Aaltoska orkaniseeraa
Aaltoska i sitt ässe (ruotsinkielinen nimi)
Aaltonen's Missus Takes Charge (englanninkielinen käännösnimi)
Madame Aaltonen organise (ranskankielinen käännösnimi)
Frau Aaltonen organisiert (saksankielinen käännösnimi)
Musta veljeskunta (työnimi)
Finna rating
Aaltoska orkaniseeraa
Edvin Laineen ohjaama ja Topiaksen eli Toivo Kauppisen kirjoittama Aaltoska orkaniseeraa (1949) on seikkailullinen komedia. Helsinkiläissisarukset, huoltoaseman apupoika Jukka (Veli-Matti Kaitala) ja hänen pikkusisarensa Irmeli (Pikku-Annika), saavat asuntopulan vuoksi alivuokralaisikseen koululaiset Kaarinan (Ritva-Leena) ja Sepon (Birger Kortman). Lapset kietoutuvat mukaan seikkailuun, kun tomera talonmiehen rouva Aaltoska (Elna Hellman) ja rikosreportteri ”Haukansilmä” Lipponen (Hannes Häyrinen) ryhtyvät jahtaamaan salaperäistä rikollisliigaa.
Saved in:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Age Limit | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Actors | ||||||||||||
Uncredited actors
Assistants
Kreditoimattomia tunnistamattomia sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />rouva Raikkola, L. Saarinen ,
Kreditoimattomia tunnistamattomia sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />rouva Raikkola, L. SaarinenSearch as topic |
||||||||||||
Contributors | ||||||||||||
Uncredited
|
||||||||||||
Production | ||||||||||||
|
||||||||||||
Distribution | ||||||||||||
|
||||||||||||
Locations | ||||||||||||
|
||||||||||||
Filming date | ||||||||||||
Kevätkesä 1949 - 1.7.1949 |
||||||||||||
Content Description | ||||||||||||
|
||||||||||||
Press reviews | ||||||||||||
Edvin Laineen uusi Veli-Matti-elokuva sai varsin suopean kritiikin. Yleensä ankara Martti Savo (Modest Savstschenko, Työkansan Sanomat 21.7.1949) näytti suuntaa: "Elokuvalla on kaksi ansiota: ensinnäkin se pilailee Helsingin huoneenvuokralautakunnan kustannuksella (meikäläiset virastot sietäisivät useamminkin tulla pilkatuiksi) ja toiseksi tässä elokuvassa on vauhtia, miltei tekee mieli sanoa rytmiä, mikä on melko harvinaista sekä kotimaiselle elokuvalle yleensä että Edvin Laineen tuotannolle erityisesti. Elokuvan vitsit eivät kaikki ole otettu 'eilisestä lehdestä' kuten usein on tapana, mikä myös on luettava ansioksi. Tietenkään filmin käsikirjoitus ei ole liioilla neronleimauksilla pilattu ja luonnollisesti siellä on sellaisia farssimaisia yliampumisia, että valistunut yleisönosa tulee usein nauramaan ei itse filmille, vaan sen tekijöille." Myönteiselle puolelle kallistui myös -berg (Hufvudstadsbladet 17.7.1949): "Som helhet betraktad är signatur Topias manuskript inte någon fullträff, han tappar bort den tunna röda tråden ibland, men situationskomiken har han tagit tillvara rätt fyndigt. Edvin Laines regi har också fått fart på det hela, ibland ramlar han lite kantigt abrupt över från det ena till det andra, men longörerna har han i varje fall lyckligt undvikit. Skädespelare trivs också med sina uppgifter [- -]. Allt som allt, en glad och oförarglig underhållning." "Edvin Laine [- -] on [- -] saanut sen sörkkäläismiljöön todella elämään varhaisvanhoine lapsineen, talonmiestohvelisankareineen, 'pahoine miehineen' ja ennen kaikkea Aaltoskoineen", kiitteli Pta (Rakel Jylhä, Keskisuomalainen 23.8.1949). "Etenkin 'jännäri-ikäinen' nuori polvi ottaa elokuvan vastaan suurella antaumuksella ja aikuinenkin rentoutuu sen parissa vaikkapa vastoin tahtoaankin." E. T-la (Eugen Terttula, Suomen Sosialidemokraatti 24.7.1949) oli varauksellisempi: "Suomen Filmiteollisuuden hovikokki Topias on hankkinut ainekset viimeisimpään kesäkeittoonsa Aaltoska orkaniseeraa sekä kotoa että kylästä, mutta mitään oman käden oikeutta hänen ei voi sanoa harjoittaneen: useimmat käänteet ja huvinumerot ovat jo aikoja sitten ahkerassa käytössä ennättäneet muodostua uskovaisten yhteiseksi tavaraksi - ja käydä samalla niin tutuiksi, ettei niille ole viitsinyt enää pitkiin aikoihin hattuakaan nostaa. [- -] Tämä kaikki ei vie aikaa kuin niukat puolitoista tuntia, mutta ehtii katsoja haukotellakin, kun huumori joskus puuttuu tykkänään, sekä tekemällä tehty että helpommin ilmoille pusertuva." Näyttelijöistä nostettiin esiin lapsikaarti, etenkin Pikku-Annikan "välittömyys ja raikkaus" (E. T-la), sekä Elna Hellman, jonka osalta E. T-la kuitenkin oli varauksellinen: "Tuottamon ilmoituksen mukaan nähdään 'Elna Hellman vihdoinkin elokuvaosassa, jossa hänen rehevä, pursuileva huumorinsa pääsee riemastuttavalla tavalla oikeuksiinsa'. Mutta tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Elna Hellmanin suurin filmitehtävä tämä Aaltoska on, mutta se ei ole ollenkaan kiitollinen eikä päästä hänen huumoriaan edes välttävällä tavalla oikeuksiinsa. On synti panna niin hykerryttävästi naurava näyttelijä kuin Elna Hellman näyttelemään parhaasta päästä tiuskivaa ja topakkaa talonmiehen muijaa. Sitäpaitsi huumori on juuri päähenkilön Aaltoskan vaiheilla kaikkein väkinäisintä ja laihinta. Elna Hellman itse kyllä tekee vähän enemmänkin kuin on näyttelijän tehtävissä. Mutta se suuri filmiosa, jonka hän lopultakin ansaitsisi, ei tämä Aaltoska vielä ole." - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||
Background | ||||||||||||
Lähinnä lapsikatselijoille suunnatut Veli-Matti-elokuvat Pikku Matti maailmalla (1947) ja Onnen-Pekka (1948) olivat olleet niin hyviä yleisömenestyksiä, että kesällä 1949 tehtiin vielä yksi samaan sikermään liittyvä elokuva. Käsikirjoitus tilattiin jälleen Topiakselta eli Toivo Kauppiselta, ja ohjaustyö annettiin Edvin Laineelle. Käytännössä Laine kuitenkin jätti tehtävän pitkälti nuoren ja innokkaan apulaisohjaajansa Matti Kassilan käsiin. Kassila oli tullut SF:ään lyhytelokuvaohjaajaksi marraskuussa 1948. Hän teki jo keväällä 1949 trailerin Laineen edelliseen elokuvaan Prinsessa Ruusunen ja sai tehtäväkseen Aaltoskan kuvauskäsikirjoituksen kuvajakoineen. T. J. Särkän mielestä apulaisohjaaja selviytyi työstään niin hyvin, että sai heti kuvaustöiden päätyttyä ryhtyä tekemään ensimmäistä omaa elokuvaansa Isäntä soittaa hanuria. Käsikirjoituksella ei ollut nimeä: se kulki SF:n tuotantonumerolla 98, mutta kuvausvaiheessa siitä Kassilan mukaan käytettiin työnimeä "Musta veljeskunta". Aaltoskan esittäjä Elna Hellman esitti pari laulua kuten edellisessä elokuvassaan Kalle Aaltosen morsian (1948), jossa hän lisäksi oli soittanut harmonikkaa. Käsikirjoituksessa ei ole merkintää alku- ja loppulauluista. Elokuva sisältää satiiria pääkaupungin sodanjälkeisestä asuntopulasta ja huoneenvuokralautakunnan byrokratiasta. Salaseurajaksossa voi nähdä parodiaa Ku Klux Klanista ja vapaamuurarien seremonioista. Kohtauksessa, jossa Jukka syö Irmelin valmistamaa lounasta, on klaffivirhe - kuvakulman vaihdos tuo pari lautasta ja lisää syötävää pöytään. Kuvaustilanteessa tarinaan lisättiin Aaltosten välienselvittelyä poliisiasemalla. Huoltoasemaketju Esso sai elokuvassa ilmaista mainosta, kun Veli-Matilla oli pitkin matkaa yllään yhtiön työhaalarit. Kidutuskohtauksessa Hannes Häyrinen kiroili estottomasti ohi käsikirjoituksen, tosin rätti suussa. Kassilan mukaan kuvaukset kestivät puolitoista kuukautta. Veli-Matti, Ritva-Leena ja Pikku-Annika esiintyivät alkuteksteissä vain etunimillään. Ritva-Leena Åbergille ja Annika Sipilälle elokuvarooli oli viimeinen, Eija Inkerille ensimmäinen. Viipurin murretta puhuvan yövartija Virtasen osan näytteli viipurilaissyntyinen Uuno Montonen. Pienemmissä rooleissa nähtiin teknisen henkilökunnan edustajia kuten Sirkka Kaski, Leo Sarri, Pentti Riihimäki, Bertil Holmström, Kurt Vilja ja Arvo Murtokallio. Leikkausvaiheessa elokuvasta poistettiin kohtaukset, joissa Seppo suututtaa puistonvartijan tallatessaan nurmikoita ja seuraa kuinka vartija nuhtelee vauvanvaippoja julkisella paikalla vaihtavaa mummoa. Näin jäivät pois Kaarlo Saarnion ja Olga Tainion roolit puistonvartijana ja mummona sekä Leevi Lingon ja Uolevi Lönnbergin roolit paikalle saapuvina konstaapeleina. Edvin Laineen ja Matti Kassilan yhteisohjaus laskettiin ensi-iltaan epätavalliseen aikaan, heinäkuun puolivälissä. Elokuvan teatterikierros alkoi Helsingin ja Turun ohella 15.7.1949 Riihimäeltä. Yleisömenestys jäi suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden keskitasoa selvästi heikommaksi. Aaltoska orkaniseeraa päätti myös Veli-Matti-elokuvien sarjan - seuraavan ja samalla viimeisen kerran nähtiin tuolloin 20-vuotias Veli-Matti Kaitala sotamies Hauhiana Tuntemattomassa sotilaassa (1955). Rikosreportteri "Haukansilmää" vastaava rooli Hannes Häyrisellä oli ollut jo vuonna 1941 elokuvassa Viimeinen vieras. Myöhemmin samaa tyyppiä hyödynnettiin elokuvissa Radio tekee murron (1951), Radio tulee hulluksi (1952) ja Paksunahka (1958). Roolit kirjoitettiin juuri Häyristä ajatellen. Vastaavanlaisia rikosreporttereita ovat esittäneet myös Lasse Pöysti (Kovanaama, 1954), Leo Jokela (Taas tyttö kadoksissa!, 1957) ja Pentti Siimes (Tähdet kertovat, komisario Palmu, 1962). - Toim. Juha Seitajärvi ja Jorma Junttila Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) pohjalta. |
||||||||||||
Music | ||||||||||||
1. "Kyllä Aaltoska orkaniseeraa - -" / "Nytpä Aaltonen orkaniseeraa - -" (1:3) Säv. ja san. Heikki Aaltoila 1) Es. Elna Hellman, laulu (playback, orkesterisäestys), 0' 35". 2) Orkesteri (off), 0' 45". 3) Es. Kalle Viherpuu, Elna Hellman, Veli-Matti Kaitala, Birger Kortman, Annika Sipilä ja Ritva-Leena Åberg, laulu (playback, Kauko Käyhkö, Elna Hellman, Veli-Matti Kaitala, Birger Kortman, Annika Sipilä ja Ritva-Leena Åberg, laulu, orkesterisäestys), 0' 30". 2. Alkumusiikki Säv. Heikki Aaltoila 1) Orkesteri (off, alkutekstit), 1' 40". 2) Orkesteri (off, lopputekstit), 0' 30". 3. "Jukan pesulaulu" Säv. ja san. Heikki Aaltoila 1) Es. Veli-Matti Kaitala, laulu (playback, orkesterisäestys), 0' 25". 2) Orkesteri (off), 1' 45". 3) Es. Elna Hellman, Veli-Matti Kaitala, Birger Kortman, Annika Sipilä, Kalle Viherpuu ja Ritva-Leena Åberg, laulu (playback, Kauko Käyhkö, Elna Hellman, Veli-Matti Kaitala, Birger Kortman, Annika Sipilä ja Ritva-Leena Åberg, laulu, orkesterisäestys), 0' 30". 4. Zacatecas Säv. ja san. Milton Leeds - Ted Varnick, suom. san. Kullervo Es. Elna Hellman, laulu (100 %), 0' 10". Levytys: Henry Theel ja Toivo Kärjen yhtye; Sävel S-9011, 18.2.1949. 5. "Lasten laulu" ("Tallukka on sievä kenkä, ei sen korko loska - -") Säv. ja san. Heikki Aaltoila Es. Veli-Matti Kaitala, Birger Kortman, Annika Sipilä ja Ritva-Leena Åberg, laulu (playback, Heikki Aaltoila, pianosäestys), 0' 30". Huomautuksia: Alku- ja taustamusiikin pääteemoina ovat "Kyllä Aaltoska orkaniseeraa" ja "Jukan pesulaulu". Huoneenvuokralautakunnan musiikkina on katkelma Pierre Degeyterin sävelmästä L'Internationale / Kansainvälinen. Aaltoskan kolkattua Lipposen soi sitaatti Frédéric Chopinin teoksesta Marche funèbre / Surumarssi. - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) pohjalta. |
||||||||||||
Inspection Details | ||||||||||||
|
||||||||||||
Technical Data | ||||||||||||
|
||||||||||||
Language | ||||||||||||
Finnish |