Asfalttilampaat
Asfaltkärlek (ruotsinkielinen nimi)
Asfaltkärlek (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
The Asphalt Lambs (englanninkielinen nimi)
Les Bredis de bitume (ranskankielinen käännösnimi)
Die Asphalthammel (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Asfalttilampaat
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
K16 |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Soittokunta hautajaissaattueessa: Naantalin Yhteiskoulun soittokunta <br /><br />Kuoro haudalla: Naantalin kirkkokuoro<br /><br />Palokunta: Naantalin palokunta, Naantalin VPK, Raision VPK ,
Soittokunta hautajaissaattueessa: Naantalin Yhteiskoulun soittokunta <br /><br />Kuoro haudalla: Naantalin kirkkokuoro<br /><br />Palokunta: Naantalin palokunta, Naantalin VPK, Raision VPKHae aiheista |
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
27.7., 4.8-11.9.1968 - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Mikko Niskasen eräiltä osin jopa ansiokas uutuus jättää jälkeensä sekavan vaikutelman", ilmaisi Martti Savo (Kansan Uutiset 22.12.1968) kritiikin yleislinjan. "Kerronnallisesti se on Käpyä rauhallisempi ja Lapualaismorsianta johdonmukaisempi. Siinä on sanottu jokseenkin kaikki, jotta katsoja voisi tehdä tapahtumista ja tilanteista johtopäätöksensä, ja kuitenkin jotain oleellisinta puuttuu. Inhimillinen sanoma jää puolitiehen, syytöksiä on heitelty väsähtäneellä kädellä; keskeisin teema, kahden nuoren rakkaus, kaikista syleilyistä huolimatta vaikuttaa hapuilevalta ja epävarmalta." "Niskasen uusimmasta filmistä jäävät päällimmäisinä mieleen sen kömpelyydet", koki Erkka Lehtola (Aamulehti 22.12.1968). "Sen luonnostelema kuva Ville Hermanista, 'hullusta maisterista', on pintapuolinen ja sekava, ja vaikka se eräissä jälkiosansa jaksoissa saakin jonkinlaista psykologista kiinnostavuutta, niin jo tätä ennen on menty metsään monta kertaa, ja oikein pahasti: filmin kaameimmat jaksot löytyvät Jörn Donnerin hikisestä ähinästä sekä pienestä mutta silti päällekäyvästä kohtauksesta antiikkikauppiaan luona. Kenties tarkoituksena on ollut luonnostella syvällinen välähdys ihmiselon irvokkuudesta, mutta lopputulos on vain mauton." "Mikko Niskanens nya film är tekniskt välgjord och bjuder på vackra vyer från Nådendal, men filmen säger mig ingenting", puntaroi B.P-m (Bengt Pihlström, Nya Pressen 21.12.1968, 27.12.1968). "En ung man säjs vara underlig, men varför får man inget begrepp om förrän allt slutar i en högdramatisk, överdriven final. Asfaltkärlek demonstrerar den fräscha bildsynen inom vår nya film, men som i flera fall tidigare är det fråga om kulisser, om finesser som är slående för stunden, men som döljer ihålighet." "Elokuvassa on hyvä ajatus, mutta toteutus on lapsellista", kiteytti Inkeri Lius (Suomen Sosialidemokraatti 22.12.1968) kantansa. "Parasta siinä ovat kevyet idyllit, kameran ajo alussa pitkin kaupungin katuja, apteekkarin (Salminen) ja lääkärin (Donner) ummehtunut veljeys, Chydeniuksen säveltämä huilumusiikki rakkauskohtauksessa, henkilökuvaus ja näytteleminen jokaisen osallistujan kohdalla." "Kuitenkaan Niskasen elokuva ei tajua ongelman ydintä, se kiertää sen ympärillä varoen oikeastaan ollenkaan koskemasta keskusideaa", pohdiskeli Markku Tuuli (Katso 3/1969). "Luonnonlyriikka ja valovoimaisten päätähtien Eero Melasniemen ja Kirsti Wallasvaaran romanssin kuvaaminen kauniilla lähikuvilla tulee pääasiaksi, ja joka kerta kun poikkeavuuden ongelmaa edes lähestytään, nousee elokuvaan paniikki: eihän kai tämä vain ole yleisölle vastenmielistä. Asioiden karttelun ja hitaan kerronnan johdosta Asfalttilampaat on pieni ja tylsä elokuva, jonka sympaattisuus johtuu lähinnä Eero Melasniemen miellyttävyydestä ja ohjaaja Niskasen ammattitaidosta." "Eero Melasniemen ja Kirsti Wallasvaaran keinoiltaan luontevat ja vapautuneet tulkinnat keskeisissä tehtävissä ainakin kauniisti kannattavat kokonaisuutta", tunnusti Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 22.12.1968). "Teknisenä suorituksena Asfalttilampaat edustaa sitä puhtaan viimeistelyn astetta, jota jo on tämän päivän suomalaiselta elokuvalta opittu odottamaan ja joka alkaa näyttää lähinnä maneerilta. Esko Nevalaisen kameratyö on oleellinen osatekijä tässä harkitun ja huolitellun vaikutelmassa. Se on arvo sinänsä, pätisi tähdellisemmissäkin yhteyksissä. Tämänkertaisesta on valitettavasti toistettava - -: Asfalttilampaat vaikuttaa verraten aiheettomalta elokuvalta." "Henkilökohtainen mielipiteeni on, että Asfalttilampaat on elokuvana paljon parempi kuin esimerkiksi arvostelijoiden yleensä niin kovasti kiittämä, vuotta aikaisemmin valmistunut Lapualaismorsian", ilmoitti Kari Uusitalo (Hyvinkään Sanomat 13.8.1981) vuoden 1981 tv-esityksen yhteydessä ja jatkoi 1992 (Hyvinkään Sanomat 15.10.1992): "Asfalttilampaat sitävastoin on kaunis ja pienimuotoinen miniatyyri, jonka ominaispaino vain kasvaa korkoa korolle: yhtäaikaa hellä ja julma kohtalodraama - monessakin mielessä sukua suomalaiselle kansanlaululle, joka kauneimmillaan soi kuulaassa kesäillassa. - - Asfalttilampaat on kiistattomasti eräs kotimaisen valkokankaan kaikkien aikojen koskettavimpia rakkaustarinoita." - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
FJ-Filmi Oy:n johtoelimissä ja omistussuhteissa tapahtui vuoden 1968 mittaan useita muutoksia. Tammikuun 16. päivänä jäivät Kyösti Varesvuo ja Hans Haataja pois yhtiön hallituksesta, ja heidän tilalleen tulivat Heikki Partanen ja Jörn Donner. Marraskuun 15. päivänä Helanne vaihtui Arno Carlstedtiksi ja Partanen Pertti Pasaseksi, samalla kun Carlstedtista tuli yhtiön toimitusjohtaja. Tällöin perustajajäsenistä oli mukana enää Arno Carlstedtin puoliso Eini Carlstedt, hänkin vain helmikuuhun 1971 saakka. Asfalttilampaat oli FJ-Filmin neljäs ja samalla viimeinen elokuva vuonna 1968. Sen ohjasi Mikko Niskanen, ja pääosissa nähtiin Niskasen kanssa aikaisemminkin työskennelleet nuoret näyttelijät Eero Melasniemi, Kirsti Wallasvaara ja Pekka Autiovuori. Asfalttilampaiden kuvauspaikaksi kaavailtiin Porvoota, mutta Jarmo Laineen ehdotuksesta Niskanen valitsi Naantalin. Elokuva perustui dipl.ins. Sakari Haaran (1920-1959) ainoaksi jääneeseen, 1959 ilmestyneeseen romaaniin. Ensimmäisen käsikirjoituksen laativat Niskanen ja Kari Kyrönseppä, sen kehittelyyn osallistuivat sittemmin Kirsti Wallasvaara sekä ohjaajan apulaisena toiminut Pentti Kotkaniemi. Mm. haudankaivaja Pasasen rooli, johon Niskanen havitteli aluksi Edvin Lainetta ja sitten Einari Ketolaa, jätettiin kokonaan pois, samaten jo kuvatut puutarhakutsut sekä Jussi Pellin ja Rebeckan eroottinen kohtaus huvipurrella. Niin ikään elokuvan loppu poikkeaa romaanista ja käsikirjoitusluonnoksesta, missä sekä Ville Herman että Liisa jättäytyvät junan alle. Alunperin Asfalttilampaat oli määrä toteuttaa väreissä ja laajakangaskoossa. Kustannussyistä tuottaja päätyi mustavalkoiseen materiaaliin, mistä Niskanen katkeroitti mielensä niin, että suunnitteli itsellensä kirkkoa valokuvaavan turistin roolin. Miehen luokse tulisi pikkupoika, joka kysyisi: "- Onko sedällä värifilmiä kamerassa?" ja johon Niskanen vastaisi: "- Minulla ei ole varaa kuvata väreissä!" Lopullisessa elokuvassa tästä on mukana vain lyhyt välähdys ilman pikkupoikaa ja repliikkejä. Paikallisessa sanomalehdessä, jota Törhö kotonaan lukee, näkyy kuva-alassa uutinen Asfalttilampaiden kuvauksista Vinkkilän asemalla. "Minä en tällä elokuvalla pyri sanomaan mitään suuren suuria. Sen pienen mutta tärkeän asian vain, että meidän olisi päästävä ennakkoluuloistamme toistemme suhteen", luonnehti Niskanen Uudessa Suomessa 23.8.1968 elokuvansa sanomaa. Asfalttilampaat sai ensi-iltansa Helsingissä yhtaikaa neljässä teatterissa sekä lähes samanaikaisesti kuudessa muussa kaupungissa. Yleisömenestys jäi vuoden keskitasoa heikommaksi, eikä elokuva saanut valtionpalkintoakaan. Tappiota kertyi 125 700 markkaa, ja Mikko Niskasen ohjaajanuralla seurasi jälleen muutaman vuoden tauko. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Virsi 163 ("Herra, kun sä sanassasi --") Säv. Heinrich Albert, san. Olof Kolmodin ja J.L. Runeberg, suom. san. Knut Legat Lindström ja Elias Lönnrot "Seurakunta", laulu, urkusäestys (off), 0' 45". 2. Hochzeitsmarsch / Häämarssi näytelmästä A Midsummer Night's Dream / Kesäyön unelma Säv. Felix Mendelssohn-Bartholdy Urut (off), 0' 20". 3. Oi tunnetko tuon ihmeellisen nimen Säv. ja san. Allan Törnberg Es. "Pelastusarmeijan orkesteri", laulu ja säestys (100 %), 1' 10". 4. Suomalainen rukous Säv. Taneli Kuusisto, san. Uuno Kailas Es. Naantalin Yhteiskoulun soittokunnan tytöt (playback), 0' 20". 5. Virsi 260 ("Käyn aina kohti kuolemaa --") Säv. trad. saksal., san. Hans Adolf Brorson, suom. san. Johan August Gottlieb Hymander ja Kauko Veikko Tamminen Es. "hautajaisvieraat", laulu (100 %), 0' 25". 6. Sinua sinua rakastan Säv. ja sov. Kaj Chydenius, san. Aulikki Oksanen Kaj Chydenius, laulu, studio-orkesterisäestys (off), 2' 15". Levytykset: Kaj Chydenius; Love Records LRS-1015 (erikoispainos), 1968; LRS-1020, 1968. Huomautuksia: Taustamusiikkijaksot (säv. ja sov. Kaj Chydenius) on eritelty esiintymisjärjestyksessään Teostoilmoituksessa, jossa niille on annettu seuraavat nimet ja kestot: "Ajo" (1' 06"), "Lähde" (0' 07"; kolmeen kertaan), "Saatto I" (1' 33"), "Auto" (0' 25"), "Autoradio" (0' 45"), "Tivolimarssi" (1' 35"), "Saatto II" (1' 25"), "Pari" (2' 08"), "Hauta" (0' 56"), "Karnevaali" (1' 30"), "Ravintola" (0' 46"), "Kirkko" (2' 13"), "Juna" (1' 02") ja "Loppumusiikki" (0' 41"). Taustamusiikin naisvokaaliosuudet laulavat Sinikka Sokka, Viveca Hedengren ja Ulla Eklund. Kirsti Wallasvaara hyräilee laiturilla (synkr.), 0' 05". "Ville Hermanin kotona" television taustamusiikkia, 0' 10". Musiikkinumeron 3 orkesterissa esiintyvät Alise Aho, Kaarina Okker, Mauri Palmunoksa (concertina), Raili Palmunoksa (kitara), Aune Raunio ja Jouko Rönkä (rumpu). Studio-orkesterin kokoonpanoon kuuluivat Kaj Chydeniuksen (piano) lisäksi mm. Juhani Aaltonen (huilu), Paavo Honkanen (bassoklarinetti), Eero Ojanen (piano) ja Pentti Tiensuu (basso). - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|