Jumalan tuomio
Guds dom (ruotsinkielinen nimi)
Gott richtet! (saksankielinen nimi)
God's Doom (englanninkielinen käännösnimi)
Le Jugement de Dieu (ranskankielinen käännösnimi)
Das Urteil Gottes (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Jumalan tuomio
Toivo Särkän ja Yrjö Nortan ohjaama melodraama Jumalan tuomio (1939) pohjautuu Arvi Pohjanpään näytelmään. Laamanni Hornin (Yrjö Tuominen) oikeustiedettä opiskeleva poika Aarne (Tauno Palo) rakastuu isänsä kanslia-apulaiseen Helena Talpiaan (Ansa Ikonen), mutta vanhempiensa ennakkoluulojen vuoksi hän haluaa pitää luokkarajat ylittävän suhteensa salassa. Aarne joutuu istumaan tuomarina ensimmäisiä käräjiään ristiriitaisissa merkeissä, sillä hän joutuu Helenan tuomariksi.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
7 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kaksi K. Hakosen kuljetusliikkeen miestä
Kaksi K. Hakosen kuljetusliikkeen miestäHae aiheistaKreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Syksy - syystalvi 1938 - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Kunnioitus arvokkaan aiheen edessä viritti arvostelujen yleissävyn. "Jo tätä näytelmää Kansallisteatterissa esitettäessä", pohjusti EoK (Ajan Suunta 4.4.1939), "arvostelijat kiinnittivät huomiota sen ylevään aatteelliseen pohjaan ja myönteiseen elämänkäsitykseen. Elokuvakäsikirjoitusta laatiessaan Toivo Särkkä on säilyttänyt nämä positiiviset puolet, mutta sen lisäksi myöskin käyttänyt hyväkseen niitä dramaattisia kohokohtia, joita näytelmässä on ja jotka filmissä voidaan saada paremmin esille kuin näyttämön paikallisesti sidotummissa puitteissa. Täten on käsittääkseni syntynyt erittäin kelvollinen elokuvaluomus, sillä se on jo aiheensa puolesta meille suomalaisille läheinen, siihen sisältyy runsain määrin dramaattista jännitystä, ja vihdoin ihmissielussa asuvan hyvän voitto pahasta herättää katsojassa kohottavaa ylevyyden tunnetta." "Sen vakava eetillinen ajatus", kirjoitti S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 3.4.1939) luonnehtiessaan SF:n "kuluvan vuoden" tuotantosuuntaa, "joka sisältää oikeudenmukaisuuden ja inhimillisyyden käskyn sekä tinkimättömän taistelun totuuden puolesta, puhuu tällaisena elokuvien, näytelmien ja romaanien tulva-aikanakin katsojakunnalle kieltä, johon on pakko reagoida. [- -] Luultavasti ei ole ollut helppo tehtävä laatia käsikirjoitusta näytelmästä, jossa keskustellaan paljon ja jonka vuorosanoissa sen aate etupäässä ilmenee. Toivo Särkkä on säilyttänyt skenariossaan paljon keskustelua, mutta elokuvan sisältö tempaa siksi voimakkaasti mukaansa, ettei se ehdi ikävystyttää, mikä vaara muuten olisi varsin helposti tarjolla." "Jumalan tuomio on nähdäksemme tämän näytäntökauden suomalaisista elokuvista vaikuttavimpia lajissaan", kiitti P. L-s (Ilta-Sanomat 3.4.1939), "vakavana elokuvadraamana tarkoituksensa mukaisesti tehoava, sävyltään ja hengeltään ehjä ja tekotavaltaan oikea." Arvioituaan käsikirjoituksen "huolella tehdyksi" kirjoittaja jatkoi: "Ohjauksessa on niinikään tavattu tarkalleen oikea tunnelma, harras ja vakava, eikä silti ole eksytty turhiin viivyttelyihin tai vauhtia hidastuttaviin tehosteluihin. Erikoisesti ansaitsee kiitosta se elokuvan lopussa esiinsaatu jännitys, jota ohjaajat, Särkkä ja Yrjö Norta, oivallisesti ovat osanneet kehittää etenkin oikeudenkäyntikohtauksessa." Suomen Sosialidemokraatin (5.4.1939) nimetön kriitikko epäili joidenkin juonenkäänteiden uskottavuutta "nykyajan" kannalta. "Har verkligen konvention och sociala fördomar så stor betydelse i våra dagar som författaren vill göra gällande?", kysyi myös B-s (Greta Brotherus, Svenska Pressen 4.4.1939) ja arvosteli toteutusta: "Intrycket av teater har filmen inte kunnat eliminera. Känslorna är teaterkänslor, replikerna teaterrepliker, uttalade med ett patos som mera hör hemma på scenen än i filmen. De bjärta teatereffekter hade vunnit på att dämpas ner, i stället för att som här skett understrykas både av regissören och åtminstone en del av skådespelarna, som ju alla är skolade för teatern." Näyttelijöistä keräsi Ansa Ikonen enimmät kiitokset, mutta myös Tauno Palo, Aku Korhonen ja Yrjö Tuominen saivat oman osansa. S. S. näki Ansa Ikosen suorituksen "uutena voittona" näyttelijättärelle, ja P. L-s tervehti sitä "onniteltavana saavutuksena": "Helena Talpia on kerta kaikkiaan Ansa Ikosen loistava voitto, paras elokuvasuoritus, mitä hänellä tähän asti on ollut ja parhaita kaikkien suomalaisten elokuvaluomusten joukossa. Hänen kasvojensa kaunis herkkyys jää mieleen, hänen entisestään syventynyt näyttelemisensä on koruttomuudessaan vaikuttavaa ja hänen olemuksensa kokonaisuudessaan kerrassaan sovelias kameran eteen." "Elokuva ei kuitenkaan ole oikein kestänyt aikaa sen enempää kirjallisen pohjansa kuin toteutuksensa tasolla", arvioi Markku Tuuli (Katso 12/1983) vuoden 1983 tv-esityksen yhteydessä. "Tarinan moralistiset käänteet ovat rasittavia ja näyttelijäsuoritukset osien yksiviivaisuudesta johtuen kankeita." Antti Lindqvist (Kansan Uutiset 23.3.1983) löysi uuden myönteisen näkökulman: "Jumalan tuomiossa on mahtipontisesta moralismista huolimatta kiinnostavuutta yli selvästi aikansa eläneiden ratkaisumallien. Kansakuntaa koetellut syvä yhteiskunnallinen juopa on siinä selvästi valjastettu kansalliseen yhteishengen lietsomisen välineeksi olemme viisastuneet niistä ajoista -tyyliin. Rakkaus on tietenkin se liima, jonka on määrä antaa uskottavuutta 30-luvun lopun kalskeita taitavan peitellysti heijastelevalle tarinalle." - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Jumalan tuomio (1939) pohjautui Arvi Pohjanpään näytelmään Jumalan käskynhaltija (1937), joka Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Aleksis Kiven syntymän 100-vuotismuiston juhlistamiseksi julistamassa näytelmäkilpailussa sai toisen palkinnon - ensimmäisen voitti Mika Waltarin Akhnaton, auringosta syntynyt. Pohjanpää oli kirjailija ja sotaylituomari, jonka tyttärestä Elinasta tuli myöhemmin näyttelijätär. Runoilija ja teologi Lauri Pohjanpää oli Arvi Pohjanpään veli. Pohjanpään näytelmässä on kolme näytöstä, ja se tapahtuu "keski-Suomessa joku vuosi vapaussodan jälkeen. Ensimmäisen ja toisen näytöksen tapahtumain välillä kulunut noin kymmenen kuukautta, toisen ja kolmannen välillä vajaa kuukausi." Ensimmäinen ja toinen näytös on sijoitettu laamanni Hornin talon saliin, kolmas kihlakunnanoikeuden istuntosaliin laamannin alipytingissä. Toivo Särkän elokuvakäsikirjoitus laventaa kerronta-aikaa talvesta 1918 aina 1930-luvulle saakka ja tapahtumia mm. Helsinkiin sekä laamannin virkatalon ympäristöön ja lähiseuduille. Käsikirjoitusta on kuvaus- ja leikkausvaiheessa monin paikoin tiivistetty. Näytelmän henkilöistä on jätetty pois Helenan veli Pentti, mutta lisätty toisaalta mm. hovioikeuden presidentti ja pehtorin äiti Heta Peltomaa sekä Sipo Ohramaa. Tauno Palolle merkityt kaksi laulua on ohjaaja myöhemmin pyyhkinyt yli käsikirjoituksesta. Jumalan tuomio oli yhdestoista ja samalla viimeinen Toivo Särkän ja Yrjö Nortan yhteisesti ohjaama elokuva. Kesästä 1939 alkaen kumpikin työskenteli oman ryhmän johdossa. Elokuvan yleisömenestys oli tuntuvasti parempi vuoden 1939 keskitasoa. Maksaneita katsojia kertyi vuoden 1945 loppuun mennessä 587 401 henkeä. Talvella 1939-40 Jumalan tuomio esitettiin myös Yhdysvaltain suomalaisalueilla. - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. Martti Similä Helsingin Teatteriorkesteri (off, alkutekstit), 2' 15". 2. Onnellisten saari Säv. Martti Similä Helsingin Teatteriorkesteri (off), kaksi kertaa, yht. 6' 35". 3. Gaudeamus igitur Säv. trad. saksalainen, san. trad. Es. Aku Korhonen, laulu (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 20". 4. Loppumusiikki Säv. Martti Similä Naiskuoro ja Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 55". Huomautuksia: Ansa Ikonen hyräilee (100 %), 0' 05", ja Aku Korhonen rallattelee (100 %), 0' 15". - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |