Täällä Pohjantähden alla
Här under Polstjärnan (ruotsinkielinen nimi)
Här under Polstjärnan (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Under Polstjärnan (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Here, Beneath the North Star (englanninkielinen nimi)
Under Polstjernen (norjankielinen nimi)
A Sarkcsillag alatt (unkarinkielinen nimi)
Sous l'Etoile polaire (ranskankielinen käännösnimi)
Hier unter dem Polarstern (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Täällä Pohjantähden alla
Edvin Laineen ohjaama historiallinen draamaelokuva Täällä Pohjantähden alla (1968) perustuu Väinö Linnan samannimisen romaanitrilogian kahteen ensimmäiseen osaan. Elokuva kertoo Koskelan perheen tarinan, joka nivoutuu yhteen 1800- ja 1900-lukujen taitteen Suomen historian käännekohtien kanssa. Etelä-Hämeen Pentinkulmalla Koskelan Jussi (Risto Taulo) raivaa perheelleen torpan suolle. Hän kasvattaa vaimonsa Alman (Anja Pohjola) kanssa kolme poikaa, jotka vanhimman, Akselin (Aarno Sulkanen), johdolla kiinnostuvat työväenliikkeen toiminnasta. Kun vasta itsenäistyneen Suomen yhteiskuntaluokkien väliset jännitteet purkautuvat 1918 sisällissodaksi, Koskelan pojat taistelevat punakaartin riveissä.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
12 |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
Syksy 1967, 26.1.-kesä 1968; studiokuvaukset 9.2.-20.3.1968 - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
"Pohjantähti - hyvä huono elokuva", otsikoi Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 15.9.1968) kritiikin yleislinjan mukaisesti. "Ilmeisesti Pohjantähti on nimenomaan yksi niitä merkillisiä ja ehkä hyvinkin merkittäviä 'hyviä huonoja elokuvia' jotka eivät nimenomaan elokuvataiteellisesti ole huomattavia, mutta siitä huolimatta ovat joko informaatio- tai ajanvieteluontoisina tarpeellisia, arvokkaita ja elämyksinä tehokkaita. Niitä, joita halutaan katsoa ennen kaikkea niiden sisällön ja sanottavan takia, joista puhutaan ja vaiteliaan ja joita muistellaan kauan, jopa ehkä sen jälkeen kun monet taiteellisina merkkiteoksina kiitetyt tapaukset ovat painuneet unhoon tai arvioitu uudelleen - -." "Pentinkulman Valitut Palat", otsikoi puolestaan Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 15.9.1968) osoittaen kritiikin erään suunnan: "Elokuvan käsikirjoitusta on tehty neljän miehen voimalla, sanotaan tehdyn pitkään ja hartaasti. Tuottona on Pentinkulman Valitut Palat, ensimmäiseltä puoliskoltaan etenkin pelkkä kuvakirja, aivan rapsodinen sarja, josta on korkeintaan pääteltävissä, miten monta elokuvaa Pohjantähdestä olisi ollut tehtävissä ja olisi pitänytkin tehdä, jos jotakin vähän pitävämpää ja syventävämpää olisi haluttu sanoa. Elokuva torpparikysymyksestä. Elokuva työväenluokan järjestäytymisestä. Elokuva kansalaissodasta - nämä kolme varsinkin." "Det finns vissa fakta man rent allmänt är överens om när det gäller Edvin Laines film Här under Polstjärnan", aloitti E.U. (Eirik Udd, Nya Pressen 14.9., 16.9.1968). "Att själva arbetsprestationen varit gigantisk, att budgeten - c. halvannan miljon! - varit rekordartad, att uppgiften varit ohyggligt svår. Det är sådant man kan vara imponerad av, det är jättesatsning man kan känna respekt inför. Eventuellt känner man också beundran inför en film som citerar Väinö Linnas budskap om det stora hatets tid, om inbördeskrigets fasor och terror. Men när det gäller den drygt tre timma långa filmens bär- och genomslagskraft som konstnärlig helhet är man mera tveksam: personligen tycker jag att filmen - tyvärr - är skäligen misslyckad ur den synpunkten. Den håller inte ihop, den ger en splittrad serie bilder, den blir ett slags 'illustrerad klassiker' där man aldrig hinner få grepp om personer eller händelser - och där man väl helst skall ha läst romanen och känna till den historiska bakgrunden för att få något utbyte av filmberättelsen." Erkka Lehtola (Aamulehti 15.9., 22.9.1968) piti Laineen elokuvaa "romaanin kuvituksena, sen sisältämän tapahtumasarjan kronikointina": "Se ei sisällä sen enempää väitteitä kuin alkuperäisteoksesta poikkeavaa tai sille uudenlaista taustaa antavaa tulkintaakaan". Yrjö Kempin (Ilta-Sanomat 14.9.1968) mielestä "Pohjantähti omalla tavallaan kestää tutustumisen senkin sivuitse, että se nähdään vailla sisäistä voimaa, vailla kuvan sanovuutta, vailla eeppisen elokuvan tunnuksia": "Se on otettavissa vastaan spektaakkelina. Sellaisena sen ei huoli paljoja piitata esittämiensä asiöiden ja tapahtumien vaikuttimista, ei kiinnostua pintaa pidemmälti ihmistensä kohtaloista ja luonteista, ei herretä tarkkailemaan heidän ajattelutapojaan. Edvin Laineen ohjaamana Pohjantähti antaa vihjeitä kaikesta juuri mainitusta, mutta tokenee jäämään kuvakirjaksi, nimillä ja näöllä menestykseen soutavaksi, toivoakseni toki kustannuksensa korvaamaan pystyväksi suomalaismammutiksi." "Linnalle ja epiikalle yleensä ominainen, Laineelle ennestään tuttu rytmi ei ota löytyäkseen", arvosteli OT (Olli Tuomola, Turun Sanomat 15.9.1968): "Vuodenajat, tapahtumat ja henkilöt kiiruhtavat liian nopeasti pois uusien tieltä, sisällissotaan johtavat ristiriidat eivät patoudu halutulla tavalla - -. Selostajan puuttuminen toistuvasti puheeseen ei pelasta Linnan eeppisiä äänenpainoja; painopiste siirtyy draamallisiin kohtauksiin, dialoginpaloihin ja pikkupiirrelmiin, jotka ilman kaikki tietävän kertojan sävytyskeinoja jäävät monasti irrallisiksi. Laine on tehnyt erityisen huolellista työtä nimenomaan näyttelijöiden ohjaamisessa, mutta kameran, musiikin ja leikkauksen soveltamisessa kokonaisnäkemyksen välittäjänä hän on ollut selvästi pidättyvämpi." "Ei ole aihetta puhua yhdestäkään vikavalinnasta", Heikki Eteläpää puuttui näyttelijäsuorituksiin, "kaikki täyttävät paikkansa niissä puitteissa, mitkä heille on annettu - ja ne puitteet ovat piukean ahtaat ihmiskuvien syventämiselle. Anja Pohjolan uljaan ryhdikäs ja koruton Alma on mainittava elokuvan 'asettuneimpien', intensiivisimpien tulkintojen kärkipäässä; Risto Taulo ja Aarno Sulkanen selviytyvät debyyteistään kaikella kunnialla, Titta Karakorpi tulkitsee Elinan hyvin välittömällä herkkyydellä. Pappilanväen asenteet tulevat Rose-Marie Prechtin ja Matti Raninin tulkinnoissa sangen pitkälle eriteltyinä esille, Kalevi Kahra piirtää Halmeesta selväpiirteisen periaatteiden miehen." Ruotsalaisen kritiikin vastaanotto oli astetta myönteisempi. "Den berättar med en rättfram filmrealism och håller sig helt på ytan", kuittasi tosin Mauritz Edström (Dagens Nyheter 27.9.1969), mutta Svenska Dagbladetin (28.9.1969) Hanserik Hjertén näki enemmän ansioita: "Det är den klara och fasta uppläggningen i både form och innehåll som är filmens styrka. Materialet har ju varit väldigt, och filmskaparna har naturligtvis fått gå fram med en yxa. Men man förvånas över hur väl Laine lyckats hålla ihop ett myller av scener och episoder så att sikten blir tydlig, bildeposet växer fram i snabba men rejäla tag." Tunnustusta heltisi myös amerikkalaisen Variety-lehden (30.7.1969) nimimerkiltä Mosk.: "Suomalainen elokuva käsittelee avioliittoja, rakkaussuhteita ja hahmottelee joitakin edustavia tyyppejä joskin ne jäävät enemmän yleisluontoisiksi kuin täysverisiksi henkilöhahmoiksi. Näyttelijätyö on vankkaa ja ohjaaja Edvin Laineella on hyvä vainu herättää eloon menneisyyden maaseutu ja nähdä kehitys, taistelu, väkivalta ja muutos vuosisadan vaihteen Suomessa. Se on hiukan liian hajanaista muuhun kuin erikoiskäyttöön ulkomailla." - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Väinö Linnan romaanitrilogian Täällä Pohjantähden alla ensimmäinen osa ilmestyi 1959, toinen 1960 ja kolmas 1962. Suomen Filmiteollisuus suunnitteli trilogiasta elokuvaa heti tuoreeltaan vuonna 1962 ja tilasi käsikirjoitussovituksen Juha Nevalaiselta. Näyttelijälakko siirsi kuitenkin hanketta, joka lopullisesti raukesi SF:n hakeuduttua joulukuussa 1965 vapaaehtoiseen konkurssiin. Elokuvan itseoikeutetuksi ohjaajaksi katsottiin Edvin Laine, joka tämän jälkeen ryhtyi tunnustelemaan Fennada-Filmin mielenkiintoa asiaa kohtaan. Yhtiötä kuitenkin askarruttivat filmatisoinnin vaatimat suuret kustannukset, ja asia nytkähti eteenpäin vasta, kun Yleisradio lupautui televisio-oikeuksia vastaan ja lähinnä erilaisina tuotantopalveluina hoitamaan puolet 900 000 markan etukäteisbudjetista. Elokuvasovitus kattoi trilogian kaksi ensimmäistä osaa eli vuodet 1884-1919. Lopullinen kuvauskäsikirjoitus syntyi lähinnä Juha Nevalaisen ja Matti Kassilan yhteistyönä; alkutekstit mainitsevat tässä yhteydessä myös Väinö Linnan ja Edvin Laineen. Kassilalle kuuluivat lisäksi Yleisradion palkkaaman tuotantopäällikön tehtävät. Täällä Pohjantähden alla oli Edvin Laineen ensimmäinen ohjaustyö sitten Pinsiön paroonin (1962). Kuvaukset alkoivat syksyllä 1967, ja ensi-iltaansa elokuva ehti seuraavan vuoden syyskuussa. Pääosiin ohjaaja kiinnitti kaksi valkokankaan ensikertalaista, Koskelan Jussiksi Risto Taulon Riihimäen Teatterista ja Akseliksi Aarno Sulkasen Joensuun Teatterista. Koskelan Almana nähtiin Anja Pohjola Televisioteatterista ja Elmana Titta Karakorpi Ylioppilasteatterista. Santahaminassa kuvatussa Lahden vankileirikohtauksessa oli mukana 2 300 avustajaa, heistä runsaat parituhatta Santahaminasta, Kaartin Pataljoonasta Katajanokalta ja Helsingin Ilmatorjuntarykmentistä Hyrylästä paikalle komennettuja varusmiehiä. Elokuvan lopulliset tuotantokustannukset nousivat lähes 2,6 miljoonaan markkaan, mikä merkitsi sitä, että Täällä Pohjantähden alla oli ylivoimaisesti kallein siihenastinen suomalainen elokuva. Toisaalta siitä tuli myös koko 1960-luvun katsotuin kotimainen - vuoden 1968 loppuun mennessä sen oli nähnyt jo noin 600 000 ihmistä, ja kaikkiaan kävijämäärät nousivat hieman toiselle miljoonalle. Kaikkien aikojen katsojatilastoissa sen edelle menevät vain Tuntematon sotilas (1955) ja Kulkurin valssi (1941). Esityskierros alkoi samanaikaisesti yhdeksässä kaupungissa ja kuudessatoista teatterissa, ja korkeista tuotantokustannuksista huolimatta elokuva tuotti voittoa 358 844 markkaa. Kutsuvierasjuhlanäytäntöä Helsingin Bristolissa 12.9.1968 kunnioittivat läsnäolollaan tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja eduskunnan puhemies V.J. Sukselainen. Elokuva sai 50 000 markan valtionpalkinnon, kirkon elokuvapalkinnon sekä neljä Jussi-patsasta. Ulkomaanmyyntiä varten elokuvaa lyhennettiin parillakymmenellä minuutilla. Neuvostoliitto, Norja ja Ruotsi ostivat elokuvan. Televisiota varten Täällä Pohjantähden alla jaettiin kahdeksaan osaan, joiden nimiksi annettiin Jussi pappilan torppari, Vuosisata vaihtuu, Torpparin asia, Elina ja Akseli, Vallankumouksen ratsut, "Tää on viimeinen taisto", "... Rusahteli särky essään..." ja Yli kaiken ymmärryksen. Televisioversion esitykset ovat kuitenkin aina tapahtuneet kahden osan jaksoina. Teatteriversio esitettiin kuvaruudussa ensi kerran joulukuussa 1992. Teatteri- ja televisiosarjaversion alkuteksteissä on eroavaisuuksia, osa näyttelijäsuorituksista saattaa liittyä ainoastaan televisiosarjaan. Elokuvan DVD:nä julkaistiin televisiosarjaversio. Aineistosta oli kuitenkin leikattu pois Matti Kassilan joka jakson alussa tapahtumia kertaavat selostukset. Romaanitrilogian kolmas osa filmattiin vuonna 1970 nimellä Akseli ja Elina. Siitä ja Täällä Pohjantähden alla -elokuvasta leikattiin vuonna 1973 yhdistelmäversio nimellä Pohjantähti. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
1. Suolla Säv. ja sov. Heikki Aaltoila Studio-orkesteri (off, alkutekstit), 1' 35". 2. Koskelan Jussin jenkka / Raivausteema Säv. ja sov. Heikki Aaltoila Orkesteri (off), 1' 00". Levytys: Orkesteri; Finlandia P-400, 1968. 3. Laulu Suomessa / Arvon mekin ansaitsemme Säv. trad., san. Jaakko Juteini Es. "pentinkulmalaiset", laulu (100 %), 0' 30". 4. Kung Erik / Erik soittaa Säv. Hugo Ingelius, san. Carl Snoilsky, suom. Alpo Noponen Es. Rose-Marie Precht, laulu ja piano (playback, Heikki Aaltoila, piano), 0' 20". 5. Svanen / Joutsen Säv. F.A. Ehrström, san. J.L. Runeberg, suom. san. Yrjö Veijola, sov. Heikki Aaltoila (5:2) 1) Es. Rose-Marie Precht, laulu ja piano (playback, Heikki Aaltoila, piano), 0' 45". 2) Soitinyhtye (off), 0' 35". 6. L'lnternationale / Kansainvälinen Säv. Pierre Degeyter, san. Eugene Pottier, suom. san. Lauri af Heurlin, O.W. Kuusinen ja Pertti Uotila 1) Es. "työväenyhdistyksen kulkue", laulu (playback), kahteen kertaan, yht. 1' 00". 2) Es. "työväenyhdistyksen kokous", laulu (100 %), 0' 30". 3) Es. "työväenyhdistyksen kulkue", laulu, torvisoittokuntasäestys (playback), 0' 15". 4) Es. torvisoittokunta (playback), 0' 15". 7. La Marseillaise / Marseljeesi (Ranskan kansallislaulu) Säv. ja san. Claude-Joseph Rouget de Lisle, suom. Kyllikki Solanterä 1) Es. "työväenyhdistyksen kulkue", laulu (playback), 0' 45". 2) Es. "työväenyhdistyksen kulkue", laulu, torvisoittokuntasäestys (playback), 0' 15". 8. Köyhälistön laulu / Köyhälistön marssi Säv. Leopold Knebelsberger, san. trad. saksalainen, suom. san. trad. 1) Es. "työväenyhdistyksen kulkue", laulu (playback), 0' 55" 2) Es. "työväenyhdistyksen kokous", laulu (100 %), 0' 10". 3) Es. "työväenyhdistyksen kulkue", laulu (playback), kahdessa osassa, yht. 0' 35". 4) Es. "työväenyhdistyksen kulkue", laulu (playback), 0' 55". 9. Vårt land / Maamme ("Täss' auroin, miekoin, miettehin isämme sotivat --") Säv. Fredrik Pacius, san. Johan Ludvig Runeberg, suom. Paavo Cajander, san. elokuvassa Väinö Linna Es. Esa Saario ja "työväenyhdistyksen kulkue", laulu (100 %), 0' 10". 10. Virsi 318 (vuoden 1886 virsikirjassa Virsi 262) ("Oi Herra, henkes valo suo --") Säv. trad. ruots., san. H. G. Neuss, suom. san. Isak Ervast Es. "seurakunta", laulu, ja urkusäestys (100 %), 0' 30". 11. Na sopkah Mantsurii / Mantsurian kukkuloilla / Mantsurian kummut Säv. Ilja Shatrov, san. Aleksei Mashistov ja B. Shubin, suom. Sauvo Puhtila, san. elokuvassa Kauko Helovirta Es. Kauko Helovirta, laulu (100 %), 0' 30". 12. Akselin ja Elinan häävalssi Säv. ja sov. Heikki Aaltoila 1) Orkesteri (off), kuusi kertaa, yht. 4' 45". 2) Es. pelimannitrio: Hannu Teräsranta ja Eino Kaartinen, viulu, ja Matti Timmerbacka, klarinetti (playback), 0' 45". 3) Orkesteri (off, lopputeksti), 1' 30". Levytys: Orkesteri; Finlandia P-400, 1968. 13. Jenkka Säv. ja sov. Heikki Aaltoila Es. pelimannitrio: Hannu Teräsranta ja Eino Kaartinen, viulu, ja Matti Timmerbacka, klarinetti (playback), 1' 10". Levytys: Orkesteri; Finlandia P-400, 1968. 14. Iloinen sotiisi / Polkka Säv. Heikki Aaltoila Es. pelimannitrio: Hannu Teräsranta ja Eino Kaartinen, viulu, ja Matti Timmerbacka, klarinetti (playback), 0' 25". 15. Punakaartin marssi / Punakaartilaisten marssi Säv. ja san. trad. 1) Studio-orkesteri (off), kolme kertaa, yht. 1' 20". 2) Es. Olavi Ahonen ja muut punakaartilaiset, laulu, ja Kari Franck, torvisäestys (100 %), 0' 15". 16. Akun ja Elman sävel Säv. ja sov. Heikki Aaltoila Studio-orkesteri (off), kolmeen kertaan, yht. 2' 05". Levytys: Orkesteri; Finlandia P-400, 1968. 17. Elomme päivät Säv. Semjon Zernedzki Es. torvisoittokunta (playback), 0' 30". 18. Marcia Säv. Heikki Aaltoila Studio-orkesteri (off), 0' 25". 19. Toska po rodine / Barrikadimarssi / lsänmaan kaiho Säv. trad. venäl., suom. san. tuntematon Es. Yrjö Järvinen, laulu (off, tuntematon laulaja), 0' 20". 20. Virsi 332 (vuoden 1886 virsikirjassa Virsi 272) ("Sun haltuus, rakas isäni --") Säv. trad. ransk., san. Basilius Förtsch ja Jesper Swedberg, suom. san. virsikirjakomitea Es. "hautajaisvieraat", laulu (100 %), 0' 15". 21. Parolan marssi Säv. trad. Studio-orkesteri (off), 0' 30". 22. Virsi 589 ("Minä vaivainen oon, mato, matkamies maan --"; vuoden 1886 virsikirjassa Virsi 324, säkeistö 7, "Mä matkamies olen waiwainen --") Säv. trad., san. trad. ruots., suom. trad. - Julius Krohn Es. Kalevi Kahra ja "teloitettavat", laulu (100 %), kahdessa osassa, yht. 0' 20". 23. O Hellas barn / Laps' Suomen Säv. Fredrik Pacius, san. Zacharias Topelius, suom. Antti Tuokko Es. Jyrki Kovaleff, laulu (100 %), 0' 15". 24. Älä itke, äitini Säv. trad., san. Jaakko Juteini Es. Jyrki Kovaleff, laulu (100 %), 0' 05". Huomautuksia: L'lnternationale / Kansainvälinen on teema-aihiona myös alkumusiikissa Suolla. Se soi myös taustamusiikissa. Jaakko Jokelin laulelee venäläistä sävelmää (100 %), 0' 10". Musiikkinumerot 6 ja 7 kertautuvat toistuvasti työväenaatteen nousun ja punakaartin teemoina taustamusiikissa. Suojeluskunta-aatteen ja valkokaartin teemoina puolestaan Jääkärin laulu (säv. Sam. Sihvo), Jääkärien marssi (säv. Jean Sibelius) ja Karjalan Jääkärien marssi / Kaunis Karjala (säv. Elli Hällström). Helmikuun manifestiin liittyvän kokouksen taustamusiikissa Virsi 459 ("Oi Herra, siunaa päämies maamme --", säv. Dimitri Bortnjanski). Akselin ja Elinan tarinaa seurailee elokuvassa musiikkinumero 12. Rippijumalanpalveluksessa on urkumusiikkia (off), 0' 30". Torvisoittokunta esittää Urjalan rautatieasemalla fanfaarin (playback), 0' 10". - Toim. Juha Seitajärvi (2023) Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|