"Jo heti alussa on sanottava, että tämä äänielokuva merkitsee huomattavaa nousua meikäläisen elokuvataiteen tuotannossa", ilmoitti E. I. H. (Eino Ilmari Hukkinen, Helsingin Sanomat 14.4.1931). "Kiitollista aihettaan on hra Kaarna käsitellyt terävällä huomioinnilla ja huomattavalla valintakyvyllä. Monet pienet detaljit todistavat ohjaajan erehtymätöntä makua ja kekseliäisyyttä, ja yleensäkin on kappale kokoonpantu siten, että katselijan mielenkiinto ei hetkeksikään herpaudu. Valokuvaus on suurenmoista ja varsinkin taistelukuvauksissa, samoinkuin useissa sisäkohtauksissa on se ehdottomasti asetettava parhaiden ulkomaisten saavutusten tasalle."

"Huomaa, että Kalle Kaarna ei ole sanottavammin dramaatikko, enempää kuin kukaan mukaan suomalainen filmin tekijä", koki O. T. (Oiva Talvitie, Uusi Suomi 13.4.1931). "Mutta eräs puoli hänellä on kuitenkin vahva, vahvempi kuin meillä kenties kellään muulla. Hänen asettelutaitonsa on meillä epäilemättä vertojaan vailla. Puhumattakaan maisemista - onhan Kaarna maalari - ovat myös tilanteet yllättävän varmasti ja tehoisasti nähdyt. Hän käyttää kuva-alan erittäin taloudellisesti, mutta ei myöskään ahda sitä. Monet yksityiset kohtaukset ovat aivan loistavasti sommitellut. Mutta ne ovat sittenkin eräässä mielessä nähdyt yksipuolisesti maalarin silmällä eikä dramaatikon. Kaarnalla saattaa jokin yksinäinen kuva olla sinänsä täydellinen draama."

"Någonting mittemellan operett, patriotisk panegyrik och krigsfilm", luonnehti Q. (Svenska Pressen 13.4.1931) kokonaisuutta eikä kriittisiä ääniä muutenkaan puuttunut. "Mutta ohjaus on kuitenkin jäänyt jotakin oleellista vaille", katsoi K. L. (Suomen Sosialidemokraatti 15.4.1931), "se ei ole onnistunut poistamaan elokuvasta huomattaviakaan katkonaisuuksia ja saamaan näytelmässä esiintyviä elokuvanäyttelijöitä syventymään tehtäväänsä sillä temperamentilla ja antaumuksella kuin olisi ollut välttämätöntä. Eheä vaikutelma jää saamatta, vaikkakin erittäin ilahduttavia piirteitä täytyy panna merkille."

"Sam Sihvon Jääkärin morsian tarjoaisi hyvin suuria mahdollisuuksia ohjaajalle, joka todella syventyisi aiheeseen", arveli P. (Viikkosanomat 16/1931). "Kaarna on kuitenkin aivan liian orjallisesti seurannut näytelmän rakennetta. [- -] Parhaiten Kaarna on onnistunut, kun hän kuvaa sellaista, jota ei näyttämöllä esitetä. [- -] Interiööreihin ei ole uhrattu mitään; siksipä sisäkohtaukset vaikuttavatkin niin yksitoikkoisilta. Suurempi huolittelu scenarion laadinnassa ja itse filmauksessakin olisi ollut tarpeen."

Ankarimmin suhtautui jälleen Aamulehden H-m (Roland af Hällström, 10.5.1931), jonka mielestä Jääkärin morsian oli "pohjaltaan tavallinen mykkä elokuva", jossa "äänielokuvan varsinaisia taiteellisia probleemeja ei yritettykään ratkaista": "Musiikkisäestys ei sekään ole onnistunut, Köpenhaminan As Nordisk Tonefilmin äänikuvaus on tosin hyvä, mutta sensijaan ei 'äänitaustan luoja' Toivo Palmroth ole kyennyt täyttämään tämänlaatuiselta musiikkisäestykseltä asetettavaa alkeellista vaatimusta, että musiikki ja kuva liittyisivät elimellisesti yhteen. [- -] Ensimmäinen erehdys on tehty jo käsikirjoituksessa, joka alkukohtauksia lukuunottamatta noudattaa verraten tunnollisesti alkuperäisnäytelmää. Ehdottomasti välttämätön olisi kuitenkin ollut täysin vapaa mukailu, sillä nyt ei katsoja voi päästä siitä käsityksestä, että kysymyksessä on valokuvattua teatteria eikä suinkaan filmiä."

Näyttelijäsuorituksissa Tauno Palon debyytti jäi vähemmälle huomiolle kuin naisosat ja niistä eritoten Hanna Taini: "Ulkomuodoltaan kuin luotuna elokuvaan ja omaten hyvät näyttelijälahjat sekä herkän ilmehtimiskyvyn hän ensi hetkestä saakka voittaa katsomon", kiitti E. I. H. ja P. säesti: "Hanna Taini aivan omalaatuisena tyyppinä on Jääkärin morsiamessa kohonnut suomalaisen filmitaiteen johtavaksi tähdeksi ei ainoastaan ulkomuotonsa perusteella, vaan myös suurten näyttelijätärtaipumustensa vuoksi. Häntä sekundeeraa Ella Eronen erinomaisesti. Hellin Kahila-Matinpalo on löytö, josta kannattaa pitää kiinni. Hän on niitä harvoja komediennejä, jotka voivat eroittaa toisistaan teatterin ja filmin erilaatuiset ilmaisumuodot. Hannes Närhi, vanha ja koeteltu, edustaa mehevää huumoria mitä mainioimmin, estäen monen ikävystymisen haukoittelun. Mainittakoon vielä Väinö Hellénin karrikoitu juutalainen ja Tauno Brännäsin vaatimattoman miehekäs, miellyttävä sankari."