Poikani pääkonsuli
Min son generalkonsuln (ruotsinkielinen nimi)
Minun poikani pääkonsuli (työnimi)
My Son, the Consul General (englanninkielinen käännösnimi)
Mon fils le consul en chef (ranskankielinen käännösnimi)
Mein Sohn Generalkonsul (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Poikani pääkonsuli
Ilmari Unhon ohjaama seurapiirikomedia Poikani pääkonsuli (1940) pohjautuu Elsa Soinin näytelmään. Terhakka ylioppilas Inkeri, "Iiri", Paappanen (Helena Kara) ja liikemies Taavi Takkulainen (Tauno Majuri) rakastuvat laivamatkan aikana, mutta tukholmalaisessa hotellissa tapahtuva väärinkäsitys aiheuttaa välirikon. Inkeri hakeutuu Suomeen palattuaan kotiopettajaksi ja pääsee sattumalta töihin Taavin vanhempien perheeseen. Pääkonsuli Albert, Taavin veli (Uuno Laakso) aikoo käyttää Iiriä hyväkseen poliittisessa pyrkyryydessään.
Tallennettuna:
| Genre | ||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Ikäraja | ||||||||||||
|
S |
||||||||||||
| Näyttelijät | ||||||||||||
|
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
| Muut tekijät | ||||||||||||
|
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
| Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kuvausaika | ||||||||||||
|
Syksy 1940 - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
| Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Lehdistöarviot | ||||||||||||
|
Suomi-Filmin uutta komediaa tervehdittiin aluevaltauksena: "Kulttuurikomedia on suomalaisessa elokuvassa verrattain viljelemätön ala", pohjusti S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 24.12.1940), "Sitä ilahduttavampaa on, jos joku yhtiö uskaltaa koetella voimiaan silläkin, Suomi-Filmin uutuus Poikani pääkonsuli kehoittaa jatkamaan edelleenkin tämän alan valloitusta filmitaiteellemme." "Poikani pääkonsuli osoittaa, että meilläkin pystytään tekemään aivan mannermaatuntuisia, mutta samalla hyviä suomalaisia salonkikomedioita", kiitti T. (Kauppalehti 24.12.1940). "Ilmari Unhon ohjaus on yhtä älykästä kuin Elsa Soinin vuorosanat ovat pirteitä, ja joitakin poikkeuksia lukuunottamatta säilyy kokonaistempo löyhtymättömänä." "Den lätta komedin är ju egentligen inte en genre för det finska lynnet", arveli B-s (Greta Brotherus, Svenska Pressen 23.12.1940). "Men Min son, generalkonsuln har många verklit roliga poänger och utan att vara bekant med de kretsar om vilka filmen handlar så kan man antagligen förutsätta att Elsa Soinis ironi träffar." "Suomi-Filmin [- -] ilottelu pyrkii eräänlaiseen mannermaiseen eleganssiin", luonnehti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 24.12.1940), "ja osittain onnistuukin siinä, sillä esityksessä on määrätynlaista upeutta, jopa suorastaan lennokkuuttakin. Mutta juonen puolesta ei 'mannermainen eleganssi' ole ollut miksikään eduksi, jollei nyt varsin haitaksikaan. [- -] Juonen ote tiivistyykin vasta loppupuolella, jolloin yleisökin on jo siksi lämpimästi mukana huvitteluissa, että nauraa melkein taukoamatta." "Poikani, pääkonsuli on vauhdikas ja hauska elokuva", kiitti Parras (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 24.12.1940). "Se ei halua olla muuta kuin ajanvietettä, ja sellaisena se hyvin puolustaa paikkaansa. Juoni on näppärä ja ohjaaja on saanut kohtauksiin vauhtia ja liikettä. [- -] Elokuva olisikin lajissaan - kotimaisena huvinäytelmänä - parhaimpia, ellei äänitys olisi paikka paikoin aivan kurja. Puhe oli monin paikoin niin heikko ja epäselvä, että monet vuorosanat jäivät kokonaan käsittämättä." Näyttelijöistä nostettiin esiin Hannes Häyrinen, joka "suorastaan 'varastaa' koko elokuvan, siksi luonteva ja humoristinen on hänen koko olemuksensa ja esityksensä" (S. S.). "Elsa Soinis bästa repliker hade Hannes Häyrinen fått på sin lott", koki myös H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 24.12.1940). "Och han blev också kvällens komiska attraktion. Hans skolpojke var nämligen så osökt och så obetalbart dråplig i sin slängighet, och snackade sin slang med en så oemotståndlig bravur - att åskådaren just inte kunde annat än skratta åt honom av fullaste hjärta." Muita näyttelijöitä arvioi edustavimmin B-s: "Det är en verklig glädje att konstatera att Helena Kara har riktigt komedilynne. Hon är mjuk och pigg, insmickrande och naturlig, glad och rysligt söt att se på. Hon har gått framåt för varje film. Tauno Majuri är inte mycket mer än en dekorativ bakgrund till henne, men Uuno Laakso får utveckla hela den älskvärda elakhet som han behärskar i karakteristiken av den fåfänge generalkonsuln. Småstadsmentaliteten i den s. k. societeten skildras förträffligt av Eine Laine, och Reino Valkama är en trevlig och puttrig, disträ gammal rektor." Kesän 1979 tv-esityksen aikaan J. (Ilkka Juonala, Demari 25.8.1979) kirjasi uuden perspektiivin: "Eipä voi sanoa, että Poikani pääkonsuli olisi sen enempää valmistusvuotensa kuin ohjaajansa teosten helmiä; lähinnä on kysymys - vaikka Unholle elokuva oli vasta hänen kolmantensa - melko rutiininomaisesta suomalaisesta komediasta, jossa ajetaan niin vaarattomia ja tutunomaisia teitä kuin ikänä." - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
| Taustaa | ||||||||||||
|
Elokuvan pohjana oli Elsa Soinin komedia Minun poikani pääkonsuli, jonka kantaesitys oli Porin Teatterissa 19.12.1934. Näytelmän ohjasi Helge Ranin, ja sen eri tehtävissä nähtiin mm. Ossi Elmstedt (Elstelä) Severi Takkulaisena, Saara Ranin Alba Takkulaisena, Aarne Salonen Albert Takkulaisena, Oke Tuuri Erkki Takkulaisena ja Emma Väänänen Iiri Paappasena. Nykyaikana tapahtuvassa näytelmässä oli kolme näytöstä, jotka kaikki oli sijoitettu rehtori Takkulaisen työhuoneeseen ja kirjastoon. Ilmari Unhon sijasta ohjaajaksi ilmoitettiin ensin Orvo Saarikivi, joka kuitenkin oli jo vaihtamassa työnantajaa. Elokuvan alkutekstien mukaan Elsa Soini olisi käsikirjoittanut elokuvan. Kuitenkin käsikirjoituksen mukaan Unho on sommitellut sen Soinin näytelmästä. Unho sijoitti tarinan alkuun puolen tunnin johdannon, joka tapahtuu lähinnä laivamatkalla Tukholmaan ja perillä sikäläisessä hotelli Grandissa. Näytelmän tapahtumat alkavat käsikirjoituksen kuvasta 179 eli kohdasta, missä Iiri Paappanen hakeutuu kotiopettajaksi Takkulaisen perheeseen. Näytelmän henkilöistä on jätetty pois rouva ja neiti Tulonen sekä neiti Kellovaara, toisaalta lisätty Takkulaisen perheeseen viides jäsen, liikemiespoika Taavi Takkulainen ja edelleen mm. ministeri Keiho, vuorineuvoksetar Korri tyttärineen, kauppaneuvos Tomén sekä runsas joukko vähäisempiä sivurooleja. Myös elokuvan loppu poikkeaa näytelmästä, missä Iiri Paappasesta tulee pääkonsuli Albert Takkulaisen vaimo. Tukholmaan liittyvä lyhyt ulkokuvajakso kuvattiin lokakuun puolivälissä paikan päällä. Suomi-Filmin Uutisaitan 7/1940 mukaan "suomalaista filmiä on nyt ensimmäistä kertaa käyty kuvaamassa maamme rajojen ulkopuolella". Kuitenkin jo saman yhtiön syyskuun alussa 1940 ensiesityksensä saanut Kyökin puolella sisälsi Tallinnan Piritassa lokakuussa 1939 kuvattuja jaksoja. Hotelli Grandin sisäkohtaukset kuvattiin Munkkisaaren studion lavasteissa, avustajina "syntyperäisiä turkkilaisia, virolaisia, unkarilaisia, ranskalaisia, saksalaisia ja jakuutteja. Joukossa mm. eräs roomalaiskatolinen piispa Terijoelta, eräs italialainen prelaatti, yliopiston unkarin kielen lehtorin rouva ym." (Uutisaitta 8-9/1940), yhteensä 30 statistia. Alkuteksteissä tekijät esitellään nimikortteina, joihin asianomainen on omalla käsialallaan kirjoittanut nimensä. Yleisömenestys oli hieman vuoden keskitasoa parempi. Elokuva oli tuotantokustannuksiltaan jonkin verran tavallista kalliimpi, ja kustannukset peittyivät vasta tammikuussa 1944. - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
| Musiikki | ||||||||||||
|
1. "Alkusoitto" Säv. George de Godzinsky Orkesteri, joht. George de Godzinsky (off, alkutekstit), 2' 50". 2. "Kuutamo Serenata" / Kuutamokävely Säv. George de Godzinsky Orkesteri, joht. George de Godzinsky (off, radio), 2' 30". 3. "Englantilainen valssi" / "Valssi I" Säv. George de Godzinsky "Tanssiorkesteri", joht. George de Godzinsky (off), 1' 30". 4. On siinä pulma / Miehet, varokaa! / "Foxi I" Säv. ja sov. George de Godzinsky, san. Ela (= Eine Laine), sanat levytyksessä Kerttu Mustonen Es. Vilho Ruuskanen, laulu, ja "tanssiorkesteri", joht. George de Godzinsky (playback), kahteen otteeseen, yht. 6' 45". Levytys: Georg Malmstén ja Dallapé-orkesteri; Odeon A 228615, 20.11.1940. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol. 3 - Levytyksiä vuosilta 1940-1942; Artie Music AMCD 1035, 2011. 5. "Foxi II" Säv. George de Godzinsky Es. "tanssiorkesteri", joht. George de Godzinsky (playback), 1' 45". 6. "Valssi II" Säv. George de Godzinsky "Tanssiorkesteri", joht. George de Godzinsky (off), 2' 50". 7. "Rumba" Säv. George de Godzinsky "Tanssiorkesteri", joht. George de Godzinsky (off), 1' 20". 8. Loppusoitto Säv. George de Godzinsky Orkesteri, joht. George de Godzinsky (off, lopputekstit), 1' 10". Huomautuksia: On siinä pulma / Miehet, varokaa! (nro 4) on muunneltuna "Alkusoiton" ja Loppusoiton pääaiheena. Arvi Tuomi esittää otteen laulua Machen wir's den Schwalben nach / Schwalben-Duett / Ollaan niin kuin pääskyset operetista Die Csárdásfürstin / Mustalaisruhtinatar, säv. Emmerich Kálmán, san. Leo Stein ja Béla Jenbach, suom. Jalmari Finne (100 %), 0' 05", ja Lea Joutseno flyygeliä tapaillen otteen serenadia Musette näytelmästä Kuningas Kristian II, opus 27, säv. Jean Sibelius, käsikirjoituksen sanoin "Minä palaan lauantaina Helsinkiin" (100 %), 0' 05", sekä Maj-Lis Häyrinen laulaen ja Liisa Nevalainen puhelauluna muunnelluin sanoin "Yks vaimo sydämehen kätketty on! Ja valtaa se miehiä yhä!" laulusta Isänmaalle, säv. Jean Sibelius, san. Paavo Cajander. Hannes Häyrinen viheltelee (100 %), 0' 10". "Naamiaisvieraat" tanssivat "Valssi I:n" (nro 3), Miehet, varokaa! -foksin (nro 4), "Foxi II:n" (nro 5), "Valssi II:n" (nro 6) ja "Rumban" (nro 7) aikana. - Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
| Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kieli | ||||||||||||
|
suomi |