Kohtaamisia

Möten (ruotsinkielinen nimi)
Hjärtlinje (ruotsinkielinen nimi)
Heartbeats (englanninkielinen nimi)
Tuokioita (työnimi)
ハートビーツ (japaninkielinen nimi)
Sept destins (ranskankielinen nimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Kohtaamisia

Saara Cantellin ohjaama ja käsikirjoittama draama Kohtaamisia (2010) on episodielokuva, jossa seitsemän naisen elämäntarinat risteävät hetkittäin toistensa kanssa arkisissa tilanteissa. Rinnakkain kulkevat tarinat käsittelevät toivoa ja luopumista, päihderiippuvuutta ja uskottomuutta, mutta myös ystävyyttä ja luottamusta.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
K7
Näyttelijät
Anneli Sauli, näyttelijä
Jenni Banerjee, näyttelijä
Sampo Sarkola, näyttelijä
Rosa Salomaa, näyttelijä
Johanna af Schultén, näyttelijä
Tommi Raitolehto, näyttelijä
Maryan Guuleed, näyttelijä
Yrjö Parjanne, näyttelijä
Leena Uotila, näyttelijä
Elena Spirina, näyttelijä
Gunnel Hanén, näyttelijä
Tiitus Rantala, näyttelijä
Meri Nenonen, näyttelijä
Mira Banerjee, näyttelijä
Esko Puustinen, näyttelijä
Matti Pihlajamaa, näyttelijä
Jussi Järvelin, näyttelijä
Terho Oksman, näyttelijä
Paavo Siitonen, näyttelijä
Matti Onnismaa, näyttelijä
Seppo Karja, näyttelijä
Anneli Heusala, näyttelijä
Kati Kinnunen, näyttelijä
Pekka Alatalo, näyttelijä
Kerttu Niemi, näyttelijä
Elmi Hällfors, näyttelijä
Jorma Valkonen, näyttelijä
Jouko Johansson, näyttelijä
Sari Aalto, näyttelijä
Anne Baffour, näyttelijä
Mari Lämsä, näyttelijä
Jussi Järvelin, näyttelijä
Terho Oksman, näyttelijä
Jouni Karttunen, näyttelijä
Montserrat Morales Marin, näyttelijä
Karin Valle, näyttelijä
Maarit Kujala, näyttelijä
Kristiina Satukangas, näyttelijä
Ida Backer, näyttelijä
Laura Solaste, näyttelijä
Ensio Leskinen, näyttelijä
Helena Leskinen, näyttelijä
Kimmo Leinonen, näyttelijä
Petri From, näyttelijä
Ritva Saarenpää, näyttelijä
Pauli Saarenpää, näyttelijä
Pirkko-Liisa Onnismaa, näyttelijä
Taru Matikainen, näyttelijä
Nestori Välitalo, näyttelijä
Ilari Johansson, näyttelijä
Hannu Eriksson, näyttelijä
Noora Rytkönen, näyttelijä
Sakari Behm, näyttelijä
Jukka Peura, näyttelijä
Sanna-Kaisa Ilmarinen, näyttelijä
Hambi Mohamed, näyttelijä
Gandomu Pedetin, näyttelijä
Fatima Usman, näyttelijä
Minna Rautiainen-Cimrin, näyttelijä
Sükrü Cimrin, näyttelijä
Aida Cimrin, näyttelijä
Emmy Huxham, näyttelijä
Hilla Hildén, näyttelijä
Otto Hildén, näyttelijä
Mustafa Sucu, näyttelijä
Muut tekijät
Saara Cantell, käsikirjoittaja
Essi Haukkamaa, tuottaja
Outi Rousu, vastaava tuottaja
Marita Hällfors, kuvaaja
Pauliina Punkki, leikkaaja
Pietari Koskinen, äänisuunnittelija
Sid Hille, säveltäjä
Pirjo Rossi, lavastaja
Sanja Kangas, pukusuunnittelu
Kati Koskela, maskeeraus
Johanna Onnismaa, d99
Sari Lempiäinen, tuotantopäällikkö
Ella Rummukainen, tuotantoassistentti
Nea Salminen, kamera-assistentti
Pernilla Finne, videoassistentti
Manu Haapala, valosuunnittelija
Sami Kuokkanen, valomies
Robert Suhonen, valomies
Eero Piitulainen, apulaislavastaja
Kaisa Saarela, rekvisitööri
Ölli Hildén, lavastusrakennus
Risto Hämäri, lavastusrakennus
Pietari Koskinen, äänittäjä
Ilkka Kiukas, puomi
Tuukka Nikkilä, äänitysassistentti
Sanna Jokela, pukuassistentti
Tea Turunen, maskiassistentti
Jani Kylmälä, maskiassistentti
Anne Airaksinen, maskiassistentti
Minna Sorvoja, casting (Filmona Oy)
Heikki Ukkonen, järjestäjä, scouting
Juho Harjula, järjestäjä
Ville Salmisalo, järjestäjän assistentti
Sanna Backman, catering
Hanne Vartiainen, catering (Elokuvamuonitus Nakki)
Anne Lakanen, leikkauskonsultti
Petri Riikonen, jälkituotannon tuottaja
Juuso Selin, online
Timo Luomanen, värimäärittely
Sami Kiiski, sound layback
Jari Hakala, grafiikka
Sami Haartemo, grafiikka
Tuomas Järnefelt, dialogileikkaaja
Heikki Kossi, foley supervisor & artist (H5 Film Sound Oy)
Tapio Liukkonen, foley-äänitys (H5 Film Sound Oy)
Pietari Koskinen, miksaus
Peter Nordström, miksaus (Meguru Film Sound Oy)
Rob Huckle, dolby-konsultti
Tipi Tuovinen, musiikin äänitys
Teppo Ali-Mattila, muusikko (viulu)
Virpi Taskila, muusikko (viulu)
Maarit Holkko, muusikko (alttoviulu)
Veli-Matti Iljin, muusikko (sello)
Sami Koskela, muusikko (lyömäsoittimet)
Sid Hille, muusikko (piano)
Anne Karvonen, kirjanpito
Sari Halonen, palkkahallinto
Olavi Virtanen, tilintarkastus
Timo Pylkkä, vakuutukset (Tapiola)
Essi Haukkamaa, tiedottaja
Johanna Onnismaa, valokuvat
Katarina Nyman, levitys (Oy Nordisk Film Ab)
Manna Katajisto, muu (Oy Nordisk Film Ab)
Veronica Rossi, muu (Oy Nordisk Film Ab)
Piia Järvenpää-Haratani, muu (Oy Nordisk Film Ab)
SoundeFilm Oy, tuotantokalusto
P. Mutasen Elokuvakonepaja Oy, tuotantokalusto
Valofirma Cine Light Rental Oy, tuotantokalusto
Generator Post Oy, tuotantokalusto
Oy Nordisk Film Ab, levittäjä
Oy Nordisk Film Ab, levittäjä
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
566 832 €
Rahoitus
Julkaistu
2009
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
05.03.2010
Ensi-iltapaikat
Espoo: Bio Rex Sello 2, Omena 3
Forssa: Bio-Kaari
Helsinki: Kinopalatsi 7
Joensuu
Jyväskylä
Kuopio: Star 3
Lahti: Kuvapalatsi
Oulu: Plaza 8, Star 3
Pori: Promenadi 4
Tampere: Plevna 8
Turku: Kinopalatsi 9
Vantaa: Bio Grand, Flamingo 6
Filmikopioiden määrä
28
Muut näytökset
  • 03.03.2010 Bristol, Helsinki kutsuvierasnäytäntö
Televisioesitykset
  • 04.03.2011 YLE Teema
  • 21.05.2011 YLE Teema
  • 22.05.2011 YLE Teema
  • 19.07.2014 YLE Teema [Kesäkino]
Palkinnot

Elokuvan laatutuki 2010 (50 000 €).
Elokuvataiteen valtionpalkinto 2010 (15 000 €): ohjaaja Saara Cantell ja kuvaaja Marita Hällfors.
Jussit 2011: paras miessivuosa: Sampo Sarkola.

Nordische Filmtage Lübeck, Lyypekki, Saksa 2009: paras elokuva (Baltic Film Prize).
Festróia - Tróia International Film Festival, Setúbal, Portugali 2010: tuomariston erikoispalkinto Hopeinen Delfiini (Silver Dolphin).

Festivaaliosallistumiset
Nordische Filmtage Lübeck Lyypekki, Saksa 2009
Black Nights Film Festival Tallinna, Viro 2009
Göteborg International Film Festival Göteborg, Ruotsi 2010
Sodankylän elokuvajuhlat Sodankylä, Suomi 2010
Blue Sea Film Festival Rauma, Suomi 2010
Espoo Ciné Espoo, Suomi 2010
Festróia - Tróia International Film Festival Setúbal, Portugali 2010
Shanghai International Film Festival / Panorama Shanghai, Kiina 2010
Bogocine - Festival Internacional de Cine de Bogotá Bogotá, Kolumbia 2010
Kaunas International Film Festival Kaunas, Liettua 2010
Starz Denver Film Festival Denver (CO), Yhdysvallat 2010
International Film Festival of India Goa, Intia 2010
Chennai International Film Festival Chennai, Intia 2010
Pune International Film Festival Pune, Intia 2011
Scandinavian Film Festival L.A. Los Angeles (CA), Yhdysvallat 2011
Nordic Film Festival Kaliningrad, Venäjä 2011
Nordiska filmdagar Helsingborg, Ruotsi 2011
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Espoo

Helsinki

Kuvausaika
2009
Sisältöseloste

"On aina liian vähän aikaa..." soi radiossa, kun päihderiippuvainen nuori nainen, Emmi, vierailee poikaystävänsä Maken kanssa Martta-mumminsa luona. Mummi nuhtelee Emmiä sekavasta elämästä. Nainen saa raivokohtauksen eikä halua kuulla saarnoja. Make penkoo vaivihkaa Martan kätköjä ja varastaa lääkkeitä. Emmi penää kuolleen äitinsä perintökorua, ”Sigridin solkea”. Martta ei korua anna: edellisetkin korut on pantattu. Vierailu on päättyä ikävissä tunnelmissa, mutta Martta antaa leivonnaisia viemiseksi Eliakselle, Emmin lapselle. Emmi halaa mummia, molemmat nieleskelevät kyyneleitä.

Balettityttö Noora ei halua syödä, vaikka Anu-äiti patistaa pöytään. Isä Petri on paljon pois kotoa, tälläkin kertaa hän ehtii vain pistäytyä kotilieden äärellä ennen ”palaveria”. Petri hyräilee hyväntuulisena, muttei huomioi vaimoaan. Aviotunnelma on hyinen, mutta isän ja tyttären välit ovat lämpimät. Petrin lähdettyä Noora ripittää Anua happamuudesta: ”On tosi vaikee arvata, että mistä johtuu, että kukaan ei viihdy täällä meillä kotona”. Anu heittää ruoat lautasineen säkkiin, hakkaa kaiken pieniksi palasiksi ja purskahtaa itkuun. Tytär lohduttaa murtunutta äitiään. Valkoinen höyhen lennähtää Nooran päälle.

Sairaalassa maahanmuuttajahoitaja Fardusa ruokkii vanhusta. Viereisellä sängyllä Erkki ei suostu syömään, kiroilee ja solvaa niin Fardusaa kuin kantasuomalaistakin hoitajaa, Leilaa. Erkille on kova paikka joutua ”mutakuonojen armoille”, mutta rauhallinen Fardusa lääkitsee kivuliasta miestä parhaansa mukaan. Venäläinen hoitaja Olga nuhtelee sekä Erkkiä tämän kielenkäytöstä että Fardusaa siitä, että tämä antaa Erkin puhua rumia. Fardusa kutsutaan tauolta apuun: Erkki riehuu. Mies rauhoittuu, kun Fardusa laulaa afrikkalaisen tuutulaulun. Martta vierailee samalla osastolla tapaamassa muistisairasta ystävätärtään, ja tervehtii ystävällisesti Fardusaa.

Emmin poika Elias kyyhöttää rappukäytävässä: hän on menossa mummille, mutta Martta ei ole kotona. Martan naapuri Meri, joka hyvästelee intohimoisesti suutelevan ja töihin kiirehtivän Petrin, kutsuu pojan kotiinsa odottamaan. Poika ei halua soittaa isälleen ja paljastaa äidin laiminlyöntiä. Aamiainen kelpaa nälkäiselle pojalle, joka on joutunut olemaan paljon yksin. Pian Emmi ehtii Martan ovelle, raivoaa rappukäytävässä ja syyttää apua tarjoavaa Meriä pedofiilimurhaajaksi. Meri vihjaa, että lastensuojeluilmoitus olisi paikallaan. Elias saa äitinsä rauhoittumaan, ja Emmi pyytää Meriltä anteeksi.

Anu näkee kaupassa myymälävarkaan, Maken, joka myös huomaa tulleensa nähdyksi. Pihalla Anu huomaa unohtaneensa auton avaimet sisälle. Anua vaaninut Make tarjoutuu tiirikoimaan oven auki 50 eurolla. Anu kertoo Maken muistuttavan sulhastaan Jania, joka katosi ruotsinlaivalla polttarireissullaan 21 vuotta sitten. Hän tarjoaa Makelle kyytiä, mutta mies kieltäytyy: tarjous on liian vaarallinen, voi tulla kiusaus varastaa koko auto. Make kehottaa Anua nauramaan useammin, se kaunistaa.

Sairaalassa suomalaishoitajat ovat ynseitä maahanmuuttajanaisille. Vain Meri on ystävällinen Fardusalle ja Olgalle. Meri on tympääntynyt rakastajaansa Petriin, joka soittelee koko ajan perään. Olga kertoo työskentelevänsä paitsi sairaalassa, myös siivoojana. Hän haaveilee hakevansa pienen tyttärensä Natalian Suomeen piakkoin. Fardusan kahvitauko keskeytyy: Erkki kaipaa ”rättipäätä” hoivaamaan.

Noora odottaa sairaalan aulassa lääkäriäitiään, he ovat lähdössä lomamatkalle Turkkiin. Martta poistuu Anun vastaanotolta. Vakava sairaus on edennyt, mutta Martta kieltäytyy hoidosta ja kieltää kertomasta sukulaisille. Martta haluaa antaa perintökorunsa, ”Sigridin soljen”, Fardusalle: ”Korun pitää olla jollakin sellaisella, joka arvostaa sitä, jolle se tuottaa onnea ja jonka päällä se on kaunis katsella – ja mieluiten sellaisella, jonka luona se on turvassa.” Fardusa suostuu ottamaan korun lainaan.

Tuokio seuraa toistaan: Meri heräilee miehen vierestä, Olga siivoaa kauppaa. Make ja Emmi sekoilevat huumeporukoissa, Elias tekee mummon kanssa palapeliä. Fardusa on asettanut korun värikkään juhlamekkonsa somisteeksi; myös Olga saapuu hänen juhliinsa. Hotellissa Noora näkee peilistä itsellään siivet. Anu on rentoutunut ja leikkisä uima-altaalla.

Aiheet
Lehdistöarviot

Kohtaamisia on syvästi koskettava ja paikoin hersyvän hauska elokuva ihmiselämän pienistä suurista hetkistä. Se on kirkkaasti paras kotimainen elokuva tänä vuonna – ja mahdollisesti koko 2000-luvulla”, summasi arvionsa Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 5.3.2010), jonka mielestä Saara Cantell ”on kirjoittanut eloisaa ja henkilöittensä suuhun tavattoman hyvin istuvaa dialogia, joka ei alleviivaa asioita, vaan jättää tilaa katsojan oivalluksille. Tuntuu, kuin jokaisen repliikin alle olisi piilotettu toisia, lausumatta jääviä sanoja, jotka katsoja voi tulkita henkilöiden pienistä eleistä ja ilmeistä. Anneli Sauli tekee elämän valot ja varjot näkevänä isoäitinä pitkän elokuvauransa koskettavimman roolityön. Elokuvan suurin yllättäjä on silti Jenni Banerjee, joka naulaa nuoren narkomaaniäidin roolin pienintä elettä ja äänenpainoa myöten.” Myös kuvaus sai kiitoksensa. ”Marita Hällfors on kuvannut kunkin elokuvan seitsemästä kohtaamisesta käsivaralta ja yhtenä ottona – ilman leikkauksia. Teknisesti erittäin vaativa toteutustapa on onnistunut upeasti. Pitkät, liikkuvat otokset antavat myös näyttelijöille poikkeuksellisen paljon liikkumatilaa, jonka he käyttävät täysimääräisesti hyväkseen.”

”Harva elokuva saa katsojansa jo ensimmäisen kohtauksen aikana nieleskelemään palaa kurkustaan”, tunnusti Kati Valjus (Kaleva 5.3.2010). ”Se, että päähenkilöt ovat nimenomaan naisia, antaa elokuvalle aivan erityistä särmää. [- -] Kohtaamisia sivuaa hahmojensa arkipäivässä nimenomaan naisille tyypillisiä suhteita ja tukiverkostoja: läheistä työtoveruutta, äitiyttä, äidittömyyttä, äidin ja tyttären ristiriitoja, petetyn vaimon ja toisen naisen raskaita rooleja.” Pitkien yhtenäisten kohtausten käyttö ”näkyy rauhallisena rytminä, joka ei kuitenkaan tunnu venytetyltä, sillä kerronta ei ehdi pysähtyä. Suomalaisessa elokuvassa on viime aikoina totuttu karun dramaattisiin käänteisiin, katsojan ravisteluun. Cantellin draama syntyy huomattavasti hienovireisemmin. Ratkaisevat hetket ovatkin niitä ihan arkipäiväisen oloisia tapahtumia, joiden käänteentekevyyden tajuaa usein vasta jälkeenpäin.”

”Elokuvan hetkittäin risteävät tarinat ja naiskohtalot ovat kiinni tässä päivässä. Henkilöissä ja tilanteissa on arkista uskottavuutta”, totesi Päivi Valotie (Turun Sanomat 5.3.2010). ”Liikuttavuudestaan huolimatta Kohtaamisia ei tunnu teennäisen imelältä, ja elokuvan naisista inhimillisine heikkouksineen ja vahvuuksineen on helppo kiinnostua. He eivät ole välttämättä ollenkaan miellyttäviä ihmisiä saati varsinkaan täydellisiä naisia, mutta ovatpahan vain harvinaisen mietitysti kirjoitettuja tarinahahmoja.” Epätavallinen kuvaustapakin ”toimii Kohtaamisissa oikein hyvin ja luo osaltaan jopa kamarinäytelmä-tyyppiseen draamaan intensiteettiä ja imua.”

Kohtaamisiin sisältyy joitain voimakkaimpia kohtauksia suomalaisessa elokuvassa sitten Kahdeksan surmanluodin (1972), mutta niistä ei rakennu osiensa summaa, alusta loppuun kantavaa kokonaisuutta”, harmitteli osaltaan Jukka Kangasjärvi (Aamulehti 5.3.2010). ”Luontevuus on elokuvan suurin voimavara. Näyttelijät ovat väkevästi läsnä. Erityisesti nousevat esiin Jenni Banerjee, Johanna af Schultén ja tuoreen valovoimaiset kasvot Elena Spirina ja Maryan Guuled. Turhan osoittelevaksi venyy monikulttuurisen pinnan alle kätkeytyvä poliittisesti korrekti jako kanta- ja uussuomalaisten erilaisiin tapoihin elää eteenpäin ongelmiensa keskellä. Cantellilla onkin vaikeuksia perustella, miksi juuri näiden seitsemän naisen arjet sivuavat toisiaan. Epäjohdonmukaisuus paljastuu luvattoman laiskassa lopetuksessa. Kohtaamisia on kuin arkirealismin karaiseva hyökyaalto, joka syöksyy rohkeasti päin näköä, mutta aivan silmien alla lässäyttääkin kasvoille vain leudon loiskahduksen lämmintä uimavettä.”

Taustaa

Ohjaaja-käsikirjoittaja Saara Cantell (s. 1968) valmistui taiteen maisteriksi Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitoksen ohjaajalinjalta vuonna 1996. Cantellin lyhytelokuviin kuuluvat mm. Todellinen magia (1993), Sirpalesatu (1995), Peilikirkas päivä (1997), Hetki jolloin (2001), Potretti (2003) ja Mahdollisuus (2005). Hän on lisäksi kirjoittanut ja ohjannut televisiosarjoja kuten Mustan kissan kuja (2000), Vasikantanssi (2003) ja Rajametsän tarinoita (2004) sekä ohjannut televisiolle Tove Janssonin novelliin pohjautuvan puolituntisen televisioelokuvan Den stora resan / Suuri matka (2005). Hän on käsikirjoittanut ja ohjannut myös useita radiokuunnelmia. Ensimmäisenä pitkänä näytelmäelokuvanaan Cantell ohjasi mielikuvitusseikkailun, esihistoriaan kivikaudelle sijoittuvan lastenelokuvan Unna & Nuuk (2006).

