Salaviinanpolttajat oli Suomen ensimmäinen näytelmäelokuva. Sen tuotti alkuvuonna 1907 insinööri K. E. Ståhlbergin (1862 - 1919) omistama helsinkiläinen valokuvaamo Atelier Apollo, joka vappuna 1906 oli käynnistänyt lyhyiden uutisaiheiden säännöllisen elokuvauksen. Itse valokuvausliike oli saanut alkunsa jo vuonna 1889 ja muutettu osakeyhtiöksi kymmenen vuotta myöhemmin.

Teuvo Puron (1884 - 1956) myöhemmän kertoman mukaan ensimmäisen näytelmäelokuvan aloitteentekijöinä olivat hän sekä toinen Suomen Kansallisteatterin näyttelijä Teppo Raikas (1883 - 1916). Sopivan aiheen löytämiseksi Atelier Apollo julisti 17.1.1907 avoimen käsikirjoituskilpailun, jonka voittajaksi valittiin nimimerkki J. V-s:n aihe "Salapolttimo", pontikankeiton maailmaan sijoittuva farssi

Kilpailun voittaneen nimimerkin "J.V-s" henkilöllisyys on jäänyt arvoitukseksi. Joidenkin muistelmalähteiden mukaan kyseessä oli pontikankeittoon perehtynyt nimismies, mutta Hannu Salmi on teoksessaan Kadonnut perintö (2002) todennut tiedon epätodennäköiseksi. Erään version kertoi kirjailija Agapetus eli Yrjö Soini (1896 - 1975) vuonna 1972. Soini kertoi, että hänkin osallistui kilpailuun ja mennessään katsomaan voittajaelokuvaa Maailman Ympäri -teatteriin totesi aiheen samaksi jota hän itse oli ehdottanut. Soinin arvelun mukaan kilpailun voittajaksi ei katsottu voitavan julistaa 10-vuotiasta koulupoikaa, vaan keksittiin peitetarina kruununnimismiehestä.

Elokuvasta ei ole säilynyt käsiohjelmaa tai muita krediittitietoja. Ainoa lehti-ilmoituksissa mainittu tekijä oli ruotsalainen kreivi, taidemaalari, graafikko ja taideteollisuussuunnittelija Louis Sparre (1863 - 1964), K.E. Ståhlbergin ystävä, jonka kerrottiin "järjestäneen näytelmän". Tämän on tulkittu tarkoittavan ohjausta, mutta Sparren osuus elokuvaan on epäselvä. Todennäköisimmin hän vastasi kuvallisesta suunnittelusta, eikä välttämättä ollut läsnä kuvauksissa lainkaan. Kuvauksissa henkilö- ja muusta ohjauksesta vastasi joka tapauksessa Teuvo Puro. Pääosissa esiintyivät Puro ja Raikas itse. Puron välityksellä elokuvan rooleihin saatiin myös muita Kansallisteatterin näyttelijöitä kuten Jussi Snellman ja Eero Kilpi. Kuvaajana oli Atelier Apollon ruotsalaissyntyinen kuvauspäällikkö Frans Engström (1873 - 1940), apunaan suomenruotsalaiset Hjalmar Hårdh (1881 - 1948) ja Oscar Lindelöf (1887 - 1954). Elokuvan järjestäjänä ja lavastajana aloitti Kansallisteatterin myöhempi päälavastaja Carl (Karl) Fager (1883 - 1962) yli puoli vuosisataa kestävän uransa suomalaisen elokuvan palveluksessa.

Kestoltaan arviolta 10 - 20-minuuttinen elokuva kuvattiin keväällä, luultavimmin maalis-huhtikuussa, 1907 Helsingin Mäntymäen takaisessa maastossa nykyisen Eläintarhan urheilukentän vaiheilla. Ensi-ilta oli 29.5.1907 Helsingin Maailman Ympäri -teatterissa ja yhdeksän päivää myöhemmin Viipurissa. Esityskierros muissa kaupungeissa jatkui vasta syysnäytäntökaudella 1907.

"Olipa se elämys", muisteli Teuvo Puro vuonna 1946 elokuvan tekijöille aikoinaan järjestettyä ennakkoesitystä. "Nauroimme ja käyttäydyimme kuin lapset, jotka näkevät jotain vallan merkillistä. Eipä silti, olihan vallan erikoista nähdä itsensä ilmielävänä edessään. Niin, se oli silloin vielä uutta ja outoa [- -]." (Uutisaitta 1/1946).

Kauno Laineen 1995 välittämän muistitiedon mukaan oli Carl Fager vuonna 1949 kertonut Salaviinanpolttajien esityskuntoon saattamisen olleen hankalaa, koska Suomessa ei vielä tuolloin ollut laboratoriota. Tämän vuoksi kuvattu materiaali oli lähetettävä Saksaan kehitettäväksi ja kopioitavaksi, jolloin osa aineistosta tuhoutui filmejä kuljettaneen laivan upottua Saksan rannikolla. Tästä johtuen elokuvasta ei tullut aivan sellainen kuin alunperin oli ajateltu.

Salaviinanpolttajien työryhmä Puro, Raikas ja Engström yhdistivät voimansa jälleen kaksi vuotta myöhemmin ja tuottivat Suomen ensimmäisen kokoillan näytelmäelokuvan Sylvi, joka sai ensi-iltansa vuonna 1913.

Salaviinanpolttajien kaikki kuvamateriaali on tuhoutunut. Myöskään käsikirjoitusta ei ole säilynyt.

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) pohjalta toimittanut Lauri Piispa