Olenko minä tullut haaremiin
Olenko minä tullut haaremiin? (rinnakkaisnimi)
Har jag hamnat i ett harem (ruotsinkielinen nimi)
Am I in a Harem? (englanninkielinen nimi)
Suis-je entré dans un harém? (ranskankielinen käännösnimi)
Bin ich in einen Harem geraten? (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Olenko minä tullut haaremiin
Toivo Särkän ja Yrjö Nortan ohjaama komedia Olenko minä tullut haaremiin (1938) on toinen Agapetuksen eli kirjailija Yrjö Soinin samannimisen näytelmän filmatisoinneista (ensimmäinen 1932). Kaupunkimiljööseen sijoittuvassa hupailussa kotitöihin tottumaton poikamiestalous hakee palvelijatarta. Toisiltaan tietämättä insinööri Arvi Halmeheimo (Joel Rinne) palkkaa musiikkia opiskelevan Helvi Heinosen (Ansa Ikonen) ja maisteri Martti Paavola (Unto Salminen) maisteri Aili Viherojan (Laila Rihte). Kun vielä toimittaja Salomon Harju (Aku Korhonen) pestaa palvelijatar Manta Mäkisen (Siiri Angerkoski), niin soppahan siitä syntyy.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
K. Hakosen kuljetusliikkeen miehiä
K. Hakosen kuljetusliikkeen miehiäHae aiheistaKreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Joulukuu 1937 - helmikuu 1938 - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Kritiikki ilahtui Agapetus-komedian uudesta elokuvaversiosta, vaikka Y. (Uusi Suomi 28.2.1938) huomauttikin: "Alkuperäisten filmikäsikirjoitusten pula on ilmeinen. Mutta sinänsä ei ole valittamista, vaikka Agapetuksen menestysfarssi onkin saanut uuden filmimuunnoksensa, sillä Haaremin tilannekomiikalla näyttää olevan pysyvä tehonsa. [- -] Ohjaus teki täyttä oikeutta Haaremin hulluttelulle. [- -] Kommellukset sujuivat hyvää vauhtia ja hauskuus lisääntyi metri metriltä." "Agapetuksen tilannekomiikka on säilytetty ja sisällytetty filmimuunnoksessa tartuttavan yllätysrikkaana", kiitti -rk- (Orvo Kärkönen, Aamulehti 28.2.1938), "ja melkoinen osa harmittomien vuorosanojenkin huvittavuudesta on pelastettu valkokankaalle mukaan. Kun siis käsikirjoitus on kiitettävän hyvä, on ohjaajatyölle ollut loistavat edellytykset. Jos on sitten elokuvan yleinen juoksukin sitä mukaa. Suomalaisessa filmikomediassa ei uskoaksemme koskaan aikaisemmin ole hupailtu niin notkeasti ja välittömästi kuin nyt tässä." "Toivo Särkän ja Yrjö Norran ohjaus on yhä pätevämpää", huomasi E. I. H. (Eino Ilmari Hukkinen, Helsingin Sanomat 28.2.1938), "ja vaikka tässä heidän uusimmassa luomuksessaan ei huomaakaan mitään varsinaisia uusia ohjauksellisia tai valokuvauksellisia piirteitä, on elokuvan ohjaus ja valokuvaus eheää, hyvää työtä. Koomillisten tilanteiden liioiteltuun, monessakin meikäläisessä elokuvassa mauttomuuteen saakka menevään korostamiseen ei pahasti ole eksytty, vaan kaikki sujuu luontevasti." "Kun koko jutun ottaa pelkästään huvin kannalta", katsoi S-ö (Veikko Sirviö, Ilta-Sanomat 1.3.1938), "niin sitä voi pitää laatuunkäyvänä saavutuksena omalla alallaan. Eräin kohdin on tosin havaittavissa kankeutta ja ikään kuin juonen väkivaltaista eteenpäin viemistä, mutta suurin piirtein katsoen tapahtumat on kuitenkin pantu luistamaan reippaaseen farssitahtiin." "Har jag hamnat i ett harem? framträder som sagt utan alla konstnärliga anspråk", tiivisti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 28.2.1938) arvionsa. "Det är en fars som ingenting annat vill än roa och förströ, och lyckas också däruti rätt väl av premiärpublikens hjärtliga bifall att göra." "Kokonaistuloksen riemullisuutta edistivät ensisijaisesti mainiot näyttelijät", painotti Y. "Näytteleminen olikin tässä filmissä kauttaaltaan iloista ja vapaata. Aku Korhonen oli taaskin - kuinkahan monennen kerran? - filmin kantava koomillinen voima. Hänen pärskyvä vanhapoika-toimittajansa oli hyvä farssihenkilö ja hyvä luonnekuva. Siiri Angerkosken Manta Mäkinen oli turskissa totisuudessaan toinen hauska henkilö." Eräiden muidenkin arvostelijoiden lailla S-ö pani näyttelijöiden ansiot hieman toisenlaiseen järjestykseen: "Elokuvan ansiokkain osasuoritus on epäilemättä Siiri Angerkosken totinen ja kipakka Manta Mäkinen - kerrassaan hauska ja sattuvasti luonnehdittu palvelijatartyyppi. Hyvänä kakkosena on Aku Korhonen huvittavana vanhapoika-sanomalehtimiehenä. Uuno Laakso huonokuuloisena rovastina ei liioin vaikuta hullummalta [- -]." Erikoislaatuisen arvostelun kirjoitti nimimerkki Hesekiel (Suomen Sosialidemokraatti), joka kimpaantuneena siitä, miten elokuva eräässä kohtauksessaan antaa ymmärtää juoksupoikien toimivan myös kriitikkoina, tyytyi referoimaan T. J. Särkän haastattelun mainoslauseita SF-Uutisista: "Kukapa ne tulokset paremmin tietää kuin tekijä itse. Toimituksen juoksupojalla ei siis ole syytä tähän mitään lisätä." Särkkä vastasi nimimerkille yksityisesti ja selitti vain halunneensa vastustaa sitä "x.y.z.-systeemiä, johon eräät lehdet ovat kotimaista elokuvaa arvostellessaan valautuneet. Tänään voi jonkun huomattavankin lehden palstoilla esiintyä arvostelijana '-a', huomenna 'a-', ylihuomenna 'A','X','Z' j.n.e. [- -] No niin! Opponeerasin 'Haaremissa' x.y.z. -systeemiä vastaan harmittomalla Kalle-episoodilla. Että kysymys todella on ajankohtainen ja liikkuu suurenkin yleisön ymmärtämysten piirissä, todistaa se välittömästi sponttaaninen hyväksymistapa, millä suuri yleisö tuohon pikkujuttuun suhtautui." - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Olenko minä tullut haaremiin (1938) perustui Agapetuksen samannimiseen kolminäytöksiseen farssiin, jonka kantaesitys oli Suomen Kansallisteatterissa 11.5.1927. Näytelmän ohjasi Pekka Alpo, ja Arvi Halmeheimona nähtiin Ilmari Unho, Martti Paavolana Matti Kiianlinna, Salomon Harjuna Paavo Jännes, Helvi Heinosena Ruth Snellman, Aili Viherojana Tyyne Juntto, Manta Mäkisenä Mimmi Lähteenoja, Aabraham Hallavuona Hemmo Kallio, ruustinna Hallavuona Anna Mangström ja rouva Heinosena Hilda Pihlajamäki. Jo vuonna 1932 oli Suomi- Filmi tuottanut näytelmän ensimmäisen elokuvasovituksen Waldemar Wohlströmin ohjaamana. Kansallisteatterin esiintyjistä oli hänellä mukana ainoastaan Paavo Jännes. Joel Rinne oli mukana samassa roolissa molemmissa filmatisoinnissa. Helvi Heinosen asunnon palvelijattarena nähtiin ensikertalainen, Suomen Näyttämöopiston oppilas Hilkka Itkonen, tunnettu näyttelijänä myöhemmin nimellä Hilkka Helinä. Käsikirjoituksen Suomen Filmiteollisuuden elokuvasovitukseen teki Jorma Nortimo, joka esitti myös maisteri livari Alholaa. Agapetuksen näytelmä tapahtuu "meidän päivinämme nykyaikaisessa kaupunkihuoneistossa". Näytelmän aikadimensio on runsas vuorokausi - arkiaamusta seuraavaan aamuun. Myös Nortimon elokuvasovituksessa aikamitta on sama, mutta tapahtumapaikkoja on lavennettu mm. ottamalla mukaan muutama välähdys Helvi Heinosen kotoa, livari Alholan ja Aili Viherojan asunnoista, kahvilasta, sanomalehden toimituksesta, rautatievaunusta jne. Ulkokuvia on käsikirjoituksessa vain 11 kappaletta, ja niistäkin suurin osa jätetty toteuttamatta tai käyttämättä. Loppu on kuvattaessa muutettu revyynomaiseksi musikaaliksi. Käsikirjoituksessa Helvi soittaa maisteri Alholalle ja ilmoittaa Ailin kanssa onnistuneensa täydellisesti palvelijattarina ja heidän näin voittaneen Alholan kanssa lyömänsä vedon. Käsikirjoituksessa mainittu Manta Mäkisen fiikus on vaihdettu kanarialintuhäkiksi, ja toimituksen juoksupoika Kalle saanut lisätehtäväkseen myös käydä arvostelumielessä katsomassa uusimman kotimaisen elokuvan. Pituutta elokuvalle kertyi vain 61 minuuttia. Yleisömenestys jäi teatteriesityskertojen mukaan laskien hieman vuoden keskitasoa heikommaksi. Katsojia oli vuoden 1945 loppuun mennessä 340 357 ja bruttotuotot 2 511 642 markkaa, josta Suomen Filmiteollisuuden osuus oli 1 295 889 markkaa. Ensiesitys oli 27.2.1938 myös Kotkassa. - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1 . "Aina, aina, aina - -" Säv. Martti Similä, san. tunnistamaton 1) Ansa Ikonen ja miesäänet, laulu, sekä Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 05". 2) Es. Ansa Ikonen, laulu ja piano sekä Siiri Angerkoski, Aku Korhonen, Uuno Laakso, Eine Laine, Laila Rihte, Joel Rinne, Unto Salminen ja Kaija Suonio, laulu (100 %, sekä Helsingin Teatteriorkesteri, off), 1' 20". 2. "Avatkaatte aittanne, potkaiskaatte porttianne - -" Säv. Martti Similä, san. tunnistamaton Es. Ansa Ikonen, laulu ja piano (100 %), 0' 45". 3. Loppumusiikki Säv. Martti Similä Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 00". Huomautuksia: Taustamusiikissa on käytetty Martti Similän muuntelemana aiheena Kesäillan valssia, säv. Oskar Merikanto, selkeimpänä yhtenäisenä jaksona 0' 45". "Aina, aina, aina - -" (nro 1) on elokuvan alkumusiikkina ja se on myös alkujaksona Loppumusiikissa, joka päättyy sävellykseen numero 2. - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |