Nokea ja kultaa
Sot och guld (ruotsinkielinen nimi)
Sot och guld (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Løjtnant Sirkka (tanskankielinen nimi)
Crime and Gold (englanninkielinen käännösnimi)
Suie et or (ranskankielinen käännösnimi)
Russ und Gold (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Nokea ja kultaa
Edvin Laineen ohjaama ja Olavi Vesistön (Veistäjä) käsikirjoittama draama Nokea ja kultaa (1945) pohjautuu Toivo Kauppisen alkuperäisaiheeseen. Satamassa tilapäistöitä tekevä Jalmari Aaltonen eli "Laiska-Jammu" (Edvin Laine) pelastaa pienen Riston (Veli-Matti Kaitala) isompien poikien selkäsaunalta. Lapsi pelkää väkivaltaisia kasvatusvanhempiaan ja pakenee hyväsydämisen Jalmarin luokse. Kasvatusäiti Miina (Anni Rönkkö) ilmoittaa karkaamisesta Pelastusarmeijaan, jonka luutnantti Sirkka Lehmus (Ansa Ikonen) löytää pojan Jalmarin rähjäisestä mökkimurjusta. Risto pakenee jälleen, kun hänet aiotaan palauttaa takaisin kasvatusvanhemmilleen.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
7 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Avustajat
Kreditoimattomia tunnistamattomia avustajia:<br />Suoma Korma, Anni Salin, Anton Soini (Lähde: SKF 3)<br /><br />Lennart Lindblad (laulaja Pelastusarmeijan kuorossa) (Lähde: Heli Ilaskari, Elonet-palaute 4.12.2014) ,
Kreditoimattomia tunnistamattomia avustajia:<br />Suoma Korma, Anni Salin, Anton Soini (Lähde: SKF 3)<br /><br />Lennart Lindblad (laulaja Pelastusarmeijan kuorossa) (Lähde: Heli Ilaskari, Elonet-palaute 4.12.2014)Hae aiheista |
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Kesä - syksy 1945 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
"Ansiokas kotimainen elokuvauutuus", otsikoi T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 22.10.1945) arviointinsa Edvin Laineen kolmannesta ohjauksesta ja toisesta yhteistyöstä Olavi Vesistön kanssa. "Suomen Filmiteollisuus on saanut Edvin Laineesta tekijän", aloitti hän arvionsa, "jonka nimen esiintyminen jonkun elokuvan ohjaajan paikalla on kuin leimamerkki taatusti hyvästä tavarasta. En tarkoita tällä sitä, että [- -] Nokea ja kultaa olisi täydellinen elokuvaluomus. Mutta se on jälleen niin kiitettävä ja arvokas yritys, että suomalaisen elokuvan ystävä ei voi muuta kuin iloita. Erikoisesti ilahtuu siitä, että meillä on jälleen elokuva, jonka aihe on arkisesta elämästä, työn piiristä." "Ankarasti arvostellen se on oikeastaan sunnuntaikoulukertomus", myönsi S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 22.10.1945), "joka ei luotaa kovinkaan syvältä, jossa sisäinen sielunjalous saa asiaankuuluvan palkkansa ja paha rangaistuksensa sen vuoksi, että se nyt kertakaikkiaan kuuluu asiaan. Mutta koko juttu on kuvattu siksi hyvällä maulla ja siihen liittyy siksi paljon lämmintä, inhimillistä huumoria, että kolportaasimaisuus ei pahastikaan häiritse." "Se, mikä käsikirjoituksen tekijältä puuttuu realismin rehevyydessä ja käsittelyn rohkeudessa, paikkautuu ohjaajan otteiden aitoudella", arvioi P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 23.10.1945). "Edvin Laineen tyyli on yhä selkeytynyt ja varmistunut, kerronta on todella filmaattista, sävy ehjää ja kohtaukset eläviä [- -]. Edvin Laineella on silmää ja kykyä nähdä filmattavaksi kelpoinen todellisesta elämästä, mutta käsitykseni on, että mieheltä, jolla on hänen lahjansa ja ambitionsa, voi odottaa vielä syvempää inhimillistä ja rikkaampaa työtä." Aamulehden M. T-nen (22.10.1945) kiinnitti huomiota tamperelaisten "hyvinkin merkittävään osuuteen" elokuvan synnyssä ja jatkoi: "Nokea ja kultaa -elokuvan taiteelliset ansiot ovat kiistämättömät. Ohjaajana antaa Edvin Laine jälleen vakuuttavan näytteen taidostaan, joskaan hän ei mielestäni ole täysin pystynyt välttämään sitä raskaahkoa pohjasävyä, joka helposti syntyy, kun pyritään kaunistelematta valottamaan yhteiskunnan pimentopuolella vaeltavien elämää. Niin ikään jäi se vaikutelma, että elokuvan loppupuolella olisi paikoitellen vielä ollut viimeistelyn varaa." "Det positiva i filmen är själva omgivningen och fotograferingen", katsoi Hans Kutter (Nya Pressen 23.10.1945). "Hela denna hamnatmosfär får liv och färg genom Felix Forsmans valörskimrande kamerakonst. Man upplever morgonens friskhet, stämningen av lat eftermiddag, skymningen som sveper sig mjukt kring fartygens mörka skrov, månskenet som får smutsen att lysa som silver - allt i bilder som andas, lever och har mening." Kuvauksen ohella musiikki keräsi kiitosta. T. A. katsoi "maalailevan musiikin" lisäävän elokuvan tehoa ja O. F-ll (Ole Finell, Hufvudstadsbladet 23.10.1945) säesti: "Heikki Aaltoilas illustrationsmusik till scenerna från hamnmiljön är målande i sin avsiktliga maskinmässighet och pigg och hurtig i avsnitten från sjömanskrogen, för att inte tala om sångerna på frälsningsarmen, där melodiken träffat de rätta tongångarna." "Edvin Laineen ohjauksen parhaimpia puolia on henkilöohjaus", kiitti T. A. "Hänen elokuvissaan ihmiset ovat luonnollisia ja ilmeilevät uskottavasti ja yleensä pukeutuvat ja oleilevat arkisen elämän merkeissä." Laineen itsensä koettiin näyttelevän "jäyhin vedoin" (M. T-nen), "tukevaan tapaansa" (P. T-vi) ja "tavanomaisella rehdillä ja vakuuttavalla tyylillään" (T. A.), mutta päähuomion vei ensikertalainen lapsinäyttelijä Veli-Matti, "ilmeinen lahjakkuus" (S. S.), joka "yllätti katsomon vapautuneella ja luontevalla osasuorituksellaan" (M. T-nen). T. A.:n mukaan hän oli "oikea löytö, toinen Heimo Haitto, voi sanoa, tai jopa suorastaan voisi häntä nimittää Chaplinin pojaksi, kun hän kiertelee ryysyisissä vaatteissaan sataman seutuvilla". - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Edvin Laineen kolmas ohjaustyö Nokea ja kultaa perustui Toivo Kauppisen alkuperäisaiheeseen, josta Olavi Vesistö (Veistäjä) teki kuvauskäsikirjoituksen. Miespääosan ohjaaja varasi itselleen, naispääosaan kiinnitettiin Ansa Ikonen. Ensikertalaisena lapsinäyttelijänä nähtiin 10-vuotias tamperelainen Veli-Matti Kaitala (1935 - 1978). Hänet löydettiin sanomalehti-ilmoituksella kaikkiaan 250 tarjokkaan joukosta. Veli-Matti esiintyi vuosina 1945 - 1949 kuudessa elokuvassa ja 20-vuotiaana nuorukaisena Tuntemattoman sotilaan Hauhiana 1955. Toisena ensikertalaisena esiintyi 9-vuotias Pikku Ritva, oikealta nimeltään Ritva Mirjami Åberg. Vuosina 1947 - 1949 hänet nähtiin vielä Ritva-Leenan nimellä neljässä muussa elokuvassa: Pikku-Matti maailmalla, Onnen-Pekka, Prinsessa Ruusunen ja Aaltoska orkaniseeraa. Myös Edvin Laineen nuoremmalle veljelle Aarnelle (1916 - 1990) järjestyi tässä elokuvassa ensimmäinen elokuvarooli. Ruotu-Roopen rooliin ajateltiin aluksi Kalle Viherpuuta. Nokea ja kultaa oli ensimmäinen elokuva, jossa Eeva-Kaarina Volanen oli mukana - leikkausvaiheessa hänen avustajantehtävänsä jätettiin kuitenkin pois. Nokea ja kultaa saatiin kaupaksi Ruotsiin ja Tanskaan. Suomessa elokuvan yleisömenestys jäi Helsingissä vuoden keskitasoa huonommaksi, mutta menestyi muissa suurissa kaupungeissa tuntuvasti paremmin. Raakafilmipulan vuoksi Suomen Filmiteollisuus pystyi tekemään elokuvasta vain viisi esityskopiota. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. "On yö, sydän kiihkeästi lyö - -" Säv. ja san. Heikki Aaltoila 1) Es. Enni Rekola ja "satamakapakan asiakkaat", laulu sekä harmonikan ja balalaikan soittaja (playback, harmonikan, balalaikan ja Helsingin Teatteriorkesterin soitinryhmän säestys) 1' 45". 2) Es. Hannes Veivo ja "juopuneet miehet", laulu (playback, harmonikan, balalaikan ja Helsingin Teatteriorkesterin soitinryhmän säestys), 0' 35". 2. Valssi 1 Säv. Heikki Aaltoila Es. harmonikansoittaja (playback ja off), 3' 45 3. Polkka Säv. Heikki Aaltoila Harmonikka (off), 0' 45 4. Valssi 2 Säv. Heikki Aaltoila Harmonikka, balalaikka ja Helsingin Teatteriorkesterin soitinryhmä (off), 1' 30". 5. "Merimieslaulu" ("Kyllä merimies kuin merimies on ihmeitä nähnyt - -") Säv. ja san. Heikki Aaltoila Es. Einari Ketola ja "satamakapakan asiakkaat", laulu (playback, harmonikan ja Helsingin Teatteriorkesterin soitinryhmän säestys), 2' 00". 6. "Pelastusarmeijalaisten laulu 1" ("- tuolla ylhäällä taivahan Herran, kukin meistä sen kohdata saa - -") Säv. ja san. Heikki Aaltoila Es. "Pelastusarmeijan kitarakuoro", laulu ja soitto, sekä "kokousväki", laulu (playback, sekakuoro ja Helsingin Teatteriorkesterin kitara- ja puhallinryhmä), 0' 35". 7. "Pelastusarmeijalaisten laulu 2" ("- siellä veden virran laineet ne loisteensa hopeaisen luo - -") Säv. ja san. Heikki Aaltoila 1) Es. Edvin Laine, Veli-Matti ja "kokousväki", laulu (playback, Edvin Laine, Veli-Matti ja sekakuoro, laulu, sekä Helsingin Teatteriorkesterin kitara- ja puhallinryhmä), 1' 00". 2) "Pelastusarmeijan kitarakuoro" (off, sekakuoro ja Helsingin Teatteriorkesterin kitara- ja puhallinryhmä), 0' 30". 8. "Pelastusarmeijalaisten laulu 3" ("Herran vainioilla työtä riittää, kellä siihen on kutsumus - -") Säv. ja san. Heikki Aaltoila Es. Ansa Ikonen, laulu ja kitara, Arvi Tuomi, laulu ja harmonikka, "kokousväki", laulu sekä "Pelastusarmeijan kitarakuoro ja orkesteri", laulu ja soitto (playback, Ansa Ikonen ja tunnistamaton miesääni, laulu, sekakuoro ja Helsingin Teatteriorkesterin kitara- ja puhallinryhmä), 1' 15". - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|