Suomi-Filmin seurapiirikomedia sai varauksellisen myönteisen vastaanoton. Varaukset kohdistuivat lähinnä tarinaan ja käsikirjoitukseen, joissa nähtiin "tavanomaista tosikertomusromantiikkaa" ja "paljon naivia ainesta" (Erve eli Orvo Kärkönen, Aamulehti 25.9.1939). Uuden Suomen S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 18.9.1939) piti kertomusta "juuri yhtä harmittomana ja opettavaisena kuin monia viikkolehtinovellejakin", mutta katsoi siitä syntyneen "pirteän, hauskan ja hyvinesitetyn filmin": "Ohjaaja Valentin Vaala ja näyttelijät ovat tehneet tunnustusta ansaitsevaa työtä. Filmissä on sen sävyn vaatimaa eleganssia, kauniita pukuja, ylellisyyttä aivan tarpeeksi eikä toisaalta ole unohdettu korostaa köyhän konttoritytönkään vaatimatonta ympäristöä."

Niin ikään H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 18.9.1939) piti tarinaa viikkolehtitasoisena ja jatkoi: "Men Valentin Vaala har mobiliserat upp alla sina mest charmerande regissörsegenskaper för att göra filmen elegant och underhållande. Och vad bättre är, i det stora hela taget också lyckats därmed, även om rikedomens tråkighet stundom skildras med allt för stor grundlighet. Vaala har aldrig tidigare strött omkring sig med så många, så fyndigt uttänkta och virtuost och humörfriskt utformade detaljer som här."

"Varför skall inhemska filmmanuskript vara så väldigt naiva?", ihmetteli myös B-s (Greta Brotherus, Svenska Pressen 19.9.1939), mutta päätyi tunnustamaan: "Men det är i alla fall trevligare med stelhet och tvungenhet än med den chargerade komik som gör sig bred i de mer 'folkliga' lustspelen. Så man får vara glad att En rik flicka är så bra som den i alla fall är. Valentin Vaala har gjort ett fint regiarbete. Det finns fullt upp med vitsiga inpass och man märker att regissören rättat till många saker som är klumpiga i manuskriptet."

"Filmissä esiintyy kiitettävä pyrkimys saavuttaa tuloksia uudella aihe-alalla ja uudella pohjalla", kiitti Pate (Helsingin Sanomat 18.9.1939) aluksi, "mutta on ehkä liian helposti tyydytty tämän aihealan uuteen valtaukseen ja luultu, että se sinänsä takaa filmaattisen voiton. Tyylipyrkimyskään ei ilmaise erikoisempia tavoitteita; filmi on tyylillisesti rikkinäinen. Tälläkin alalla tulisi pyrkiä aitouteen. Rikas tyttö -elokuvasta on kai tarkoitettu saada ensi sijassa salonkinäytelmä, mutta sellaisen tuottamiseen suomalainen filmiteollisuus ei näytä kaikissa suhteissa vielä täysin pystyvän. Nytkin esim. on sekoitettu liiallisesti tragediaa, komediaa ja vieläpä farssiakin toisiinsa."

Näyttelijöistä Sirkka Sari sai luonnollisesti huomiota jo nimiosan ja tapaturmaisen kuolemansa vuoksi. S. S. katsoi hänen "viimeisessä elokuvassaan osoittaneen jälleen kauniilla tavalla kehityskelpoisuutensa": "Hänen lyhyt uransa oli yhtämittaista nousua ja osoitti, että hänessä piili lahjakas nuori taiteilijatar, joka varmasti olisi joskus pystynyt suuriinkin tehtäviin."

Monissa arvioissa nostettiin Lea Joutseno etusijalle. "Niin mainiota debyyttiä ei meillä liene vielä valkokankaalla nähty", ylisti Erve. "Nti Joutseno on todella luonteva ja välitön, älykäs ja ilmevalmis. Vastedes jää todettavaksi, ovatko tämäntapaiset roolit hänen ainoa alansa, vai pystyykö hän ehkä vastaavanlaisiin saavutuksiin toisenkinlaisissa tehtävissä."

"Det är Lea Joutseno som tar hem spelet denna gång", koki myös H. K. "Hon är alldeles dråplig till både utseende och tonfall i egenskap av ett kacklande societetsvåp. En prestation som i fråga om skickligt spel och sprudlande komediennelynne står på internationell nivå."

Tv-esitysten yhteydessä kritiikki aaltoili laidasta laitaan. Markku Tuulen (Katso 39/1982) mielestä aika oli kuluttanut elokuvasta "kaiken charmin ja tehnyt sen tahattoman huvittavaksi": "Dialogi on naurettavaa ja elokuvan näkemys rikkaan tytön ennakkoluuloista ja elämäntavasta on yksinkertaisesti hölmö. [- -] Vaalan ohjaus on rutiininomaista ja monet hänen luonnonsymboleistaan tekevät jutusta melkein farssia. Rikas tyttö ei kuulukaan Vaalan tuotannon kärkipäähän, vaan on vaatimaton näyte 30-luvun komediatyylistä."

Tapani Maskula (Turun Sanomat 12.1.1993) sitä vastoin piti Rikasta tyttöä "eräänä suomalaisen elokuvan aliarvostetuimmista teoksista": "Kepeää keikarointia ja arkipäiväistä luokkajakoa on meillä kyetty käsittelemään samoissa kehyksissä yhtä luontevasti vain äärimmäisen harvoin."

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.