Katupeilin takana
Idylli menneiltä ajoilta (alaotsikko)
"Då Mormor var ung" (ruotsinkielinen nimi)
En idyll från forna tider (ruotsinkielinen alaotsikko)
Då mormor var ung (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Behind the Mirror in the Window (englanninkielinen käännösnimi)
Derrière le miroir de la rue (ranskankielinen käännösnimi)
Hinter den Fensterspiegel (saksankielinen käännösnimi)
Finna-recension
Katupeilin takana
Toivo Särkän ohjaama ja Serpin samannimisen näytelmänsä pohjalta käsikirjoittama Katupeilin takana (1949) on idyllinen epookkielokuva ja romanttinen komedia varakkaan porvarisperheen elämästä 1800-luvun lopussa. Vappu Biörcke (Eeva-Kaarina Volanen) ja Kaarlo Härkönen (Matti Ranin) tutustuvat kesällä maaseudulla Vapun Jalle-sedän (Uuno Laakso) syntymäpäivillä. Helsingissä nuoret jatkavat toistensa tapaamista Vapun tädin, moster Mellan (Henny Waljus) pitäessä heitä hyväksyvästi silmällä. Vapun isä kauppaneuvos Ossian Biörcke (Helge Ranin) ei kuitenkaan ole yhtä hyväksyvä, kun hänen tyttärensä tekemiset alkavat paljastua.
Sparad:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Åldersgräns | ||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||
Skådespelare | ||||||||||||||||
Okrediterade skådespelare
Assistenter
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Mej-Ling Axberg, Olavi Haapalainen, I. Harjapää, I. Jokinen, Mirjam Joutsen, Vappu Jurkka, T. Kiiveri, Niemelä, Mikko Niskanen, Å. Nyman, A. Palotie, Jalmari Parikka, Laila Rihte, O. Söderberg, Kalle Viherpuu, R. Virta, S. Wuorio, Heikki Wärtsi ,
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Mej-Ling Axberg, Olavi Haapalainen, I. Harjapää, I. Jokinen, Mirjam Joutsen, Vappu Jurkka, T. Kiiveri, Niemelä, Mikko Niskanen, Å. Nyman, A. Palotie, Jalmari Parikka, Laila Rihte, O. Söderberg, Kalle Viherpuu, R. Virta, S. Wuorio, Heikki WärtsiSök bland ämnen |
||||||||||||||||
Övriga upphovsmän | ||||||||||||||||
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Mej-Ling Axberg, Olavi Haapalainen, I. Harjapää, I. Jokinen, Mirjam Joutsen, Vappu Jurkka, T. Kiiveri, Niemelä, Mikko Niskanen, Å. Nyman, A. Palotie, Jalmari Parikka, Laila Rihte, O. Söderberg, Kalle Viherpuu, R. Virta, S. Wuorio, Heikki Wärtsi
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Mej-Ling Axberg, Olavi Haapalainen, I. Harjapää, I. Jokinen, Mirjam Joutsen, Vappu Jurkka, T. Kiiveri, Niemelä, Mikko Niskanen, Å. Nyman, A. Palotie, Jalmari Parikka, Laila Rihte, O. Söderberg, Kalle Viherpuu, R. Virta, S. Wuorio, Heikki WärtsiSök bland ämnenOkrediterade
|
||||||||||||||||
Produktion | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Visningar | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Inspelningsplatser | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Inspelningsdatum | ||||||||||||||||
Kesä 1949 |
||||||||||||||||
Innehållsbeskrivning | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Pressöversikter | ||||||||||||||||
"SF:n sadas elokuva on todella kunniaksi viisitoista vuotta toimineelle valmistamolle", aloitti E. T-la (Eugen Terttula, Suomen Sosialidemokraatti 6.11.1949) kiteyttäen arvostelujen yleislinjan. "Tämä Serpin herttainen perhekronikka on valkokankaalla kukaties valloittavampikin kuin näyttämöllä [- -] saamme viiden vuosikymmenen takaisen Helsingin elämästä mitä herkullisimman ja täyteläisimmän kuvan." "Serp on muuttanut suositun näytelmänsä elokuvaksi ja tehnyt sen niin taitavasti, ettei siinä teatterinmakua enää ole olemassakaan", uskoi Ra. H. (Raoul af Hällström, Uusi Suomi 6.11.1949). Tyylikästä ja täyteläistä ajankuvaa kiittelivät lähes kaikki arvostelijat. Ruotsalaisuuksia vilisevä kielikin havaittiin nyt hyväksi tyyli- ja taidekeinoksi: "En god del av charmen ligger i att filmen skildrar ett 'svenkst' högreståndsliv - antytt genom mängden av svenska stickrepliker - där t.ex. namnet Härkönen ter sig helt simpelt och beklagligt för namnets bärare", analysoi B. P-m (Bengt Pihström, Nya Pressen 5.5.1958) elokuvan uusintaesityksen aikaan 1958. Samaan kiinnitti huomiota Hufvudstadsbladetin G. B-s (Greta Brotherus, 4.5.1958). Elokuvan hyväntuulisen viihteellisyyden mukana saivat kiitosta näyttelijät. Aamulehden O. V-jä:n (Olavi Veistäjä, 6.11.1949) mukaan: "[- -] kaikissa näytteli]ätehtävissä onkin oivallisia voimia. Ennen muita on mainittava Helge Ranin kamarineuvos Biörckinä, todellisena aikansa herrasmies-ilmestyksenä, kultivoituneena, mahdikkaana aikansa tapojen ilmentäjänä. Moster Mellana Henny Valjus tavoittaa tämän tehtävän ytimen täydellisesti. Uuno Laakso rehevänä ja suorapuheisena ratsumestari Jallena [- -] ja tietysti Eeva-Kaarina Volanen Valborgina. Hänen herkkyytensä, välittömyytensä ja eläytymisensä ovat aivan harvinainen taivaan lahja." "Eeva-Kaarina Volanen on raikas ja ryöpsähtelevä Vappu ja hänen säihkyvän välitön näyttelemisensä vahvistaa yhä uskoamme siihen, että elokuvamme omistaa hänessä tällä hetkellä korvaamattoman kyvyn. Maisteri Kalle Härkösenä on Matti Ranin, jonka suomalaisuus on oivallisen suoraselkäistä ja miehekästä", kuvaili Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat 5.11.1949). "Matti Raninin Kalle Härkönen on elokuvan suurin yllätys: äkkinäisempää ja voitollisempaa sankariesiintymistä ei ole nähty kotimaisella valkokankaalla pitkiin aikoihin", kirjoitti E. T-la. Ylioppilaslehden J. T-i (Jouko Tyyri, 24.11.1949) nosti esiin monien muiden arvostelijoiden sivuuttaman ominaisuuden: "Tulee vain epäilleeksi, onko ollut katsomassa elokuvaa vai teatteria. Teatterina Katupeilin takana on nokkela, paikoin idyllinen, paikoin sangen repäiseväkin komedia. Ehdottomasti tekee viisaammin, jos katselee sitä teatterina. Sinänsä ja teatterissa hauska dialogin osuus vaikuttaa filmissä häiritsevän suhteettomalta." Esko Töyrin kuvausta kiitettiin monissa arvosteluissa, samoin ohjausta. "Katupeilin takana on sanottu Toivo Särkän parhaaksi ohjaajantyöksi ja tuskinpa siinä paljonkaan on erehdytty. Hänen parhaisiinsa se ainakin kuuluu", kirjoitti Valma Kivitie Elokuva-Aitassa (10/1958) uusintaensi-illan jälkeen. Särkän toteuttaman ajankuvaan palattiin yhä uudelleen. "Särkkä har här trollat fram en förunderligt levande och påtaglig tidsstämning, interiörerna är minutiöst konstruerade in i minsta detalj - utan att man en enda gång får intryck av livlös kuliss. [- -] ni får ett stycke elegant fångad kulturhistoria" (Nya Pressen 4.2.1961). "Katupeilin takana on säilyttänyt siroutensa ja viehkeytensä erittäin hyvin aikojen saatossa", arvioi Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti 19.11.1986) vuoden 1986 televisioesityksen yhteydessä. "Voidaan puhua suomalaisen elokuvan miniklassikosta, eräänlaisesta kansallisesta biedermeyerista, jonka porvarillisen maailmankuvan ottaa vastaan ongelmattoman ja raikkaan nostalgisena kokemuksena. Katupelin takana saattaa olla T. J. Särkän ohjaajanuran huippu." - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||||||
Bakgrund | ||||||||||||||||
Serpin, Seere Salmisen komedinen tapainkuvaus Katupeilin takana sijoittui vuosisadan lopun Helsinkiin ja sai alkunsa siitä, että kirjailija joutui erään toisen työnsä yhteydessä käymään läpi sen ajan Päivälehden numeroita. "Pienessä loppurepliikissä" näytelmän painetussa versiossa Serp kuvaili löytöretkeään kadonneeseen aikaan: "Metrijärjestelmä astui voimaan ja toi mukanaan huvittavia kommelluksia, naisasia-aate alkoi rynnistää esille ja nostatti vanhoillisissa vastustusta, eräät uudet romaanit ja maalaukset herättivät pahennusta, väiteltiin nuorison turmeluksesta - jo silloin! Noista vanhoista lehdistä löysin myös ne kaksi juhlaa, joista näytelmässäni puhutaan. Maaliskuussa v. 1892 järjestivät suomalaiset ylioppilaat hyväntekeväisyysjuhlan, jonka ohjelma ja siinä esiintyneet taiteilijat olivat aivan samat kuin ne, jotka näytelmässäkin mainitaan. Kun tällaisia pieniä juttua noista vanhoista lehdistä luin, alkoi niiden pohjalta vähitellen hahmottua näytelmä, jossa tuo idyllinen aika pienine 'myrskyineen vesilasissa' kuvastelisi. Näytelmän nimi, Katupeilin takana, on käsitettävä vertauskuvallisesti: se pyrkii kuvailemaan sitä elämänpiiriä, niitä tunnelmia ja tapahtumia, joita sellaisessa vanhassa herttaisessa puutalossa, jonka ikkunaan oli kiinnitetty tuon ajan erikoisuus: katupeili, liikkuisi. Tai oikeammin: mitä tekijä kuvitteli siellä voineen tapahtua. Jotta tunnelma olisi aidompi olen näytelmässäni käyttänyt sellaista kieltä, jota sen ajan sivistyneetkin suomalaiset puhuivat. Useat heistä näet ruotsalaisen koulun käyneenä sotkivat puheeseensa runsaasti ruotsalaisia sanoja, mutta ajan kansallisen hengen innoittamina kuitenkin aina puhuivat suomea." Näytelmä sai ensi-iltansa Suomen Kansallisteatterissa 4.12.1946 ja sen menestys oli erinomainen. Seere Salminen sai Kaarlo Bergbomin palkinnon näytelmästään, joka ilmestyi painettuna syksyllä 1947. T. J. Särkkä osti filmausoikeudet ja tilasi kirjailijalta myös käsikirjoituksen. Alkuperäinen näytelmä tapahtui talvisaikaan maaliskuussa, ja tapahtumapaikkana oli kamarineuvos Biörcken koti Helsingissä. Elokuva siirrettiin alkavaksi keskellä kesää ja päättyväksi lokakuussa 1892. Samalla tapahtumapaikkoja lavennettiin Koivuniemen kartanoon, Helsingin kaduille ja laivarantaan sekä Töölönlahden rannalle, edelleen Löfströmin kahvilaan, Hecklerien sekä Sonja Brandtin asunnoille, senaattorin virkahuoneeseen, Arkadiateatterin eteiseen, Hotelli Kleineh'en, Seurahuoneelle ja Ylioppilastalolle. Alkuperäisnäytelmän henkilöistä korvattiin elokuvasovituksessa herra Torsten Wikebom ylioppilas Arvid Molanderilla, ja sivuhenkilöiden määrää lisättiin huomattavasti. Pääosien roolimiehitys oli suurelta osin sama kuin näyttämöllä. Sivuosissa tapahtui muutoksia: Kansallisteatterissa oli Sonja Brandtina nähty Ruth Snellman, Kaarlo Härkösenä Rauli Tuomi, tohtori Hecklerinä Leevi Linko ja Liinu-sisäkkönä Pirkko Karppi. Elokuvaan heidän tilalleen kiinnitettiin Birgit Kronström, Matti Ranin, Unto Salminen ja Esteri Kasurinen. Rauli Tuomi oli kuollut helmikuussa 1949. Virkamiesmäistä Wikebomia näytelmässä esittänyt Oke Tuuri korvattiin Lasse Pöystillä, samalla kun roolista tehtiin eläintiedettä harrastava hieman lapsekas ylioppilas. SF:n 15-vuotisjuhlaelokuva, yhtiön sadantena näytelmäelokuvana valmistunut Katupeilin takana oli sekä taiteellinen että taloudellinen menestys: se sai viisi Jussi-patsasta ja Elokuva-Aitan yleisöäänestyksessä elokuva valittiin vuoden 1949 suosituimmaksi kotimaiseksi selvällä ääntenerolla. Yleisömäärät olivat teatteriesityskertojen mukaan laskien Rosvo Roopen ja Prinsessa Ruususen jälkeen vuoden korkeimmat. Ester Kasurisen etunimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Esteri. Elokuvan ohjasi Toivo Särkkä itse, joka tunsi suurta kiinnostusta tämänkaltaisia epookkielokuvia kohtaan. Aktiivisen ohjaajanuransa päätyttyä hän nimesi juuri tämän elokuvan itselleen läheisimmäksi ohjaustyöksi. Särkkä lisäsi Serpin käsikirjoitukseen kehyskertomuksen, jonka idea oli lähtöisin "Pienestä loppurepliikistä": noin 75-vuotiaana Vappu katselee vanhaa valokuva-albumia tyttärentyttärensä kanssa ja kuvat ikään kuin heräävät henkiin. Tuula Usva esitti tyttärentytärtä. Kehyskertomus kuitenkin poistettiin lopullisesta versiosta, mutta Tuula Usvan nimi jäi alkuteksteihin. Elokuvan tarkastuspituudeksi on Valtion elokuvatarkastamossa merkitty 2 900 metriä eli 106 minuuttia. Kehyskertomus leikattiin esityskopioista pois pian ensi-illan jälkeen ja elokuvan pituus lyheni; KAVIn nykyisen pelastekopion pituus on 2 474 metriä eli 90 minuuttia. Katupeilin takana sai uusintaensi-iltansa Helsingin Bio-Biossa toukokuussa 1958. - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||||||
Musik | ||||||||||||||||
1 . Musiikkia oopperasta Die lustigen Weiber von Windsor / Windsorin iloiset rouvat Säv. Otto Nicolai Orkesteri (off), 1' 00". 2. Pas de Quatre Säv. trad., sov. Heikki Aaltoila 1) Orkesteri (off), 1' 05". 2) Es. Eeva-Kaarina Volanen, hyräily (100 %), 0' 05". 3. Kehrää kehrää tyttösein / Kehruuvalssi Säv. trad. Es. Henny Waljus, piano (playback, tunnistamaton pianisti), 0' 50". 4. Kissanpolkka Säv. trad., sov. Heikki Aaltoila Es. Kalle Rouni, piano (playback, tunnistamaton pianisti), 0' 25". 5. Gute Nacht / Hyvästi Säv. A. E. Marschner, san. trad., sov. Heikki Aaltoila Es. "ylioppilaiden" sekstetti: mm. Rolf Kristoffersson, Eero Laurila, Mika Savonen, Matti Ranin ja Jorma Waronen, laulu, joht. Matti Ranin (playback, mm. Martti Ruutu, Eino S. Rahikainen, Taisto Ilmari Konttinen, Olavi Karte ja Jorma Waronen, laulu), 1' 30". 6. Für Elise / Eliselle Säv. Ludwig van Beethoven Es. Eeva-Kaarina Volanen, piano (playback, tunnistamaton pianisti), 0' 20". Levytys: Rolf Bergroth, piano; Decca SD-5085, 22.4. 1949. 7. Vaka vanha Väinämöinen / Väinämöisen soitto Säv. trad. Kantele (off), 0' 25". 8. Geschichten aus dem Wienerwald / Wienerwaldin tarinoita Säv. Johann Strauss nuorempi, sov. Heikki Aaltoila Orkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 1' 30". 9. Mazurka / Masurkka baletista Coppélia Säv. Léo Delibes Orkesteri (off), 0' 50". 10. Wiener Blut / Wieniläisverta Säv. Johann Strauss nuorempi Orkesteri (off), 0' 50". Huomautuksia: Elokuvassa kuullaan viulusoolo pianon säestyksellä, säv. trad. (off), 0' 45". - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||||||
Inspektionsdetaljer | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniska fakta | ||||||||||||||||
|