat: UPI (Lähde: SKF 7)<br /><br /><u>Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä tai avustajia:</u> <br />Risto Elo, Maunu Haukka, Aulikki Hohtamo, Fabian Kohvakka, Aarne Koponen, Reino Laine, Riitta Mennola, Pentti Minkkinen, Leena Nuotio, Matti Oksanen, Oili Turunen, Pekka Virtanen, Viola Vuotila (Lähde: SKF 7)
Dokumenttivalokuvat: UPI (Lähde: SKF 7)<br /><br /><u>Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä tai avustajia:</u> <br />Risto Elo, Maunu Haukka, Aulikki Hohtamo, Fabian Kohvakka, Aarne Koponen, Reino Laine, Riitta Mennola, Pentti Minkkinen, Leena Nuotio, Matti Oksanen, Oili Turunen, Pekka Virtanen, Viola Vuotila (Lähde: SKF 7)Hae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||||
Syksy 1968 - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||||
Risto Jarvan tieteiselokuvan vastaanotto vaihteli ylistyksistä nuivuuteen. "Epäilemättä Ruusujen aika on Risto Jarvan toistaiseksi merkittävin saavutus, uskaltaisiko sanoa: suomalaisen elokuvan ensimmäinen mestariteos", päätti Sakari Toiviainen (Suomen Sosialidemokraatti 9.2.1969) arvionsa ja samaan päätyi myös C.G. von Willebrand (Nya Pressen 3.2.1969): "Rosornas tid hör till de klarast tänkta och bäst gestaltade filmer jag någonsin sett. Arto Tuominens tolkning av den kämpande humanisten som till slut kapslar in sig i sin manipulation med verkligheten, Ritva Vepsäs lysande porträtt av en älskande kvinna som missförstås till döds, Antti Peippos fantastiska kameraarbete, de tekniska lösningarna och scenerierna gör Rosornas tid till ett mästerverk." "Ruusujen aika on ajatuksellisesti varmasti kehittynein ja monipuolisin elokuva mitä Suomessa on koskaan tehty", säesti Pertti Lumirae (Päivän Sanomat 9.2.1969). "Ruusujen aika on ensimmäinen suomalainen elokuva, joka psyykkisesti kattaa koko länsimaisen tajunnan, ne toivon ja pelon utopiat, jotka opettavat ihmiskuntaa seuraavan vuosituhannen alussa." "Jarvan uusi tuleminen", otsikoi Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 9.2.1969): "Paitsi upea elokuva Ruusujen aika on myös katsojalta poikkeuksellista valppautta vaativa elokuva. Sen visuaalinen loisto vangitsee huomion täysin, hämmästyttää siinä määrin, että korva ei enää samaan aikaan jaksa ottaa vastaan kaikkea mitä pitäisi - -. Visuaalinen loisto ei ole vain Antti Peipon häikäisevää kameratyötä, mutta on kokonaisuudessaan kirjattava tämän miehen nimiin, Peippo on näet myöskin ollut lähinnä vastuussa siitä skenografien työryhmästä, joka tässä on tehnyt yhden perustavan työosuuden, avannut lavasteellisesti tämän ällistyttävän uuden maailman. Keinot ovat käsittääkseni verottaneet enemmän kekseliäisyyttä, mielikuvitusta ja vaivannäköä kuin pankkitilejä, tulos on selkeydessään yhtä aikaa vakuuttava ja äärimmäisen raffinoitu, missä tahansa näytettäväksi kelpaava." "Merkittävin tapahtuma kotimaisessa elokuvassamme sitten Työmiehen päiväkirjan", määritti Martti Savo (Kansan Uutiset 9.2.1969) ja näki Jarvan ja hänen ryhmänsä taiteellis-teknisen osaamisen "oloissamme ainutlaatuisena". "Ruusujen aika ei suinkaan ole moitteeton teos", hän jatkoi. "Siitä löytyy otoksia, lauseenpätkiä ja jopa kokonaisia sekvenssejä jotka eivät palvele muuta kuin ohjaajan näkemystä hänen elokuvansa rytmistä. Elokuvan näyttelijöiden kyvyt (tai ohjaajan kyvyt hallita näyttelijöitä) eivät yllä aiheen älylliselle tasolle. Näyttelijät ovat kuin kotonaan 1990-luvun tekniikan ja puvuston parissa, mutta heidän käyttäytymisensä psykologia ei erityisemmin vakuuta." "Kavaliako Jarvan ruusut?", kyseli Yrjö Kemppi (Ilta-Sanomat 8.2.1969) otsikossa ja ilmaisi pettymyksensä: "Minusta on katkeraa todeta, että ihmisestä sekä yksilönä että yhteisön osana kiinnostunut ja tämän lisäksi elokuvan mahdollisuuksia vakavasti tutkinut ynnä tekniikan jo riittävän täsmällisesti hallitseva kertoja näin nopeasti hakeutuu kompromisseihin. Ruusujen aika ei ole falski elokuva, mutta siihen sisältyvä massoille osoitettu täyteaines on niin paljon runsas ja vaikutukseltaan hajoittava, että puheenvuorona filmi tuskin ketään ravistelee." "Tavallaan Ruusujen aika on käsittääkseni Jarvan tähän asti etevin elokuva", ilmoitti Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 9.2., 16.2.1969), ennen kuin jatkoi kritiikillä: "Vahinko vain, että kokonaisuutena itse elokuvakin jää liian verettömäksi, laimeaksi, hankalasti tajuttavaksi ja liian epämääräiseksi. - - Ruusujen ajan ulkoinen ja sisäinen varova neutraalisuus ja kompromissileima, eräitten vaiheitten turha pitkittyneisyys ja turha pituus kokonaisuudessakin vähentävät paljon filmin kiintoisuutta. Ilmeisesti jo käsikirjoitus on jäänyt myös liian viitteelliseksi tai hataraksi ja mm. dialogi kauttaaltaan lainatunmakuisiksi klisheiksi, kaikkien kohdalla myös persoonattomaksi." Ensi-ilta-arvostelut herättivät jonkin verran polemiikkia. C.G. von Willebrand vastasi Yrjö Kempin nihkeään kritiikkiin ja järjesti Nya Presseniin keskustelun Bengt Pihlströmin ja Greta Brotheruksen kanssa. Myös E.L. (Erkka Lehtola, Aamulehti 7.2., 9.2.1969) koki Kempin ja Talaskiven arvostelut kohtuuttoman ankarina. Suomen Sosialidemokraatissa Sakari Toiviaisen ylistys nostatti R.K. Koskisen ja Martti Soramäen kriittisiin kannanottoihin. Myönteiset näkemyksensä ilmoittivat mm. Pentti Holappa Helsingin Sanomien (16.2.1969) palstallaan ja Klaus Mäkelä Ylioppilaslehden (21.3.1969) keskustelussa. "Ruusujen aika ei kenties ole rikkeetön elokuva vaateliaan visionsa loppuunsaattamisessa", katsoi Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti 6.7.1990) vuoden 1990 tv-esityksen aikaan, "mutta kaikesta huolimatta se edustaa harvinaista rohkeutta käydä todella suurten asioiden ja teemojen kimppuun. Ja Jarvan pessimismi ei kahdenkymmenen vuoden jälkeenkään tunnu tippaakaan vanhentuneelta tai epäajanmukaiselta." "Halvalla toteutettu elokuva ei ulkoisilla puitteillaan huimaa, mutta pitää sisällään kiehtovan runsaita kerroksia", kirjasi Pekka Eronen (Aamulehti 8.7.1990) uuden polven näkemyksen. "Kaikessa hataruudessaankin Ruusujen ajassa on yritystä ja haasteellisuutta, jota tämän hetken kotimaisesta elokuvasta saa etsiä pinseteillä." "Jarvan kaltaisen yhteiskuntatieteisen ja näkemyksellisen tekijän panos", kirjoitti Harri Moilanen (Ilta-Sanomat 7.7.1990), "tuntuu jääneen ylittämättömäksi luvuksi suomalaisessa elokuvassa. Ruusujen aika puolustaa edelleen vakuuttavasti paikkaansa lajityyppinsä edustajana." - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||||
Ruusujen aika oli ensimmäinen Suomessa tehty futurologinen pitkä näytelmäelokuva. Käsikirjoitus syntyi Peter von Baghin, Risto Jarvan ja Jaakko Pakkasvirran yhteistyönä, ja mukana oli vaikutteita mm. Alfred Hitchcockin Vertigo-elokuvasta (1958). Helsingin kuvitteelliseen metroon sijoitetut jaksot kuvattiin lähinnä Tukholmassa. Ruusujen ajan pääosissa nähtiin Ritva Vepsä kaksoisroolissa sekä Arto Tuominen ja Tarja Markus. Sivutehtävissä esiintyivät viimeisen kerran valkokankaalla Paavo Jännes (ensimmäinen rooli 1913, luetteloituja osia pitkissä näytelmäelokuvissa yli 69), Unto Salminen (ensimmäinen rooli 1931, osia yli 45) ja Matti Lehtelä (ensimmäinen rooli 1934, osia yli 96). Kaikkien tekijöiden tehtäviä ei ole määritelty elokuvan alkuteksteissä ja joidenkin tekijöiden ja näyttelijöiden nimet mainitaan typografisista syistä useampaan kertaan. Ruusujen ajan ensi-ilta oli Helsingissä kolmessa teatterissa ja samanaikaisesti viidessä muussa kaupungissa. Yleisömenestys oli tuntuvasti vuoden keskitasoa heikompi, katsojia kaikkiaan vain noin 30 000, ja 150 000 markan valtionpalkinnon jälkeenkin Ruusujen aika näytti vielä 110 000 markan tappiota. Triesten tieteiselokuvafestivaaleilla 1969 Ritva Vepsälle annettiin parhaan näyttelijättären palkinto, vaikka elokuva järjestäjien kömmähdyksen vuoksi voitiinkin esittää ainoastaan tuomaristolle ja lehdistölle. Kotimaassa hän osittain tämän elokuvan ansiosta sai vuoden 1970 naisnäyttelijä-Jussin. Ulkomaanmyyntiä Ruusujen ajalle kertyi Ruotsin, Saksan liittotasavallan, Itävallan ja Sveitsin lisäksi Yhdysvaltoihin sekä joihinkin muihin Amerikan maihin. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||||
1. "Päämelodia" Säv. ja sov. Otto Donner Studio-orkesteri (off, kolme variaatiota), yht. 4' 55". 2. L' lnternationale / Kansainvälinen Säv. Pierre Degeyter, san. Eugene Pottier, suom. san. Lauri af Heurlin, O.W. Kuusinen ja Pertti Uotila Mieskuoro ja orkesteri (dokumentin taustamusiikki, kahdessa osassa), 1' 30". 3. Soittokuntamusiikki Säv. tunnistamaton Soittokunta (dokumentin taustamusiikki), 1' 30". 4. Rosen avs Süden / Etelän ruusuja (välisoitto) Säv. Johann Strauss nuorempi 1) Soittorasia (off, kolmeen kertaan), yht. 0' 55". 2) Televisio-ohjelman taustamusiikki (off), 0' 30". 5. Näettekö tulevaisuuteen Säv. Kaj Chydenius, san. Arvo Turtiainen Arja Saijonmaa, laulu, ja studio-orkesteri (off, radio), 2' 00". 6. Slow Motion Säv. Eero Ojanen Studio-orkesteri (off), 1' 10". 7. Pääskytorni Säv. ja sov. Otto Donner, san. Su Tung-p'o, suom. Pertti Nieminen 1) Studio-orkesteri (off), 2' 00". 2) Otto Donner, laulu, ja studio-orkesteri (off), 3' 30". Levytys: Otto Donner; Love Records LRS-1015, 1968. 8. "Ryhmätanssi" Säv. ja sov. Otto Donner Studio-orkesteri (off), 1' 30". 9. "Intialainen" Säv. ja sov. Otto Donner Studio-orkesteri (off), 2' 15". 10. Rullaati rullaa Säv. ja san. trad. Es. "vanhusten ravintolaseurue" (playback), 0' 25". 11. Taiston tiellä / Taistojen tiellä Säv. Hannes Konno, san. Knut Kangas Mieskuoro ja orkesteri (tv-ohjelman taustamusiikki), 2' 10". Huomautuksia: Futuristinen alkutehoste (off), 0' 15". Eroottisten elokuvien taustamusiikkina kaksi eri sävellystä (off), 0' 15" ja (kahdessa osassa) 0' 35". Stripteasemusiikkia kuvauksissa (off), 2' 15". Televisio-ohjelman taustamusiikkia 1' 25". - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||||||
Arkistoaineisto/ kuvauspaikatArkistomateriaali: Helsinki: Aleksanterinkatu (v. 1968 mielenosoitus) Vietnam (amerikkalaisia sotakalustoineen) Ranska: Pariisi (mellakoita, tyttöantaa kukkia poliisille) Yhdysvallat (voodoo, poliisiratsia, presidentti John F. Kennedy puhuu, Kennedyn murhan synnyttämiä reaktioita) Saksan demokraattinen tasavalta: Berliini: Brandenburger Tor (Brandenburgin portti) Tsekkoslovakia: Praha (panssarivaunut vyöryvät kaduilla) Valokuvamateriaali: Helsingin rautatieaseman ratapiha (junasta pudonnut), Sibelius-monumentti Sibeliuksen puistossa (Saaran mallivalokuva) Valokuvamateriaali: Josephine Baker (valokuva), Louise Brooks (muotokuva), La Gioconda (valokuvajäljennös) - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||||
|