Cantellin seuraavan pitkän näytelmäelokuvan Kohtaamisia (2010) toisiinsa kietoutuvissa episodimaisissa lyhyissä tarinoissa on useita päähenkilöitä: huolehtiva isoäiti ja narkomaani lapsenlapsi, teinityttö, avioliittoonsa pettynyt lääkäri ja maahanmuuttajataustaisia hoitajia erilaisissa tilanteissa, rakkaudessa ja kaipauksessa. Esillä ovat niin avoin rasismi, kuin myös peitellympi, loukkaava syrjiminen.

Aamulehden 4.3.2010 haastattelun mukaan Saara Cantellia kiinnosti kysymys valinnan mahdollisuudesta elämässä. Elokuva kertoo seitsemän eri-ikäisen naisen elämästä valintojen edessä. Tarinassa seurataan yhtä naisille ratkaisevaa hetkeä, jolloin on mahdollisuus muuttua itse tai muuttaa elämänsä suuntaa. Cantell halusi kertoa myös elämän arvohetkistä, hetkessä elämisen tärkeydestä. Erik Lindströmin laulu Liian vähän aikaa toistuu episodista toiseen joko levyltä kuultuna, hyräiltynä tai kännykän soittoäänenä.

Elokuvan säveltäjänä oli saksalaissyntyinen, vuonna 1994 Suomeen muuttanut Sid Hille. Hänen Cantellin elokuviin säveltämäänsä jazz-tyylistä musiikkia on julkaistu cd-kokoelmalla In The Picture (SatnaMusic, 2014). Levyllä on musiikkia myös elokuvista Tähtitaivaan alla (2012) ja Ainoat oikeat (2013).

Kotimaassa elokuvalla oli teatterikierroksellaan 29 381 katsojaa. Se sai valtiolta laatutukea 50 000 euroa, ohjaaja Cantellille ja kuvaaja Marita Hällforsille myönnettiin lisäksi 15 000 euron suuruinen elokuvataiteen valtionpalkinto. Sampo Sarkola palkittiin parhaasta miessivuosasta Jussi-palkinnolla.

Elokuva sai Saksan Nordische Filmtage Lübeck -elokuvafestivaalilla Lyypekissä parhaan elokuvan Baltic Film Prize -palkinnon. Portugalin Setúbalin Festróia - Tróia International Film Festivalilla elokuvalle myönnettiin tuomariston erikoispalkinto Hopeinen Delfiini (Silver Dolphin).

Cantell väitteli taiteen tohtoriksi Aalto-yliopiston Taideteollisesta korkeakoulusta toukokuussa 2011 aiheenaan lyhytelokuvan kerrontakeinot. Väitöstutkimuksessaan Timantiksi tiivistetty – kerronnalliset strategiat fiktiivisessä lyhytelokuvassa hän esittelee uudenlaisen tavan ajatella alle viidentoista minuutin mittaista elokuvaa.

Seuraavaksi Cantell ohjasi sukupolvia käsittelevän näytelmäelokuvan Tähtitaivas talon yllä (2012).

Teksti: Suomen kansallisfilmografia / Juha Seitajärvi 2019

Musiikki

”Music for Kohtaamisia”
Säv. Sid Hille

On aina liian vähän aikaa
Säv. Erik Lindström
Sanat Hillevi
Sovitus Mitja Tuurala
Äänitys ja Miksaus Janne Haavisto
Esittää Marjo Leinonen ja Virkavalta
Laulu Marjo Leinonen
Muusikot Mitja Tuurala, Sami Nieminen, Sami Vettenranta, Miikka Paatelainen

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Tarkastusnumero
A-62017
Tarkastuspäivä
21.12.2009
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2350 m
Kesto/leikattu
1:25:54
Ikäraja
K7
Tarkastamolaji
Draama
Tekniset tiedot
Väri
väri
Ääni
ääni, Dolby Digital (SRD)
Kuvasuhde
1,85:1
Kesto
86 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa