Akallinen mies
Gubbar och gummor (ruotsinkielinen nimi)
The Farmer Has a Wife (englanninkielinen nimi)
Finna-arvio
Akallinen mies
Edvin Laineen ohjaamassa ja Seppo Lappalaisen käsikirjoittamassa Akallisessa miehessä (1986) palattiin Akattoman miehen (1983) maisemiin Viitaniemen kylään. Ohjaaja Laineen kertojaäänen johdattamassa komediallisessa tarinassa nyt perheellinen Unto (Martti Järvinen) ja hänen vaimonsa Liisa (Elisabeth Haavisto) jatkavat muiden kyläläisten lailla ponnistelua hyvän elämän ja maaseudun elinvoimaisuuden puolesta.
Tallennettuna:
| Genre | ||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Ikäraja | ||||||||||||
|
S |
||||||||||||
| Näyttelijät | ||||||||||||
|
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
| Muut tekijät | ||||||||||||
|
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||
| Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kuvausaika | ||||||||||||
|
24.6.-15.8.1986 - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||
| Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Lehdistöarviot | ||||||||||||
|
"Ja kattia kanssa!" totesi Olli Manninen (Iltalehti 5.12.1986) referoituaan lehdistötiedotetta, jonka mukaan Akallinen mies käsittelee elämän perusasioita ja ottaa kantaa tämän päivän maatalouspolitiikkaan. "Jos Akallinen mies haluaa olla jonkinmoinen kannanotto johonkin, niin korkeintaan se on maaseutupropagandaa. Kaupunki ja kaupunkilaiset ovat elokuvassa joron jäljille joutuvia ihmisiä, maaseudun kylä on idyllinen asujaimisto, jossa elää vain hyviä ja puhtaita ihmisiä. Naiset ovat tässä elokuvassa akkoja tai eukkoja, jotka sotkevat miesten asiat. Miehet - aikamoisia velikultia - junailevat kylän asiat kaikkien parhaaksi." Matti Apunen (Aamulehti 6.12.1986) jatkoi: "Tämän elokuvan kantateoksessa Akattomassa miehessä komedialle oli vielä tietynlainen elävä sosiaalinen tausta, maaseudun emännätön miesväestö. Akallisessa miehessä vastaavaa 'sosiaalista tilausta' on yritetty maaltamuutosta ja kylien autioitumisesta, mutta nämä ongelmat jäävät kovin vähille parin herrasmiehen aviollisia ongelmia selviteltäessä. [- -] Periaatteessa minulla ei ole mitään sitä vastaan, että elokuvissa esitellään herkkää suomalaista kesäidylliä ja lupsakoita maalaisihmisiä. Mutta sitä vastaan minulla on, että ryhmä tunnettuja helsinkiläisnäyttelijöitä alkaa vääntää yleissavolaisia sutkautuksia ja ilvehtii kaksituntisen ikään kuin lobotomia olisi maaseudulla yleisempi kirurginen toimenpide kuin umpisuolen poisto." "Samasta materiaalista tehdään jälleen tv-sarja", kirjoitti Aune Kämäräinen (Uusi Suomi 6.12.1986), "ja tämän kompromissin vaikutukset ovat elokuvalle tuhoisat. Henkilöitä ja juonia on liikaa, asiaa ja tapahtumista liian vähän, tai se on liian yksitasoista ja ennalta aavistettavaa. [- -] Dialogi on banaalia selittelyä. Hirveimmillään se on pantuna viattomien lasten suuhun, jotka latelevat vanhemmilleen sellaisia totuuksia kuin 'mieskin tarvitsee joskus hellyyttä'." Leo Stålhammar (Suomenmaa 31.12.1986) suhtautui elokuvaan suopeammin: "Seppo Lappalainen kuvaa tuttuun jouhean humoristiseen tapaansa miehisen - välillä naisellisenkin - ahdistuksen eri sävyjä. Murroskauden myötä on leivän saaminen pahimmillaan kiven alla. [- -] Edvin Laine osaa taidon tehdä tavalliseen katsojaan menevää elämänläheisesti toiminnallista elokuvaa ja ottaa rooleihinsa soveltuvista näyttelijöistä kaiken mahdollisen irti." - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||
| Taustaa | ||||||||||||
|
Akattoman miehen (1983) hyvän yleisömenestyksen rohkaisemina Kinosto ja MTV päättivät tuottaa aiheesta toisenkin elokuvan ja tv-sarjan, pääosin samoin tekijävoimin. Seppo Lappalainen kirjoitti tarinan jatkon suoraan 4-osaiseksi tv-sarjaksi, josta leikattiin ensin kokoillan elokuva joulukuuksi 1986 ja jonka MTV esitti neljässä osassa syys-lokakuussa 1989. Akallinen mies oli Edvin Laineen (1905-1989) 39. ja viimeinen elokuvan ohjaustyö. Hän ehti vielä aloittaa pitkään suunnittelemansa Sibelius-elokuvan kuvaukset, mutta ne jäivät kesken. Laineen yli 50-vuotinen elokuvaura oli alkanut näyttelijänä elokuvassa Sano se suomeksi (1931) ja ohjaajana elokuvassa Yrjänän emännän synti (1943). Laineen myöhäistuotannon lähin yhteistyökumppani oli kuvaaja-apulaisohjaaja Olavi Tuomi, joka oli työskennellyt kamera-apulaisena jo Prinsessa Ruususessa (1949). Myös näyttelijä Aarne Laine (1916-1990), Edvin Laineen nuorempi veli ja yli 70 elokuvaroolin mies, nähtiin Akallisessa miehessä viimeisen kerran elokuvassa, samoin hänen vaimoaan esittänyt Eila Peitsalo (1931-1997). Akallisen miehen näyttelijät ja roolit olivat valtaosin samoja kuin Akattomassa miehessä. Pois on jäänyt Ovaskaisen poika Lassi (Ahti Jokinen) perheineen, uutta ovat Esa Saarion ja Maija-Leena Sointeen roolit Syyskylän yrittäjäpariskuntana. Tuottaja Jukka Mäkelän ehdotuksesta Ahti Kuoppala, Akattoman miehen Jukka Ruska, esitti uudessa elokuvassa Jukka Ruskan poikaa Mikkoa. Akallinen mies ei menestynyt yhtä hyvin kuin edeltäjänsä, mutta elokuvaversiosta laajennettuna tv-sarjana se sai yli miljoonan katsojan yleisön. - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||
| Musiikki | ||||||||||||
|
1. "On kesään saavuttu, juhannusaikaan" Säv. ja san. Risto Hiltunen 1) Studio-orkesteri (off, alkutekstit), 1' 05". 2) Es. Kylän Neidot, laulu, ja tanssiorkesteri (playback), 1' 22". 3) Tanssiorkesteri (100 %), 1' 20". 2. Virsi 484 ("Totuuden Henki, johda sinä meitä - -") 3. säkeistö ("Kristus on tiemme, valo sydäntemme - -") Säv. trad. saks., suom. san. Martti Ruuth Es. "seurakuntalaiset", laulu (100 %, Risto Hiltusen urkusäestys), 0' 50". 3. Far Away in Honolulu / Honolulu / Röhön ranta Säv. ja san. Bert ja Frank Leighton, suom. san. elokuvassa Esa Saario - Kauko Helovirta Es. Esa Saario ja Kauko Helovirta, laulu, ja tanssiorkesteri (100 %), 0' 45". 4. Virsi 492 ("Ystävä sä lapsien - -") Säv. Ivar Widéen, suom. san. Lauri Pohjanpää Es. "kastetilaisuuden vieraat", laulu, Elisabeth Haavisto, laulu ja urkuharmoni (100 %), 0' 55". 5. Wiegenlied / Kehtolaulu ("Levon hetki nyt lyö - -") Säv. Johannes Brahms, sanat kansankokoelmasta Des Knaben Wunderhorn, suom. san. Aukusti Simelius Es. Elisabeth Haavisto, laulu (100 %, vibrafonisäestys), 1' 00". Huomautuksia: "On kesään saavuttu, juhannusaikaan" -sävelmä on elokuvien Akaton mies ja Akallinen mies johtoaiheena. "Juopuneet" laulavat laulua Sunnuntaiaamuna (säv. Hjalmar Backman, san. Simo Korpela), 0' 20" (100 %). Elisabeth Haavisto laulaa virolaista kansanlaulua Ema süda / Äidin sydän (suom. san. Hilja Haahti), 0' 20" (100 %). - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||
| Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kieli | ||||||||||||
|
suomi |