Avioliittoyhtiö
Äktenskapsbolaget (ruotsinkielinen nimi)
Avioliitto-osakeyhtiö (työnimi)
Marriage, Inc. (englanninkielinen käännösnimi)
Société anonyme des mariages (ranskankielinen käännösnimi)
Die Ehegesellschaft (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Avioliittoyhtiö
Hannu Lemisen ohjaama ja Turo Karton käsikirjoittama romanttinen komedia Avioliittoyhtiö (1942) pohjautuu ruotsalaiseen elokuvaan Så tuktas en äkta man (1941). Arkkitehti Paavo Kannas (Tauno Palo) ihastuu ja kyllästyy toimistonsa kauniisiin apulaisiin. Keski-ikäisen kassaneitinsä Sandran (Siiri Angerkoski) vinkistä hän päättää palkata ruman ja uutteran naisen. Neuvokas Hilkka Salo (Birgit Kronström) nappaa työpaikan kätkemällä kauniit kasvonsa silmälasien taakse ja kutrinsa niskanutturalle.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Talvi - kevät 1942 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
"Onnistuneena kotimaisena elokuvakomediana" tervehti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 11.8.1942) Hannu Lemisen toista ohjausta ja Turo Karton viimeistä käsikirjoitusta. "Käsikirjoitus ei aiheensa puolesta ole merkillinen, samanlainen kuin yleensä niin ulkolaiset kuin kotimaiset tämänkaltaiset komediat pyrkivät olemaan, mutta se on joustavasti punottu kokoon, ja vuoropuhelu on paikoitellen suorastaan nokkelaa. Se todistaa jo tottuneisuutta, alan varmaa hallintaa, mistä syystä sen tekijän Turo Karton äkillinen poismeno tuntuu valitettavalta tapaukselta, meillä kun on muutenkin kunnollisista käsikirjoittajista huutava puute. Yleensä vaikuttaa kokonaisuus eheältä ja johdonmukaiselta [- -]. Hannu Lemisellä on kohtalaisen hyvä tyylivaisto niin näyttelijöiden kuin lavastuksenkin käytössä. ""Eräitä meikäläisille tuotteille välttämättömiä töksähdyksiä lukuunottamatta [- -] elokuva oli taitavasti rakennettu ja sulavasti kuvattu", arvioi A-L. S. (Uusi Suomi 10.8.1942). "Miljöökuvaus oli onnistunutta, amerikkalaista vauhtia pidettiin yllä miltei pitkin matkaa ja koomillisia kommelluksia oli riittämiin." Aamulehden L-i (11.8.1942) katsoi Avioliittoyhtiön puolustavan paikkaansa kotimaisten elokuvien keskitasolla, teoksena jonka "tarkoituksena ei ilmeisestikään ole muuta kuin olla hetken hupina ja ajankuluna". Kriittisintä linjaa edusti P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 11.8.1942): "Se on ylen kevyt, harmiton ja tavanmukainen laitos, josta etsimälläkään ei löydä uutta virkistävää piirrettä missään suhteessa, saati sitten mitään mieleenjäävää iskevyyttä [ - -]. Sen sijaan on tässä uutuudessa kosolti entisiä meikäläisten filmien vikoja. Epäloogillisuutta, luontevuuden puutetta ja mauttomia kohtauksia jälleen vilahtelee. Sitäpaitsi koko tarina ei erikoisen hyvin sovellu meikäläiselle maaperälle - ei ainakaan viikkolehtitason kuvitelmia vastaavine aateliskartanoineen. Kaiken lisäksi tapahtumien kehittely luistaa niin tähdennetyn selvästi että kovin vähänkin hoksaavainen yleisö [- -] alun perin oli selvillä jutun juoksusta ja mielenkiinto näinollen hupeni heti kovasti." Näyttelijöistä Birgit Kronström sai enemmän huomiota kuin Tauno Palo, jolle L-i kuitenkin nosti "hattua sen johdosta, että hän vuodesta toiseen jaksaa yksin kantaa suomalaisen filmin ensirakastajan manttelia". "Hän on meidän Gary Grantimme ilmielävänä", luonnehti puolestaan T. A., joka piti Birgit Kronströmiä "niin sirona ja veikeänä, että häntä ilolla katselee". "Raikas, älykäs ja räiskähtelevän pirteä, 'rumanakin' lämminsydäminen ja valloittava", maalaili A-L. S. naistähden charmia ja lisäsi: "Replikoinnissa on havaittavissa ilahduttavaa edistystä. Ruotsinvoittoisuus ääntämisessä on kadonnut." Vuoden 1988 televisioesityksen yhteydessä Tarmo Poussu (Katso 44/1988) ei juuri löytänyt elokuvasta valopilkkuja: "Turo Karton laatima käsikirjoitus on toivottoman puuroinen ja epädramaattinen. Lemisen ohjaus on yllättävän näppärää alkukohtausta lukuunottamatta alkeellista [- -]. Näyttelijöilläkään ei moisessa menossa ole paljon mahdollisuuksia [- -]. Elokuvan uskomattoman sovinistisen asenteen naisiin tiivistää hyvin Tauno Palon esittämä laulu, jossa rallatellaan nerokkaasti: 'Kas kauneutta miehet kaipaa, siks' silmälasit kauhistaa'. Birgit Kronströmin muuntautuminen rumasta työläisestä hemaisevaksi itsekseen tapahtuu nimittäin yksinkertaisesti poistamalla silmälasit." - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Avioliittoyhtiö perustuu Torsten Flodénin käsikirjoittamaan ja Ragnar Arvedsonin ohjaamaan ruotsalaiseen elokuvaan Så tuktas en äkta man, jonka ensiesitys Tukholmassa oli 12.4.1941. Elokuvaa ei tuotu Suomeen, ja T. J. Särkkä osti aiheen filmausoikeudet tuoreeltaan. Käsikirjoituksen suomalaiseen versioon teki Turo Kartto ilmeisestikin syksyllä 1941. Elokuvan ulkokohtaukset on kirjoitettu tapahtuvaksi talvella; niiden mukaisesti Hilkka Palo huvittelee laskemalla liukua jäisellä kadulla, Brita von Löwen hiihtää ja Paavo Kannas ja Brita ovat rekiajelulla. Ohjaaja Hannu Leminen oli kuitenkin komennettu Puolustusvoimain palvelukseen Valtion tiedotuslaitoksen elokuvaosastolle, ja kuvaustyöt pääsivät vauhtiin suunniteltua myöhemmin. Ulkokuvat voitiin ottaa vasta kesällä 1942, ja niinpä Hilkka Palo tasapainoilee rauta-aidan päällä, Brita von Löwen pyöräilee ja Paavo Kannas sekä Brita ratsastavat. Ruotsalaisessa elokuvassa nähtiin pääosissa Birgit Tengroth Anne-Marie Hedberginä ja Håkan Westergren arkkitehti Göran Brehmerinä. Ainoat henkilöt, jotka säilyttivät ruotsalaiset roolinimensä myös suomalaisessa versiossa, ovat professori Thorelius ja Vera Broms. Kassarouva Anna Matilda Blidistä on tullut Sandra Matilda Hendonen, pankinjohtaja Baltzar Hasslerista Hesekiel Hassinen jne. Tilaisuus sisäpiirin vitsiin jätettiin käyttämättä, kun verhoilumestari Kalle Fagerin roolinimi muutettiin Aatu Roniksi - SF:n päälavastajahan tuohon aikaan oli Karl Fager. Elokuvassa tanssitaan ravintolassa, vaikka onkin sota-aika. Maassa vallitsevasta poikkeustilanteesta kertovat vain pimennysverhot, henkilöautojen puukaasutinpöntöt sekä Paavo Kannaksen niihin liittyvä repliikki: "Peijakkaan klapijuna!" Yhdysvalloista saapuneeseen kirjeeseen on painettu teksti "Opened by Censor". Kuvaus- tai leikkausvaiheessa on jätetty pois käsikirjoituksen kaksi lyhyehköä jaksoa. Niistä ensimmäinen tapahtuu Paavo Kannaksen arkkitehtitoimistossa henkilökunnan kesken, toinen liittyy Hilkan ja Paavon yölliseen paluuseen ravintolasta. Avioliittoyhtiö oli Hannu Lemisen toinen ohjaustyö - ensimmäinen oli ollut komedia Täysosuma (1941). Kun Avioliittoyhtiö sai ensi-iltansa 9.8.1942 kahdentoista kopion voimin, käsikirjoittaja Turo Kartto oli kuollut tapaturmaisesti kolme viikkoa aikaisemmin. Elokuvassa hän on mukana myös pienessä Erik Lönnin roolissa. Avioliittoyhtiön menestys oli yleisömenestys oli kymmenen suurimman kaupungin teatteriesityskertojen mukaan mitaten vuoden keskitasoa parempi. Elokuvan toinen televisioesitys 11.6.1961 keskeytyi sähköhäiriön vuoksi. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. ja sov. Georg Malmstén Helsingin Teatteriorkesteri (off, alkutekstit), 2' 00". 2. Suurin onni / Suurin onni, lyhyin onni Säv. ja sov. Georg Malmsten, san. levytyksessä Reino Ranta Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 30". Levytykset: Georg Malmsten ja Dallape-orkesteri; Odeon A 228609, 20.11.1940. Georg Malmsten ja Sointu-orkesteri; Sointu 715, 1945. 3. Lemmenhaaveita Säv. ja sov. Georg Malmstén Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 40". Levytys: Odeon-orkesteri; Odeon A 228611, 18.6.1942. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 3 - Levytyksiä vuosilta 1940-1942; Artie Music AMCD 1035, 2011. 4. Shamppanjakuhertelua Säv. ja sov. Georg Malmstén, san. Ela (= Eine Laine) 1) Es. Birgit Kronström, laulu, ja Tauno Palo, laulu ja piano (playback, orkesterin säestys), 4' 10". 2) Helsingin Teatteriorkesteri (off, lopputekstit), 1' 00". Levytys: Birgit Kronström ja Tauno Palo sekä Odeon-orkesteri; Odeon A 228611, 18.6. 1942. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 3 - Levytyksiä vuosilta 1940-1942; Artie Music AMCD 1035, 2011, ja cd-kokoelmalla Tauno Palo - Tunteiden palo EMI 724354280924, 2002. 5. Vuokko Säv. ja sov. Georg Malmstén, san. Ela (= Eine Laine) Es. Sirkka Sipilä, laulu ja piano (playback, Eeva Pasila-Tamminen, laulu, ja orkesteri), 1' 30". Levytys: Eeva Pasila-Tamminen ja Odeon-orkesteri; Odeon A 228612, 18.6.1942. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 3 - Levytyksiä vuosilta 1940-1942; Artie Music AMCD 1035, 2011. 6. Nocturne nro 2 mi b majeure / Nocturne nro 2 Es-duuri op. 9 nro 2 Säv. Frédéric Chopin Es. Birgit Kronström, piano (playback / tunnistamaton pianisti), 0' 20". Huomautuksia: Alkumusiikin teemoina soivat Shamppanjakuhertelua ja Vuokko. Uuno Laakso hyräilee kansanlaulua Jo Karjalan kunnailla (100 %), 0' 10", ja Tauno Palo viheltelee tunnistamatonta sävelmää (100 %), 0' 10". - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) pohjalta. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|