Romaanin ja käsikirjoituksen väliset suhteet askarruttivat kriitikoita. Martti Savo (Modest Savtschenko, Työkansan Sanomat 1.5.1956) kirjoitti: "Romaani on laaja ja rakenteeltaan hajanainen, ei tarjoa yhtenäistä juonta eikä sellaisia konflikteja, joiden pohjalle tiivis elokuva voitaisiin rakentaa. [- -] Oletettavasti Sillanpään teos tarjoaakin vain kaksi mahdollisuutta: tunnelmapitoiseen juonettomaan kertomukseen, tahi sitten 'vapaan' käsittelyyn, jolloin juoni on osittain keksittävä. Nyt on yritetty kulkea keskitietä. [- -] Kompromissin tulos on liian 'nopea ja hengästynyt' ollakseen runo ja liian katkonainen ollakseen juonifilmi."

Rihla (Risto Hannula, Ylioppilaslehti 12.5.1956) piti kehyskertomusta tarpeettomana. "Heikko on edelleen Nevalaisen tapa sivuuttaa kolmasosa kirjasta hajanaisena kuvasarjana", Rihla myös totesi. Leila Arpiainen (Helsingin Sanomat 29.4.1956) esitti kiintoisan kysymyksen: "Eri asia [- -] on sitten, onko Sillanpäänkään romaanista tehtävän filmin oltava tai pyrittävä olemaan uskollinen tulkki alkuperälleen." Leo Nordberg (Uusi Suomi 29.4.1956) kiitteli tekijöitä modernisoinnin välttämisestä. A. L-la (Aarne Laurila, Suomen Sosialidemokraatti 29.4.1956) löysi Nevalaisen työstä merkittäviä ansioitakin: "[- -] hän on ollut oikeilla linjoilla mm. supistaessaan vuorosanat vähiin - niitä on omasta päästä sepitetty tuskin yhtään - ja tämähän on Sillanpään, kuvailevan kertojan, tapojen mukaista."

Leo Nordbergin mukaan Jack Witikka etenee jatkuvasti ohjauksissaan. "Poissa ovat nyt ne tarkoituksettomat teknilliset taikatemput, jotka vielä melkoisesti alensivat hänen edellisen filminsä (Nukkekauppias) taiteellista tasoa; tilalle on tullut ehjä ja entistä laajempi näkemys sekä syvempi ymmärtämys elokuvaa kohtaan." B. P-m (Bengt Pihström, Nya Pressen 7.5.1956) huomasi ohjauksen eloisuuden: "[- -] bildval med spännvidd, strävan till komprimering inom de skilda scenerna." B. P-m jatkoi: "Resultatet är inte en traditionell klassikertolkning [- -] men en film med rätt intensivt grepp om olika avsnitt - upptakten till Siljas kärlekssaga är fin, några scener från inbördeskriget starka."

"Ohjaaja Jack Witikka on jälleen astunut filmimiehenä aimo askeleen eteenpäin. Tosin tarinaan olisi tullut enemmän yhtenäistä linjaa, jos Siljan hahmo olisi tuotu vaatimattomuudessaankin voimakkaammin esiin. Heidi Krohnin Siljassa oli kyllä paikoitellen vaikuttavaakin ilmeikkyyttä, mutta monessa kohtauksessa hän jäi niin pieneksi tekijäksi, että katsojan ote häneen herpaantui ja sitä oli vaikea enää saada kiinni. Juuri tällainen episodimainen kerronta olisi kokonaisuuden vuoksi vaatinut itseltään Siljalta ehjää ja yhtenäistä otetta tehtäväänsä", Ilta-Sanomissa (2.5.1956) pohdittiin.

Muun muassa Kirsti Liivala (Elokuva-Aitta 10/1956) luonnehti Jussi Jurkan suoritusta luontevaksi ja oikeaan osuneeksi. Suomen Sosialidemokraatin A. L-la kiinnitti huomionsa siihen, että Witikka "on muovannut ihmiset sympaattisiksi ja tällä tavalla tavoittanut sitä valoista ymmärtämystä, mikä on ominaista Sillanpäälle". Kalle Peronkosken kuvaus todettiin yleisesti hyväksi. Ainoastaan G. B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 29.4.1956) kirjoitti: "[- -] foto i den nya Silja-filmen är visserligen vackert och mättat, men det är svart och tungt och ljusfattigt både utomhus och inomhus och det skär på något sätt mot den sillanpääska epikens väsen." Uuden Suomen Leo Nordberg mainitsi vielä musiikin olevan onnistunutta, "joskin sen voi väittää muutamin paikoin seurailevan aiheen kannalta ehkä turhan kevyitä polkuja".

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.