Runoilija ja muusa
Poeten och hans musa (ruotsinkielinen nimi)
Poeten och hans musa (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Poeten och musa (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Poet and Muse (englanninkielinen nimi)
Le Poète et la muse (ranskankielinen nimi)
Dichter und Muse (saksankielinen nimi)
Elämän koreus (työnimi)
Palava rakkaus (työnimi)
Finna-arvio
Runoilija ja muusa
Jaakko Pakkasvirran ohjaama ja yhdessä Titta Karakorven kanssa käsikirjoittama historiallinen draamaelokuva Runoilija ja muusa (1978) kuvaa runoilija Eino Leinon (Esko Salminen) elämää 1900-luvun alussa. Vuonna 1905 Leino menee naimisiin Freya Schoultz (Katja Salminen)kanssa, sillä tuntee syyllisyyttä tartutettuaan naiseen syfiliksen. Avioliitostaan huolimatta mies viettää boheemielämää ystäviensä Pekka Halosen (Kari Sohlberg), Akseli Gallen-Kallelan (Kalle Holmberg) ja Jean Sibeliuksen (Henri Kapulainen) seurassa ja rakastaa runoilija L.Onervaa (Elina Salo).
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||||
7 |
||||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Hanuristi laivalla: herra Helistö<br /><br />Nainen laskiaisjuhlissa: neiti Aaltonen ,
Hanuristi laivalla: herra Helistö<br /><br />Nainen laskiaisjuhlissa: neiti AaltonenHae aiheista |
||||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||||
6.3.-14.7.1978 - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||||
"Korkealle kohoava ylistys Leinolle", otsikoi Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 14.10.1978) ja kirjoitti: "On saatu aikaan hyvin merkittävä suomalainen elokuva, innoittava ja toisia nuoria yrittäjiä kannustava. Kaikesta näkyy, että sekä itse Leinoa että hänen elämäänsä, ympäristöään ja vaikutustaan siihen on tutkittu huolella [- -]. Niin myös, että itse elokuvan tekeminen on tapahtunut vaivoja säästämättä: kaikki tieto, taito ja toteuttamismahdollisuudet on käytetty. Niinpä jo yksin vuosisadan alun epookin tuntuma näyttää sangen oikeasävyiseltä ja täyteläiseltä, mikä ei ole suinkaan tavallista meikäläisissä filmeissä." "Onnistunut juhlaelokuva", kiitti myös Markku Tuuli (Katso 43/1978). "Runoilija ja muusa vakuuttaa ennenkaikkea hämmästyttävällä kuvallisella voimallaan. Jokainen lavastus ja valo tuntuu olevan paikallaan, ja pääkuvaaja Esa Vuorisen uljaalla avustuksella Pakkasvirta on nasevasti antanut maiseman ja ympäristön puhua Leinon runojen ja ajatusten puolesta. Filmissä ei lueta runoja kovinkaan paljon, mutta Pakkasvirran löytämät kuvat, niin järvien rannoilta, metsistä, Helsingin puistoista kuin ravintoloiden hämäristä ja huumaavista huoneista tai yläluokan mässäilyjuhlista, puhuvat: Leinon runoilijapersoona välittyy harvinaisella tavalla yksityiskohdista, ja Pakkasvirran käyttämät symbolit eläimistä, juoksevista puroista ja pilvistyvästä taivaasta, jotka helposti muodostuvat kliseiksi, ovat tällä kertaa aivan oikeilla paikoillaan." "Jos Runoilijan ja muusan kirjallinen dramaturgia on korkealuokkainen, on sitä myös elokuvan visuaalinen hahmotus", säesti Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti 14.10.1978). "Pakkasvirta on lähtenyt erittäin rohkeasti yhdessä pääkuvaaja Esa Vuorisen kanssa luomaan kuvamaailmaa, joka mahdollisimman tarkoin vastaisi henkilöiden kulloistakin psyykkistä todellisuutta. [- -] Elokuvan ajoittain rämäkkä huumori ja kaikenlainen kuvienkaatamismentaliteetti yhdistyy erittäin luontevasti syvimpiin traagisiin tuntoihin. Pakkasvirran Leino on juuri sellainen Leino, jota tämän päivän ihminen kaipaa ja jossa hän pystyy tunnistamaan itsensä." "Jaakko Pakkasvirran ohjaama Leino-elokuva on kunnianhimoinen ja onnistunut", tunnusti Erkka Lehtola (Aamulehti 14.10.1978) mutta epäili, "että se ei ole kovin pitkävaikutteinen - ei edes kaikessa siinä upeudessaan, jota elokuva tuhlailevasti tarjoilee. Saattaakin olla, että elokuvan ulkoinen loisto, sen visuaalisen toteutuksen varmuus [- -] tukahduttaa alleen joitakin olennaisia piirteitä. Se saattaa piilottaa myös herkkyyttä, Leinon kipeintä tuskaa, hänen epätoivoaan. Katsoja huomaa katselevansa hieman liian komeita otoksia - ja näin hän saattaa unohtaa, mistä tässä lopulta on kysymys. [- -] Komeudessa piilee myös pinnallisuuden vaara. Sana katoaa kuvan taakse." "En tiedä, onko rakenne alunalkaen ja ehdoin tahdoin ajateltu juuri niin fragmentaariseksi kuin miksi lopputulos sen näyttää", katsoi Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 14.10.1978), "mutta totuus on, että vaikka jatko kiinteytyy [- -] niin ensimmäisen tunnin aikana monelle tilanteelle jälkikatsannossa jää vain tableau'n, harkitun kauniin ja huolitellun kylläkin, mutta silti vain taulun tai asetelman itseisarvo. Ongelmana tässä on mahdollisesti se, että Leinon ja Freya Schoultzin suhteen ydin tai lähtökohdat eivät oikein koskaan tule kunnolla ilmi, nähdään vain todella kaikissa käänteissään sopeutumaton, kahta tyystin eri maailmaa edustava ja siksi myös katsojan kannalta vähän käsittämättämäksi jäävä liitto." "Jaakko Pakkasvirran ohjauksen ansiolistalla on ensimmäisenä mainittava tyylikkyys, ajankuvan hallinta sekä tarpeettoman 'värikkyyden' karttaminen", jakoi Leo Stålhammar kiitosta. "Viipyilevä kerronta sekä kuvan ja musiikin (Otto Donner) taitava yhteenliittäminen ovat kaikki erinomaisia asioita, mutta ne eivät riittäisi, jos eivät myöskin näyttelijäsuoritukset olisi parhaasta päästä. Esko Salmisen Eino Leino on pitkälti ja eräitä tyypillisiä eskosalmisilmeitä lukuunottamatta osuva näyttelijätyö. Ehkä kuitenkin hivenen jähmeämpi kuin pitäisi mutta kokokuvaltaan kohteelle oikeutta tekevä. Katja Salminen Freyana tekee läpimurtonsa elokuvaan. Puhdaspiirteinen ja uskottava roolisuoritus. [- -] Elokuvan persoonallisin suoritus on kiistatta Elina Salon L. Onerva. Elina Salo saa heti ensi tapaamisella tähän oman aikansa jännittävään runoilijattareen sekä naisellista charmia että salaperäisyyttä." Kriittisyys kasvoi 1980-luvun tv-esitysten myötä. "Kenties elokuvasta puuttuu se sisäistävä henki, lopullinen sysäys, jonka voimasta kuvat lähtevät elämään", pohti Mikael Fränti (Helsingin Sanomat 30.12.1986). "Pakkasvirran runoilijankuvaus on sittenkin kaikessa liian koreaa ja värikästä, melkein kuin koristepaperiin kääritty karamellirasia, josta löytyy jokaiseen makuun. Tätä vaikutelmaa korostaa vielä Esa Vuorisen 'taiteellinen' kuvaus. Hengen ankara laulu soi, mutta laulun sielu jäi vangitsematta." Timo Malmia (Ilta-Sanomat 30.12.1986) "harmittivat dramaturgiset ongelmat": "Tuntuu kuin tekijät eivät itsekään lopulta tietäisi mitä haluavat sanoa ja miten." Antti Lindqvistin (Katso 1/1987) mielestä "elokuvan kokonaisnäkemys horjuu pahasti": "Yhteiskunnalliset ja yksityiset, objektiiviset ja subjektiiviset ainekset eivät sulaudu yhteen tekijöiden taitoja vastaavalla tavalla." - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||||
Runoilija Eino Leinon syntymästä tuli vuonna 1978 kuluneeksi sata vuotta. Juhlavuoden merkeissä Filmityö Oy toteutti Leinon elämästä elokuvan, jonka käsikirjoituksessa ohjaaja Jaakko Pakkasvirta ja Titta Karakorpi saattoivat hyödyntää fil. tri Aarre M. Peltosen Leino-asiantuntemusta. Elokuva kuvailee Leinon ensimmäistä avioliittoa Freya Schoulzin kanssa sekä hänen rakkaussuhdettaan runoilija L. Onervaan (oik. Hilja Onerva Lehtinen), josta vuonna 1913 tuli säveltäjä Leevi Madetojan puoliso. Mukana tarinassa ovat myös Leinon vanhempi veli Kasimir Leino sekä taiteilijatuttavat Jean Sibelius, Akseli Gallen-Kallela ja Pekka Halonen. Alkuteksteihin liitettiin maininta: "Elokuvan kohtaukset ovat täysin kuvitteellisia, joskin elämäkertatietojen innoittamia." Käsikirjoituksen motoksi valittiin katkelma Eino Leinon eräästä kirjeestä Freya Schoultzille: "Minun täytyy samalla kertaa tehdä todellinen epätodelliseksi ja epätodellinen todelliseksi. Ainoastaan sillä tavalla minun on mahdollista elää tässä maailmassa." Kuvakäsikirjoituksen laati Jaakko Pakkasvirta yhdessä Esa Vuorisen kanssa. Tuotantoyhtiön tiedotteessa on Leinon Hövelössä asuvan veljen ja sisaren sukunimi muodossa Löhnbom (pro Lönnbohm). Epookkikuvausta vaatineen elokuvan tuotantokustannukset olivat Suomen siihen asti kalleimmat, elokuvasäätiölle jätetyn loppuselvityksen mukaan 2 839 205 markkaa. Elokuvasäätiö tuki tuotantovaihetta yhteensä 980 000 markalla ja Mainos-TV televisioesitysoikeuksien ennakko-ostoin. Jälkikäteen elokuvalle myönnettiin 150 000 markan laatutuki sekä kuvaaja Esa Vuoriselle 6 000 markan ja lavastaja Matti Marttilalle 4 000 markan elokuvataiteilijapalkinto. Jusseja elokuvalle kertyi kolme, Vuorisen ja Marttilan lisäksi patsaan sai myös L. Onervan esittäjä Elina Salo. Runoilija ja muusa osallistui 1979 Moskovan elokuvafestivaaliin, missä Marttila sai parhaan lavastuksen palkinnon ja käsikirjoitus Neuvostoliiton kirjailijaliiton diplomin. Elokuva myytiin Ruotsiin. Martti Tschokkisen sukunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Tsokkinen ja Kari Lindstedtin sukunimi virheellisessä muodossa Lindsedt. Tom Forsströmin sukunimi on lopputeksteissä virheellisessä muodossa Forström. Suomessa Runoilija ja muusa keräsi elokuvateatterikierroksellaan yli 200 000 katsojaa. Yleisömenestys oli vuoden neljänneksi paras. - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||||
1. Sua lemmin Säv. ja sov. Otto Donner, san. Eino Leino Matti Lehtinen, laulu, ja kitara (off, alkutekstimusiikki), 0' 55". 2. Aamulla varhain Säv. ja san. trad. Es. Elina Salo, laulu, ja piano (100 %), 0' 35". 3. Nocturne Säv. ja sov. Otto Donner, san. Eino Leino Es. Matti Lehtinen, laulu, ja kvartetti (playback), 2' 30". 4. Machen wir's den Schwalben nach / Ollaan niinkuin pääskyset operetista Die Csárdäsfurstin / Mustalaisruhtinatar Säv. Emmerich Kálmán Es. Katja Salminen, hyräily (100 %), 0' 10". 5. Erotessa Säv. ja sov. Otto Donner, san. Eino Leino Matti Lehtinen, laulu, ja kitara (off), 1' 20" 6. Merenkylpijäneidot Säv. ja sov. Otto Donner, san. Eino Leino Matti Lehtinen, laulu, ja urut (off), 2' 00". 7. L'lnternationale / Kansainvälinen Säv. Pierre Degeyter, san. Eugene Pottier, suom. Lauri af Heurlin, O.W. Kuusinen ja Pertti Uotila 1) Es. "kapinakulkue", laulu (playback, kuoro ja orkesterisäestys), 0' 25". 2) "Kapinalliset", laulu (off), 0' 30". 8. An den schönen blauen Donau / Tonava kaunoinen Säv. Johann Strauss nuorempi Off, posetiivi, 1' 05". 9. Kyllähän sen ryypynkin ottaa vois Säv. ja sov. Otto Donner, san. Eino Leino Es. "juomaseurue", laulu (100 %), 0' 20". 10. "Ravintolatausta" Säv. ja sov. Otto Donner Yhtye (off), 0' 25". 11. "Saaristolaislaulu" Säv. trad., sov. Otto Donner Es. herra Helistö, haitari (100 %), 2' 40". 12. Kauneimmat aamut Säv. ja sov. Otto Donner Es. Helsingin Balalaikkaorkesterin jäsenistä koottu yhtye (playback), 1' 40". 13. "Slumrande toner -huiluimprovisaatio" Säv. ja sov. Otto Donner Es. Esa Pakarinen Jr., huilu (playback), kahdessa osassa, yht. 1' 20". 14. Trepak baletista Shtshelkuntshik / Pähkinänsärkijä Säv. Pjotr Tshaikovski Otto Donner, piano (off), 0' 20". 15. Jamshchik ne goni loshadej / Ajomies Säv. ja san. trad. venäläinen Es. Martti Tschokkinen ja Elsa Sylvestersson, laulu venäjäksi (100 %), 0' 20". 16. Streichquartette n:o 1 F-Dur / Jousikvartetto nro 1 F-duuri opus 18 nro 1 1. osa Allegro con brio Säv. Ludwig van Beethoven Es. jousikvartetti (playback), 2' 35". 17. "Juhlavalssi I" Säv. ja sov. Otto Donner Es. yhtye (playback), 1' 20". 18. Första kyssen, opus 37 Säv. Jean Sibelius, san. Johan Ludvig Runeberg Es. Aino Takala, laulu, ja Henry Kapulainen, piano (playback, Aino Takala, laulu, ja Otto Donner, piano), 1' 20". 19. "Juhlavalssi II" Säv. ja sov. Otto Donner Es. yhtye (playback), 2' 30". 20. Pianoimprovisaatio sarjasta Rakastava, opus 14 Säv. Jean Sibelius, sov. Otto Donner Es. Henry Kapulainen, piano (playback, Otto Donner, piano), 1' 30". 21. Berceuse / Kehtolaulu Säv. Arvid Järnefelt Es. trio (playback), 0' 55". 22. Hymyilevä Apollo Säv. ja sov. Otto Donner, san. Eino Leino 1) Matti Lehtinen, laulu, ja kirkkourut (off), 1' 00". 2) muunnelma "Lopputekstimelodia"; Kirkkourut (off, loppumusiikki), 1' 25". Huomautuksia: Musiikkinumeroon 7:1 sekoittuneena kuullaan väkijoukon laulamana katkelmia Virrestä 152 (vuoden 1886 virsikirjassa; vuoden 1938 virsikirjassa Virsi 170, "Jumala ompi linnamme --"; säv. trad. saksalainen, san. Martti Luther, suom. Jacobus Petri Finno, muokannut Elias Lönnrot). Kalle Holmberg laulahtaa kesken musiikkinumeron 11 "Jag älskar mitt folk --" (100 %), 0' 05". Musiikkinumeroiden 16 ja 19 edellä yhtye virittelee soittimiaan, 0' 35" ja 0' 15". Laskiaisjuhlissa kartanossa kuullaan taustamusiikkina pianomusiikkia (off), 3' 10". Tuomo Kattilakoski Leevi Madetojan roolissa tapailee sävellystä pianolla (playback), 1' 10". - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||||||||
suomi |