Ruskan jälkeen
Den Svarta snöns vinter (ruotsinkielinen nimi)
Winter of Black Snow (englanninkielinen nimi)
Après l'automne (ranskankielinen käännösnimi)
Das Herbstlaub ist gefallen (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Ruskan jälkeen
Edvin Laineen ohjaama draamaelokuva Ruskan jälkeen (1979) perustuu Kalle Päätalon romaaniin ja sijoittuu 1960-luvun Koillismaalle. Elokuvassa seurataan Sammalsuon isännän Kaukon (Jorma Falck) ja hänen vaimonsa Elman (Sirkka Muurikoski) kuusilapsisen perheen elämää yhden talven ja kevään ajan aina vanhimman tyttären Kyllikin (Virve Kauste) juhannushäihin asti.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
Syksy 1978-kesä 1979 - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Edvin Laine ja Kalle Päätalo ovat molemmat taiteen keskitien kulkijoita", pohjusti Helena Ylänen (Helsingin Sanomat 1.9.1979), "yksiviivaisia tarinankertojia, jotka ymmärtävät perisuomalaisia tuntoja ja sitä mitä suomalaiset haluavat nähdä ja kuulla. [- -] Sittenkään näiltä kahdelta kertojalta ei odota niin elokuvan kehityksessä jälkeenjäänyttä, suorastaan taantunutta ilmaisua ja pohjana olevan elämänkokemuksen latistumista pelkäksi suun todistukseksi kuin tämä elokuva on. [- -] Ohjaaja ja hänen ensemblensä eivät ole löytäneet materiaalin vaatimaa sisäistä yhteyttä. Sukulaisten kesken ei ole sellaista joustavaa tuttuutta, joka tekisi ihmisistä toistensa osia. Kankeatkin repliikit olisivat välittäneet jotain tuntoja, jos ne olisi jäsennelty ja sisäistetty ihmispuheeksi. [- -] Mutta musiikki on koreata, alkutekstien aikaan hyvin kaunistakin, kuva on yltiöpäisen kirkas ja täynnä väriä, jokainen repliikki kuuluu selvästi, kaikki on hyvin siistiä." "Kalle Päätalon kansanomaisten romaanien elokuviksi tiivistämisessä on ilmeiset pulmansa, ne kun ovat tekstillisesti niin mammuttimaisia, todellisia tiiliskiviä", pohti Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 2.9.1979). "Niinpä Ruskan jälkeen etenee auttamattomasti hyppäyksin ja satunnaisuuksin, joskus pelkin parin minuutin tilantein, luottaen siihen, että kaikki on kumminkin katsojalle tuttua ja 'selvää', koska Päätalolla on tunnetusti paljon lukijoita. Loogisesti, asteittain rakentuvaa draaman kaarta ei ota oikein syntyäkseen, vanhanaikaiset kuvahimmennykset ovat tosi tarpeeseen, ja niitä - tämän päivän harvinaisuuksia - kyllä käytetäänkin." "Edvin Laineen uutta Päätalo-elokuvaa ei parhaalla tahdollaankaan jaksa pitää onnistuneena", koki Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 8.9.1979). "Kuvaus Päätalon lukijoille tutuista henkilöistä [- -] jää hyppelehtiväksi, sirpaleiseksi ohimarssiksi, josta ihmiset ja ympäristö eivät pääse kasvamaan esiin selkosen kansan arvoisella tavalla. Päätalon lavea alkuteos, sen eeppinen kaari on elokuvassa pirstoutunut sarjafilmimäiseksi pötköksi, jonka rinnalla Koivuharjulla tai Rauhanrannalla ei ole mitään häpeämistä. Monia polttavia aiheita ja ongelmia putkahtaa esiin kuten työttömyys, pakkomuutto Ruotsiin, sukupolvien kuilu, 60-luvun radikalismi, mutta ne sysätään syrjään kohta esittelyn jälkeen." Kari Uusitalo (Hyvinkään Sanomat 22.12.1979) säesti otsikolla Tuskan jälkeen: "Yli viisisataisen romaanin muuntaminen parituntiseksi elokuvaksi vaatii tietenkin tiivistämistä ja karsintaa, alkuperäisteoksen ydinkohtien esiin poimimista ja kuvauskäsikirjoituksen rakentamista niiden varaan. Edvin Laineelle ja Juha Nevalaiselle näyttävät noita ydinkohtia tämän elokuvan osalta merkinneen lähinnä erilaiset navanalusvitsit. Niiden varassa 'Ruskan jälkeen' pomppii kuin rantalintu vesikiveltä toiselle, joka pompun aikana jalat puolihuolimattomasti vettä viistäen." "Det som är genuint hos Kalle Päätalo förvandlas till postkort i Edvin Lames filmatisering av Den svarta snöns vinter", määritteli Henry G. Gröndahl (Hufvudstadsbladet 2.9.1979). "Det som finns i romanen återfinns i filmen men utan att gestalterna lever något eget liv. De förblir typer som framsäger repliker med en onaturlig enkelhet. [- -] Kalle Päätalos roman är inte stel och livlös. Edvin Lames filmversion är kraftlös och lider av en onaturlighet som för tankarna till 30-talets lantliga komedier. Samtliga medverkande skådespelare håller sig till den traditionella folkliga komedin med allt vad det innebär av överdrifter och publikfriande maner." "Paikoitellen Laine luo ammattitaitoisia teatterikohtauksia, jotka olisivat voineet tulla suoraan Kansallisteatterin lavalta", puntaroi Markku Tuuli (Katso 39/1979), "mutta toisaalta hän syyllistyy räikeään 'elokuvalliseen' liioitteluun. Filmin takaumat ja kuvitelmajaksot ovat hirvittäviä tyylillisiä horjahduksia ja koko Lispe-episodi on kuin peräisin 50-luvun puskafarssista. On kuin Laine olisi välillä unohtanut mitä elokuvaa hän on tekemässä. Täysin ilman ansioita Ruskan jälkeen ei toki ole. Sen kokonaisote ei ole aivan niin laskelmoitu kuin tukkilaisromanttisen Viimeisen savotan ja elokuvasta löytyy myös muutamia erinomaisia näyttelijäsuorituksia. Elsa Turakaisen vanha emäntä ja Olavi Ahosen hulttioveli ovat tyylikkäitä tulkintoja ja hyvä on myös Riku Painion invalidipoika." - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Ruskan jälkeen perustui Kalle Päätalon 1969 ilmestyneeseen romaaniin Mustan lumen talvi. Käsikirjoitus oli lähinnä Juha Nevalaisen (1921-1988) työtä ja jäi hänen viimeisekseen - ensimmäiset olivat syntyneet 27 vuotta aikaisemmin. Pääkuvaajana ja apulaisohjaajana toimi jälleen Olavi Tuomi. Pääosien esittäjien joukossa oli kolme ensikertalaista, Jorma Falck Suomen Kansallisoopperasta, Sirkka Muurikoski Kouvolan Teatterista, Virve Kauste Pyynikin kesäteatterista ja amatööriesiintyjä, jalkainvalidi Riku Painio. Kaustetta lukuunottamatta jäivät elokuvaroolit heille ainoaksi. Kirjailija päättää romaaninsa Kyllikin ja Askon kihlajaisiin - elokuvassa tapahtuma on muutettu juhannushäiksi. Juonenkulkua on yksinkertaistettu, ja mm. Kaukon ja Elman Leningradin-matka jätetty pois. Marja-Liisa Raunio-Laineen etunimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Marjaliisa. Suomen elokuvasäätiö tuki tuotantoa 375 000 markan lainalla ja samansuuruisella avustuksella. Elokuvan kantaesitys oli 28.8.1979 Kalle Päätalon syntymäpitäjässä Taivalkoskella, paikallisen ammattikoulun juhlasalissa. Valtakunnallinen teatterikierros alkoi kolme päivää myöhemmin seitsemän suuren kaupungin lisäksi myös Lappeenrannasta ja Rovaniemeltä. Yleisömenestys oli vuoden toiseksi paras. Edvin Laine oli jo 1977 ohjannut ensimmäisen Päätalo-aiheisen elokuvan Viimeinen savotta. Seuraavat kaksi Päätalo-elokuvaa ohjasi Mikko Niskanen 1986-88 Iijoki-sarjan alkuteosten pohjalta. - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Alkutekstimusiikki Säv. ja sov. Risto Hiltunen Risto Hiltusen studio-orkesteri (off), 2' 45". 2. Erika / Kaarina Säv. Herms Niel Soittokunta (off), 0' 10". 3. Irja Säv. Kauko Käyhkö, san. M. Maja (= Martti Jäppilä) Es. Kauko Helovirta, laulu (100 %), 0' 05". 4. Virsi 21 ("Enkeli taivaan lausui näin --") Säv. trad. saksalainen, san. Martti Luther, suom. Hemminki Maskulainen, suom. muokanneet Elias Lönnrot, Julius Krohn ja virsikirjakomitea Es. "Sammalsuot ja Maliset", laulu (100 %), 1' 00". 5. Joulujuhla / O du fröliche / Oi, sä riemuisa Säv. trad. sisilialainen, san. Johannes Daniel Falk ja Johann Christoph Heinrich Holtzschuher, sov. Risto Hiltunen, suom. Nestor Järvinen Naisvokalisti, laulu, pianosäestys (off, radio), 0' 35". 6. Leskiäidin tyttäret Säv. trad., san. Reino Helismaa, sov. Toivo Kärki Es. Kauko Helovirta, Jarkko Rantanen ja Markku Huhtamo, laulu (100 %), 0' 25". 7. Dorogoi dlinnoju / Those Were the Days / Oi niitä aikoja Säv. trad. - Boris Fomin, san. K. Podrevski, sov. Gene Raskin, suom. Reino Bäckman Kauko Helovirta, Jarkko Rantanen ja Markku Huhtamo, laulu (off), 0' 05". 8. Väliaikainen Säv. Matti Jurva (= Lennart Mathias Jurva), san. Tatu Pekkarinen Es. Kauko Helovirta, laulu (100 %), 0' 10". 9 . Ali-Baba / Eldankajärven jää Säv. Fred Markush, suom. san. Erkki Tiesmaa Es. Kauko Helovirta, Jorma Falck ja Riku Painio, laulu (100 %), 0' 30". 10. Jussi ja Ville Säv. trad., san. Eino Kettunen Es. Kauko Helovirta, laulu (100 %), 0' 20". 11. Masurkka a-molli, opus 67 nro 4 Säv. Frédéric Chopin Piano (off), 1' 15". 12. Hochzeitsmarsch / Häämarssi näytelmästä A Midsummer Night 's Dream / Kesäyön unelma Säv. Felix Mendelssohn-Bartholdy, sov. Risto Hiltunen Kirkkourut (off), 0' 30". 13. Loppumusiikki Säv. ja sov. Risto Hiltunen Risto Hiltusen studio-orkesteri sekä nais- ja miessolisti, vokaalilaulu (off), 1' 35". Huomautuksia: Ravintolan edustalle kantautuu tango (tanssiorkesteri, off), 0' 40". Mäkisellä kuullaan pop-musiikkia, 0' 40", ja viihdemusiikkia, 1' 20", molemmat off. Sammalsuolla televisio-ohjelmassa latinalaisamerikkalaista tanssimusiikkia (off, televisio), 1' 50". Jarkko Rantanen laulaa epävireisesti musiikkinumeron 5 päälle "Jos sun petturiksi nään --" (100 %), 0' 15". Kauko Helovirta ja Jarkko Rantanen vaihtavat sävelmää kesken musiikkinumeron 6 ja laulavat katkelman jenkasta Humu-Pekka / Soita, Humu-Pekka (säv. Matti Jurva, san. Tatu Pekkarinen) (100 %), 0' 05". - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|