Ameriikan raitti
Paradiset Amerika (ruotsinkielinen nimi)
Paradise America (englanninkielinen nimi)
Paradis Amerika (ruotsinkielinen nimi)
The Shores of America (työnimi)
Finna-arvio
Ameriikan raitti
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
S |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
13.1., 27.2. - 7.3., 10.4.-24.5., 6.6. - 7.6.1989 (kuvausraportit) - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
Matti Apusen (Aamulehti 10.2.1990) mielestä Ameriikan raitille on leimallista "epähistoriallisuus ja yhteiskunnallisen näkemyksen ohuus. Suomalaisen sosialidemokratian kritiikki jää poikamaiseksi uhitteluksi ja veropakolaiset ilmiönä paksumahaisten junttien sekoiluksi. Kun Tuurin romaani ilmestyi vuonna 1986, sitä verrattiin hämmästyttävän kärkkäästi mm. Vilhelm Mobergin suuriin siirtolaisromaaneihin. Törhösen Ameriikan raitissa siirtolaisuus latistuu lapselliseksi oikuksi ja siksi sen vertaaminen esimerkiksi Jan Troellin eeppisiin Moberg-filmatisointeihin ei ole tarpeen eikä edes hauskaa." "Lauri Törhösellä on taipumusta pyrkiä osoittamaan kansainvälisyyttään ja seurapiirikelpoisuuttaan 'rankoilla' jutuilla", jatkoi Helena Ylänen (Helsingin Sanomat 10.2.1990). "Hän pitää elokuvissaan kovista rikoksista, länsimaisesta vieraantumisesta, rikkaista ihmisistä ja kauniista alastomista tytöistä. Nyt hän on joutunut kyytimään lihavia ja hikoilevia pohjalaisöykkäreitä ja maksaa potut pottuina tekemällä tyhjän ja sydämettömän elokuvan." Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 9.2.1990) oli samoilla linjoilla: "Huolimatta näyttelijöiden ilmeisistä ponnistuksista ihmiset jäävät mielenkiinnottomiksi. Hauskuutta on se, kun pohjalainen perusjätkä juo viinaa ja törmäilee kielitaidottomana amerikkalaisen elämäntavan viidakossa tai kun juhlitaan ja ihmiset molskahtavat uima-altaaseen. Melko tarkalleen 30 vuotta sitten sai ensi-iltansa kotimainen elokuva nimeltä Molskis, sanoi Eemeli, molskis. Tuottaja Jörn Donnerin kuuluisan määritelmän mukaan se oli suomalaisen elokuvan aikaa vuonna nolla. Kehitystä on epäilemättä tapahtunut: Eemeli on vaihtunut Antti Tuuriin, uimastadion Floridan uima-altaisiin, värikuvaus on yleistynyt ja Åke Lindman puhuu englantia." Moni vertasi Ameriikan raittia Pekka Parikan Tuuri-filmatisointeihin, yleensä jälkimmäisten eduksi. Kari Salmisen (Kansan Uutiset 14.2.1990) mielestä Törhösen uutuus oli kuitenkin - "ei puutteistaan huolimatta vaan nimenomaan niistä johtuen - paljon Talvisotaa mielenkiintoisempi elokuva. Yhden ainoan idean kolmituntinen spektaakkelipaisutus puuduttaa katsojan nopeasti, mutta yhden idean eri suuntiin tempoileva sirpaleistus toimii ainakin camp-huumorin kategoriassa. Ameriikan raitti on tärkeä elokuva. Se näyttää, että realismikin on pelkkä kerronnallisten konventioiden tuote. Jos elokuvantekijä ei osaa tai halua pitäytyä yhtenäisessä kerrontatavassa, tuloksena on väistämättömästi joko avantgardea tai huonoa elokuvaa. Arvatkaa kumpaan luokkaan Ameriikan raitti asettuu?" - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Pohjanmaan (1988) ja Talvisodan (1989) jälkeen Ameriikan raitti oli kolmen vuoden sisään kolmas Antti Tuuri -filmatisointi - päähenkilönä jo Pohjanmaassa esiintynyt Erkki Hakala. Itse asiassa aiheen elokuvasuunnitelma oli elänyt jo kolmen vuoden ajan, kirjailija Tuurin ja ohjaaja Lauri Törhösen ensimmäinen synopsis valmistui 1987 ja samana vuonna elokuvasäätiö myönsi hankkeelle tukea käsikirjoitusta ja tuotannon valmistelua varten. Ameriikan raitin ensimmäiset käsikirjoitusversiot valmistuivat ennen Pohjanmaan ensi-iltaa, ja elokuva oli tarkoitus kuvata vuoden 1988 aikana, mutta suunnitelmat siirtyivät vuodella eteenpäin ja tällä välin Törhönen ohjasi elokuvan Insiders (1989). Kahden vuoden aikana Törhönen teki Ameriikan raitista kaikkiaan kahdeksan käsikirjoitusversiota: "Tuuri luki niistä kolme ja antoi omia kommenttejaan, joita Törhönen otti tai jätti ottamatta huomioon" (Ilta-Sanomat 27.1.1990). "Se on aika pitkälle minun oma tulkintani kirjasta", kertoi Törhönen omasta puolestaan, "Antti Tuuri on lähinnä kommentoinut sitä ja toiminut vastaväittäjänä" (Seura 10/1989). Monien käsikirjoitusversioiden kautta Tuurin romaanin aineisto karsiutui ja muutti suuntaa: esimerkiksi loppujaksojen alligaattoriseikkailu, Oton kuolema ja Erkin kotiinpaluu ovat Törhösen lisäyksiä tarinaan, ja koko Kanada-osuus poistettiin, tuottaja Jörn Donnerin mukaan siksi, että se oli "pääkerronnalle epäoleellinen" ja olisi lisännyt kustannuksia "ainakin miljoonalla" (Helsingin Sanomat 16.2.1990) - yhtä kaikki elokuva tuli maksamaan lähes yhdeksän miljoonaa markkaa. Ameriikan raitti kuvattiin suurimmaksi osaksi Floridassa huhti-toukokuussa 1989. Kuvaukset olivat alkaneet Suomessa tammikuussa ja jatkuivat vielä kesäkuussa. Alunperin Erkki Hakalan osaan haluttiin Pohjanmaassa samaa roolihahmoa esittänyt Taneli Mäkelä, mutta tämä oli kiinni Talvisodan kuvauksissa, Erkin isän Martti Hakalan roolissa. Ammattilaisten rinnalla toista miespääosaa esitti Jari Järvimaa, helsinkiläinen taksikuski, jota Törhönen oli käyttänyt tv-elokuvassaan Lumilinna (1985). Mikko Niskasen oli alunperin määrä näytellä Oton rooli, jonka lopulta sai Åke Lindman. Trailerissa elokuvan esittelee tuottaja Jörn Donner. Lauri Törhösen seuraava elokuva oli Mikkelin panttivankidraamaan perustuva Mannen utan ansikte / Kasvoton mies (1995). Antti Tuuri -filmatisointien toinen aalto sijoittuu vuosituhannen vaihteeseen, jolloin syntyivät Olli Saarelan ohjaama sotaelokuva Rukajärven tie (1999) ja Ilkka Vanteen ohjaama Lakeuden kutsu (2000), joka jatkoi Erkki Hakalan tarinaa Tuurin samannimisen romaanin pohjalta. - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. Pedro Hietanen 1) Studio-orkesteri (off, alkutekstit), 2' 15". 2) Mari Rantasila, hyräily, ja studio-orkesteri (off, lopputekstit), 1' 25". 2. Onni yhteinen Säv. Antti Hyvärinen - Matti Ruohonen, san. Veli-Pekka Lehto, sov. Antti Hyvärinen Tarja Ylitalo, laulu, ja orkesteri (off), 1' 20". Levytys: Tarja Ylitalo; M & T Production MTLP 28, 1982. Huomautuksia: Alkumusiikin teema toistuu taustamusiikissa. Jari Järvimaa laulaa Juha Pekka Helmisen ja Jyrki Siukosen laulua Kollaa kestää (100 %), 0' 10". Kari Sorvali viheltää Frank Churchillin laulua Whistle While You Work / Tee työtäs laulellen (100 %), 0' 10". - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||
Finnair, Vaasanlaivat, Sysmän VPK, Turo, Pukeva, Oratop, Aikala, Navara, Ravintola Amapola, Jorvin ja Seinäjoen sairaalat, Hartolan, Kauhavan, Seinäjoen ja Tornion poliisilaitokset, Office of Film and Television Coordination / Miami |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|