Pekka ja Pätkä puistotäteinä
Kalle Träskalle och Stumpen som parktanter (ruotsinkielinen nimi)
Pete and Runt as Park Nannies (englanninkielinen käännösnimi)
Pierrot et Bébert comme garde d'enfants (ranskankielinen käännösnimi)
Pekka und Pätkä als Kindergärtnerinnen (saksankielinen käännösnimi)
Pekka, Pätkä ja Otto-poika (työnimi)
Pekka, Pätkä ja ottopoika (työnimi)
Finna-arvio
Pekka ja Pätkä puistotäteinä
Armand Lohikosken ohjaama ja Reino Helismaan käsikirjoittama Pekka ja Pätkä puistotäteinä (1955) on järjestyksessä neljäs Pekka Puupää -elokuvista. Justiina (Siiri Angerkoski) patistaa Pekan (Esa Pakarinen) ja Pätkän (Masa Niemi) hakemaan töitä, minkä johdosta he tapaavat puistotäteinä työskennellessään orvon Otto-pojan (Risto Jussila). He tarjoavat pojalle kodin, mutta samanaikaisesti pojan meriltä palannut isä Antti (Olavi Virta) etsii poikaansa yhdessä neiti Raikkaan (Eila Peitsalo) kanssa.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Syksy 1954 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Perinpohjainen kyllästyminen alkoi näkyä arvostelijoiden huomioista. Varjostimen (Risto Varjonen, Ylioppilaslehti 11.3.1955) mielestä filmiin oli "tiivistetty edellisten Puupää-elokuvien tylsyys, muttei mitään niiden harvoista myönteisistä ominaisuuksista". Puisevaksi lisäksi ennestään puisevaan sarjaan luonnehti elokuvaa Leo Nordberg (Uusi Suomi 6.3.1955). "En kertakaikkiaan näe mitään syytä katsoa filmin idioottimaisuuksia sormien lävitse silloin, kun ei edes ole yritetty tehdä muuta kuin täysin ala-arvoista jälkeä varsin kyseenalaiselta pohjalta", Nordberg jatkoi. Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 6.3.1955) puuttui itse päähenkilön hahmoon: "Käsittääkseni pitäisi Puupään olla hyväätarkoittava, yksinkertainen ja useasti epäonnistuva ressukka, jota kohtaan tuntee myötätuntoa lähes samoin kuin Chaplinia kohtaan. Mutta nyt hän on laiska ja tyhmä ja ikävästi suupaltti." Nordberg korosti Helismaan "alleviivatun sentimentaalisuuden ja ikävän banaalisuuden välimailla" häälyvän käsikirjoituksen olevan hänen heikoimpiaan. "Kohtausten kehittely on jäykkää ja venyttelevää", huomautti Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat 5.3.1955). "Yhtä tai kahta vaatimatonta poikkeusta lukuunottamatta kuvastuu elokuvan kohtauksista innottomuus, ja mikä pahinta, miltei täydellinen huumorintajun puute", arvioi Nordberg. "Pohja on viety huvittavuudelta myös jopa yksityisten kohtausten pilaamisella muutenkin, kuin pehmentävän ja luontevaksi saavan detaljityön täydelleen laiminlyömisellä" totesi Paula Talaskivi. T. S-o:n (Tomira Savtschenko, Työkansan Sanomat 6.3.1955) mielestä tapahtumat eivät kuitenkaan ylikuormita elokuvaa ja kerrontatapa on tiivistynyt verrattuna aikaisempiin Pekka ja Pätkä tekeleisiin. "Någon genialitet visar varken Esa Pakarinen eller Masa Niemi, deras spelstil är en svag, dum och klottig efterapning av andra komikerpars. Enkel löjlighet eller löjlig enkelhet, hur man vill", kirjoitti B. P. (Bengt Pihström, Nya Pressen 5.3.1955). Yksittäisistä välähdyksistä Talaskivi mainitsi Pentti Irjalan kohtauksen hotellin portaissa. Mutta eniten arvostelijat kiittelivät nuorta Risto Jussilaa. M. P. (Markku Pesonen, Kauppalehti 5.3.1955) arvioi hänet tavallista luonnollisemmaksi lapsinäyttelijäksi, Valma Kivitie (Elokuva-Aitta 6/1955) peräti löydöksi. "Nyt pitäisi saada hyvä käsikirjoitus oikeata lapsielokuvaa varten [- -]", Kivitie tuumi. - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Pekka ja Pätkä puistotäteinä (1955)oli järjestyksessä neljäs Pekka Puupää -elokuva. Sen käsikirjoitusnimi oli Pekka, Pätkä ja ottopoika kertomuksen tärkeimmän Puupää-klaanin ulkopuolisen henkilön mukaisesti. Käsikirjoittaja Reino Helismaa lienee yhä ajatellut ennen kaikkea aikuiskatselijoita päätellen siitä huomiosta, jonka saa orpopojan isän ja sosiaalivirkailijan rakkaustarina. Pekka ja Pätkä puistotäteinä on ensimmäinen Pekka Puupää -elokuva, jossa esiintyy sittemmin hyvin tuttu talonmies Pekka Pikkarainen, tulkkinaan Armas Jokio. - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Orvon osa Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa, sov. Toivo Kärki 1) Es. Risto Jussila, laulu, ja tanssiyhtye (playback), kahteen kertaan, yht. 1' 40". 2) Es. Olavi Virta, laulu, ja tanssiyhtye (playback), 0' 50". Levytys: Olavi Virta ja Rytmi-orkesteri; Rytmi R-6223, 28.9.1954. 2. "Ammattimies" ("Maalari maalaa ja rahaa saa, onnellinen likka, joka maalarin saa - -") Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa 1) Es. Esa Pakarinen, laulu (playback), 0' 25". 2) Es. Masa Niemi, laulu (playback), 0' 25". 3. "Karvarin Kalle ja leipurin Hilta ne halitulijallalluu - -" Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa Kauko Käyhkö, laulu, ja tanssiyhtye (off/äänilevy), 0' 35". 4. "Isäni on merimies" ("Mun isäin oli merimies, ohii -ohii-ohei - -") Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa Es. Risto Jussila, laulu, ja "tanssiyhtye" (100 %), 1' 20" - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |