Viimeinen savotta
Det Sista hygget (ruotsinkielinen nimi)
Det Sista hygget (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
The Last Lumbercamp (englanninkielinen nimi)
Das Letzte Camp (saksankielinen nimi)
La Dernière coupe de forêt (ranskankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Viimeinen savotta
Edvin Laineen ohjaama, yhdessä Kalle Päätalon ja Juha Nevalaisen kanssa käsikirjoittama tukkilaiselokuva Viimeinen savotta (1977) perustuu Kalle Päätalon romaaneihin. Elokuvassa seurataan huutolaispoika Vikke Nilon elämää 1900-luvun alusta 1960-luvulle. Lehvän talon isännän (Juhani Haataja) sortoon kyllästynyt nuori Vikke (Torsti Kovaleff) karkaa ja varttuu nuoreksi mieheksi metsänvartijapariskunnan (Risto Taulo ja Maija-Leena Ervasti) hoivissa. Aikuiseksi kasvanut Vikke (Jyrki Kovaleff) kiertelee tukkijätkänä savotoilla ja tutustuu naisiin, alkoholiin ja korttihuijareihin, tukena uskollinen ystävänsä Einari (Olavi Ahonen).
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
12 |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Avustajat
Väkeä ihmishuutokaupassa / kinkeriväkeä: Seppo Alapirtti, Sirkka Jurmu, Mauno Luokkanen, Urpo Lämsä, Heino Ronkainen, Aarno Taivalkoski, Hannes Taivalkoski<br /><br />Kinkeriväkeä: Lyydia Haapalainen, Osmo Haapalainen, Timo Keränen, Juhani Säkkinen, Aune Virkkunen<br /><br />Rippikoululaisia: Matti Asterma, Maarit Koivu, Yrjö Pärssinen, Tuomas Salminen, Sari Tossavainen<br /><br />Tukkilaisia: Erkki Hoikkala, Kalle Väisänen, Hugo Saastamoinen, Heimo Kurtti, Kalle Hiltunen<br /><br />Jarkko Aro, Jyrki Heiskanen, Maarit Heiskanen, Aune Hirvonen, Tarja Huovinen, Kyösti Hyvärinen, Maija Jylkäs, Ulla Karjalainen, Aune Kurtti, Elsa Kurtti, Lauri Kurtti, Sakari Kurtti, Sirkka Lehtiranta, Pentti Liimatta, Martti Lindström, Saara Lohilahti, Tuomo Polojärvi, Kaisu Pöyliö, Liisa Suhonen, Leena Vesterinen, Sari Vesterinen, Sari Väisänen, Sirkka Väisänen, Väinö Väisänen, Taivalkosken Lions Clubin jäseniä ,
Väkeä ihmishuutokaupassa / kinkeriväkeä: Seppo Alapirtti, Sirkka Jurmu, Mauno Luokkanen, Urpo Lämsä, Heino Ronkainen, Aarno Taivalkoski, Hannes Taivalkoski<br /><br />Kinkeriväkeä: Lyydia Haapalainen, Osmo Haapalainen, Timo Keränen, Juhani Säkkinen, Aune Virkkunen<br /><br />Rippikoululaisia: Matti Asterma, Maarit Koivu, Yrjö Pärssinen, Tuomas Salminen, Sari Tossavainen<br /><br />Tukkilaisia: Erkki Hoikkala, Kalle Väisänen, Hugo Saastamoinen, Heimo Kurtti, Kalle Hiltunen<br /><br />Jarkko Aro, Jyrki Heiskanen, Maarit Heiskanen, Aune Hirvonen, Tarja Huovinen, Kyösti Hyvärinen, Maija Jylkäs, Ulla Karjalainen, Aune Kurtti, Elsa Kurtti, Lauri Kurtti, Sakari Kurtti, Sirkka Lehtiranta, Pentti Liimatta, Martti Lindström, Saara Lohilahti, Tuomo Polojärvi, Kaisu Pöyliö, Liisa Suhonen, Leena Vesterinen, Sari Vesterinen, Sari Väisänen, Sirkka Väisänen, Väinö Väisänen, Taivalkosken Lions Clubin jäseniäHae aiheista |
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
Huhtikuu-heinäkuu 1977 - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
"Edvin Laine osoittaa olevansa vielä voimissaan", tervehti Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 4.11.1977) ohjaajan Päätalo-elokuvaa. "Viimeinen savotta on epäilemättä hänen elokuvauransa kolmas merkkipaalu Tuntemattoman ja Pohjantähden jälkeen. [- -] Edvin Laineen ohjaus tempaa heti mukaansa, hyvän kamera- ja näyttelijätyön saattamana. Parhaimmillaan elokuva on alkuvaiheissaan, Viken lapsuuden ja nuoruuden kuvauksissa, joita vielä höystää mainio huumori. Sitten vuosikymmenet alkavat vilistää ohi ja elokuvan jännite hieman herpaantuu esim. Viken ja Einarin ystävyyden sinänsä kauniissa kuvauksessa. Loppu, Viken paluu lapsuutensa taloon ja jäähyväiset maailmalle, ovat jälleen täyttä, koskettavaa elokuvaa." "Viimeinen savotta ei ole samalla tapaa riuhtaiseva kuin Laineen Pohjantähti-ohjaukset", vertaili Leo Stålhammar (Suomenmaa 8.11.1977). "Se on koettava samalla tapaa kuin jätkän maailma: menemällä mukaan. Tällöin myös avautuu monelle etelän ihmiselle kuultuna luettua hankalampi kieli, mikä on oleellinen osa kokonaisvaikutusta. Viimeinen savotta on parhaimmillaan arkisen koruton kuin suomalainen jätkä ja vastaavasti myös sille päälle tullessaan otteissaan raju ja ronski yhden jätkän elämän kuvaus." "Edvin Laine on kuitenkin suorittanut kunniakkaan uran luodessaan ensimmäisen kotimaisen elokuvan tukkilaisen elämästä ilman tukkilaisromantiikkaa", kiitti Martti Savo (Kansan Uutiset 5.11.1977). "Jopa kuvien sävytys on hillitty, usein karu. Kuvakerronta on ytimekästä, asiallista ja miltei lakonista. Kuten Koillismaan ihmisten puheetkin. Suorastaan erinomaista on ollut esiintyjien valinta. [- -] Elokuvassa on terävää kansanomaista huumoria, on odottamattomiakin käänteitä ja myös raakaa todellisuutta. Mutta on myös osa siitä vihlovasta tunnelmasta, joka niin voimakkaasti huokuu Päätalon kirjasta." "Aineksia on Päätalon romaaneista herunut yltäkylläisesti", pohjusti Aune Kämäräinen (Uusi Suomi 5.11.1977). "Tässä tullaankin erääseen vaikeuteen, etten sanoisi peräti kompastuskiveen. Päätalon teoksille ilmeisen uskollinen elokuvakerronta ei pääse irti kirjojen laveasta ja maalailevasta epiikasta. Se laahaa raskaana, elokuvan keskivaiheilla suorastaan pitkästyttävänä kuin virran karikoissa juuttuileva vettynyt tukki. Elokuvallinen muoto ei hahmotu, dramaattinen ote herpoaa. Näissä kohdissa on jonkinlaisena pelastuksena vain Jyrki Kovaleffin tarkkapiirteinen Vikke-työ sekä myös rytmiä tavoittava leikkaus. Kuvauksellisesti Viimeinen savotta on kauttaaltaan varsin kaunis, ehyt työ. Pohjoiset värit hohtavat raikkaina, kuutamoiset hanget sinertävät pakkastuntuisina ja tukit soluvat silmää viehättäen kesäisessä uomassa. Harry Bergströmin musiikki luo tunnelmaa tulematta kuitenkaan koskaan kovin voimakkaana esille." "Olavi Tuomen ammattitaitoinen, varma kuvaustyö antaa Viimeiselle savotalle ulkonaista ryhtiä ja tyylillistä yhtenäisyyttä", näki myös Erkka Lehtola (Aamulehti 26.11.1977). "Elokuvan ulkonainen kuori on kunnossa, mutta vilkaisu tämän kuoren alle paljastaa näkymän, joka ei ole kovin todistusvoimainen ollakseen suomalaisen jätkän, hänen työnsä ja sosiaalisen merkityksensä monumentti." "Filmens olika avsnitt är i obalans", arvosteli Henry G. Gröndahl (Hufvudstadsbladet 5.11.1977). "Trots att filmen följer en kronologisk ordning lyckas den inte förmedla ett intryck av obruten helhet. Övergångarna förefaller tvära och episoderna är osammanhängande. [- -] Det sista hygget sönderfaller i skärvor. Det hade inte varit farligt om äktheten hade bevarats. En trogen filmatisering av Kalle Päätalos roman kräver att alla spår av teater, av realistiska eller romantiska klichéer, försvinner. Det sista hygget har starka spår av konstruktion. [- -] Äktheten infann sig inte när Edvin Laine mötte Kalle Päätalo." "Erillisiä hyviä kohtauksia on runsaasti, mutta yhtä ja toista elokuvassa kaipasi ainakin sellainen joka on lukenut kirjan", esitti myös Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 5.11.1977) varauksiaan kiittäen kuitenkin näyttelijäohjausta: "Kuten tiedetään, Edvin Laine osaa paljon. Hän saa tässäkin näyttelijöistä joskus aivan lyhyissä tilanteissa irti osuvaa juurta ja asennetta. Näin mm. Risto Mäkelä on veteraanikykynä oiva, Kosti Klemelä kirkkoherrana saa ympärilleen myös epookin tuntumaa, Ritva Valkamassa on puhtia ammattilaiskylvettäjää ja Juhani Haatajassa Lehvän isäntänä verrattomasti ilmeikkyyttä ja ailahtelevuutta." - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Viimeinen savotta oli Suomi-Filmin ensimmäinen näytelmäelokuva sitten Matti Kassilan 1970 ohjaaman Päämajan. Elokuva oli myös ensimmäinen, jonka Edvin Laine ohjasi Suomi-Filmille: yhteistyö jäi ainoaksi. Viimeinen savotta pohjasi Kalle Päätalon vuosina 1966 ja 1968 ilmestyneisiin romaaneihin, joista Viimeinen savotta kertoo 65-vuotiaan Vikke Nilon viimeisistä elinkuukausista sekä takaumin hänen menneisyydestään, Kairankävijä vuonna 1900 syntyneen Viken elämästä 1910-luvun jälkipuoliskolla. Elokuva alkaa vuodesta 1912 ja käy aikajärjestyksessä läpi eräitä Viken elämänvaiheita. Vain osa alkuperäisteosten rikkaasta aineistosta on mahtunut mukaan - pois on jätetty mm. kaikki Vikke Nilon kokemukset Muurmannin radan rakennustyömaalla vuonna 1917. Vikke Niloa aikuisena esitti elokuvassa Jyrki Kovaleff ja lapsena hänen nuorempi veljensä Torsti Kovaleff. Poliisi Karisiiran rooli jäi Jussi Jurkan (1930-1982) viimeiseksi, hänen ensimmäinen valkokangastehtävänsä oli ollut 10-vuotiaana elokuvassa Ketunhäntä kainalossa (1940). Linnarovan pikkupoikana nähtiin kolmannen sukupolven Orko, tuotantopäällikkö Kare Orkon (s. 1940) poika Samuli (s. 1970). Avustajia oli runsaasti mukana sekä Taivalkoskelta että Kuusamosta. Loppuhimmennyksen asemesta elokuva päättyy loppukirkastukseen. Viimeinen savotta oli vuoden 1977 paras yleisömenestys - kävijämäärä nousi lähes puoleen miljoonaan. Suomen elokuvasäätiö tuki tuotantoa 750 000 markalla, josta hyvän yleisömenestyksen johdosta säätiölle palautui 375 000 markan lainaosuus. Harry Bergströmin musiikki palkittiin Jussi-patsaalla. Viimeinen savotta jäi hänen viimeiseksi elokuvasävellystyökseen - ensimmäinen oli ollut Vaimoke vuonna 1936. Elokuvasävellyksiä Bergströmille kertyi kaikkiaan 73. Viimeisen savotan kantaesitys oli 3.11.1977 Taivalkoskella, missä sitä kahden päivän aikana kävi katsomassa yli 4 000 ihmistä. Varsinainen teatterilevityskierros alkoi 4.11.1977 myös Kajaanista, Kemistä, Lappeenrannasta ja Rovaniemeltä. - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
1. Koditon kulkijapoika Säv. ja sov. Harry Bergström, san. trad. ja Aimo Mustonen 1) Harry Bergströmin studio-orkesteri (off, alkutekstimusiikki), 1' 30". 2) Es. Torsti Kovaleff, laulu (playback / Harri Nuutinen, laulu), 0' 35". 3) Es. Jyrki Kovaleff, laulu (100 %), 0' 40". 4) Es. Jyrki Kovaleff sekä Markku Blomqvist, Kauko Helovirta ja Martti Kuningas, laulu (100 %), 0' 20". 5) Es. Jyrki Kovaleff, laulu (playback, Antero Ketonen, harmonikkasäestys), 0' 45". 6) Harry Bergströmin studio-orkesteri (off, loppumusiikki), 0' 40". Levytys: Markus Allan (= Markus Allan Isberg); Polarvox RPS-121, 1977. Orkesteri, joht. Harry Bergström (nimellä The Last Lumbercamp / Viimeinen savotta); Fennica Nova FENO-3, 1978. 2. "Piika Ellin lenkkana" Säv. Harry Bergström, san. trad. Es. Torsti Kovaleff, laulu (irtoääni), 0' 15". 3. Virsi 284 (vuoden 1886 virsikirjassa, "Mun silmän', käten' nostan --"; vuoden 1938 virsikirjassa Virsi 340, "Nyt silmäni mä nostan -- ") Säv. trad. ranskalainen, san. Jacob Arrhenius, suom. trad. Es. "kinkeriväki", laulu (100 %), 0' 30". 4. Virsi 350 (vuoden 1886 virsikirjassa; vuoden 1938 virsikirjassa Virsi 408, "Herraa hyvää kiittäkää -- ") Säv. Heinrich Albertin laulusävelmän pohjalta, san. Jesper Swedberg, suoni, trad., suom. muokannut Julius Krohn Es. "kinkeriväki", laulu (100 %), 0' 30". 5. Pelimanni Olli Säv. ja san. Tatu Pekkarinen 1) Es. Markku Blomqvist ja Kauko Helovirta, laulu (100%), 0' 15". 2) Es. Markku Blomqvist, laulu (100 %), 0' 10". 6. Virsi 410 (vuoden 1886 virsikirjassa, "Mä silmän' luon ylös taivaasen -- "; vuoden 1938 virsikirjassa Virsi 477, "Mä silmät luon ylös taivaasen -- ") Säv. Rudolf Lagi, san. Johan Ludvig Runeberg, suom. tuntematon, uudelleen suom. K.M. Kiljander, Julius Krohn Es. Kosti Klemelä ja "rippikoululaiset", laulu (100 %), 0' 15". 7. "Elämää Jennilässä" (humppa) Säv. ja sov. Harry Bergström Harry Bergströmin studio-orkesteri (off), 0' 50". 8. Tuttu jätkä / "Emaxin sanaton laulu" Säv. ja sov. Harry Bergström Es. Olavi Ahonen, huuliharppu (playback, Heikki Jäntti, huuliharppu), kahteen kertaan (kumpikin kahdessa osassa), yht. 0' 55". Levytys: Markus Allan (san. Aimo Mustonen); Polarvox RPS-121, 1977. 9. "Jätkän jenkka" Säv. ja sov. Harry Bergström Es. Antero Ketonen, harmonikka, ja Jyrki Kovaleff, triangeli (playback), 0' 45". 10. "Illan päättyessä" (valssi) Säv. ja sov. Harry Bergström Es. Antero Ketonen, harmonikka (playback), 1' 05". Huomautuksia: Harry Bergström on nimennyt säveltämänsä ja sovittamansa taustamusiikin teemat seuraavasti: "Alkusoitto", "Vikke viedään huutokaupattavaksi" (nro 2), "Havukan muorin tulo" (3), "Isäntä ja Vikke metsätöissä" (4), "Heinäpellolla" (5), "Vikke takaisin heinäpellolta" (6), "Viken päätös" (7), "Viken humalatila" (BA-8B), "Vikke rippikoulussa" (9), "Vikke karkaa papin kansliasta" (10), "Elämää Jennilässä" (11), "Korttipelinjännitysmomentti!" (12), "Einarin sanaton laulu" (13), "Viesti lautalta" (15), "Hiihto Nannilaan" (16), "Finale" (19). Numeroimatta ovat "Einarin sanaton laulu" (= "Tuttujätkä"), "Illanpäättyessä", "Jätkän jenkka", "Riihihumppa" ja "Olen koditon kulkijapoika", sekä Esko Mustosen sanoittamaksi merkitty versio valssista "Illan päättyessä eli 'Kukkametsän lapset'". Musiikkiluettelossa näistä on eritelty itsenäisiksi sävelteoksiksi tulkitut teemat. Musiikkinumeron 1 sanoituksen ensimmäinen säkeistö perustuu kansanrunoon, säkeistöt 2.- 4. on sanoittanut Aimo Mustonen. Naistental on pihamaalla Pekka Autiovuori laulahtaa "Kullilla tehdään kuninkaita --", 0' 05 " ( 100 %), kansansävelmän Löylyä lissää! melodialla. Jyrki Kovaleff lauleskelee "Housut puttoo ja hevonen jättää --", 0' 15" (100 %). Musiikkinumero 6 sekoittuu osin taustamusiikin teemaan "Vikke rippikoulussa". Musiikkinumeron 8 melodia jatkuu Viken ripittäytyessä kirkossa uruin (off), 0' 40". Em. musiikkinumeron esiintyessä toistamiseen Olavi Ahosen huuliharppumelodiassa aihelmana Sunnuntaiaamuna (säv. Hj. Backman). - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||||||
suomi |