Laulava sydän
Hjärtats sång (ruotsinkielinen nimi)
The Singing Heart (englanninkielinen nimi)
Le Coeur chantant (ranskankielinen käännösnimi)
Das Singende Herz (saksankielinen käännösnimi)
Hjärtans sång (ruotsinkielinen työnimi)
Finna-arvio
Laulava sydän
Edvin Laineen ohjaamassa musiikkielokuvassa Laulava sydän (1948) pankin kamreeri Aarno Harjus (Tauno Palo) joutuu erotetuksi toimestaan väärien rikosepäilyjen vuoksi ja samalla hänen vaimonsa (Mirjami Kuosmanen) jättää hänet. Ystävänsä rikoskomisario Erän (Ossi Elstelä) avulla Harjus saa tilaisuuden esiintyä radiossa salanimellä Con Amore. Lukuisten muiden naisten tavoin myös sairaanhoitajatar Rauni Verkkola (Eila Peitsalo) kiinnostuu komeaäänisestä laulajasta.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
7 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Kevättalvi 1948 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Laulava sydän sai kiitosta musiikkielokuvana ja komediana, mutta "traagillissävyiset ainekset olisi pitänyt käsitellä syvemmin", kuten O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 6.5.1948) tiivisti yleisen mielipiteen. "Kuten jo nimestä huomaa, on kysymyksessä musiikkielokuva", aloitti Uuden Suomen Ra. H. (Raoul af Hällström, 1.5.1948), "ja onnellisinta olisi ollutkin, jos se olisi reilusti pysytetty sellaisena. Käsikirjoituksen tekijä Eino (po. Toivo) Kauppinen on kuitenkin kasannut siihen kaikenlaisia muita aineksia, joita hän ei ole kyennyt järkevästi tai uskottavasti juoneen sijoittamaan, joten hänen filmistään on tullut sekalainen tekele. Parasta siinä on laulupuoli. Toivo Kärjen iskelmämusiikki on sievää ja tunnelmallista, ja Tauno Palo laulaa hänen laulujaan keväästä ja rakkaudesta ihan koko sydämellään". Samaa mieltä oli Helsingin Sanomissa P. Ta-vi (Paula Talaskivi, 4.5.1948): "Jos filmi olisi jatkunut siinä vallattomassa, lähes crazyluontoisen musiikki-ilottelun sävyssä kuin se alkoi ja johon Edvin Laine oli muuten ohjaajana keksinyt monta aivan lystikästä käännettä ja tehokeinoa, olisi siitä voinut tulla todellinenkin keväinen täysosuma. Mutta siihen oli sotkettu kaikkien lajien aineksia luonnosmaisen paksusti ja epäsuhtaisesti sen sijaan, että olisi musiikkipuolta kohennettu ratkaisevasti tai vaikkapa vain yhdellä ensiluokkaisella iskusävelmällä ja kehitelty sen ympärille herttainen, sydämellinen ja mauttomia kaameuksia karttava tarina." "Onnellinen loppukin on kerrottu niin latteasti", täydensi Ilta-Sanomien J-a N-nen (Juha Nevalainen, 3.5.1948), "ettei edes se muodosta pientä kohokohtaa Laulavan sydämen alamäkeen. Otaksuttavasti kiire on näytellyt pääosaa tätä filmiä valmistettaessa, muuten kyllä uskoisi tuloksen voineen olla huomattavasti paremman." Myös siitä arvostelijat olivat yksimielisiä, että Pikku-Annika, Annika Sipilä, oli elokuvan valopilkku. Ra. H. nosti hänet "ihastuttavimmaksi lapsinäyttelijäksi, mitä meillä on filmiin keksitty": "Tämä Annika on luontevalla ja suloisella olemuksellaan kameran edessä ihan kuin kotonaan. Hänen varaansa voinee tulevaisuudessa rakentaa uusiakin filmejä." Niin ikään Satakunnan Kansan Camera (Kauko Peltola, 4.5.1948) kirjoitti, että "suunnilleen viiden vuoden ikäinen pikku Annika on varmaan paras lapsinäyttelijä, mitä suomalainen elokuva on vielä koskaan löytänyt. Hän on valloittavan herttainen ja luonnollinen, hän tuo mieleen Ditten suloiset lapsinäyttelijät". (Ditte menneskebarn / Ditte ihmislapsi, ohjaus Bjarne Henning-Jensen, Tanska 1946.) - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Sosiaalisen melodraaman Laitakaupungin laulu (1948) jälkeen Edvin Laine kävi yhdeksäntenä elokuvaohjauksenaan käsiksi huomattavasti kevyempään aiheeseen. Alkuperäiskäsikirjoituksen laatija oli nyt kirjailija Toivo Kauppinen (Topias), jonka tekstien pohjalta Laine oli jo aikaisemmin ohjannut elokuvat Nokea ja kultaa (1945), Kultainen kynttilänjalka (1946), Kultamitalivaimo (1947) sekä Pikku-Matti maailmalla (1947). Uutuuden ensi-ilta osutettiin vapunaattoon 1948, ja julkisuuden pääpaino kohdistettiin Tauno Palon esittämiin, Toivo Kärjen säveltämän uusiin iskelmiin. Mirjami Kuosmanen oli elokuvan "paha nainen", Niina; hänen vastapoolinaan esiintyi lehti-ilmoituksen avulla löytynyt 17-vuotias toisen polven turkulainen näyttelijä Eila Peitsalo ensimmäisessä elokuvaosassaan. Alunperin Niinan rooliin ajateltiin Marja Korhosta Turun Kaupunginteatterista, mutta teatterikiireiden vuoksi hän ei kuitenkaan voinut ottaa tarjousta vastaan. Sen jälkeen tehtävä harkittiin vielä annettavaksi Kaisu Leppäselle. Perheen kotiapulaisena esiintyi Elna Hellman, kun SF:n elokuvien tämänkaltaisten roolien vakioesittäjä, kuukausipalkkainen Siiri Angerkoski oli maaseutukiertueella Aku Korhosen kanssa. Pikku-Annika, Annika Sipilä, oli jo aikaisemmin nähty Hannu Lemisen elokuvissa Hedelmätön puu (1947) ja Tuhottu nuoruus (1947) sekä Laineen Laitakaupungin laulussa (1948). Kauppisen käsikirjoituksessa hänen roolinimenään oli Paula. Tuottaja T.J. Särkkä ohjasi osan elokuvan kohtauksista. Kauppisen käsikirjoitus ei sisällä laulujen sanoja, jotka sepitti erikseen tuon ajan johtaviin sanoittajiin kuulunut Kerttu Mustonen. Mukana on myös yksi Gunnar Wennerbergin laulu Tauno Palon ja Ossi Elstelän duettona. Kohtauksessa, missä komisario Erä varjostaa hämäräperäistä matkakirjailija Håkanssonia hotellin aulassa, hänen kädessään on ajankuvana Totuuden Torvi, professori Ernesti Hentusen Radikaalisen kansanpuolueen äänenkannattaja. Laulavan sydämen menestys oli suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden keskitasoa selvästi parempi. Elokuva sai 30.4.1948 ensi-iltansa myös SF:n ainoassa omassa teatterissa, Riihimäen Riihilinnassa. - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Jos muistelet mua Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen 1) Es. Leevi Linko, laulu (playback, viihdeyhtyesäestys), 0' 15". 2) Es. Mauri Jaakkola, laulu (playback, viihdeyhtyesäestys), 0' 15". 3) Es. Tarmo Manni, laulu (playback, viihdeyhtyesäestys), 0' 15". 4) Es. Runar Tuurno, laulu (playback, viihdeyhtyesäestys), 0' 15". Levytys: Henry Theel ja Rytmin solistiorkesteri, joht. Toivo Kärki; Mirva B- 100 12, 28.3.1946. 2. Tule hiljaa Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen Es. Joel Asikainen, laulu (100 %), 0' 10". Levytys: Olavi Virta ja Mirva-Tanssiorkesteri, joht. Toivo Kärki; Mirva B- 10010, toukokuu 1945. 3. "Satutorni" Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen 1) Es. Tauno Palo, laulu (playback, viihdeyhtyesäestys), 1' 20". 2) Es. Tauno Palo, laulu (100 %), 0' 10". 4. Laulava sydän Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen 1) Es. Ossi Elstelä, laulu (playback, harmonikkasäestys), kahteen kertaan, yht. 0' 35". 2) Es. Tauno Palo, laulu (playback, viihdeyhtyesäestys), 0' 50". 3) Es. Elna Hellman, laulu (100 %), 0' 10". 4) Es. Tauno Palo, laulu, ja viihdeyhtye (playback), 2' 20". 5) Tauno Palo, laulu, ja viihdeyhtye (off, radio), 0' 45". Levytys: Tauno Palo ja Decca-orkesteri, joht. Toivo Kärki; Decca SD-5027, 12.4.1948. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 5 - Musiikkia elokuvista 1946-1949; Artie Music AMCD 1042, 2013. 5. Här är gudagott att vara / Keväällä / Tää on veikot, auvon aika Säv. ja san. Gunnar Wennerberg Es. Ossi Elstelä, laulu ja piano, ja Tauno Palo, laulu (playback), 1' 05". 6. "On kiire nykyajan tunnus niin, suur' kilpailu käy - -" Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen 1) Es. Ossi Elstelä, laulu ja piano (playback), 1' 10". 2) Es. Annika Sipilä ja Ossi Elstelä, laulu (100 %), 0' 10". 7. "Nukku-Matti -laulu" Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen Es. Tauno Palo, laulu (playback, viihdeyhtyesäestys), 2' 00". 8. Toukokuu Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen 1) Es. Tauno Palo, laulu, ja Ossi Elstelä, piano (playback, viihdeyhtyesäestys), 1' 15". 2) Es. Tauno Palo, laulu, ja Ossi Elstelä, piano (playback), 1' 30". Levytys: Tauno Palo ja Decca-orkesteri, joht. Toivo Kärki; Decca SD-5028, 12.4.1948. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 5 - Musiikkia elokuvista 1946-1949; Artie Music AMCD 1042, 2013. 9. Onnellinen ilta Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen 1) Es. Annika Sipilä, laulu, ja Tauno Palo, piano (100 %, pianosäestys), 0' 30". 2) Es. Tauno Palo, laulu ja hyräily (100 %), 0' 10". 3) Es. Tauno Palo, laulu (playback, viihdeyhtyesäestys), 1' 35". Levytys: Tauno Palo ja Decca-orkesteri, joht. Toivo Kärki; Decca SD-5028, 12.4.1948. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 5 - Musiikkia elokuvista 1946-1949; Artie Music AMCD 1042, 2013. 10. Milloin viestin saan Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen Es. Tauno Palo, laulu, ja viihdeyhtye (playback), 1' 10". Levytys: Tauno Palo ja Decca-orkesteri, joht. Toivo Kärki; Decca SD-5027, 12.4.1948. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 5 - Musiikkia elokuvista 1946-1949; Artie Music AMCD 1042, 2013. 11. Jänis istui maassa Säv. ja san. trad. Tauno Palo, laulu (off), kaksi kertaa, yht. 0' 20". 12. Nokipoika Säv. ja san. trad. Es. Eila Peitsalo, laulu (playback, pianosäestys), 0' 25". 13. "Oli pikkuinen vallaton hiiri - -" Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen Es. Ossi Elstelä, laulu (playback, viihdeyhtyesäestys), 1' 30". 14. "Uuninpankolla kissani vei - -" Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen Es. Elna Hellman, laulu (playback, viihdeyhtyesäestys), 0' 35". Huomautuksia: Laulava sydän (nro 4) esiintyy taustamusiikin teemana sekä loppumusiikkina. Ossi Elstelä tapailee Onnellinen ilta -sävelmän (nro 9) aihetta hyräillen ja pianolla (100 %), kahteen kertaan, yht. 1' 10". Elokuvan lopussa ravintolakohtauksessa Ossi Runne, trumpetti, ja viihdeyhtye esittävät jazz-musiikkia (playback), 1' 05". - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |