Vaivaisukon morsian
Fattiggubbens brud (ruotsinkielinen nimi)
Fattiggubbens Brud (tanskankielinen nimi)
Jumalan tuli (työnimi)
The Wooden Pauper's Bride (englanninkielinen käännösnimi)
La Statue de la fiancée (ranskankielinen käännösnimi)
Die Braut des Armenhäuslers (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Vaivaisukon morsian
Toivo Särkän ohjaama ja käsikirjoittama melodraama Vaivaisukon morsian (1944) pohjautuu Jarl Hemmerin näytelmään. 1800-luvun puolivälin Pohjanmaalle sijoittuvassa elokuvassa häihinsä valmistautuva Elias Berg (Tauno Palo) tanssii humalassa kirkon vaivaisukon kanssa ja menehtyy sairauskohtaukseen. Hänen morsiamensa Anna Ringars (Ansa Ikonen) joutuu surusta järjiltään ja itsemurhan partaalle. Epätoivoinen saa hädän hetkellä uskonnollisen herätyksen, jota Annaan rakastunut Antti (Eino Kaipainen) ja osa kyläläisistä ryhtyy kannattamaan. Kirkkoherra (Yrjö Tuominen) kokee herätysliikkeen uhkaksi itselleen, kirkolle ja yleiselle järjestykselle.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
12 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
15.6.1943 - syksy 1943 |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
Särkän Hemmer-sovitus koettiin kunnianhimoisena ja vaativana aiheena, vastaanotto oli sitä mukaa myötämielinen, joskin varauksellinen. "Mutta joka tapauksessa on Vaivaisukon morsian Toivo Särkän paras ohjaustyö Runeberg-filmin jälkeen ja täyttää vaativat taiteelliset mitat", arvioi O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 14.2.1944). "Tosin monissa yksityiskohdissa olisi huomauttamisen aihetta [- -] mutta pääasia kuitenkin on, että Vaivaisukon morsian on vakavasti tarkoitettu taidefilmiksi ja että tässä pyrkimyksessä on myöskin onnistuttu kiitettävästi." "Toivo Särkän käsikirjoitus ja ohjaus on viritetty samaan väkevätehoiseen sävyyn kuin alkuperäinen aihekin", tunnusti S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 20.1.1944) ja jatkoi: "Pahimpana haittana siinä on eräänlainen keskeneräisyys, jonka ilmoitettiin aiheutuneen ainakin osaksi eräistä teknillisistä vaikeuksista, yhden näyttelijän sairastumisesta kesken filmauksen jne. Niistä huolimatta olisi toivonut edes jollakin tavoin perusteltavan sitä, miten Annasta uskonnollisen herätyksensä jälkeen tuli kylän todellinen sielunpaimen, moraalinen tukipylväs. Siinä kuitenkin nähdäkseni piilee dramaattisen kertomuksen koko ydin. Aihe sinänsä on tietenkin melko raskas, mitä filmissä korostavat hyvinkin pitkät keskustelut uskonnollis-filosofisine mietiskelyineen. Myönnettävä on kuitenkin, että niissä on paikoitellen saatu esiin dramaattinen jännitys [- -]." Myös H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 17.1.1944) kiitti Särkän kunnianhimoista aiheenvalintaa, muistutti kuvausten vaikeuksista ja esitti kritiikkinsä: "Ty vad man främst saknade i filmen var just legendskimret och den åskådliga utvecklingen från dryckenskap och världslighet i byn till god och enkel fromhet. Men den kantiga, litet torra hederligheten och det varma och ärliga uppsåtet kan man inte taga miste på, om man även stundom önskat sig mer av fantasi och smidighet i själva berättarsättet." "Toivo Särkälle on joka tapauksessa annettava täysi tunnustus sekä jo omalaatuisuudessaan ja väkevyydessään harvinaisen tarinan valinnasta että myös aran aiheen pieteetillä suoritetusta toteutuksesta", kirjoitti P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 20.1.1944) valitettuaan "nykytilanteen rajoituksia". "Etenkin elokuvan loppupuolella on merkkejä siitä, että ohjaaja on tavallista enemmän antanut arvoa kertomuksen sisäiselle sanottavalle. Ja kauttaaltaankin on tarinan käsittelyssä mieluista todeta sille ominainen vakavan pyrkimyksen leima, joka saa antamaan anteeksi elokuvassa eräin kohdin tuntuvan kankeuden sekä eräät, meillä tavanmukaiset kömpelöt korostukset [- -]." Näyttelijöistä Ansa Ikonen vei itseoikeutetusti päähuomion, mutta myös Tauno Palo sai osansa. "Ansa Ikosella on vaivaisukon morsiamena epäilemättä paras tähänastinen elokuvaosansa", ilmoitti O. V-hl, joka koki tulkinnassa "sekä syvyyttä että sielukkuutta eikä se äärimmäisyyksissäänkään luisunut teatraalisuuteen, vaikka vaara monasti olikin lähellä." "Ansa Ikosen Anna Ringars oli eräs tämän yhä hengessä voimistuvan näyttelijättären kauneimpia", kiitti P. T-vi. "Se oli herkkä ja älykkäästi, kaikkea liiallisuutta välttäen suunniteltu, ilmeissään vakuuttava ja harras. Tauno Paloa en muista nähneeni pitkiin aikoihin niin todellisena kuin nyt. Varsinkin sinänsä liian pitkäksi jatketussa kirkkokohtauksessa hän toi ilmi eräitä aivan uusiakin piirteitä ilmaisuasteikostaan ja sai kasvoihinsa vaikuttavaa kohtalokkuuden tunnelmaa." Marius Raichi sai kiitosta kauniista luontokuvistaan ja Väinö Haapalaisen musiikki herätti jälleen huomiota: kolmessa lehdessä sitä käsiteltiin erikseen elokuvan muusta arviosta. "Väinö Haapalainens musik var alldeles utomordentig", kiitti H. K. "Efter Vita rosor och Fattiggubbens brud får man nog lov att säga att han är nummer ett bland våra filmkompositörer." "Se on mainiota työtä", kirjoitti myös -la (Suomen Sosialidemokraatti 18.1.1944) musiikkiarviossaan, "ja siinä säveltäjän teknillinen taituruus lyö kättä hänen kyvylleen löytää toiminnalle ja tunnelmille oikea sävelellinen kaikupohja. Nyt kuten parissa aikaisemmassakin elokuvamusiikissaan Haapalainen oman alkuperäisen keksintönsä ohessa käyttää onnistuneesti myös kansansävelmiämme. Eräässä raittilaulussa ja polskassa osuu säveltäjä aivan naulan kantaan ja vakavan kehtolaulun kauniissa polyfonisessa kehittelyssä tapaamme sekä isä- että poika-Haapalaisen taidonnäytteitä. Jo tunnelmarikas alkusoitto mainiosti soitinnettuna ohjaa kuulija-katsojan oikeaan tunnelmaan. Aivan maalauksellista värikkyyttä on lumimyrskyn lyhyessä luonnehdinnassa ja kuvan loppupuolella tilanteen kärjistyessä huipentuu myös Haapalaisen sävelkieli erittäin vaikuttavaksi." - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Vaivaisukon morsian perustuu suomenruotsalaisen kirjailijan Jarl Hemmerin (1893 - 1944) näytelmään Anna Ringars (1925), jonka kantaesitys oli Åbo Svenska Teaternissa 6.11.1935 ja Helsingin ensiesitys Svenska Teaternissa 11.2.1937. Kummassakin teatterissa vieraili nimiosassa Ella Eronen. Passionäytelmäksi luonnehtimansa teoksen pohjalta Hemmer kirjoitti laajan novellin Fattiggubbens brud, joka painettiin 1926. Näytelmää sen enempää kuin novelliakaan ei ole suomennettu. Hemmerin muusta tuotannosta on Suomessa filmattu novelli Den blå veckan, josta Matti Kassila 1954 ohjasi elokuvan Sininen viikko, ja romaani En man och hans samvete, jonka pohjalta syntyi Toivo Särkän 1957 ohjaama elokuva "1918". Ruotsissa Hemmerin proosaruno Rågens rike on muutettu elokuvaksi jopa kahdesti, vuosina 1929 ja 1951. Näytelmässä on neljä näytöstä, joista ensimmäinen tapahtuu maalaiskirkossa ja kirkonmäellä, toinen Annan kamarissa, kolmas Annan kotitalon tuvassa ja neljäs jälleen kirkonmäellä. Novelliin kirjailija siirsi näytelmän vuorosanat lähes sellaisenaan, mutta tapahtumapaikkoja ja tapahtuma-aikaa laventaen. Särkkä teki käsikirjoituksen lähinnä novellin pohjalta ja suomensi repliikit melko sanatarkasti alkutekstistä. Ulkokuvat otettiin pääosiltaan kesällä 1943 Keuruulla. Huonot säät viivästyttivät kuvauksia ja suunniteltujen kahden viikon asemesta jouduttiin Keuruulla oleskelemaan kuusi viikkoa. Hymy-lehdessä 12/1973 Aarne Tarkas kertoi näiltä ajoilta kuulemansa tarinan: "Kuvauksia suoritettiin Keuruulla vanhan puukirkon liepeillä. Työtä suosi kuitenkin perin huono sää. Aina oli taivas pilvessä ja usein satelikin. Tämä hermostutti Särkkää ja yhä hermostuneemmaksi hän kävi, kun toimettomuutta kesti kaksi viikkoa. Tulipa sitten sunnuntai. Särkkä halusi toimintaa, mutta taivas oli edelleenkin pilvessä. Niinpä Särkkä sitten komensi koko ryhmän kokoon. Määräys oli, että tänä sunnuntaina ei laiskoteltaisi ja tuijotettaisi taivaalle, vaan mentäisiin kirkkoon. Niin lähti koko filmiryhmä jumalanpalvelukseen. Särkkä istui kirkon ikkunan ääressä ja tuijotti kuluneen lasimaalauksen läpi taivaalle, joskus hän vähän torkahtelikin. Pappi piti parhaillaan saarnaaja Särkkä torkkui. Sitten hän sattui raottamaan toista silmäänsä ja näki kaukana taivaanrannalla pienen kaistaleen sinistä taivasta. Hän heräsi heti, ponnahti kirkon käytävälle ja huusi papin saarnan yli: 'Kaikki filmiväki heti ulos ja töihin! Nyt paistaa aurinko!'" Muitakin ongelmia ilmaantui aiheuttaen käsikirjoitukseen runsaasti lyhennyksiä. Elokuva-Aitta 4/1944 tiesi kertoa: "Eräs tärkeä naisosan esittäjä sairastui juuri kun muutamat kohtaukset oli saatu filmatuiksi. Näin ollen täytyi sisältöä pahasti silpoa. Ei saatu nähdä, mikä romaanissa oli tärkeintä: kylän vähitellen tapahtuvaa kääntymystä. Se jätettiin nyt kokonaan pois, jolloin elokuvan sisältö luultavasti jäi varsin hämäräksi sille katsojalle, joka ei aikaisemmin tuntenut Hemmerin pohjanmaalaista talonpoikaislegendaa. Elokuvan ohjaaja maisteri T.J. Särkkä toikin tämän valitettavan tosiseikan esiin hänelle ominaisella vaatimattomuudella ja avomielisyydellä: elokuvasta ei ollut tullut sitä mitä hän oli toivonut ja halunnut voivansa tehdä. Useiden eri asianhaarojen johdosta hän ei ollut voinut luoda siihen sitä legendan hohdetta, mihin hän ohjauksessaan oli pyrkinyt." Kyseinen naisosan esittäjä lienee ollut Siiri Angerkoski. Hyvänä elokuvana Vaivaisukon morsianta kuitenkin pidettiin. Marraskuussa 1945 järjestetyn elokuvan 50-vuotisjuhlan yhteydessä nimesi arvovaltainen Kotimaisen Elokuvan Palkitsemislautakunta Vaivaisukon morsiamen vuosien 1943 - 1945 parhaaksi elokuvaksi. Nimiosasta sai Ansa Ikonen vuoden naispääosa-Jussin palkintoja ensimmäisen kerran jaettaessa, ja Kyllikki Väre osaksi tämän elokuvan ansiosta vuoden naissivuosa-Jussin. Sepän rooliin Särkkä oli ajatellut Edvin Lainetta, kirkkoväärtiksi Arvi Tuomea, vanhaksi eukoksi Maikki Sälehovia ja tämän tyttärentyttäreksi Mirjami Kuosmasta. Heidän tilalleen kiinnitettiin kuitenkin Veikko Linna, Eero Kilpi, Hilly Lindqvist ja Mervi Järventaus. Edvin Laineen ja Mirjami Kuosmasen poisjäänti selittynee sillä, että he olivat samaan aikaan kiinni Yrjänän emännän synnin kuvauksissa. Torpparin pienehkö rooli, johon oli tarkoitus ottaa Evald Terho, jätettiin kokonaan pois. Yrjö Tuomisen etunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Yrjo. Elokuva tapahtuu vuonna 1726 annetun ja 1869 kumotun konventikkeliplakaatin voimassaoloaikana. Kirkollisen oikeaoppisuuden turvaamiseksi annettu määräys kielsi meillä yksityiset uskonnolliset hartauskokoukset, joita ei voitu lukea kotihartaudeksi. Elokuvassa mainittu neljännesmies oli henkilö, jonka tehtävänä oli auttaa kruununmiehiä mm. veronkannossa ja järjestyksenpidossa. Elokuvassa nähtävä vaivaisukko oli lainassa Kansallismuseosta, kun kirkon alkuperäinen ukko oli 1800-luvun alussa varastettu ja rikottu. Vaivaisukko sai olla vanhassa kirkossa aina vuoteen 1956 saakka, jolloin se korvattiin Eino Räisäsen uudella veistoksella. Vaivaisukko näkyy myös 1951 kuvatussa SF-elokuvassa Pitkäjärveläiset. Vaivaisukon morsian avasi Suomen Filmiteollisuuden 10-vuotisen toiminnan juhlavuoden. Elokuvan ensi-ilta oli 16.1.1944 myös Riihimäen Riihilinnassa. Yleisömenestys jäi yhdeksän suurimman kaupungin teatteriesityskertojen mukaan laskien selvästi vuoden keskitasoa heikommaksi. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. "Alkumusiikki" Säv. Väinö Haapalainen Urut ja orkesteri (off), 2' 05". 2. "Olli, tölli, Antturolli" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 1' 15". 3. "Komiasti se poikain varsa kylän väliä ravaa, kun poijat komiasti kopistaa kyllä piika ovensa avaa - -" Säv. trad. ja Väinö Haapalainen, san. trad. Es. Tauno Palo ja "nuoret miehet", laulu (playback, mieslaulajat), kahteen kertaan, yht. 1' 35". 4. "Kansa tulee kirkosta. Anna, Ant ja Elias" Säv. Väinö Haapalainen Urut ja orkesteri (off), 3' 30". 5. Polkka Säv. Väinö Haapalainen Klarinetti ja viulu (off), 2' 00". 6. "Elias tuiskussa" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 1' 00". 7. "Valjasta pappa se liinukkavarsa ja taluta se rappujen eteen, jotta mä pääsisin heilani kanssa ikuista liittoa tekeen - -" Säv. trad. ja Väinö Haapalainen, san. trad. Es. Tauno Palo, laulu (100 %), 0' 15". 8. Häämarssi Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 1' 00". 9. Virsi 391 ("Ah armon Herra suloinen, Mun kuule huutoani - -"), 2. säkeistö Säv. ja san. trad., san. muokannut Wilhelmi Malmivaara Es. Tauno Palo, laulu (100 %), 0' 15". 10. "Piu pau pirtinkello, Kivijärven kirkonkellot, Kalaj arven karjankello - -" Säv. ja san. trad. Es. Tauno Palo, laulu (100 %), 0' 45". 11. Tyttö istui kivellä Säv. ja san. trad. Es. Tauno Palo, laulu (100 %), 0' 15". 12. "Elias tanssii kirkossa vaivaisukon kanssa" Säv. Väinö Haapalainen Kirkonkellot ja orkesteri (off), 1' 05". 13. "Anna pyytää vaivaisukkoa itselleen" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 3' 00". 14. "Kirkkoväärti kutsuu kansaa sisään" Säv. Väinö Haapalainen Urut ja orkesteri (off), 3' 30". 15. "Anna rukoilee ja raivoaa vaivaisukolle" Säv. Väinö Haapalainen Urut ja orkesteri (off), 2' 00". 16. "Annan äiti ajaa" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 0' 50". 17. "Annan ja vallesmannin kamppailu" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 1' 20" 18. "Et saa sä kuolla - -" Säv. Väinö Haapalainen, san. tunnistamaton Sekakuoro, kirkonkellot ja orkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 3' 30". 19. Virsi 200 ("Oi, kuinka ihana On huonees, Jumala! - -"), 6. säkeistö Säv. Jacob Regnart, san. Haqvin Spegel, suom. san. virsikirjakomitea ja Julius Krohn Es. Urho Somersalmi, laulu (playback), 0' 40". 20. Virsi 290 ("Sua syvyydestä avuksi Mä huudan, Jumalani - -"), 5. säkeistö Säv. trad., san. Martin Luther, suom. Jacobus Petri Finno, muokannut Carl Gustaf von Essen, sov. Väinö Haapalainen Es. Urho Somersalmi ja "kyläläiset", laulu (playback, Urho Somersalmi ja sekakuoro), 1' 10". 21. "- - lapsi on syntynyt" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 1' 10". 22. "Anna mökin pihalla" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 0' 20". 23. "Anna, puuseppä ja värjäri" Säv. Väinö Haapalainen Kirkonkellot ja orkesteri (off), 0' 55". 24. Hyssyttää, hyssyttää / Kehtolaulu / Annan kehtolaulu Säv. ja san. trad. eteläpohjalainen, sov. Väinö Haapalainen 1) Es. Ansa Ikonen, laulu (100 %), 0' 35". 2) Orkesteri (off), 0' 45". 25. "Kirkkoherra on lähtenyt Annan tuvasta" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 2' 15". 26. Fughetta 1 Säv. Väinö Ilmari Haapalainen, sov. Väinö Haapalainen Harppu, celesta ja orkesteri (off), 4' 00". 27. "Kirkon edustalla Ant, värjäri ja Metsä-Olli" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 0' 20". 28. Virsi 325 ("Joutukaa sielut, on aikamme kallis - -") Säv. ja san. trad., suom. muokannut Simo Korpela, sov. Väinö Haapalainen "Seurakunta", laulu (off, sekakuoro ja orkesteri), 1' 20". 29. Virsi 434 ("Auta, oi Jeesus, kun eksytys suuri - -") Säv. trad., san. Johann Heinrich Schröder, suom. Elias Lönnrot, muokannut Julius Krohn, sov. Väinö Haapalainen "Seurakunta", laulu (off, sekakuoro ja orkesteri), 2' 10". 30. Kirkkokahakka / Kirkkofurioso Säv. Väinö Haapalainen Kirkonkellot ja orkesteri (off), 2' 55". 31. Fughetta 2 Säv. Väinö Ilmari Haapalainen, sov. Väinö Haapalainen Kirkonkellot ja orkesteri (off), 3' 00". Huomautuksia: Tauno Palo lauleskelee käsikirjoituksen mukaisesti "Ja nyt me mentiin kotiin päin, kaksi kissanpoikaa näin - -" (100 %), 0' 10", viheltelee kansanlaulunomaista Väinö Haapalaisen säveltä (100 %), 0' 15", lauleskelee "Heippatiritiärallaa" (100 %), 0' 05", "Naittajaiset taitaa tulla - -" (100 %), 0' 05". Viimeksi mainitun sekä numeroiden 10 ja 11 aikana hän tanssii vaivaisukon kanssa, taustana kirkonkellojen soitto (off), 1' 40". Virret veisataan tapahtuma-ajasta poiketen vuoden 1938 virsikirjan mukaisina. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|