Teuvo Tulion toinen elokuva sai kiitosta vaikean aiheen onnistuneena toteutuksena. "F. E. Sillanpään Nuorena nukkunut elokuvamukaelmana on luonnollisesti 'tapaus', joka kiinnittää maamme elokuvayleisön huomion puoleensa tavallista suuremmassa määrin", aloitti S-ö (Veikko Sirviö, Ilta-Sanomat 28.12.1937). "On syytä heti huomauttaa, ettei elokuva pysty välittämään täyteläisenä ja eheänä sitä väreilevää puhtauden, haurauden ja runollisuuden ilmakehää, joka aateloi romaania, mutta Nuorena nukkunut on filmikertomuksenakin kuitenkin saavutus, joka antaa kaikille kotimaisen elokuvan ystäville syytä iloon: suomalaisen filmitaiteen taival näyttää ratkaisevasti käyvän täyttymystään kohti."

"Nuorena nukkunut on suomalaiselle filmitaiteelle uusi valtausretki elokuvan ominaisimpien ilmaisukeinojen alueelle", koki myös -rk- (Orvo Kärkönen, Aamulehti 28.12.1937). "Se edustaa käsittääksemme kypsyysastetta, jonka saavuttamisesta suomalaisen elokuvan ystävät saavat olla kiitollisesti iloisia [- -]. Aikaisemmin ei suomalaisessa elokuvassa ole suorasanaista teosta yhtä onnistuneesti muunnettu filmitarinaksi nimenomaan filmaattisin keinoin."

"Med Silja har finsk film nått upp till internationell nivå", ylisti B-s (Greta Brotherus, Svenska Pressen 29.12.1937). "För första gången ha regissör, fotograf, skådespelare och manusförfattare tillsammans gått in för att göra en finsk film som är film, inte mer eller mindre gott teater. Resultatet är ett visserligen litet ojämnt och inte helt vankfritt, men vemodigt, melodiöst och lyriskt vackert filmkonstverk [- -]. Det är en översättning till bildspråk av det väsentliga i boken: ett koncentrat av stämningarna, ett spel av dröm och skugga om den ljuva lyckan och den bittra smärtan som släcker en fladdrande livslåga."

H. V. (Heikki Välisalmi, Suomen Sosialidemokraatti 28.12.1937) katsoi Kivimiehen luoneen "paljon valloittavaa filmirunoutta" karsimalla sanaa ja antamalla "kuvien puhua". "Filmin onnistumiseen", jatkoi kirjoittaja, "ovat vaikuttaneet vähintään yhtä suuressa määrässä kuin käsikirjoituksen tekijä myöskin ohjaaja ja kuvaaja [- -]. Sekä ohjaajan että kuvaajan yhteistyöllä on saatu esille huomattavan paljon Sillanpään romaanin henkeä. Silja Salmeluksen lyhyt elämäntarina ja suomalainen maisema yhtyvät varsin sopusointuisesti, ja muut osat jäävät täydentäviksi, kuten pitääkin."

"Tulio on saanut vangituksi valkokankaalle nuoren Silja-tytön elämäntarinan vaiheisiin liittyvän tunnelman kertojamestarimme romaanin oikeassa hengessä", korosti A-o Ä-i (Arvo Ääri, Helsingin Sanomat 27.12.1937) ohjaajan osuutta. "Juuri ohjaajaa on mielestäni kiitettävä tästä väkevästä tunnelmasta, jonka voimakkuutta korostavat suomalaisessa elokuvateollisuudessa ennennäkemättömän rohkeat mutta maulla tehdyt lähikuvat. Niissä on taiteilijan kädenjälkeä, taiteilijan, jonka keinojen tehokkuus puhuu juuri yksinkertaisuudellaan. Yksityisseikoissa esiintyvistä virheellisyyksistä voi tietenkin huomauttaa, mutta Tuliolle on annettava avoin tunnustus taiteellisesta lyyrillisyydestä."

Kriittisiäkään ääniä ei puuttunut. "Aihe pirstoutuu hänen käsissään sarjaksi kuvia, joiden keskelle sekä sisäiset että ulkonaiset tapahtumat jäävät irtonaisiksi, paikallaan seisoviksi kuvakirjanlehdiksi", arvosteli Karjalan Suunnan nimimerkki Kuva (30.12.1937) käsikirjoittajan työtä. "Tunnelmaa on koetettu tehostaa lukuisilla välikuvilla, mutta vain paikoitellen on tässä päästy todelliseen tehoon [- -]. Siten jääkin Nuorena nukkuneen punainen lanka ja kirjasta lukijaa vastaan uhoava herkänkohtalokas tunnelma tavoittamatta. Teuvo Tuliolla on kyllä harvinaisen hyvä silmä esim. kamera-asettelujen suhteen, mutta dramaattista hermoa hän ei hallitse."

Ankarimmatkin kriitikot myönsivät kuvauksen ansiot. "Erik Blombergin valokuvaus on korkeata luokkaa", kiitti muuten nyreästi suhtautunut Filmihullu (Sisä-Suomi 19.1.1937) ja Kuvakin puhkesi ylistykseen: "Erik Blomberg on suoriutunut vaikeasta tehtävästään paikoitellen suorastaan loisteliaasti. Valojen ja varjojen käyttö samoin kuin kuvan etualan järjestely on tehty tavalla, joka saa katsojan monasti ihastuksesta värähtämään. Blombergin kamera todella elää. Hänen ansiotaan on suuressa määrin se, että kuva on näinkin nautittava."

Näyttelijöistä sai Regina Linnanheimo luonnollisesti päähuomion. "Silja on Regina Linnanheimolle joka tapauksessa muistiinmerkittävä uusi voitto" antoi -rk- loppuarvionsa puututtuaan sitä ennen "ilme- ja elekeinojen" tiettyyn liiallisuuteen: "Teennäisyys särkee toisin kohdin varsin kunnioitettavaan ehjyyteen kohoavan suorituksen." A-o Ä-i onnitteli näyttelijätärtä ja näki tulkinnassa "persoonallista otetta": "Siinä on voimaa ja rohkeutta, vaikkakin eräissä kohtauksissa on yliammuttua. Regina Linnanheimo ei ollut tässä filmissä vain kaunis, vaan hän sai osansa myös elämään."

Sillanpää-filmatisointeja käsittelevässä artikkelissaan Aarne Laurila kirjoitti Projektio-lehdessä (1/1961): "Nuorena nukkunut on aikajärjestyksessä toinen Sillanpään kirja, mihin elokuvantekijät ovat puuttuneet. V. 1936-37 valmisti Teuvo Tulio siitä tyrmistyttävän elokuvan. Tai ei hän sitä oikeastaan Sillanpään hienosta runoelmasta tehnyt, kirjailijan aineksia on väärentämättöminä vain lyhyt tekijän allekirjoittama johdantolause. Ei riittänyt juonen mullertaminen (isä pudotettiin pois eikä sodasta puhuttu mitään), vaan vastenmielisintä oli alituinen kaunistelu ja valehtelu. Rantoo on muuttunut kesähuvilasta loisteliaaksi linnaksi, jota ympäröitsivät istutetut kukkapenkit ja jättiläismäiset hedelmätarhat ja jonka keittiö on nähtävästi 30-luvun ihannekeittiö - seinissä näkyy vesihanakin, vaikka professori nimenomaan sanoo filmissä kieltäneensä vesijohdon vetämisen. Romaanissa soittaa Siljasta professorille kirkonkylän Pietiskä, filmissä häntä suosittelee kirkkoherra. Metsästä ovat Silja ja Armas joutuneet siirtymään kukkivien omenapuiden satumaahan eikä Silja tietenkään voi olla sulkematta kukkaterttua kämmeneensä. Yleensä vertauskuvia nostetaan esiin hanakasti ja osoitellen. Siljan korkeasta hurmiosta, hienosta ylevöitymisestä, joka juuri jalostaa romaanin, ei ole tietoakaan, Regina Linnanheimo on kuuluisimpana suomalaisena piikatyttönä useimmiten hölmö ja nyrpeä ja hänen ilmeettömien silmiensä laskelmoiva aukeneminen ja sulkeutuminen kiusallista. Otso Perä on Armaana kuin seipään niellyt käyttääkseni suomalaisten tuttua sanontaa ja muut herraskaiset - Kulmalan Sohvistakin on tehty arvokas ja mustapukuinen - luonnottomia. Jonkin aikaa kaikelle tälle nauraa, kunnes väärentäminen alkaa todella harmittaa. Teuvo Tulion ohella saa osan syytä niskoilleen Yrjö Kivimies, jonka koneesta ei luulisi tällaisen käsikirjoituksen lähteneen. Kelvollista työtä on vain Erik Blombergin kuvaus, mm. jotkin kärrynpyörät tai hautaan putoava hiekka sanovat jotakin. Ilmeikkäitä maaleja ovat olleet myös Kille Oksanen ja Kaarlo Angerkoski Oskarina ja Honkkeli-Väinönä. (Heitä riiputetaan tarinassa mukana loppuun saakka.) Kauko Ero on kasannut musiikiksi rivin suomalaisia kansanlauluja."

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.