Suomi-Filmin Haarla-filmatisointi kohtasi varauksissaankin myötämielisen kritiikin. "Lauri Haarlan voimakastehoinen romaani on saanut ansionsa mukaisen elokuvasovituksen", aloitti L. S. (Leo Schulgin, Helsingin Sanomat 25.11.1940). "Elokuvan ensi metreistä alkaen kohtalontäyteinen tunnelma pysyy ja säilyy läpi koko kertomuksen, huipentuen suomalaisessa elokuvassa ennennäkemättömään luonnonvoimien mullistukseen, joka repii hajalle niin ihmiskäsien aikaansaannokset kuin ihmiskohtalotkin. Björn Soldanin kuvaus vangitsee yhtä elävällä ja samalla hillityllä tavalla hääjuhlan tumman puiston ja juhlasalin häävalssin, uittotyömaan arkipäivän kuin Kostonselän 'Jumalan myrskynkin'."

"Jumalan myrsky on voimakkaan dramaattinen kertomus", luonnehti S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 25.11.1940), "ja elokuva on ilahduttavalla tavalla pystynyt tulkitsemaan tämän jännitykseen saakka huipentuvan kohtalontunnun. Valentin Vaala hallitsee kokonaisuuden totutulla taidollaan ja erityisesti myrskykohtaus kohoaa kerrassaan valtavaksi. [- -] Turo Karton laatima skenario on kaikesta päättäen perin uskollisesti noudattanut alkutekstiä, jopa niin, että elokuvaan on jätetty lukuisasti romaanin sisältämiä repliikkejä, jollaiset esimerkiksi torpantytön suuhun sijoitettuina vaikuttavat epäluontevilta ja toisinaan suorastaan tragikoomillisilta."

"Ohjaaja Valentin Vaala on tapansa mukaan tehnyt tunnollista työtä", kiitti myös T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 25.11.1940). "Hän on sovittanut ohjauksensa samaan lataukseen kuin mihin elokuvan käsikirjoituskin on viritetty - joten ei ainakaan synny mitään ristiriitaisuutta henkilöiden ja heidän repliikkiensä välillä."

"Lauri Haarlas roman Guds storm har levererat underlaget till en högdramatisk, för att inte säga melodramatisk film", koki H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 25.11.1940) ja arvioi: "Valentin Vaalas regi saknar icke virtuosa partier. [- -] Hans sätt att trolla med bild- och ljudeffekter är ofta någonting alldeles enastående. Filmens forsfärd är alldeles briljant återgiven [- -]". Kirjoittaja näki myös puutteita: "En allvarlig brist är den genomgående lösa och oklara motiveringen. [- -] Dialogen var heller inte tillräckligt omsorgsfullt genomarbetad: talet saknade halvtonar och nyanser."

Myös B-s (Greta Brotherus, Svenska Pressen 25.11.1940) kiitti ohjaajan osuutta ja arvosteli: "Sedan vet man inte riktigt, om man ska ge regissören skulden för den otillräckliga psykologiska motiveringen. Snarare vore vi böjda för att anklaga Lauri Haarla. Den sammanhänger dock intimt med hans människoskildring som regissören inte gärna kan göra om helt och hållet. [- -] Kvar står intrycket av ett ovanligt gott filmarbete - en inhemsk film som verkligen använder sig av filmatiska uttrycksmedel - men där underlaget är både svagt och svulstigt."

"Olavi Reimaksen ja Irma Seikkulan osuudet päätehtävissä olivat suurin piirtein myönteiset", kirjasi P. T-vi (Paula Talaskivi, Ilta-Sanomat 26.11.1940) näyttelijäarvioiden yleissävyn, jota T. A. täsmensi: "Irma Seikkula on saanut Hannaansa hänelle ominaista herkkyyttä ja pehmeyttä, mikäli tästä yksiviivaisesta osasta kukaan näyttelijätär voi paljoa irti saada. Hänen liikehtimisensä varsinkin on plastillisesti kaunista mutta suun seutuville on tullut, luultavasti naamioinnin vaikutuksesta, liian kova ja tiukka piirre. Olavi Reimas esittää nuoren Kilian Melkerin tasaisesti ja miellyttävästi."

Helsingin Sanomien erillisarviossa nimimerkki A. V. käsitteli elokuvan musiikkia. Todettuaan, että kotimaisten elokuvien musiikki on yleensä ollut "laadultaan vaihtelevaa" ja toiminut lähinnä "täytteenä" kirjoittaja jatkoi: "Poikkeus on Suomi-Filmin uusin elokuva Jumalan myrsky, joka tarjoaa kiitollisia aiheita voimakkaalle sävelmaalailulle ja jossa hyvin tehdyllä musiikilla saattaa olla ensiluokkaisen tärkeä tehtävänsä. Uuno Klami on käyttänyt niitä tehokkaasti ja onnistunut erinomaisesti. Yksilöllinen, rikas mielikuvitus ja verrattoman hieno orkesterinkäyttö, joka hänen kaikille töilleen on ominaista, antaa muhkeasta alkusoitosta lähtien elokuvalle vaikuttavan, sen tapahtumiin elimellisesti liittyvän ja samalla eheän taustan, johon sisältyy useita kauniita ja kiinnostavia yksityiskohtia."

Tv-esitysten arvioissa Jumalan myrskyn koettiin kestäneen hyvin aikaa. "Jos ei kovin tarkkaan kuulostele Lauri Haarlan sukuromaanista periytyvää mahtipontista ja pateettista vuoropuhelua, elokuvasta voi vieläkin nauttia luottavaisin mielin", kirjoitti Mikael Fränti (Helsingin Sanomat 10.9.1980) ja Harri Moilanen (Kansan Uutiset 11.2.1994) säesti: "Kokonaisuutena rakkauden, intohimon ja sukukirouksen salat vellovat elokuvassa tavalla, joka kestää katsomisen edelleen hyvin." Tapani Maskula (Turun Sanomat 11.2.1994) näki elokuvan "studiokauden taattuna tuotantona, jossa teatraaliset eleet ja keinotekoiset tehosteet täytyy hyväksyä osaksi melodraaman jännitettä."

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.