Vänrikki Stoolin tarinat
Fänrik Ståls sägner (ruotsinkielinen nimi)
The Tales of Ensign Steel (englanninkielinen käännösnimi)
Les Contes du souslieutenant Stål (ranskankielinen käännösnimi)
Die Geschichten des Fähnrich Stool (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Vänrikki Stoolin tarinat
Ruotsalainen John W. Brunius ohjasi vuonna 1926 historiallisen mykkäelokuvan Fänrik Ståls sägner / Vänrikki Stoolin tarinat, joka pohjautuu J. L. Runebergin Suomen sodasta 1808-09 kertovaan runoteokseen. Jäger-Filmi Oy osti uudelleen elokuvan suomalaiset esitysoikeudet ja valmisti elokuvasta Roland af Hällströmin leikkaaman version, johon liitettiin Teuvo Puron lausunta sekä Tapio Ilomäen sovittama musiikki. Osaa 8 lukuun ottamatta ääniversio elokuvasta Vänrikki Stoolin tarinat (1939) on tuhoutunut.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
1925 - 1926 - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Jäger-Filmin ääniversio mykän kauden ruotsalaisesta Runeberg-elokuvasta sai varauksellisen myötämielisen vastaanoton. "Elokuva [- -] on kymmenessä vuodessa vanhentunut ihmeteltävän vähän", ihasteli A-e (Helsingin Sanomat 8.2.1939). "Äänityksen ansiosta on elokuva uudistunut niin perinpohjin, että sellainenkin, joka on sen jo aikaisemmin nähnyt, katsoo sen mielellään uudelleen. Etenkin nuoriso voi filmin avulla saada Tarinoiden sankarit mieleensä entistä elävämpinä." "Elokuvaa voi erikoisen lämpimästi suositella nuorisolle, joka ei ole aikaisemmin nähnyt valkokankaalla Vänrikki Stoolin tarinain tuttuja henkilöitä", säesti S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 6.2.1939). "Mutta epäilemättä koko Suomen kansa suhtautuu sympaattisesti tähän uudistettuun isänmaallista tunnetta uhkuvaan filmirunoelmaan." "On itsestään selvää, ettei vuosikymmenen takainen elokuvatyö vastaa nykyajan lisääntyneitä vaatimuksia", ajatteli -rkk- (Ajan Suunta 7.2.1939), "mutta elokuvan aihepiiri on suomalaisille siksi läheinen, että se monista teknillisistä heikkouksistaan huolimatta tehoaa katsojaan. Lausuntapuoleen nähden olisi yksitoikkoisuuden vaara ollut pienempi, jos sitä ei olisi jätetty kokonaan yhden miehen - tässä tapauksessa Teuvo Puron - varaan." Varauksellinen oli myös M. S. (Ilta-Sanomat 6.2.1939): "Sillä vaikka Jäger-Filmi onkin liittänyt elokuvaan Roland af Hällströmin äänisovituksena Teuvo Puron hyvin lausumat runot ja Tapio Ilomäen johtaman musiikin, pysyy se sittenkin mykkänä filminä, jossa nykyajan yleisön silmin nähtynä on paljonkin teknillisiä puutteellisuuksia. Elokuvaa katselee samoin tuntein kuin kirjahyllystä löytämäänsä vanhaa, aikoinaan viehättävää satukirjaa, jonka haikein mielin huomaa vuosien mukana menettäneen entisen tehonsa." "Det var en lysande idé som Jäger-Filmi fick när officinen beslöt sig för att återuppväcka John Brunius' Fänrik Stål-film ur en mer än tioårig glömska", kiitti sitävastoin H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 6.2.1939). "Litet omredigerad av Roland af Hällström och försedd med gott eftersynkroniserat musikackompanjemang av Tapio Ilomäki samt reciterande mellanstick av Teuvo Puro, ger filmen allt fortfarande ett imponerande intryck. [- -] Ty ett mästerverk är denna sista stora svenska stumfilms prestation i många avseenden. [- -] Med respekt och vördnad betygar man John Brunius sin beundran, likadeles den i programmet oomnämnda fotografen, för hans majestätiskt sköna tavlor." - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Ruotsissa tehtiin 1920-luvun jälkipuoliskolla useita maan historiaan liittyviä elokuvia. Yksi näistä oli J. L. Runebergin runoteokseen pohjautuva mykkä Fänrik Ståls sägner / Vänrikki Stoolin tarinat, jonka tukholmalainen Film Ab Nordstjärnan tuotti ja John W. Brunius ohjasi vuonna 1926. Osa ulkokuvausjaksoista tehtiin Suomessa, mm. Ruovedellä, Hattulassa, Hämeenlinnassa ja Suomenlinnassa. Rooleissa esiintyi myös suomalaisia näyttelijöitä, mm. Axel Slangus Sven Dufvana, Kaarlo Kytö Pilven Veikkona ja Konrad Tallroth kirkkoherrana. Hattulan kirkon luona kuvatussa kohtauksessa, missä kasakat ajavat takaa kylän asukkaita, oli avustamassa mm. yksi luokka läheisestä Hurttalan kansakoulusta. J. L. Runebergiä elokuvan alkujaksossa esitti hänen pojanpojanpoikansa, myöhempi filosofian tohtori Carl-Michael Runeberg (1905-1987). Ensimmäinen, vaatimattomampi Vänrikki Stoolin tarinoiden filmatisointi oli tehty niin ikään Ruotsissa jo vuonna 1910. John W. Bruniuksen elokuva nähtiin myös Suomessa myöhäsyksyllä 1926. Pituutta kaksiosaisella elokuvalla oli yhteensä 4 400 metriä. Ajatus mykkänä kuvatun Vänrikki Stoolin tarinoiden äänittämisestä ei ollut uusi. Ruotsissa oli vuonna 1933 toteutettu mykkäelokuvan Kaarle XII (1925) ääniversio ja menestys teattereissa oli ollut kohtalainen. Toinen version toteuttajista, tukholmalainen insinööri Herman Rasch, lähestyi Suomi-Filmiä talvella 1934 tarjoten kyseistä elokuvaa vuokralle. Samalla hän kertoi, että kuluvan vuoden aikana on tarkoitus työstää vastaavalla tavalla myös Vänrikki Stoolin tarinat. Tekotapaa hän luonnehti seuraavasti: "Elokuvaan tehdään taustamusiikki ja synkronoidaan hieman ihmisääniä kuten huutoja, komentosanoja sekä tehosteita. Tekstit jätetään ennalleen ja on elokuva täten täysin ymmärrettävä vanhaan tapaan missä vain." Vedoten huonoihin aikoihin ja kalliiseen esityskorvaukseen Suomi-Filmi kieltäytyi ottamasta elokuvia levitykseen ja ilmoitti kaseeranneensa molempien elokuvien kaikki kopiot, joita varastossa vielä tuolloin oli ollut useita. Kaseeraus oli Raschin vaatimus ja jatkoneuvottelujen edellytys. Kekseliäs Kurt Jäger oli todennäköisesti liikematkallaan Tukholmaan tutustunut ääniversioihin ja oivalsi asiaan liittyvät mahdollisuudet. Äänen toteutuksessa hän päätti seurata omaa linjaansa, joka merkitsi taustamusiikin yhdistämistä suomeksi luettavaan Runebergin tekstiin. Näin Jäger-Filmi Oy osti 1938 uudelleen elokuvan suomalaiset esitysoikeudet ja valmisti elokuvasta Roland af Hällströmin leikkaaman 2 700 metrin mittaisen version, johon liitettiin Teuvo Puron lausunta sekä Tapio Ilomäen sovittama, Suomen Valkoisen Kaartin Soittokunnan sekä Helsingin Teatteriorkesterin esittämä musiikki. Tämä ääniversio sai ensi-iltansa Runeberginpäivänä 1939 yhtaikaa kahdeksalla paikkakunnalla. Kuopiossa elokuvaa ei esitetty lainkaan. Yleisömenestys jäi vaatimattomaksi. Tesvisio esitti Jäger-Filmin version sarjaohjelmana syyskaudella 1960. Osaa 8 lukuunottamatta Jägerin versio on sittemmin todennäköisesti tuhoutunut. Ääni sen sijaan on säilynyt huonolaatuisena, kotitason magnetofoninauhatalleenteena. Elokuvan käsikirjoituksesta tai julisteesta ei tunneta säilyneitä kappaleita. Kustannusosakeyhtiö Otava julkaisi Vänrikki Stoolin tarinoista vuonna 1928 suurikokoisen (215 x 290 mm), filmikuvilla varustetun syväpainolaitoksen ja siitä 1933 uuden painoksen koossa 135 x 200. Suomen Filmiteollisuus tuotti vuonna 1958 Runebergin runoon pohjautuvan elokuvan Sven Tuuva, jonka ohjasi Edvin Laine. Jo syksyllä 1940 yhtiö suunnitteli koko runoteoksen filmaamista, mutta hanke raukeni jatkosodan puhjettua. - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
Huomautuksia: Teostolla ei ole merkintöjä elokuvan musiikista. Tapio Ilomäki on käyttänyt mm. 1800-luvun alkupuolen sävelmiä. - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|