Papukaijamies
Papegojmannen (ruotsinkielinen nimi)
The Parrot Man (englanninkielinen nimi)
Finna-arvio
Papukaijamies
Veikko Niemisen ohjaamassa ja käsikirjoittamassa lastenelokuvassa Papukaijamies (1992) Turkka (Eetu Hilkamo) myy onkimiaan kaloja isälleen (Kari Väänänen) saadakseen skeittilaudan. Terveyskasveja tutkiva mummo (Soli Labbart), eläinkaupan omistaja (Matti Pellonpää) ja vanhassa myllyssä majaileva Papukaijamies (Erkki Pajala) saavat Turkan kiinnostumaan enemmän luonnosta ja eläimistä kuin skeittilaudasta.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Näyttelijäkokoonpanot
Muut esiintyjät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
17.6., 29.6. - 17.7.1992 - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Pertti Lumirae (Demari 11.12.1992) piti Papukaijamiestä ohjaajan mallikelpoisena debyyttinä näytelmäelokuvan parissa: "Kauniilla tavalla Nieminen yhdistelee sukupolvien kiertokulun luonnon kiertokulkuun ja pystyy osoittamaan kuinka lapsi tajutessaan elämisen ykseyden saattaa löytää olemassaololleen aivan sisällön ja merkityksen. Ainakin Papukaijamies pyrkii pois lyhytnäköisestä kertakäyttökulttuurista kohti syvempiä ulottuvuuksia." Tarmo Poussukaan (Ilta-Sanomat 11.12.1992) ei epäillyt elokuvan hyviä tarkoituksia: "Kuinka niitä voisikaan epäillä, kun elokuvan tekijä jaksaa muistuttaa niistä etusormi pystyssä muutaman minuutin välein? Papukaijamies kertoo meille, kuinka ihminen saa metsästä voimaa, parannuskeinoja sairauksiin ja pajupillejä viihdykkeeksi. Se opettaa meille, että villieläin on onnellisempi vapaana kuin häkissä. Se muistuttaa, että niinkin vähäpätöisellä oliolla kuin kastemadolla on oma tehtävänsä luonnon suuressa järjestelmässä. En epäile yhtäkään näistä opetuksista. Sen sijaan epäilen vahvasti, että Niemisen elokuva on lapsille aivan liian hidas, totinen ja ikävystyttävä. Aikuiselle se taas on ärsyttävän naiivi, saarnaava ja sievistelevä." Nimimerkki Blukin (Rumba 24/1992) mielestä "Papukaijamies on onnistunut, muttei rikkeetön teos. Turkan äidittömyyttä ei selitetä ja isäkin jää irralliseksi ja vähän hahmottomaksi. Pajala on hyvä merimiesjuttuja kertovana vanhan kansan miehenä, Labbart loihtii toden vanhan ihmisen ja Hilkamo on ilmeikäs pakkaus. Kuvaus on tarkkaan mietittyä ilmaisuvoimaista visiointia - varsinkin jakso, jossa Turkka puhaltaa tuohitorveen kuin poika Paimen-maalauksessa ja shamanistinen kohtaus, jossa Motelli Skronkle tömistää tynnyreitä pimeässä metsässä, putouksen rannalla, nuotioitten loimussa on paisuttelemattoman kaunis." "Se, että elokuva rakentaa sisäisen kokemuksen varaan ja sekoittaa totta ja unta tuntuu aluksi kiehtovalta, mutta menee liian pitkälle", kirjoitti Katriina Kauppila (Lapsen Maailma 3/1993). "Veikko Nieminen osaa kyllä luoda tunnelmaa, muttei yhtä hyvin tarinaa. Papukaijamiehen sisältö hajoaa hämäräksi eikä mikään oikein tunnu johtavan mihinkään." - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Veikko Nieminen (s. 1949) opiskeli Taideteollisessa ammattikoulussa ja Kansankorkeakoulun kulttuuritoimen linjalla, missä hän veti elokuvakerhoa ja elokuvateon piiriä. Hän työskenteli pilapiirtäjänä, Kemiran arkistonhoitajana ja lomakesuunnittelijana sekä Kansan Sivistystyön Liiton taideaineiden opintosihteerinä ennen varsinaista elokuvauraansa. Ennen Papukaijamiestä hänen tunnetuin työnsä oli Missä on Musette? (1991), dokumentti Aki Kaurismäen Boheemielämän (1992) kuvauksista. Niemisen kertoman mukaan Papukaijamiehen idea syntyi viitisen vuotta aikaisemmin, kun hän osti Vahinkopalvelu Oy:stä joukon paperisia papukaijoja ja ryhtyi kirjoittamaan tarinaa niiden ympärille (Karkkilan Seutu 2.7.1992). "Tämä tarina", Nieminen määritteli "Ohjaajan lausunnossaan", "on realistinen kaikkine unikuvineen (mielenkuvitus on realismia). Tässä tarinassa, joka ei ole satu, pyritään kertomaan elämän muutamista perusasioista nuoren pojan näkökulmasta. [- -] Elämykset ja empatia rakennetaan pienille, yksinkertaisille tapahtumille. Niiden kautta kunnioitetaan luontoa, mennään takaisin suomalaiseen vanhaan tarustoon, kosketellaan ihmisyyden olemusta. [- -] Elokuvan teemoihin kuuluvat luonto, kuolema, ilo, suru, antaminen, saaminen, mielikuvituksen voima, ystävyys ja jumaluus (mytologia)." Papukaijamies kuvattiin kesällä 1992 Niemisen oman yhtiön Kuvaruukki Oy:n ja Aki Kaurismäen Sputnik Oy:n yhteistuotantona. Niemisellä itsellään oli elokuvassa pieni rooli pultsarina, mutta se leikattiin pois. Myös Motelli Skronklen esittämä ja säestämä metsän kummajaisten kohtaus jäi sääolosuhteiden vuoksi suunniteltua lyhyemmäksi. Jukka Hirvikangas esiintyy elokuvan lopputeksteissä omalla nimellään ääniassistenttina, nimellä Juuso Hirvikangas äänisuunnittelijana ja -leikkaajana sekä nimellä Juuso papukaijan äänenä. 11-vuotias Eetu Hilkamo oli esiintynyt lapsiosassa jo Aki Kaurismäen Arielissa (1988). Erkki Pajalalle (1929-1992) Papukaijamies jäi viimeiseksi roolityöksi 1950-luvulla alkaneella elokuva- ja tv-näyttelijän uralla. Veikko Nieminen jatkoi lastenelokuvan parissa puolipitkällä teoksella Mustasilmä-Susanna ja lepakkoluolan aarre (1997), jota ei ole nähty nimiohjelmana elokuvateattereissa. - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Jokainen ihminen on laulun arvoinen Säv. ja san. Veikko Lavi, sov. Kim Kuusi Veikko Lavi, laulu, ja orkesteri (off, radio), 2' 30". Levytys: Veikko Lavi; EMI 0627488281, 1976. 2. Olé Olé We Are The Champions Säv. Armath, sov. Anssi Tikanmäki Anssi Tikanmäki, kosketinsoittimet ja samplerit (off), 0' 25". 3. Silver Threads Among The Gold / Hopeahapset Säv. Hart Pease Danks, san. Eben E. Rexford, suom. san. Ruth Heinonen Georg Ots, laulu, ja Gennadi Podelskin yhtye (off, radio), 1' 40". Levytys: Georg Ots ja Gennadi Podelskin yhtye; Decca SD 5425, 1958. Huomautuksia: Anssi Tikanmäki on säveltänyt elokuvaan tehostemusiikkia. Elokuvan lopputeksteissä mainitaan Georg Otsin laulama Spegling / Heijastus (säv. Otto Palmgren, san. Jarl Hemmer, suom. san. Reino Helismaa), joka ei kuitenkaan esiinny elokuvassa. Motelli Skronkle esittää metsässä tynnyreitä paukuttaen kappalettaan "Tyhjät tynnyrit" (100 %), 0' 30". - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||
Karkkilalaiset, Högfors valimo, Shaman Audiovisuals, "Kikka"-Vikström, Karkkilan Työväenyhdistys, Vinjetti Ky, Karkkilan Melaveikot r.y. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|